Yleistä keskustelua musiikista ›

Matti ja Teppo: Et voi tulla rajan taa
 
Pelottavin biisi ikinä.

Mana mana: maria magdalena
Siitä löytyy reipasta ranteet auki meininkiä

Mitenkäs Tähdet tähdet?
 
Tämä!
Kyllä niin menee kylmät väreet selkää pitkin aina välillä kun tämän kuulee.
 
Oon tässä hiljattain miettiny juurikin näitä suomalaisia melankolisia tekstejä. Esimerkiksi Viidestoista yö nousee omasta mielestäni toiseen potenssiin kun tekstin irroittaa sävellyksestä. Oon myös miettiny Baddingin Valot-biisiä ja sitä et onko se loppu siinä on aivan loistava.
 
Vapaasti muistellen menee näin:
 
Vaan ne ei tiedä, että valo valo vois
säikyttää tän aran tunteen pois
 
Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan
valot käy meitä päin palamaan
 
Että kuitenkin kertoja tässä antaa periksi ujoudelleen (tjsp.), että ei uskallakaan tutusta siihen toiseen, vaikka siitä voisi tulla syvällinenkin suhde...
 
No juu, meni vähä vuodatukseks nyt... :D

Irwin Goodman - Ryysyranta

Kieltämättä toimii, vaikka käännöspiisi onkin. Olis hauska tietää, mistä alkuperäinen italiankielinen teksi kertoo? Nimi kai on sama, "Olen italialainen" tjsp.
 
Kuta kuinkin.. mies & kitara valittaa, joten antakaa hänen ja kitaransa olla ja valittaa =) Pointti kuitenkin, että vaikka monessa yhteydessä tämä on kai valittu yhdeksi huonoimmista käännöksistä, niin minusta tätä oikeasti toimii. Piisi on h-e-l-v... hyvä! Sekä italian, että suomen kielillä. Pitkään ulkomailla ollessa kun iskee se kotimaankaipuu ja sitä pohtii talvisia iltoja ja valoisia kesäöitä, ja jostain lävähtää tämä soimaan, niin jo on ihme ettei raavaallakin karjulla tule tippa linssiin, jos toiseenkin?

Entäpäs Lemon-yhtyeen Uriah Heep-suomennos Nainen Tummissa?
 
Hän saapui keskiyöllä,
näin viikatteenkin vyöllä,
tuo nuori nainen ikuisuuden harso silmillään.
Hän kertoi kylmin huulin,
kuin kaukaa äänen kuulin:
Oon sieltä, mistä takaisin ei tulla elämään.
 
Mä katsettansa turhaan hain,
näin pohjattomat silmät vain.
Kun katsoin niihin tunsin,
että häntä rakastin.
"Voi poikaparka, kuolemaa ei yksikään voi rakastaa.
Vain hengen sulta veisin kylmin, jäisin suudelmin".
 
Sun täytyy olla vanki maan, ei sielus pääse kahleistaan
On yksinäisyys kohtalosi, auttaa voi mä en
Sä vaikka kaiken oikein teet
Sua seuraa aina kyyneleet, ei murheistaansa irti pääse koskaan ihminen
 
Mä pyysin: Suukko, muuta ei.
Hän viikatteensa naulaan vei
ja tunsin hänen syleilynsä kylmän, jäätävän.
Hän lähti, otti viikatteen.
Jäin yksin yöhön hiljaiseen.
En enää pelkää kuolemaa,
nyt kaiken ymmärrän.
 
Hän saapuu vielä tiedän sen
kun aika vierii täyttyen
niin silloin suostuu varmaankin hän yhteen suudelmaan
tuon suudelman kun hältä saan
voin vihdoin jättää kylmän maan
ja silloin pääsee myöskin sielu irti kahleistaan
en itselleni rauhaa saa kun rakastan vain kuolemaa
mä ootan että saapuisi tuo nainen mustissaan

http://www.youtube.com/watch?v=zIfTJI72txk
 
Kaikenlisäksi loistava biisi!

Taisin olla kuuden
kun isä kerran kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan kuuden vanha olin
sillon kyllä kun isä kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?
Ja mitä silloin pystyy vastaan sanomaan
kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
niin katson kuinka lasittuinein silmin tuijottaa
ja tivaa
"Juotko jo viinaa?"
 
Viikate - Kuolleen miehen kupletti. Muutenkin Viikatteen tuotanto on melankolian riemuvoitto. Ahh...

Jaakko-Teppo - Hilma ja Onni
 
Olin ajaa ojaan kun tämä biisi pärähti soimaan isän vanhalta c-kasetilta.
 
Rantamalla Likolahden
Hilma Holkin kanssa kahden
yhteisestä rakkaudesta aina haaveiltiin
 
Käessä pitelin Hilman kättä
Aittaan mentiin siittä viivyttelemättä
Tekohampaat samaan lasiin yöksi laitettiin
 
Poissa lasista on Hilman hampaat
Myyty kanat, siat, lampaat
Konelypsyyn kantturat täytyi
Minun totuttaa

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä."
 
-Veikko Lavi
 
Ei tarvinne selityksiä.

Lapinlahden linnut ovat löytäneet parhaimmillaan teksteihinsä uushelismaalaisia tummia äänenpainoja. Miten olisi vaikka Aimon virsi, kertomus autokuskin pojasta. "Opettaja aamuisin vedätti virren, aurinko paistoi harmooniin..."

Salattu Suru (TopiAgents):
 
"Vaikka vuokses sain surun suuren vain, sen kestän.
Mitä tunnen, sen muita huomaamasta estän.
Voiko näyttää mies tätä taakkaa surun? Ei. Jos yksin jäänen,
Sydän vaikeroi, mutta vaiennan sen äänen.
 
Suru sydämein,
Se on salaisuus.
Vain salaisuus.
 
Kaikki haaveet haihtuvat yksi kerrallaan,
Niistä muistot himmeät vain nyt enää saan.
Voiko näyttää mies tätä taakkaa surun? Ei. Jos yksin jäänen,
Sydän vaikeroi, mutta vaiennan sen äänen.
 
Suru..."
 
Mulle tämmöinen lyriikka menee läpi jonkunmoisena sairaana, kammottavana pilana, mutta ihan oikeasti karmaisee että tää on niin monelle sitä eniten puhuttelevaa tavaraa. Itsemurhamaa mikä itsemurhamaa.

Lasijauholaivakeikka.

Mana mana: maria magdalena
Siitä löytyy reipasta ranteet auki meininkiä
 
Tämä on kyllä aika melankolinen ja vielä kun tietää J. Mömmön kohtalon niin lisää ahdistusta entisestään

Salattu Suru (TopiAgents):
 
Mulle tämmöinen lyriikka menee läpi jonkunmoisena sairaana, kammottavana pilana, mutta ihan oikeasti karmaisee että tää on niin monelle sitä eniten puhuttelevaa tavaraa. Itsemurhamaa mikä itsemurhamaa.
 
"Kuulin" tämän biisin ensimmäisen kerran silleen, että olin soittamassa ihan ensimmäisiä humppakeikkojani, ja tämä oli ohjelmistossa. Hiton hieno biisi. Ei mitn pilaa.

Mana mana: maria magdalena
Siitä löytyy reipasta ranteet auki meininkiä
 
Tämä on kyllä mahtava. Myös Viikatteelta löytyy aika suomalaista ankeutta. Viikatehan on muuten coveroinut myös Mana Manaa.
 
esim. kaarlen kynästä:
Vastarannan valssi
 
Täällä ei nauraa saa asioille, joille muualla saa
Myös ikävät asiat visusti omana tietonaan
Töitä ja töitä ja kireitä vöitä
ja pyhänä kerrasto puhtoinen
Täällä on huveina lepo ja liemi lämpöinen
 
Rannoilta Kaajärven kantaa
laulu jos vain vois`
 
Pilvet ei täälläpäin alemmaksi pääse laskeutumaan
Mut ei tullut oo tarvetta katsetta maasta pois nostaakaan
Kiviä, kantoja, soisia rantoja, saappaat varsineen savessa
Vaan eipä leipä juoksekaan miesten maatessa
 
Rannoilta Kaajärven kantaa
laulu jos vain vois`
 
Aika ajoin käy aatos yön helmoissa lentämään
Mistä löytyisi mies täältä poieksi lähtemään
Kun täällä ei nauraa saa asioille joille muualla saa
ja tarkemmin silmäillen löydykään ei mitään naurettavaa
 
Radiopuhelimet - Hyvää matkaa on myös melkoisen synkeä ralli sanoituksiltaan, kuten monet muutikin bändin biisit.
 
...Ja eipä sitä käy kieltäminen, etteikö Hynysen Jouni olisi kuvannut suomalaisuutta osuvasti.

Salattu Suru (TopiAgents):
 
"Vaikka vuokses sain surun suuren vain, sen kestän.
Mitä tunnen, sen muita huomaamasta estän.
Voiko näyttää mies tätä taakkaa surun? Ei. Jos yksin jäänen,
Sydän vaikeroi, mutta vaiennan sen äänen.
 
Suru sydämein,
Se on salaisuus.
Vain salaisuus.
 
Kaikki haaveet haihtuvat yksi kerrallaan,
Niistä muistot himmeät vain nyt enää saan.
Voiko näyttää mies tätä taakkaa surun? Ei. Jos yksin jäänen,
Sydän vaikeroi, mutta vaiennan sen äänen.
 
Suru..."
 
Eihän toi ole nykyhevin lyriikoita synkempää.
 
Mulle tämmöinen lyriikka menee läpi jonkunmoisena sairaana, kammottavana pilana, mutta ihan oikeasti karmaisee että tää on niin monelle sitä eniten puhuttelevaa tavaraa.
 
Sorsakosken Varjojen Yö
 
Valoa ei varjossa näy
Iloa ei surusta jää
Sun lähdettyäs aurinko sammui
Kylmä ja kuollut se on nyt... loppuja ei muista.
 
Itsemurhamaa mikä itsemurhamaa.
 
Just mun mieleen.

Pate Mustajärven Yhdessä Itkien kuulunee tähän kategoriaan myöskin. Niin ja Tuhkaa.
 
Kun katse tottuu hämärään,
Vain tyhjän huoneen nään.
Pöytä orpo yksin seisoo
Ja sen pintaan painan pään.
 
En tuhkaa ensin huomaa,
Se lauseen muodostaa.
Jotain sentään pöydän pintaan
Hän ehti kirjoittaa.
 
refrain:
"On turha meidän jatkaa,
En kestä kauempaa.
On mennyt kaikki tuhka,
Enää kääntymään et mua saa."
 
Kun katson tuhkaan savukkeen,
Käy muistot eiliseen.
Oli kerran huone lämmin,
Kun mä uskoin rakkauteen.
 
On tuhkaa nyt kaikki unelmain
Ja huone niin tyhjillään.
Vain pöydällä on tuhkaa
Ja nuo sanat siinä nään.

"Kuulin" tämän biisin ensimmäisen kerran silleen, että olin soittamassa ihan ensimmäisiä humppakeikkojani, ja tämä oli ohjelmistossa.
 
Heh, sama, muuten =D

Tämä voi herättää paljon vastustusta, mutta itse en halua varsinkaan syksyisin kuunnella tämmöstä perussuomalaista melankolista musiikkia. Ne lyriikat alkavat melkolailla ahdistaa meikäläistä. Mielummin kuuntelen elämän iloisista asioista kertovaa musiikkia. Kiitos ja anteeksi.