Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä en usko tohon, kun ajattelen, että ite olen jotain pieniä projekteja pyörittänyt, mutta ainoa "oikea" bändi, jonka kanssa joitain pieniä keikkoja soitettiin oli teini-ikäisenä ja nyt kun olen saamassa uutta bändiä kokoon, niin ei olisi sinänsä mahdollisuuksia saada diiliä ja keikkoja...
Miks sen ekan diilin pitäs saada kakarana jo, eikö about kaksvitosena ole enää mahdollisuuksia? Harrastaahan saa, mutta en mä ainakaan näe siinä syytä tehdä musiikkia, jos ei olisi mahdollisuuksia edetä ja tuoda itseään esille!
 
Ei tarvi uskoa.
 
Mun nähdäkseni yksi avainkysymys on siinä, voiko jättää päivätyönsä ja pärjätä musahommilla. Sitten kapeampi kysymys on, voiko pärjätä artistina tai muusikkona - musahommissa on muitakin kuin esiintyviä taiteilijoita, kuten tekniikan ihmiset ja keikkamyyjät, kustantamon ja levy-yhtiön työntekijät, tuottajat ja studiotyypit tai vaikka kriitikot ja toimittajat.
 
Kaksvitosena on ihan hyvä mahdollisuus päästä keikoille ja saada tehdä levyjä, mutta siitä on stadionluokkaan vielä hyvä matka. Joku tässä ketjussa mainitsi, että ovathan ne 69 Silmääkin jo "lähes nelikymppisiä" (heh heh) mutta eiks 69 Eyes oo tänä tai ens vuonna ollut kasassa 20 vuotta? Muistelisin ainakin, että niissä ajoissa mentiin silloin kun bändiä kasattiin. Eikä kyllä Timo Rautiainenkaan tyhjästä tullut, vaikka vasta Lyijykomppania oli mitenkään varsinaisesti edes noteerattu bändinsä.
 
Hyvin harva tässä maassa saa tehdä musaa muuten kuin harrastuksena. Useimpien bändien levymyynti ja keikkailu jää reippaasti sen rajan alle, missä voidaan puhua ammatista, ja se on ihan ok. Kenenkään tässä ketjussa ei oo syytä luovuttaa ainakaan sen takia - tulee jos tulee, ja jos ei niin jatketaan.
 
Ja tosiaan, parasta matskua voi tehdä minkä ikäisenä vain. Usein tosin tuorein ja omaperäisin juttu tulee alkuun, ja sen jälkeen seuraa pitkä oppimisen kausi, mutta sen jälkeen on mahdollista saapua taas siihen mistä lähdettiin, kehittyä lisää ja ylittää itsensä. Tää sykli tosin vaatii usein enemmän kuin 27 vuoden iän, minkä vuoksi rokkaripuolella syntyy illuusio että akut tyhjenee piankin ekojen helmien jälkeen.
 
Mun nähdäkseni.

Eyesit on kuitenkin vääntäneet musaa varmaan yli 20vuotta, ekasta levysopparistakin aika pitkä aika.
 
Jeah, nyt on pakko vielä laittaa, että jyrkikuusysi oli ekan 69eyesin levyn aikana 24-vuotias ja "läpimurtolevyn" Wasting the dawnin aikana 31-vuotta... oli pakko tarkastella noi iät, kun muistasin kanssa että ekasta levystä on jo KAUAN, eli -92! jep, sori OT! =)

Hommahan on varmaan lähinnä siitä kiinni, että noin 25 vuotiaana huomaa, ettei osaa mitään oikeita töitä ja on pakko kitkuttaa siinä keikkabussissa hamaan loppuun asti. Mutta ei hätää, tiedän myös tyyppejä, jotka on siirtyneet sujuvastikin oikeaan työelämään kokeiksi, taksikuskeiksi yms.
 
Jos on tehnyt töitä jo nuoresta asti, niin tuskin kellään riittää puhkua ja puhallusta lähteä breikkaamaan alalle, jossa saa nyppiä enemmän puukkoja selästä ku leikkelelaatikosta leivänpäällistä.

Vaikka koenkin ketjun vähän masentavaksi, niin kyllä täällä on paljon faktaa esiintynyt. Mutta kylhän nuokin asiat riippuvat musiikki suuntauksesta. levy-yhtiöiden helpompaa myydä tytön näkösten +- parikymppisten poikien punkkipoppirokkia kuin parrakkaan miehen vääntämää rootsbluesia tai vaikka jazzia (iskelmä erikseen) Sillä eikös suurin asiakaskunta joka tuhlaa verraten enemmän rahaa musiikkiin yms. ole ne 12-17 vuotiaat tytöt, korjatkaa jos olen väärässä. Mutta joo tämä on pohdintaa. Ottakoon huomioon että mikäs pakko se suomessa on musiikkia tehdä, voi olla että muualta löytyisi paremmat markkinat juuri sinulle! =D
Louisiana here I come.

Jeah, nyt on pakko vielä laittaa, että jyrkikuusysi oli ekan 69eyesin levyn aikana 24-vuotias ja "läpimurtolevyn" Wasting the dawnin aikana 31-vuotta... oli pakko tarkastella noi iät, kun muistasin kanssa että ekasta levystä on jo KAUAN, eli -92! jep, sori OT! =)
 
Eikös ekat 69-levyt tulleet Miettiseltä jo 80-luvun viime metreillä? Ainakin mun muistaakseni bändi kasattiin joskus 1988-89 ja aloitti silloin keikkailun.
 
Jyrkillä ei varsinaista bändiuraa ollut, mutta Pasi oli soittanut Savossa asuessaan vaikka missä, ja Artsin bändi, seinäjoelta ponnistava Syyskuu oli ihan tunnettu varhaisessa 80-luvun puolivälin synkkis-skenessä, olipa levyjäkin tehnyt.

Eikös ekat 69-levyt tulleet Miettiseltä jo 80-luvulla? Ainakin mun muistaakseni bändi kasattiin joskus 1988 ja aloitti silloin keikkailun.
 
Jyrkillä ei varsinaista bändiuraa ollut, mutta Pasi oli soittanut Savossa asuessaan vaikka missä, ja Artsin bändi, seinäjoelta ponnistava Syyskuu oli ihan tunnettu varhaisessa synkkis-skenessä, olipa levyjäkin tehnyt.
 
Perustettu 1990-luvun alussa ja eka levy Bump'n'Grind julkastiin -92 ja toinen Savage Garden vasta -95 ja sitten seuraava -97..
Eikä se tuskin auttanut asiaa, että jotkut oli soittanut jossain, noi ekat levyt ei kuitenkaan ison yleisön tietoisuuteen tullu, eikös se Wasting the dawn vasta alkanu pikkasen kerätä enemmän kuulijoita ja sillon oltiinkin jo kolmenkympin paremmalla puolella... eikä se musta liity siihen mitenkään vaikka se bändi olis perustettu -75, kuitenkin vasta ajankohtana x, bändi saa enemmän, jotkut bändit/artistit nopeemmin ja jotkut hitaammin, siis joillain voi se nousemin kestää sen kymmenen vuotta ja toisilla taas vuoden... ja ne ketä vuodessa nousee, niin on saattanut jo luoda jonkun toisen bändin kanssa uraa, vaikka 10 vuotta.... tjtn.... =)

kivi: Eikös ekat 69-levyt tulleet Miettiseltä jo 80-luvun viime metreillä? Ainakin mun muistaakseni bändi kasattiin joskus 1988-89 ja aloitti silloin keikkailun.
 
Vuonna -90 tuli eka sinkku. Ja tosiaan bändi oli kasassa (tai haki muotoaan tjsp.) jo aiemmin ja teki keikkoja, alkuun nimikin oli toinen.

ja ne ketä vuodessa nousee, niin on saattanut jo luoda jonkun toisen bändin kanssa uraa, vaikka 10 vuotta.... tjtn.... =)
 
Tähän ajatukseen myös hieman viittasin. Harva tulee ihan täydestä tuntemattomuudesta aikuisella iällä.

Useimpien bändien levymyynti ja keikkailu jää reippaasti sen rajan alle, missä voidaan puhua ammatista, ja se on ihan ok.
 
Jep!
 
...ihan "oikeiden" bändienkin siis. Mielikuva suomalaisesta kevyen musan tekijästä on ehkä vääristynyt: kun ammatikseen touhua tekevät lähinnä näkyvät mediassa, katoaa se tosiasia että todella monet tekevät ihan oikeaa ja julkaistavaa touhua harrastuksena (tai no, väkisinkin jotain fyrkkaa tulee aina jostain, mutta you get the idea).
 
Itse asiassa joitakin vuosia sitten mä aloin huomata että itse asiassa ne kotimaiset kevyen musan artistit, joiden tekemisistä olen kiinnostunut, ovat pääsääntöisesti jossain ihan muissa päiväduuneissa.
 
Ja tämä tosiaan on ihan ok: kun ei oo taloudellisia paineita musahommissa, voi tehdä just sitä mikä todella kiinnostaa.

Ihme että Poets of the fallia ei ole vielä tuotu esille.
Eikös jätkä tullut vähän niinku nurkan takaa.
Esimakua toi se peli jossa kait yksi kappale oli.
Eikös se laulaja myynyt omaisuuttaan pois ja muuti takas porukoilleen että sai sen levyn itse tuotettua yms. Nyt saavat nauttia varmaan maistuvaa työnsä hedelmää.

Ihme että Poets of the fallia ei ole vielä tuotu esille.
Eikös jätkä tullut vähän niinku nurkan takaa.
Esimakua toi se peli jossa kait yksi kappale oli.
Eikös se laulaja myynyt omaisuuttaan pois ja muuti takas porukoilleen että sai sen levyn itse tuotettua yms. Nyt saavat nauttia varmaan maistuvaa työnsä hedelmää.
 
Mun on pakko todistella itselleni, että en oo liian vanha =)
Poets of the fall palkitiin vuoden 2005 debyyttialbumi ja vuoden 2005 yhtyetulokas -palkinnoilla laulaja marko Saareston ollessa 35-vuotias.
En uskois kyllä siitä jätkästä, että se on noin "vanha"....
Muistan kanssa jonkun haastattelun, jossa se sanoi, että myi autonsa ja lähestulkoon kaiken, että sai tehtyä toi levyn...

Mun on pakko todistella itselleni, että en oo liian vanha =)
Poets of the fall palkitiin vuoden 2005 debyyttialbumi ja vuoden 2005 yhtyetulokas -palkinnoilla laulaja marko Saareston ollessa 35-vuotias.
En uskois kyllä siitä jätkästä, että se on noin "vanha"....
Muistan kanssa jonkun haastattelun, jossa se sanoi, että myi autonsa ja lähestulkoon kaiken, että sai tehtyä toi levyn...
 
Ei me olla vanhoja... meil on vaan enemmän kokemusta ku sturm und drangin pojilla =D
... muutenkin on maailmal ny pienen ajan sisällä puhallellu uudet tuulet joista näkee että maasta se pienikin ponnistaa. Se BMGn levydiili ei ole ainoa vaihtoehto enää.
edit. Ollaan näköjään samaa vuosimallia =D

Ei me olla vanhoja... meil on vaan enemmän kokemusta ku sturm und drangin pojilla =D
... muutenkin on maailmal ny pienen ajan sisällä puhallellu uudet tuulet joista näkee että maasta se pienikin ponnistaa. Se BMGn levydiili ei ole ainoa vaihtoehto enää.
 
Toi piristi kyllä tilannetta =) kiitti, noinhan se on...

Toi piristi kyllä tilannetta =) kiitti, noinhan se on...
 
Mäkin painiskelin tossa vähän aika sitten saman huolen kanssa, mutta parempi se on vaan keskittyä siihen musiikkiin. Se on pääasia, ei levydiilit, naiset tai maine ja mammona.
 

 
Keikat olis kyl jees.

Ei se ikää katso kaikkien kohdalla, Phil Collins ja kumppanit veteli 16 kesäsinä jo saamarin kovaa settiä. Kysymys on taas sitten toinen, mitä pitää parhaimpana ikänä. Nuoruuden innolla, kapinalla, pohdinnalla ja tylsällä aikuisrockilla on sellainen hieno välimaastokohta missä paras rock tulee usein jampoilla tehtyä. Eihän tälläsia asioita voi tietenkään sanoa kuin suurpiirteisesti joten vastaan: n. 20v. Se on (rock)muusikon ikä. Nuoremmat poseeraa, vanhemmat on liian rauhassa.

Ei se ikää katso kaikkien kohdalla, Phil Collins ja kumppanit veteli 16 kesäsinä jo saamarin kovaa settiä. Kysymys on taas sitten toinen, mitä pitää parhaimpana ikänä. Nuoruuden innolla, kapinalla, pohdinnalla ja tylsällä aikuisrockilla on sellainen hieno välimaastokohta missä paras rock tulee usein jampoilla tehtyä. Eihän tälläsia asioita voi tietenkään sanoa kuin suurpiirteisesti joten vastaan: n. 20v. Se on (rock)muusikon ikä. Nuoremmat poseeraa, vanhemmat on liian rauhassa.
 
Löytyy myös niitä esimerkkejä, joissa suursuosio on koittanut suhteellisen pitkän ajan jälkeen. Faith No Morella ja Soundgardenilla kesti 7 vuotta, REMillä peräti 11, Sheryl Crowkin oli 33-vuotias kun pääsi pinnalle. Lordillakin kesti 10 vuotta ennenkuin bändistä tuli suosittu.

Löytyy myös niitä esimerkkejä, joissa suursuosio on koittanut suhteellisen pitkän ajan jälkeen. Faith No Morella ja Soundgardenilla kesti 7 vuotta, REMillä peräti 11, Sheryl Crowkin oli 33-vuotias kun pääsi pinnalle. Lordillakin kesti 10 vuotta ennenkuin bändistä tuli suosittu.
 
Näitä bändejä kyllä riittää, mutta hyvin tähän mukaan mahtuisi myös Opeth mikä vasta 15 vuoden kuluttua löi itsensä läpi ja nimi oli kaikkien huulilla. Jäsenet olivat siinä vaiheessa jo reilusti yli kolmekymppisiä.

Näitä bändejä kyllä riittää, mutta hyvin tähän mukaan mahtuisi myös Opeth mikä vasta 15 vuoden kuluttua löi itsensä läpi ja nimi oli kaikkien huulilla. Jäsenet olivat siinä vaiheessa jo reilusti yli kolmekymppisiä.
 
Mä en oo kuullut yhtään niiden biisiä, soiko ne radiossa?

Sitten kun on löytäny sisäisen bluessinsa niin on muusikko. Sitä ennen on vaan matkalla siihen päämäärään. Ja sillonkin voi olla jo muusikko.
Tää on henkinen juttu tää.

Sitten kun on löytäny sisäisen bluessinsa niin on muusikko. Sitä ennen on vaan matkalla siihen päämäärään. Ja sillonkin voi olla jo muusikko.
Tää on henkinen juttu tää.
 
Onko tää sitten se minkä koin viime vloppuna puistobluesissa? ...sisäinen euforian tunne...?