Yleistä keskustelua musiikista ›

Suede, Radiohead ja Supergrass toimivat ja maistuvat. Verve oli pirun tylsä. Manic Street Preachers on edelleen pirun tylsä. Oasis on edustanut aina mulle alinta mahdollista saastaa.

Kyllähän brittipoppi ja -rokki on mainiota, etenkin 90-luvullahan moinen kukoisti vaikka kuinka. Kasarilla oli The Smiths ja mitä näitä nyt oli, mutta jos 90-luvusta puhutaan, niin Oasis on mulle juuri se bändi. Oasis tuli juuri oikeaan saumaan: The Smiths kuopattiin 80-luvun lopulla, Stone Roses jatkoi siitä ansiokkaasti mutta nuupahti toisen levyn jälkeen ja niinpä käytännössä Oasis elvytti ainakin osittain tämän kyseisen suuntauksen. Eivät olleet tietenkään ainoita, mutta Oasiksessa tiivistyy niin paljon brittipopin luonteesta, hyvässä ja pahassa, että ehdottoman merkittävä bändi se on. Noel ja Liam olivat viihdyttäviä äijiä, niillä oli röyhkeää asennetta ja saatanan hyviä singalong-rokkibiisejä.
 
Stone Rosesin debyytti (-89) on mahtava, menee brittipoppilevyjen top-3:een omassa henkilökohtaisessa listassani. Sillä levyllä on ikäänkuin toinen jalka 80-luvulla ja toinen 90-luvulla, ollen hieman kumpaakin, menneisyyttä ja tulevaisuutta uuden vuosikymmenen kynnyksellä. Kiviruusujen toka levy oli väistämättäkin pettymys, mutta ihan kelpo tuotos silti. Siinä on kuitenkin liikaa sellaista paikallaan pyörivää jamittelua eikä kappaleista saa mitään kunnon otetta. 11-minuuttinen Breaking into Heaven on aika hapokasta (hyvällä tavalla) ja Ten Storey Love Song muuten vain mainio. Muut kappaleet ovat jääneet vähemmälle, ne eivät sytytä samalla tavalla.
 
Manicsit ovat mulle olleet aina vähän sellaisia oman tiensä kulkijoita, en oikein osaa mieltää heitä kuuluvaksi tähän Suede/Blur/Oasis -aaltoon. En tiedä mikä siinä on, veivasivatko Manicsit sitten jotenkin liian "älykästä" ja "poliittisesti valveutunutta" musaa tai jotain. Mutta tylsä yhtye Manics ei ole, vaan absoluuttisen loistava. Jumalaisen kauniita melodioita ja kokonaisuudessaan yhtye on aina ollut jotenkin rehellisen oloinen tekemisissään.
 
Gene oli joskus aika hyvä bändi myös, ainakin Drawn to the Deep Endista ja Revelationsista tykkäsin paljonkin, kun yhtyeen löysin. Sellaiset suuruudet kuin Blue, Suede ja Pulp ovat olleet minulle aina vain "ihan ok", paljon hyviä hittibiisejä mutta levykokonaisuudet ovat jääneet melko vähälle kuuntelulle.

kyllä mulle 90-luvun brittipop on lähes yhtä kuin Oasis. Toki suedeja verveja yms. on tullut kuunneltua, mutta eipä ole alkuinnostuksen jälkeen juurikaan soittimeen.