Yleistä keskustelua musiikista ›

Mua ei taas ne bonusraidat haittaa, kunhan ne on levyn lopussa.
 
Sama täällä. Esim. Ramones-remastereissa oli niin paljon kaikkea bonusmatskua, että diehard-fani osti levyt ihan mielellään vaikka vanhat versiot löytyivätkin jo hyllystä.
 
sellainen huomio, etten muista, olenko ikinä törmännyt liian lyhyeen levyyn. Sen sijaan liian pitkiin vaikka kuinka monta kertaa.
 
Sama täällä. Enkä muuten muista juurikaan törmänneeni liian lyhyisiin kappaleisiin: jos kappale jättää loppuessaan fiiliksen että tätähän olis pitänyt kuulla lisää, se on aivan poikkeuksellisen onnistunut.

Mutta sellainen huomio, etten muista, olenko ikinä törmännyt liian lyhyeen levyyn. Sen sijaan liian pitkiin vaikka kuinka monta kertaa.
 
Juu, näin se on. Täytebiisejä siellä ja täytebiisejä täällä. Meitä kuulijoita on hemmoteltu studiosssaviimehetkelläväännetyillämukabiiseillä lukemattomia kertoja mm. siitä syystä, että on esim. pitänyt päästä levydiilistä ulos (vrt. Clash: Sandinista) jne.
 
Maailman parhaalla progebändillä kaikki levyt on onneksi reilusti alle tunnin mittaisia, ja biisit mukavasti 3-5 minuuttisia.
 
Ai Gentle Giant vai?

Sama täällä. Esim. Ramones-remastereissa oli niin paljon kaikkea bonusmatskua, että diehard-fani osti levyt ihan mielellään vaikka vanhat versiot löytyivätkin jo hyllystä.
 

 
Sama täällä. Enkä muuten muista juurikaan törmänneeni liian lyhyisiin kappaleisiin: jos kappale jättää loppuessaan fiiliksen että tätähän olis pitänyt kuulla lisää, se on aivan poikkeuksellisen onnistunut.
 
Musta on iso ero sillä, että jää fiilis "tätä olisi pitänyt saada lisää" ja fiilis "mitäs tää tälleen töksähti". Jos biisissä / levyllä on selkeä draaman kaari, niin soisi sen kulkevan loogiseen loppuunsa.
 
glx:
 
Tietenkin, mikäs muukaan. ;)

Musta on iso ero sillä, että jää fiilis "tätä olisi pitänyt saada lisää" ja fiilis "mitäs tää tälleen töksähti".
 
Joo, totta. Aika harvat levyt tai biisit on kyllä loppuneet silleen töksähtämällä.

Joo, totta. Aika harvat levyt tai biisit on kyllä loppuneet silleen töksähtämällä.
 
Huomattavasti yleisempää on se fiilis että "miksei tää jo lopu".

Huomattavasti yleisempää on se fiilis että "miksei tää jo lopu".
 
Nimenomaan.

Aika harvalta bändiltä taitaa nykyisin ilmestyä alle 30 minuutin albumeita. Näin äkkiseltään ei tule omasta hyllystä mieleen kuin Hivesin Veni, vidi, vicious. Hyvin harvoin tosin ostan uutuuslevyjä, joten ihan turha viesti tämä... Hivesistäkin taitaa olla jo vuosia aikaa.
 
Kaveri osti joskus Rhapsodyn "mini-ceedeen" ja sillä tais olla musiikkia reippaasti yli puoli tuntia. Että kehitys on kehittynyt mini-lp:n aikakaudesta aika paljon pitemmäksi.

Mutta sitten White Albumilla homma lähti vähän käsistä. Vuoden aikana biisejä valmistui hirmu läjä ja jokainen ehdottomasti halusi kaikki omansa mukaan levylle. Tiukka 14 biisin paketti levisi kahden LP:n ja 30 biisin mittaiseksi. Ja sekaan mahtuu siten hutejakin.
 
Revolution no.9 kipaleen olisin valmis pudottaan tuplalta pois, sen vois julkasta bonusmatskuna sellasella DVD:llä mis on 14 tuntia live matskuu John & Yoko Bed Piece tempauksesta.
Muuten on White double meikän Beatles suosikki LP seuranaan sellanen tiukka 45 minuuttinen c-90 kasetin a-puoli johon oon tehny personal favorite hits compilationin. Ja kaikki ne muutkin Beatle levyt kyllä maittaa very much.

Off topic ? Anyone fancy A Pint ? Oi, feelin` thirsty ?

En ole oikeastaan edes miettinyt tätä asiaa ennen tämän ketjun lukemista. Mutta nyt huomasin, että muistan levyistä yleensä alkupuolen paljon paremmin kuin loppupuolen. Levyjen suosikkibiisitkin ovat yleensä alkupuolen biisejä. Ilmeisesti keskittymiskykyni ei siis riitä kokonaisen levyn kuuntelemiseen täydellä teholla, joten lyhytkestoisuushan on oikeastaan plussaa.
 
Toisaalta jos bändi ja levyn rakenne ovat hyviä, niin kyllä pidempäänkin jaksaa. Ja mielestäni levyt ovat kalliita tällaiselle tyhjataskulle, joten koen saavani pitkältä levyltä rahoilleni enemmän vastinetta. Mutta kuten jo mainittiin, pituudella ei ole väliä jos matsku on hyvää.