Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin..rakentavaa keskustelua sai kirjoitukseni aikaiseksi.
Tarkoitan lähinnä sitä lausumallani ettei semmoista soljuvaa veretseisauttavaa tarinankerrontaa enää ole nykyisten sanaseppojen teksteissä..joissa on ihan mainioita tekstejä sinänsä..mutta yks asia mua alkoi tökkii kun luin tota viestiketjua-DAVE LINDHOLM..mielestäni hän on aivan turhamies lostavien sanoittajien joukossa eikä ole mitään merkittävää tehnyt suomirockin eteen..ihmettelin aina setkytluvullakin että miksi moista koppavaa herraa sanotaan ISOKYNÄKSI?????
 
Äläpä sano. Dave Lindholm kuuluu mun kirjoissani myös suomalaisten sanoittajien kärkikastiin, ja itse asiassa aika lailla jonkun Salon, Hanhiniemen tai Syrjän yläpuolelle. Hänellä kun on taito luoda tunne ja tunnelma muutamalla sanalla todeksi, ja kertoa paljon syvemmin kuin niillä puolikielisillä vajailla virkkeillä pitäisi voida.
 
Se että kuvaat Lindholmia koppavaksi, viittaa siihen että tunnet hänet lähinnä haastattelujen kautta, ja niissä hän on kyllä tietoisesti vetänytkin itsetietoista roolia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuka tahansa esittää roolia silloin kun keskustelun aiheena on roolihahmo, puhuttaessa vaikkapa kissoista tai kitaroista kyseessä on mitä sydämellisin ja vaatimattomin kaveri, jossa en ole iki maailmassa nähnyt hitustakaan koppavuutta (paitsi tietysti jos se on koppavuutta että vastaa syytteeseen "sun levyt on ihan paskoja" esimerkiksi "älä sit osta niitä". Tai jotain sinne päin.)
:-D
 
Juicen tuotannossa oli aika monta puolta, ja voidaan rehellisesti sanoa, että Ajan henki -levyn jälkeen Juicelta loppui näyttämisen ja todistamisen tarve, Juicen monesti nimeämä oma lempikappale 'Norjalainen villapaita' ei ole merkittävä sen vuoksi että se olisi Juicen paras biisi, vaan sen vuoksi että se on pakottomasti syntynyt loistava kappale ajalta jolloin Juicella ei ollut tarvetta tehdä loistavia kappaleita.
 
Juicen, Göstan ja Markku Innon mukana ei kuollut koko vanhan sanoittamisen perintö. Esimerkiksi Mikko Saarela on pitänyt tekstikynänsä tasaisen terävänä ihan perinteisen palikkariimin hengessä, siinä riimittelyssä jonka Toivo Kärki suomalaiseksi populaarimusiikin tekstistandardiksi pakotti (eikä Nurmion Handekaan tunnu luovuttavan, päin vastoin, ideoita piisaa).
 
Offtopikkia tai ei: Asia mikä mua ihmetyttää, on se, ettei rap-musiikin puolelta ole noussut sen parempia tekstinkäyttäjiä kuin nyt on - vaikka esimerkiksi Tulenkantajilla tai Jukka-pojalla on paikoin ihan loistavaa matskua, niin kyse on kumminkin vain hyvistä iskuista kentässä jossa 99 prosentin varmuudella lauletaan omista tyttöystävistä ja omasta miehuudesta samalla riemulla jolla oma-aloitteiseen potta-ikään oppinut lapsi tulee ylpeänä näyttämään ikiomaa kakkaansa vanhemmilleen. Palefacekin kätkee osaamisensa hyvään one-liner -englanninkieleen. Se nyt kuitenkin olisi musiikkia jossa tekstinkäyttö on 99% kokonaisuudesta.
 
Ja ei, enpä usko että kysymys on vain siitä etten ymmärrä mikä on hyvää mulle vieraassa musiikin lajissa
:-D
 
Heh, takasin asiaan: Niin ikävää kuin mun onkin tää sanoa, koska kyse on artistista jota todellakaan en voi sietää, musta Tero Vaara on todella lahjakas. Kyyninen mutta lahjakas. Hän tietää tarkalleen kohderyhmänsä, ja osaa soittaa näitä kuin kassakonetta.

A.W. Yrjänä. Se mies tekee taidetta.

A.W. Yrjänä. Se mies tekee taidetta.
 
joo, mutta sen tekstit istuu hieman eri muotissa kuin näiden "klassisten" sanoittajien. AW:n lyriikat on enempi sellasta impressionismia ja tunnelmankuvasta sellaisella pseudorunoudella joka ei edes pyri sopimaan pop-runouden sinäänsä hieman ahtaaseen muottiin.
 
Vrt.
Juice:
Niin usein olen matkoihini kävellyt
ja melkein yhtä usein takaisin tullut
taas sinne päin matkalla olen nyt
tulkaa vastaan oi ystävät hullut
 
Kai Seppo teki kepposen ja käy tam tam
Juankoski here I come
 
ja AW:
mistä ne lauloivat
mistä ne kertoivat
varastivat yösi
ja varastivat päiväsi
 
joskus tunsin kasvosi
joskus soitin kieliäsi
joskus ehkä puhuin
sanoja ikuisuudesta
yön aavat notkuu märkää
valevirstat väsyttää

Ismo Alanko? Ei olla taidettu mainita vielä? Pakko mainita sitten viimeistään nyt, jos täällä kerta puhutaan jo aaweeyrjänöistä ja samuliputroistakin suurina sanoittajina...

Herra Ylppö on parhammillaan aika naseva. Sitä paitsi, Hande Nurmio on edelleen elossa. Mutta hei, meinasi jo nuoresta polvesta unohtua: Islajalla on joitain todella upeita sanoituksia. Ne ovat silkkaa runoutta! Oikeastaan pidän hänen sanoituksistaan suorastaan enemmän kuin musiikista.Kuunnelkaa vaikka Laivat saapuu.

Juicen, Göstan ja Markku Innon mukana ei kuollut koko vanhan sanoittamisen perintö.
Onko Intokin kuollut?Milloin?

Onko Intokin kuollut?Milloin?
 
Ei se vielä ainakaan veiviä ole heittänyt Wikipedian mukaan.

Davehan ilman muuta kuuluu suuriin sanoittajiin. Siinä missä Juicen voi ajatella olleen eräänlainen crazy-huumorilla terästetty turboversio Helismaan kaltaisista riimittelijöistä ("Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa/ Vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa/ Napo sanoo 'kuules kundi, c'mon, take it easy'/tarjoo mopoaan, mut Richelieu vain lupaa viisi/ frangia, ei Napo suostu, sanoo 'liian vähän'/ Riku sanoo 'enempää en pane mopoon tähän'"...), lähti Dave täysin eri suuntaan ja loi oman, puheenomaisen tyylin, joka varmaan yhtenä ensimmäisistä, ellei ensimmäisenä - edelleen yhtenä harvoista? - poikkesi tästä Kalevala-kupletti-iskelmä-illalla/sillalla-jatkumosta, joka tiukkoine riimikaavoineen on aina muodoltaan idealisoitua puhetta. Ehkäpä Daven taktiikalla saa toisinaan paremmin todellisuudesta kiinni...
 
Ja kyllähän Davekin tyylittelee ja leikittelee, ei välttämättä näppärin soinnutuksin, vaan aforistisesti äkkiväärin tiivistyksin ("Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?") - jotka ainakin omassa korvassani tuntuvat saavan enemmän syvyyttä kuin useimpien kupletistien syvällisiksi tarkoittamat tekstit, joihin kovin helposti jää nokkeloinnin sivumaku. Se on niin kova haaste, että mies veisi riimiä, eikä riimi miestä (tai naista sen puoleen - edelleen vain tuntuu olevan vallalla jonkinlainen äijälajin myytti, aina nousevat ne samat vexit, jukkavirtaset ja hanhiniemet esiin).
 
Mutta tämä mitenkään Juicea väheksymättä (jonka muistolle tuo ensimmäinen lainaus, ettei nyt upottaisi vain Syksyn säveliin ja XV öihin). Hienoja tekijöitä molemmat.

Juha Lehti
Jarkko Martikainen
 
E: Juha Lehden sanoituksista olen aina tykännyt. Juicen sanat eivät oikein ole muhun vaikuttaneet paljoa.

Esa Eloranta, vai kuka ne Garbon tekstit tekeekään? No kuitenki, hienoja lyriikoita.

Juice kyllä sai suomenkielen ja rokin svengaamaan keskenään. Kuten Kivi sanoi, suurin osa suomenkielisestä pop-rock musiikista on noloa.
 
Juice oli poikeus.
 
älkää nyt käsittäkö väärin, olen aina digannut juicesta ja juicen tuotannosta - no ainakin jonnekin tuonne 80-luvun loppuun asti ja hetkittäin myöhemminkin. mutta kyllä juice nimenomaan on osannut aina olla nimenomaan ÄÄRETTÖMÄN nolo. ei ehkä ihan niin nolo kuin mikko alatalo, mutta aika lähelle kuitenkin.
 
minä en henkilökohtaisesti nauti siitä kun loistava tekstittäjä välillä on sairaan nolo.. siinä on sellainen myötähäpeä-aspekti josta minä en nauti ollenkaan.. mutta ilmeisesti sitä arvostetaan.. röyhkä, peitsamo, hector ja lindholm tätä ainakin ovat tehneet myös ja uudemmista aikalailla harvempi, ei tule mieleen isoista nimistä kuin tehosekoittimen otto..
 
minusta sanoittaminen ei ole mitään mäkihyppyä missä voi sanoa että joku on varmasti toista parempi. joillain on ns. oma ääni jota kunnioitan eniten. jotku jutut kolahtaa ja toimii, jotkut ei yhtään.
 
tänä päivänä kuka vaan meistä voi ostaa juicen levyn ja kuunnella sitä tai jos omistaa jo valmiiksi niin pistää vain soimaan. mutta vuosikymmeniä sitten eläneet ihmiset eivät pysty kuuntelemaan esim. tänä vuonna ilmestyneitä levyjä - jotenkin tämä nostalginen "kaikki oli paremmin" ajattelu on vähän kieroa kun eihän kukaan ole ottanut mitään pois ja antanut jotain muuta tilalle, eikös niin?

Niin..rakentavaa keskustelua sai kirjoitukseni aikaiseksi.
Tarkoitan lähinnä sitä lausumallani ettei semmoista soljuvaa veretseisauttavaa tarinankerrontaa enää ole nykyisten sanaseppojen teksteissä..joissa on ihan mainioita tekstejä sinänsä..mutta yks asia mua alkoi tökkii kun luin tota viestiketjua-DAVE LINDHOLM..mielestäni hän on aivan turhamies lostavien sanoittajien joukossa eikä ole mitään merkittävää tehnyt suomirockin eteen..ihmettelin aina setkytluvullakin että miksi moista koppavaa herraa sanotaan ISOKYNÄKSI?????
 
kolee jätkä

Minä arvostan Pauli Hanhiniemen kynän jälkiä todella korkealle.

Täytyy kyllä tässä kompata tuota ylempänä mainittua kommenttia Juha Lehdestä. Pidän erittäin paljon, melkein unohdin. Lehti on tehnyt muutaman todella helmen myös Siberian levylle, kuten esimerkiksi kappaleen Siivet Aukeaa.

Kalle Aholakin on loistava sanoittaja. Tosin Hyvää Yötä Ja Huomenta-levyn jälkeen on taso vähän laskenut, mutta esim. Kaksoisolento-levyllä on hienoja sanoituksia, vaikkapa Kärpänen.

Kyllähän Tommi Liimatta on Suomen paras sanoittaja.

DAVE LINDHOLM..mielestäni hän on aivan turhamies lostavien sanoittajien joukossa eikä ole mitään merkittävää tehnyt suomirockin eteen..ihmettelin aina setkytluvullakin että miksi moista koppavaa herraa sanotaan ISOKYNÄKSI?????
 
En tiedä, kun en ole koskaan Daven kanssa saunonut, mutta... jospa sillä tosiaan on niin iso "kynä"? ;)

Minulle suomalaisista esiintyjistä - Juicen, Heikki Salon, Kauko Röyhkän ja Tuomari Nurmion lisäksi - sanoituksien osalta kärkikastiin on noussut Lapinlahden Linnut. Yhtä vaikeaa kuin on olla hyvin koskettava on olla hyvin hauska.

Minulle suomalaisista esiintyjistä - Juicen, Heikki Salon, Kauko Röyhkän ja Tuomari Nurmion lisäksi - sanoituksien osalta kärkikastiin on noussut Lapinlahden Linnut. Yhtä vaikeaa kuin on olla hyvin koskettava on olla hyvin hauska.
 
Jep - ja Lapinlahden Linnut osasi/osaa olla sekä koskettava että hauska.

Juicen tuotannossa oli aika monta puolta, ja voidaan rehellisesti sanoa, että Ajan henki -levyn jälkeen Juicelta loppui näyttämisen ja todistamisen tarve, Juicen monesti nimeämä oma lempikappale 'Norjalainen villapaita' ei ole merkittävä sen vuoksi että se olisi Juicen paras biisi, vaan sen vuoksi että se on pakottomasti syntynyt loistava kappale ajalta jolloin Juicella ei ollut tarvetta tehdä loistavia kappaleita.
 
Eikös tässä Norjalaisessa Villapaidassa ole myös jonkin sortin kytkös Junnu Vainioon? Mahtoikohan tuo "Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta" pätkä olla Junnun käsialaa? Tai sitten tuo pätkä ilmestyi Juicelle unessa Junnun kuolemaa seuranneena yönä. En muista mutta kuitenkin.. jonkin sortin off-topiccia kenties