Yleistä keskustelua musiikista ›

Musiikin kuluttaja, jonkinlainen opettaja ja harrastelija, joka ährää omia biisejä työkäyttöön, kavereiden synttäreille ja ostaa levyjä. Ei imuroi ilmaista eikä muutenkaan musiikkia netistä, vaan suosii oikeata palvelua kaupoista suoraan, jotta saisimme pitää lähipalvelukaupoissa mahdollisimman laajat levykokoelmat.

Sensijaan huomasin olevani ahne riistäjä, olisi ehkä pitäny kiinnostua musiikin sijaan kuviokellunnasta tai origamista niitä ehkä voisi harrastaa ilman huonoa omaatuntoa.
 
Kiinnoistuin itse pahaksi onnekseni myös pyöräilystä.
Uusimman tutkimuksen mukaan se kuitenkin saastuttaa yhtäpaljon kuin julkinen liikenne.
Ajattelepa seuraavan kerran, sinistä savua tupruttavaa paikalisliikenteen dieselbussia, kun polkaiset menemään.
Se siittä hyvästä omastatunnosta.
 
Kuulun tekijöihin, vaikka en saa siitä elantoani. En myöskään laula heidän taisto-ja valituslaulujaan.
Kuulun myös kuluttajiin, vaikka yhä vähenemässä määrin. Viime aikoina musiikkiostokset ovat jääneet vähiin.
 
Olen ylenmäärin kyllästynyt suureen musiikkibisnekseen ja sen ympärillä pyörivään peliin.
 
Siis tavallaan en kuulu tekijöihin, tuottajiin enkä kuluttajiin.
 
Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan - Eppu N.
 
Olenko kaikkien vihollinen?
 
Edit. kirrrrjootous hire

höh...
 
Otsikon mukaan luulin että täällä oltaisiin edes keskusteltu Chydeniuksesta, Agit propista tai Kristiina Halkolasta mutta ei...
 
Sensijaan huomasin olevani ahne riistäjä, olisi ehkä pitäny kiinnostua musiikin sijaan kuviokellunnasta tai origamista niitä ehkä voisi harrastaa ilman huonoa omaatuntoa.
 
Taitavat noiden laulut olla nykyään aiheellisempia kuin niiden syntyhetkillä.

Taitavat noiden laulut olla nykyään aiheellisempia kuin niiden syntyhetkillä.
 
Mutta ei ne oo vielä vuosista huolimatta ruvennu svengaamaan yhtään sen paremmin ;-)

Mutta ei ne oo vielä vuosista huolimatta ruvennu svengaamaan yhtään sen paremmin ;-)
 
Mutta nehän svengasivat kuin hirvi pimeällä syystiellä KOMin juhlakonsertissakin tässä taannoin. Ja eikö tuo Agitprop-soundi ole ihan ikioma, omaleimainen suomalainen sointi?

höh...
 
Otsikon mukaan luulin että täällä oltaisiin edes keskusteltu Chydeniuksesta, Agit propista tai Kristiina Halkolasta mutta ei...
 
Hyvin tunnistettu. *Sikari?* :-)
 
Sensijaan huomasin olevani ahne riistäjä, olisi ehkä pitäny kiinnostua musiikin sijaan kuviokellunnasta tai origamista niitä ehkä voisi harrastaa ilman huonoa omaatuntoa.
 
Alkuperäinen kysymyksenasettelu ei sisällä mitään arvottamista. Jos noin on, se kumpuaa sitten itsetutkistelun kautta
;-)
 
No, jos nyt tässä vaiheessa vastaisin itsekin:
 
Koen itseni ensisijaisesti kaiken luovan työn tekijäksi, ja musiikki kuuluu siihen joukkoon, enkä edes osaa erotella missä luomisen eri muodot eroavat toisistaan.
 
En ole musiikin kuluttaja, koska suhtaudun musiikkiin helpommin ammatillisella mielenkiinnolla kuin viihteenä (olkoonkin että diggailuunhan se kaikki perustuu; jos ei musiikki kolise, sillä ei ole kauheasti arvoa mulle, vaikka se olisi teoreettisesti kuinka hienoa). Musiikin tarjonnan laajuus ja vaikkapa jonkin nimenomaisen äänitteen löytäminen (eli keräily) kiinnostavat minua ainoastaan teorian tasolla, kuten sanaristikot tai arvoitukset, sen sijaan ratsaan kauppoja kausittain ja satunnaisesti, silloin ostan kaiken mihin on varaa.
 
Koen työni sarjana erilaisia ongelmia jotka pitää ratkaista. Ongelma voi olla tilaajan mielikuvien todentaminen, tai ongelma voi olla logistinen ja vaatia autolla ajamista. Tai ongelma voi olla, että levyssä on kaikki tarvittavat elementit mutta se ei vain kuulosta hyvältä. Tässä vaiheessa ammattilainen mussa herää ja kiinnostuu.
 
Koen että ammattini on ratkaista ongelmia innovatiivisesti ja nopeasti, ja minulla on vahva ammattiylpeys. Tiedän kuka ja mikä olen, vaikka puolisoni puhuttelisi muusikkopuolta minusta nimellä "herää, pahvi", ja puolustan ammattieni kunniaa tarpeen vaatiessa hyvinkin aggressiivisesti.
 
Kuten lienette huomanneet?
:-)
 
Monimuotoiset ammattini ja minä olemme erottamattomat. Minäkuvani tulee kokonaan tekemiseni kautta, eikä minulla ole harrastuksia jotka eivät jotenkin liittyisi työntekoon; vähintään kerään aktiivisesti ideoita lukemalla kirjoja ja katsomalla elokuvia.
 
Olen ehdottomasti tekijä. Kaikessa.

Kivi, kärjistit hieman, kun kuvailit ensimmäistä kategoriaa, jossa musiikin kuluttujat pyrkivät kuluttamaan ja hankkimaan musiikkia mahdollisimman halvalla. En ainakaan koe seisovani näissä joukoissa kokonaan.
 
Eikä ilman meitä kuluttajia olisi kai tekijöitäkään, vaan tämänhän nyt kaikki tietävät.

Kivi, kärjistit hieman, kun kuvailit ensimmäistä kategoriaa, jossa musiikin kuluttujat pyrkivät kuluttamaan ja hankkimaan musiikkia mahdollisimman halvalla. En ainakaan koe seisovani näissä joukoissa kokonaan.
 
Ok. Mutta kyllä se halvallakin hankkiminen on ihan ok, kunhan pysytään lain puitteissa.

Mutta nehän svengasivat kuin hirvi pimeällä syystiellä KOMin juhlakonsertissakin tässä taannoin. Ja eikö tuo Agitprop-soundi ole ihan ikioma, omaleimainen suomalainen sointi?
 
Taitaapi olla. Kaaaaaalliooolleee kuuuuukkuulaaaaallleeeee...
 
(sorry, meni aika offtopiciksi.)

Taitaapi olla. Kaaaaaalliooolleee kuuuuukkuulaaaaallleeeee...
 
(sorry, meni aika offtopiciksi.)
 
Tuo nimenomainen Tsydeenius on mullakin inhokkilistan kärkipäässä, siitä lähtien kun kansakoulun kuorossa jouduttiin vetämään se johonkin kotimaiseen elokuvaan, taisipa olla ihan tuoreeltaan, vuonna 1973.
 
Mutta onhan Agit-Propin setissä vaikka mitä helmiä. Jos aika onkin ajanut ohi "Itämeri, rauhan meri" -kappaleesta, niin "El pueblo unido jamas sera vencido" on varmasti edelleen silkkaa rautaa.

Tuo nimenomainen Tsydeenius on mullakin inhokkilistan kärkipäässä, siitä lähtien kun kansakoulun kuorossa jouduttiin vetämään se johonkin kotimaiseen elokuvaan, taisipa olla ihan tuoreeltaan, vuonna 1973.
 
Mutta onhan Agit-Propin setissä vaikka mitä helmiä. Jos aika onkin ajanut ohi "Itämeri, rauhan meri" -kappaleesta, niin "El pueblo unido jamas sera vencido" on varmasti edelleen silkkaa rautaa.
 
Ohiaiheilua, tuo Kallio-biisihän laahaa ja menee tähän perinteiseen osastoon. Mutta nämä hiljaiset miehet ynnä muut svengaavine pianokomppeineen ovat huikeita.

Alkuperäinen kysymyksenasettelu ei sisällä mitään arvottamista. Jos noin on, se kumpuaa sitten itsetutkistelun kautta
;-)
 
Ai jaa.
 
Yhdet mieltävät itsensä selvästi musiikin kuluttajiksi, ja priorisoivat musiikkibisneksen yksinomaan siltä pohjalta, kuinka edullisesti musiikkia pystyy hankkimaan ja kuinka laaja on tarjonta.
 
Ei sitten.
 
Ehkä tunnen huonoa omaatuntoa, mutta kyllä tuo on minusta selkeää arvottamista ja hämmästyttävää luettavaa. Minulle tuli sellainen mieleen, että Kivi on näistä mahdollisista tekijänoikeuden heikennyksistä niin näreissään, että hän näkee tavallisen levynostajankin jo vihollisenaan silloin kun se onneton tekee sen virheliikkeen, että ostaa tarjouslevyn. Lienee omaa mielikuvitustani. Onkohan sitten parempi jättää tarjouslevyt vastaisuudessa kaupan hyllyyn, ettei tekijöille tule paha mieli?

Olen elänyt siinä harhaluulossa, että toimin taiteilijoiden etujen mukaisesti kun ostan paljon levyjä. Mielelläni vielä oikeista palvelua tarjoavista levykaupoistakin, valitettavasti se on vain vaikeaa koska asun maaseudulla ja postimaksut ovat suorastaan kohtuuttoman kalliit. Kuitenkin viimeksi tällä viikolla ostin 20:lla eurolla pienen levy-yhtiön tuoreen julkaisun ja maksoin siitä postikuluinen 24,90. Ja sitten joku tulee -saatana- sanomaan, että MINÄ, kuluttaja, priorisoin musiikkibisneksen yksinomaan siltä pohjalta, kuinka edullisesti pystyn musiikkia hankimaan.
 
Eläkää ja olkaa, mitäpä tämä minulle kuuluu.

Eiköhän kivi tarkoittanut laittomia keinoja. Tarjouslevyn ostaminen on tietenkin vallan ok ja järkevää, miljonäärejä meistä tuskin kukaan on. Anttila jne. on ystävä.

Eiköhän kivi tarkoittanut laittomia keinoja.
 
Minun terminologiassani laittomasti musiikkinsa hankkiva ei ole kuluttaja, vaan varastaja. Kuluttaja on tekjän ystävä. Vai onko?

Minun terminologiassani laittomasti musiikkinsa hankkiva ei ole kuluttaja, vaan varastaja. Kuluttaja on tekjän ystävä. Vai onko?
 
Pitäisi olla. "Kuluttajan asialla" tuntuu nykyään vain tarkoittavan muitakin kuin kaupan asiakkaita.
 
vrt.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=26&t=120072

Onkohan sitten parempi jättää tarjouslevyt vastaisuudessa kaupan hyllyyn, ettei tekijöille tule paha mieli?
 
Käsitit väärin ja närkästyit turhasta.
 
Mä myös ostan tarjouslevyjä, käytettyjä ja muita halpiksia ihan ensisijaisena valintana, enkä sellaista soimaa.
 
Tarkoitin, että kuluttajalle levyn OVH saattaa olla kriteeri. Muille ei.

Harrastajasoittajatekijäkuuntelijakuluttaja. Pelkkää rahanmenoa on ollut musiikinharrastus, mutta kyllä se on sen arvoista. Kuunteleminen ja soittaminen/tekeminen kulkevat kummasti käsi kädessä. Kuunteleminen innostaa soittamaan ja soittaminen pistää kuuntelemaan.
 
Koko ketjulta kaipaan kokonaisvaltaista oikeudenmukaisuutta ja eri tarpeiden ymmärtämystä. Itselleni kuluttajana saatavuus on paljon tärkeämpi asia kuin hinta. Edelleenkään ei niin vain rahallakaan löydä kaikkea mitä luulee haluavansa. Sellaiset asiat harmittavat kuin maailman jakaminen markkina-alueisiin (saatavuuden rajoittaminen) ja jos tämä menee siihen että samat kappaleet rahastetaan kovin moneen kertaan. Ja ikävää on myös että omat cover-tekeleet on pidettävä tiukasti piilossa kun ei tee keikkaa (toki ymmärrän tämän).

Hyvin tunnistettu. *Sikari?* :-)
 
Muchos thänkjuu, kyllähän noista löytyy oikeita helmiä ja monet rockbänditkin voisivat ottaa vähän mallia dynamiikan käytöstä joltain Agit Propilta
 

 
Alkuperäinen kysymyksenasettelu ei sisällä mitään arvottamista. Jos noin on, se kumpuaa sitten itsetutkistelun kautta
;-)
 
Kyllähän tuossa hieman lokeroitiin kaikkia noita ryhmiä aika vapaalla kädellä jonkinlaisten stereotypioiden kautta, myönnä pois...
Ei me kuluttajat olla mitään musiikin tuottajan vihollisia vaikka halvemmalla haluttaiskin ostaa tavaraa.
 
Tosin meikäläisen musiikkimaku on aika antoisa kun harvoin nykyään pitää ostaa yli 20 euron levyjä ellei boxeista puhuta...

Muchos thänkjuu, kyllähän noista löytyy oikeita helmiä ja monet rockbänditkin voisivat ottaa vähän mallia dynamiikan käytöstä joltain Agit Propilta
 
Ylipäätänsäkin voitaisiin miettiä sitä dynamiikkaa vähän vanhempien levyjen kautta. Nykyäänhän folkin soundi-ihanteet (jotka laululiikkeessäkin kuuluvat) ovat käytössä lähinnä kamarimusiikissa, kun jazz-levyjäkään ei erota kuin kokeellisuudestaan
;-)
 
Kyllähän tuossa hieman lokeroitiin kaikkia noita ryhmiä aika vapaalla kädellä jonkinlaisten stereotypioiden kautta, myönnä pois...
Ei me kuluttajat olla mitään musiikin tuottajan vihollisia vaikka halvemmalla haluttaiskin ostaa tavaraa.
 
"Hulluja on kahtatoista sorttia ja Toropaisen muori kolmastoista" tietää vanha sananlasku. Jos ei yleistetä, niin ei kukaan mahdu jaottelun piiriin.
 
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut syyttää saati syyllistää kuluttajaa. Jopa viittaukseni siihen, että OVH on vain kuluttajan ongelma, tarkoitti sitä että ammattikäytössä nuo muut toimijat saavat levynsä joko automaattisesti tai erikseen pyytäen promootiojakeluna tai ainakin verovähennyskelpoisina.
 
Tosin meikäläisen musiikkimaku on aika antoisa kun harvoin nykyään pitää ostaa yli 20 euron levyjä ellei boxeista puhuta...
 
Harvoin nykyään tarvitsee maksaa levystä yli 20 euroa, ellei keräilyvinyyleistä puhuta
:-)
 
PS. Tavallaan gallup täyttää tarkoituksensa jo siinäkin, jos gallupin lukija joutuu yhtään miettimään, onko hänen käytöksessään ja lojaliteetissaan ristiriitaisuutta.

Kaipa se oma rooli jossain tekijä/jakelija-akselilla on.
 
Lyhyellä tähtäimellä haluan tukea omaehtoista, mahdollisimman vähän markkinataloudesta riippuvaista musiikin tuotantoa ja kuuntelemista. DIY, punk-skenen underground-verkostot, Creative Commons ja kaikki tällaiset ovat sydäntäni lähellä. Tässä on tietysti paljon ongelmia, samalla lailla levymyynti kädestä käteen keikoilla noudattaa markkinatalouden lakeja.
 
Kuitenkin jos hommat tehdään indie/diy-pohjalta saa kuluttja levynsä halvemmalla ja tekijälle jää enemmän katetta per levy. Reilua kauppaa musiikilla siis. Jakelijan rooli tulee esille siinä että haluan omalla toiminnallani tukea ja tuoda esille vaihtoehtoisia keinoja musiikin tekemiseen ja levittämiseen. Musiikintekijöiden tulee ottaa tuotanto- ja jakeluvälineet haltuun, jolloin välistävetäviä mustia käsiä häviää ja maailma on heti paljon parempi paikka. Tämä ei tarkoita että kaikki työt pitäisi tehdä itse, vaan että esimerkiksi ison levy-yhtiö signauksen odottelun sijaan muutama samanhenkinen bändi voisi perustaa osuuskunnan tuottamaan levyjä ja hoitamaan välttämättömiä ikäviä asioita (paperityöt, markkinointi jne.). Minulta ei riitä yhtään sympatiaa isoille levy-yhtiöille, kaupallisille radioasemille ja näitä omistaville mediakorporaatioille, olkoonkin että niidenkin kautta tulee maailmaan helvetisti hyvää musiikkia.
 
Pitkän tähtäimen tavoitteena on se, että kaikki musiikki (ja muukin maailman informaatio) on vapaasti koko ihmiskunnan kuunneltavissa, luettavissa, käytettävissä ja eteenpäin kehitettävissä JA kaikille sen tuottajille (ja niillekin jotka eivät sitä tuota) riittää särvintä pöytään ja keskiolutta jääkaappiin. Siinä vaiheessa voidaan tekijänoikeuksia harkita uudelleen, koska ne ovat ainoastaan markkinatalouden edellyttämiä juttuja. Siihen asti tekijänoikeudet tarvitaan ja niiden tulee palvella tasapuolisesti jokaista niihin liittyvää osapuolta.
 
Tähän pitkän tähtäimen tavoitteeseen liittyy tosin muutamia vielä hieman kaukana häämöttäviä osatekijöitä, kuten kapitalismin nitistäminen ja ruohonjuuritasolta lähtevä kansalaisten itseorganisoima vallankumous. Haluan tuhota kaiken bisneksen, mukaanlukien musiikkibisneksen. (Tästähän tuli suorastaan otsikkoon sopiva manifesti, vaikka 70-lukua ja valtiokommunismia en ihannoi yhtään sen enempää kuin kapitalismiakaan.)