Yleistä keskustelua musiikista ›

Jeh. Tämä onkin usein hyvä merkki siitä, että ajatusmaailmat eivät kohtaa ja yhteistyö ei ole vaihtoehto.
 
Enpä nyt kuitenkaan näkisi asiaa noin mustavalkoisesti. Mitään riita tuossa ei suinkaan ollut tarkoitus haastaa, vaan saada hieman lisävaloa valitsemallenne toimintatavalla. Kyllä mekin voisimme bändimme kanssa sopia levynteosta kuvailemallasi mallilla, mutta silloin luottamuksen pitäisi olla 100 %:sta molemmin puoli. Sitä on oppinut vaan melko varovaiseksi tässä musabisneksessä, sillä harvalta alalta löytyy niin paljon onnen onkijoita ja sähläreitä kuin musiikkiteollisuudesta. Tämä kommentti ei ollut siis missään nimessä osoitettu sinulle, sillä uskon, että hoidatte hommanne varmasti hyvin. Varovaisuus on vain oman kokemuksen kautta opittua.

Enpä nyt kuitenkaan näkisi asiaa noin mustavalkoisesti. Mitään riita tuossa ei suinkaan ollut tarkoitus haastaa, vaan saada hieman lisävaloa valitsemallenne toimintatavalla. Kyllä mekin voisimme bändimme kanssa sopia levynteosta kuvailemallasi mallilla, mutta silloin luottamuksen pitäisi olla 100 %:sta molemmin puoli. Sitä on oppinut vaan melko varovaiseksi tässä musabisneksessä, sillä harvalta alalta löytyy niin paljon onnen onkijoita ja sähläreitä kuin musiikkiteollisuudesta. Tämä kommentti ei ollut siis missään nimessä osoitettu sinulle, sillä uskon, että hoidatte hommanne varmasti hyvin. Varovaisuus on vain oman kokemuksen kautta opittua.
 
Varovaisuus onkin hyvästä. Itsekin olen törmännyt kaikenlaisiin säätäjiin ja tyhjänpuhujiin, niin muusikkona kuin julkaisijanakin. Siitä tämä toimintatapamme oikeastaan juontaakin juurensa. Ohjenuorana siis se, että ensin tutustutaan ihmisiin ihmisinä ja varmistetaan, että yhteys ja yhteisymmärrys löytyy henkilökohtaisella tasolla ja vasta sitten edes harkitaan yhteistyötä "bisnes-tasolla". Me olemme täysin avoimia toimintamme kanssa ja oletamme myös toiselta osapuolelta samaa.
 
En muutenkaan ihan hirveästi näe järkeä millekään suuremmille välistävedoille tällä alalla, koska rahamäärät, jotka täällä liikkuvat ovat niin naurettavia. Lisäksi tämä on niin pieni maa ja tämän alan hiekkalaatikko niin ahdas, että jos lähtee jotain säätämään, ei kauheasti voi tulevaisuudelta odotella.

Minua ei ainakaan kiinnosta bisnes, jossa ei ole tilaa henkilökohtaisille suhteille.
 
Ei kai paperinpala, jossa on joku muodollinen koukero vetäistynä alle, poista levy-yhtiön ja artistin välisiä suhteita. Se vain rajaa mahdollisen väärin käytön molempien osapuolien osalta.
 
Mulla on kaveri tai oikeastaan meidän rumpali, joka sai itsellensä tyttöystävän tuossa puolivuotta sitten. Sen jälkeen kaverista on tullut todella epäluotettava ja näin. Jos olisin levy-yhtiö ja olisin satsannut vaikka nyt 3000e kyseiseen häiskään, ja kaveri alkaa nyt nillitellä, eikä tee sovittuja asioita, niin kyllä minua pännisi, jos ei olisi sopimusta. Sopimuksella saisin hänet joko korvaamaan menetetyt rahat tai toimimaan sopimuksen mukaisesti. Jos minulla ei ole sopimusta en voi tehdä mitään. Kaverin olin tuntenut 12 vuotta, ennen tätä kyseistä muutosta.

Se keskinäinen luottamus, usko täydelliseen maailmaan ja suullinen sopimus saattavat hieman natista liitoksistaan siinä vaiheessa, kun esim. If Societyn bändi myy edes 100 000kpl. Silloin, kun mitään jaettavaa ei oo, aika paha on rahasta riidellä. Sit, kun sillä hommalla alkaa elämään ja Porshen laina painaa päälle, voi ongelmia syntyä.

Lisään vielä, että tapaus Nightwish oli ainakin julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella loistoesimerkki. Bändi on tehnyt tiiviisti hommia yli kymmenen vuotta, ovat tunteneet toisensa pennusta asti, ovat aloittaneet homman harrastuksena ja, sokerina pohjalla, kenelläkään heistä ei varmasti akuuttia rahapulaa ole vähään ollut. Ja ylläri ylläri, mikä oli syy koko sotkuun?

Varovaisuus onkin hyvästä. Itsekin olen törmännyt kaikenlaisiin säätäjiin ja tyhjänpuhujiin, niin muusikkona kuin julkaisijanakin. Siitä tämä toimintatapamme oikeastaan juontaakin juurensa. Ohjenuorana siis se, että ensin tutustutaan ihmisiin ihmisinä ja varmistetaan, että yhteys ja yhteisymmärrys löytyy henkilökohtaisella tasolla ja vasta sitten edes harkitaan yhteistyötä "bisnes-tasolla". Me olemme täysin avoimia toimintamme kanssa ja oletamme myös toiselta osapuolelta samaa.
 
Jeps, tuo valotti hyvin teidän toimintaperiaattetanne. Onko teille osunut eteen kiistatilanteita, joissa teidän ja artistin edut olisivat olleet ristiriidassa? Lähinnä noissa tapauksissahan niistä sopimuksista on hyötyä. Silloin, kun hommat rullaavat ja luottamus pelaa, niin tuo teidän mallinne toimii vallan mainiosti.
 
En muutenkaan ihan hirveästi näe järkeä millekään suuremmille välistävedoille tällä alalla, koska rahamäärät, jotka täällä liikkuvat ovat niin naurettavia. Lisäksi tämä on niin pieni maa ja tämän alan hiekkalaatikko niin ahdas, että jos lähtee jotain säätämään, ei kauheasti voi tulevaisuudelta odotella.
 
Tämä on täysin totta. Suomen musapiirit on todella pienet. Tuntuu siltä, että valmiin bändinkin on erittäin vaikea saada diiliä ilman suhteita. Jos olisi vain enemmän suhteita, niin kaikki olisi niin paljon helpompaa...

Tuntuu siltä, että valmiin bändinkin on erittäin vaikea saada diiliä ilman
hyviä biisejä.
 
Edit. Mä tunnen aika monta porukkaa, jotka on saanu diilin. Ykskään ei oo tullu suhteilla.

hyviä biisejä.
 
Mikä nyt kenenkin mielestä on hyvä biisi. Se on kovin subjektiivista. Oikealla markkinoilla melkein mikä vaan myy. Esimerkkejä Crazy Frog, Il Divo, Private Line, Technicolour jne. jne.

Se keskinäinen luottamus, usko täydelliseen maailmaan ja suullinen sopimus saattavat hieman natista liitoksistaan siinä vaiheessa, kun esim. If Societyn bändi myy edes 100 000kpl. Silloin, kun mitään jaettavaa ei oo, aika paha on rahasta riidellä. Sit, kun sillä hommalla alkaa elämään ja Porshen laina painaa päälle, voi ongelmia syntyä.
 
Palautetaan sitten se suhteellisuudentaju.
 
Tosin, kuten mainitsin, ainakaan vielä joitain vuosia sitten ei Pokolla ja Epuilla ollut paperilla sopimusta (lähde: Poko-historiikki). Levymyynti oli kuitenkin mainitsemastasi kymmenkertainen. En ainakaan toistaiseksi ole mistään saanut kuulla mistään kovin pahoista ongelmista Eppujen ja Epen välillä.
 
Mitä tulee tuohon Slipoilfanin rumpalistooriin, niin en koe tarpeelliseksi kantaa huolta moisesta, sillä meillä ei ole mitään kiinnostusta sitouttaa ketään henkilöä niin tiukasti, että olisi tarvetta millekään vahingonkorvausvaateille, eikä oikeastaan muutenkaan. Meillä yhteistyö raukeaa kun kumpi tahansa osapuoli niin haluaa, eikä siitä sen enempää. Meidän tapamme valmistautua vastaaviin tilanteisiin on olla maltillisia sijoituksissamme. Tietysti on aina mitä nihkein tilanne, jos bändi ilmoittaa levyn julkaisun tienoilla lopettavansa soittamisen, mutta minkäs teet. Yleensä heillä on siihen kyllä varsin pätevät syyt ja jos ei ole, niin siinä vaiheessa voi vain todeta, että tuli tehtyä virhearvio ihmisestä/ihmisistä.
 
Kannattaa pitää mielessä, että meidän toimintamme nyt ei muutenkaan ole mitään imagonkiillotukseen ja yhden yön menestystarinoihin tähtäävää keekoilua, vaan ajattomuuteen ja kestävyyteen satsaavaa pyyteetöntä puurtamista, pelimannihengessä. Yhdelläkään julkaisemallamme yhtyeellä ei ole virheellisiä käsityksiä sijainnistaan musiikkimaailmassa ja me teemme parhaamme tehdäksemme heille selväksi mihin me itse sijoitumme siinä. Meillä ei stailata, harjoiteta artist-developmentia, palkata tuottajia kiillottamaan yhtyeen visiota eikä tehdä tyhjästä tähtiä hehkuttamalla olemattomia ansiota, kuten pressitiedottamalla puolityhjää New Yorkin keikkaa menestyksekkäänä Amerikanvalloituksena.
 
Kuten aiemmin sanoin, sopimuksien tarpeen tunnistaa siitä, että luvataan paljon. Itse tosin olen yleensä tässä vaiheessa jo tarjonnut punaluuria. Tämä johtuu pitkälti siinä, että viimeisen 10 vuoden aikana olen jo nähnyt aika tehokkaasti mitä tämän maan musiikkiteollisuudella on tarjota ja oppinut, että mikään, mikä itseäni oikeasti kiinnostaa ei ole saavuttamattomissa omilla keinoilla ja omilla tavoillani.

Onko teille osunut eteen kiistatilanteita, joissa teidän ja artistin edut olisivat olleet ristiriidassa?
 
Ei, koska lähtökohtaisesti en ymmärrä missä kohtaa meillä voisi artistin ja levy-yhtiön intressit olla ristiriidassa. Rahalliset käytännöt ovat kuitenkin yleensä varsin yksinkertaiset ja nopealla lätinällä selvitetty, eli niissäkään harvemmin joutuu vääntämään. Käytännössä ei koskaan. Vaikka me maksettaisiin ja omistettaisiin masteri, ei me kyllä ikinä sen kanssa mitään tehtäisi vastoin bändin toiveita. Tosin aika monet bändit haluavat itse maksaa ja omistaa masterinsa, jolloin meidän rooli muuttuu lähinnä lisenssin ostajaksi. Tällöinhän meillä nyt ei pahemmin sananvaltaa yhtyeeseen ole muutenkaan.

Jos suullisesti päästään hyvään yhteisymmärrykseen, kannattaahan samat asiat kirjata paperille, ihan vaan sen takia, että molemmat osapuolet jatkossa muistavat samalla lailla, mitä tuli sovittua.
 

 
Tää on minusta totta. Itse tunnen vain livepuolen ja sitä tausta vasten siis puhun. Turhankin paljon suomalaisessa musiikkibisneksessä liikutaan vielä välillä oraaliosastolla (näenäisesti, tosin vilpittömästi kaveri-ja luottamusmeiningillä) noin sopimusten suhteen. Kirjallinen lappu on vaan paljon selkeempi ja ei tarvii etenkään sitten tuhlata aikaa ja energiaa jonkin detaljin suhteen, kun osapuolet muistavatkin ja tulkitsevat (usein yhä vilpittömästi) hieman eri tavalla.
 
Jos joku kokee kirjallisen sopimuksen ehdottamisen vastenmielisenä, pistää se ainakin minulla jossain määrin ainakin pienen hälytyskellon soimaan.
 
Itse ainakin koen paljon helpompana ja selkeempänä, että saan käteeni sopparin teknisine ja muine raidereineen, kun menen "katsellaan" -meiningillä. Ne neuvottelut ja suulliset säädötkin on paljon helpompi käydä tuon konkreettisen lapun pohjalta ja ennen kaikkea ajoissa ja hyvässä hengessä.
 
Tuo "katselu" tuppaa kuitenkin jossain vaiheessa kaatumaan jonkin osapuolen syliin ja yleensä juuri sillä kiireisimmällä hetkellä. Ei tämänlainen pienimuotoinen pro-meininki ole minusta mistään pois - päinvastoin.

Tähän vielä lisäyksenä se, että vaikka kirjoitan tässä monikon / yksikön ensimmäisessä persoonassa, suurinta osaa tekstistäni voi käyttää varsin suoraan kuvaamaan myös muiden vastaavan viitekehyksen lafkoja tässä maassa ja sen ulkopuolellakin. Esimerkkeinä vaikka Ektro, Verdura, Fonal, M-Dulor, Full House, Plastic Passion, Rikos, Combat Rock Industry jne... tai juuri sinun juuri nyt perustamasi levy-yhtiö!

No joo. Private Lineä en oo juurikaan kuullu, Technicolour on absoluuttisen paska pumppu, mutta mutta. Kumpikaan ei myy. Ja hyvien biisien lisäks tarvitaan paljon työtä. Joku sanoi, et lahjakkuuden tärkein muoto on halu tehdä työtä. Tarvitaan oikea hetki, oikea imago ja oikea markkinointi ja etenkin markkinat. Ensin tulee kuiteskin se biisi.

Tuo "katselu" tuppaa kuitenkin jossain vaiheessa kaatumaan jonkin osapuolen syliin ja yleensä juuri sillä kiireisimmällä hetkellä. Ei tämänlainen pienimuotoinen pro-meininki ole minusta mistään pois - päinvastoin.
 
Amatöörien sähläyksen ja juristeilla sekä liitolla hyväksytettyjen paperisopimuksien välillä on olemassa muitakin harmaasävyjä. Ääripäistä kumpikaan ei tunnu kovin mieluisalta vaihtoehdolta.
 
Muutenkin live-sopparit ovat siinä mielessä täysin eri juttu, kuin ketjun aihe, koska siinä tilanteessa ei olla luomassa pitkäaikaista henkilökohtaista suhdetta. Etenkin tekninen raideri on erittäin suositeltavaa olla olemassa ja kunnossa.

Etkös sä minorthreat soita Violassa? Ollaan kaiketi jollain samoilla keikoilla pyöritty. No asiaan, eli musta esim. Viola on hyvä bändi, vaikken musasta juuri mitään tajuakaan, mut pointti on se, ettei musta mitään perustavaa laatua olevaa estettä ole, ettettekö sataa tonnia vois myydä joskus. Tää niinku siitä suhteellisuudentajusta...

Etkös sä minorthreat soita Violassa? Ollaan kaiketi jollain samoilla keikoilla pyöritty. No asiaan, eli musta esim. Viola on hyvä bändi, vaikken musasta juuri mitään tajuakaan, mut pointti on se, ettei musta mitään perustavaa laatua olevaa estettä ole, ettettekö sataa tonnia vois myydä joskus. Tää niinku siitä suhteellisuudentajusta...
 
Soitan.
En vain ihan heti keksi miten 100k levyn myyminen tekisi rahallisiinkaan asioihin suhtautumista mitenkään kamalan vaikeaksi. Meillä on aika selvät ja ennenkaikkea yksinkertaiset sävelet siitä kuka saa ja mitä ja se pätee kyllä 100 levyn myyntiin siinä missä 100000 levyn myyntiin.
 
Ian MacKaye (Dischord-levy-yhtiön omistaja) joskus kuittasi kyselyt juristin ja paperisopimusten puutteesta sillä, että hän olisi vuosien saatossa joutunut tuhlaamaan huomattavasti enemmän aikaa ja rahaa juristien kanssa säätämiseen kuin mitä hän menettäisi pahimmassakaan potentiaalisessa kusetusskenaariossa, jonka joku hänen tallinsa artisti voisi tehdä.
 
Kyse on kuitenkin lafkasta, jonka artisteista esimerkiksi Fugazi on myynyt aikamoisia määriä maailmanlaajuisesti.

Tarkotin vaan sitä, et vaikka tuntuiskin itestä, et ei noita rahajuttuja tarvi miettiä sen kummemmin, kun tää on niin pienimuotosta, se iso paukku voi tulla millon vaan. Muistutan vielä tapaus Nightwishistä. Sinänsä musta esim. teidän tai Combatin toiminta on esimerkillistä ja kunnioitettavaa. Mut en mä kellekään voi suositella suullista sopparia, vaikka itelläkin sellanen toistaseks on.

Kyl nää kirjalliset sopparit on aika uusi juttu näissä kuvioissa. Kai se on sitä samaa kehitystä kuin lavakartat etc. Mistäköhän tää johtuu? Ulkomailla on käyty ja oppia otettu vaiko ihan koulutuspohjalta? En tiedä. Joka tapauksessa muistelisin, että kun meidän bändi teki kokonaisen pitkäsoiton Atte Blomin Megamania-yhtiölle suunnilleen kymmenen vuotta sitten, niin kyllä se ihan herrasmiessopimuksella toimi. Ja toimii edelleen, mitään häslinkejä ei tullut, kaikesta saattoi neuvotella.

Kai se on sitä samaa kehitystä kuin lavakartat etc. Mistäköhän tää johtuu?
 
Lavakarttojen osalta tuo nyt on ihan fiksua kehitystä. Nykysin kun ei enää voi pahemmin olettaa, että kattaus on aina osastoa kitara x 2 + rummut + basso + 1-3 laulua (hankalassa tapauksessa rumpalilla on yli kolme tomia ja bändillä kiippari), vaan melkein joka bändillä on härpätintä jos jonkinlaista (itse en ehkä ole ihan paras tuolle naureskelemaan rumpalina, jolta lähtee 5 kanavaa DI-kamaa - toki omasta räkkiboksista - eikä ole oikeaa basaria ensinkään!) kattauksessa, on ihan ymmärrettävää että teknikot haikailevat lavakarttojen perään.
 
Sopimuksien perään haikailu taasen juontanee juurensa siihen, että jokainen kellarimuusikko on kauhutarinoilla aivopesty olettamaan, että levy-yhtiöt ovat ahneita ja kasvottomia rahanteko-organisaatioita, jotka marssivat hyväuskoisen artistiraukan yli jos vähänkin siihen mahdollisuuden saavat.

Lavakarttojen osalta tuo nyt on ihan fiksua kehitystä. Nykysin kun ei enää voi pahemmin olettaa, että kattaus on aina osastoa kitara x 2 + rummut + basso + 1-3 laulua (hankalassa tapauksessa rumpalilla on yli kolme tomia ja bändillä kiippari), vaan melkein joka bändillä on härpätintä jos jonkinlaista (itse en ehkä ole ihan paras tuolle naureskelemaan rumpalina, jolta lähtee 5 kanavaa DI-kamaa - toki omasta räkkiboksista - eikä ole oikeaa basaria ensinkään!) kattauksessa, on ihan ymmärrettävää että teknikot haikailevat lavakarttojen perään.
 
Joo, tottakai noi on hyödyllisiä. Tarkoitin, että ihmisten tietoisuus "ammattilaistavoista" on lisääntynyt.
 
Sopimuksien perään haikailu taasen juontanee juurensa siihen, että jokainen kellarimuusikko on kauhutarinoilla aivopesty olettamaan, että levy-yhtiöt ovat ahneita ja kasvottomia rahanteko-organisaatioita, jotka marssivat hyväuskoisen artistiraukan yli jos vähänkin siihen mahdollisuuden saavat.
 
Hyvin mahdollista. Kuten täälläkin on nähty, kaikki levy-yhtiöt eivät ole kiinnostuneet mistään muusta kuin rahastamisesta ja kuluttajan elämän vaikeaksi tekemisestä. Niinpä niiden typeryksien levyt voi warettaa.