Yleistä keskustelua musiikista ›

En ole. En pidä 99% heavystä, kuuntelen jazzia vain vähän ja fado on täysin vierasta. Klassista on tullut kuunneltua liian vähän, kun ei vaan ole aikaa kaikkeen perehtyä.
Toisaalta yritän olla tuomitsematta mitään kuuntelematta ja kuuntelen omassa rajoittuneessa karsinassani monipuolisesti musiikkia - tosin joihinkin ystäviini verrattuna monipuolisuuskin on suhteellista.

Taidanpi olla avoimin musiikin suhteen kuin kukaan ikinä ennen koskaan maailmassa foreverrrrrzz
 
Tai siis. Kuuntelen paskaa musiikkia, kuuntelen hyvää musiikkia, mikä tahansa menee. Okei, en taida olla kaikkein avoin: en kuuntele sellaisia heavy/tms- _BIISEJÄ_ (toimin biisikohtaisesti, en bändikohtaisesti. en fanita mitään enkä tiedä mitään) jotka yksinkertaisesti kuulostavat mielestäni typerältä. Älköön kukaan loukkaantuko, mutta kun vaikka vertailen.. jotain mitä tahansa muuta musiikkia, niin niissä on sellainen juokseva meno, en osaa selittää, mutta kun kuuntelen jotain sellaista röyskivää heavya tms niin alkaa lähinnä ärsyttämään kun hommassa on mukana mm. rumpuja raivolla paiskiva äijä, mikkiin örisevä äijä ja kitaraa raivoisasti hakkaava äijä.
 
Toki noissa on tunnelmaa yms. soittajilla ja asiasta hyvin perillä olevilla on varmasti kivaa :P

Vähän ohi menee topicista, mutta liittyy musiikista pitämiseen.
 
Lukioaikainen tyttöystävä kertoi näkevänsä kuulemansa musiikin viivoina, jotka liikkuvat. Jos viivat liikkuivat liian terävästi tai "säröisesti", hän ei pitänyt musiikista. Tuo "säröisyys" ei siis liittynyt mitenkään esimerkiksi särökitaroihin, vaan puhtaasti viivojen liikkumiseen.

Lukioaikainen tyttöystävä kertoi näkevänsä kuulemansa musiikin viivoina, jotka liikkuvat.
 
Näkiväthän vaikkapa Hendrix ja Sibelius musiikin väreinä. Että sikäli. Itselleni musiikki on lähinnä tunnetilojen vaihtelua.

Luokittelisin ehkä itseni "puoliavoimeksi".
 
Osaan arvostaa kaikenlaisia musiikkityylejä ja niiden tekijöitä, mutta se musiikki, mitä itse kuuntelen viihtyäkseni, rajoittuu melkoisen pienelle alueelle.

Vaikka pääpaino miulla on 70-luvun rokissa, niin kyllä siellä levyhyllyssä on Dimmua ja vaikkapa Beyonceakin. Että suht avointa meininkiä.

Joo ,kaikkea muuta voin kuunnella paitsi suomalaista iskelmää. Sitä _ei_vaan_pysty.
Enkä halua *inhopuistutus* .. Jopa jotain teknoa voi kuunnella hetken.
Muuten musiikkia menee aina klassisesta metalliin ja kaikkea muuta.

Heviä kuuntelen kaikista eniten, sitä useasta eri genrestä. Rokkiakin kuuntelen useasta eri genrestä, enimmäkseen hard ja classic rockia mm. Creamin, Guns 'N Rosesin, AC/DC:n ja Van Halenin voimin.

Avoimempikin voisin olla, mutta onneksi kaikesta ei tarvi tykätä!

Tuskin kukaan voi sanoa olevansa täysin kaikkiruokainen? Itse olen löytänyt vaikka kuinka monesta tyylilajista korviani miellyttävää musiikkia, mutta esim. metallimusiikkia en mielelläni kuuntele, ainakaan selvinpäin. Klassisesta pystyn nauttimaan, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi perehtyä siihen hirveästi. Sitten löytyy tietysti kaikenmaailman äärimmäisyyksiä, vaikkapa pahimmat noise-jutut, joista en usko saavani jatkossakaan mitään irti.
 
Ei olisi kyllä vielä pari vuotta sitten uskonut, että pystyisin nyt kuuntelemaan intohimolla hiphopia, elektropoppia tai HC-punkkia. Täytyy siis pitää jatkossakin korvat avoimena, sillä maailma on yllätyksiä täynnä.

Maailmassa on valtava määrä musiikkia, jota en voi sietää ja vastaavasti paljon, josta pidän. Mikäli tarvis vaatii, annan rehellisen mielipiteeni musiikista, mutten yritä tuputtaa sitä kenellekään ainoana oikeana totuutena. Tekeekö se minusta sitten avoimen tai ei, ei liene kovin tärkeää.

itse voisin tähän sanoa että mistään musiikkityylistä en voi sanoa että se olisi huonoa, koska jokaisesta tyylistä mielestäni löytyy jotain hyvää, pakostakin. paremminkin yksittäisistä biisestä olen monesti sitä mieltä ettei oikein uppoa. ja näitä biisejä esiintyy aika tasaisesti eri tyylilajien keskuudessa.

Silleen puolittaisesti. Musiikkimakuni nyt ei ole kaikken laajin, jos kohta ei suppeinkaan, mutta jos avoimuudella tarkoitetaan ennemminkin "mahdollisuuden antamista" kuin musiikkimaun laajuutta, niin... Eli siis silleen puolittaisesti.

musiikin voi jakaa 2 genreen: hyvään ja huonoon. ensinmainittua tulee kuunneltua hyvinkin paljon, jälkimmäistä sitten hieman vähemmän - ja silloinkin lähinnä ns. varoittavana esimerkkinä omaa musiikintekemistä ajatellen, tyyliin: "poika, ei näin..."

musiikin voi jakaa 2 genreen: hyvään ja huonoon. ensinmainittua tulee kuunneltua hyvinkin paljon, jälkimmäistä sitten hieman vähemmän - ja silloinkin lähinnä ns. varoittavana esimerkkinä omaa musiikintekemistä ajatellen, tyyliin: "poika, ei näin..."
 
Jees! Näinhän tämä menee! Olen 100% samaa mieltä kanssasi joten annan plussan +

Itse aloitin kuuntelun nykyajan "muovimetallista", niinkuin monet oldschool metallistit sitä kutsuu. Melodioita, koskettimia, poweria, deathia, thrashia, blackia. P**keleesti säröä ja tuplapasaria, maailmanloppu-fiilis. Alkuvaiheessa kuuntelin Rammsteinia (double standards iskee, ks. 2 kpl) josta kaikki lähti. Eräs ystävä kuunnellutti minulle bodomia, Dark Funeralia ja Immortalia, ja siitä alkoi suomalaisen ruotsalaisen ja norjalaisen metallin keräily, soittolistalle eksyi mokoma diablo, shade empire, sonata, nightwish, in flames, marduk, deathchain ja kymmeniä muita. Myöhemmin siihen päälle killswitch engaget, all that remainsit, soilworkit, ill niñot ja muut sekalaiset ympäriltä maailmaa (Dragonforcesta ei puhuta). Kun uusi metalli loppuu kesken, on opittava kuuntelemaan vanhaa metallia ja rockia.
Kahden vuoden aikana kun metallimusiikin kertymä ylittää viidensadan bändin rajan, alkaa pikkuhiljaa kaivata niitä kylmiä väreitä muusta musiikista. Tällä hetkellä läpikäydään funkia ja flamencoa, bluesia ja reggaeta ja progejazzia. :D
 
Voin sanoa, että nykyisin musiikkina menee vaikka mikä, mutta rajoitteena itsellä on vieläkin ainakin kliseinen "ei massamusiikkia"-ajatus. Pakko myöntää että se on hankala ajatusmalli josta pitäisi päästä joidenkin bändien sävellysten kohdalla yli.
Termi "massamusiikki" tarkoittaa tässä lähinnä musiikkia jota tehdään, tai on aikoinaan tehty "linjatuotantona" tietylle ikäluokalle (jolle se on uponnut kuin häkä). esim tämänhetkinen MTV-musa ja vanhojen aikojen iskelmä. En väitä etteikö näidenkin lomasta välillä löydy hyviä tekeleitä(!) Kaikki ovat yleensä ihmisen tekemiä, vaikka sitten pohjabiitti olisikin yhdistelty valmiista sampleista koneella. :D
Mielestäni tärkeintä on että musiikissa on jotain omaa mukana, ja että sävellyksillä pyritään kompromissiin oman, ja yleisön maun kanssa, tai sitten tehdään enemmän oman maun mukaan. Turha edes sanoa että tämä on tuttu asenne useille.
 
Musiikkia kuuntelen monista eri syistä. Metalli saa kylmät väreet aikaan kauneuden, saman aikaisen rujouden, puhuttelevien sanoitusten, raa'an voiman, monimutkaisuuden ja veljellisyytensä takia. Moni ei ole ehkä ajatellut mutta metallistit ovat melko tiivis ryhmä; yhteenkuuluvuuden tunne on vahva.
Funk ja Reaggae ovat molemmat rentoa tavaraa. Puhuttelevat sanoitukset, rauhallisuus, rento meininki ja melko yleinen hyväntuulisuus (verrattuna metallin synkkyyteen) toimivat hyvin huonoina aamuina kun pitää lähteä aikaisin töihin tai kouluun :D
Enimmäkseen siis kuuntelen musaa fiilispohjalta, ja toivottavasti se fiilispohjaisuus alkaa jonain päivänä näkyä omassa musisoinnissa.
 
So Far So Good. :)

Ja minähän kuuntelen vain tätä genreä ja muu ei ole oikeaa musiikkia.
 
Olen. Usein ensin hieman vierastan jtn. genreä tai artistia, mutta lämpenen kun olen tutustunut siihen vähän paremmin. Tyypillinen kuvio menee näin: mitähän tämä on...?...äh, tämähän on ihan täyttä p*skaa..no ei tämä nyt ihan kokonaan olekaan...Oho, mitä musaa tämä on!!!
 
Mitä enemmän jostain on perillä, sitä suurempi mahdollisuus siitä on pitää. Mielellään kuuntelen ihan kaikenlaista, koska ihan mistä genrestä tai sekoituksesta tahansa voi tehdä löytöjä. Mutta sillä lailla en ole avoin, että olen usein tosi epäluuloinen. Ja lähinnä musamakuni sijoittuu tuollaiselle klassinen-jazz-blues -akselille.

No, olen minä kyllä jollain tapaa avoin. Jos joku haluaa soittaa mulle jonkun mielestään mainion iskelmä kappaleen, niin kuuntelen sen kyllä ja sitten teen arvioni. En ala etukäteen lätisemään, että jätäppä nuo turhat paskaiskelmät pois. Sellainen on mielestäni vähän hönttiä.

Olen laaja-alainen. Minua häiritsee tai kun en tiedä, mitä nämä genret ovat. Tietosanakirjan mukaan genre = laatu, laji, lajityyppi. Minusta monilla taiteen aloilla ja erityisesti musiikissa ns. ammattilaiset puhuvat mielellään genreistä. Kukin ymmärtää sen sitten miten haluaa. Ovatko klassisen musiikin eri tyylisuunnat genrejä? Nuoret näyttävät viljelevän sivistyssanoja, joilla on mukava briljeerata. En ole erityisen mieltynyt nykymusiikkiin, jota radiosuomet sun muut soittavat listoiltaan. Omistan kuitenkin vanhoja vinyyleitä laidasta laitaan, on klassista ja aitoa iskelmää jopa rokkia. Puolisoni on Elvis-fani. Omistaa parikymmnentä alkuperäistä sinkkua viisi-kuusikymmenluvuilta. Kaikki hyvin esitetty musiikki miellyttää.

Olen suhteellisen kaikkiruokainen; vain pikametalli, konemusiikki ja klassinen etovat siinä määrin, että jäävät koskematta. Toisaalta, se kaikkein maukkain ammennettava rajoittuu muutamaan, lähinnä 70-luvulla vaikuttaneeseen yhtyeeseen tai artistiin.