Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä se on toi Telebass by Nevalainen (omakuvassa oikealla)
 
Muut bassot vaihtuu telineessä ympärillä, mutt tuo pysyy.
Se on sellanen luottopeli. Lisäksi Uniikkikappale. Toista samanlaista ei ole.
 
Sitä on koetettu ostaa, siihen on tarjottu vaihdossa huomattavasti arvokkaampia soittimia mutta ei ole tullut mieleenkään luopua.

Kai se on jv-sarjalainen Squier Jazz Bass. Kiva perusbasso. Rahallisesti arvokkain lienee 60/70-luvun vaihteen Laney-nuppi, mutta se olisi vähän remonttia vailla.

Kyllä se varmaan tuo viuluni on. Ei mikään älyttömän kallis, mutta juuri minun käteen sopiva ja hyväsaundinen.
 
Rakentanut oman kylän mies, Seppo Horttana, arvo ~2500-3000€

Kyllä se ittellä on ESP:n EC300 kitara, Vintage Sunburst. Ei kallis ehkä rahallisesti, mutta sitäkin arvokkaampi henk.kohtaisesti.

Viper 400 rahallisesti mitattuna mutta tunnearvolla Squierin affinity sarjan strato. Mun eka kitara.

Epiphonen Thunderbird IV on tällä hetkellä arvokkain, mutta Washburnin XB-120:llä on enemmän tunnearvoa. Ensimmäinen basso.

Mun tele toimii mun hommissa. Sillä voi vetää mitä vaan, se on hieno ja toimii myös hienosti esim. ovenpönkkänä.

Mikä omista musavehkeistäsi on sinulle tärkein joko rahallisesti, tunnearvoltaan tai vaikeasta saatavuudesta johtuen?
 
Sormet... kai ne on vehkeitä siinä missä keskijalk.. I'll get mi coat!
Ei vaan, kyllä kaikki on omalla tavalla rakkaita:
Gibsonin Les Paulit ovat kummatkin omalla tavallaan tärkeitä, koska niihin liittyy niin paljon kokemuksia, muistoja ja tarinoita. Samoin tuo Charvel joka on meikäläisen #1 skeba monessa. Ehkä tuo uusin hankinta Ibanez S540FM hakee vielä aikaansa ja paikkaansa, mutta eiköhän se siitä kun kohta saan siihen uuden tallamikin ja se käy soitinkorjaajalla huollossa.
 
Nykyistä vahvistinta en voi sanoa tärkeäksi, koska olen juuri vaihtamassa sitä. Katsotaan miten uusi kalusto toimii kunhan saapuvat.
 
Pieniä sieviä juttuja joita arvostan, ovat ne mihin olen tottunut aikojen saatossa. Dunlopin 535Q Wah, Ibanez TS10 Tube Screamer, Levy's Leather MSS1 nahkaremmit, Dunlop Gator 1.14 tai 2.00mm sekä Ibanez Paul Gilbert Signature plektrat, Korgin viritin jne. jne.

molemmat lespaulit:)
 
epiphonen lespa on täyttänyt 11v
 
ja gibsoni on uusi tulokas mutta unelma omasta gibson lespaulista toteutui

Tunnearvokkain on varmaan joskus alle 10-vuotiaana ostettu 1/8-viulu. Onneks ei tehty sitä virhettä että ois myyty pois kun lopetin. Nykyisiin soittokamoihin ei erikoisempia tunnesiteitä ole ehtinyt muodostumaan, mutta varmaan viimeisenä luopuisin JCM800 2204-nupistani.

Kai se tuo Fender Katana on. Joku Mnetissä vihjaisi että se olisi ainoata laatuaan suomessa. Oishan se romanttista ja itsetuntoa nostattavaa ajatella niin, kun vieläpä 'ilmaiseksi' vaihdossa sain sen, mutta kunpa jostain netin uumenista saisi oikeaa tietoa kepistäni.
 
...
rahallisesti, tunnearvoltaan tai vaikeasta saatavuudesta
 
Eka ja viimeinen pätee Katanaan, keskimmäinen Katanaan ja yhtä paljon myös euron kirppishuuliharppuun jonka sain siskolta joululahjaksi. 'oi kuusipuu' oli eka biisi minkä sitten osasin.

Mikä omista musavehkeistäsi on sinulle tärkein joko rahallisesti, tunnearvoltaan tai vaikeasta saatavuudesta johtuen?
 
Itselleni tärkein vehjes on Genelecin 1029A-monitorit 1091A-suppasella. Joka päivä käytössä, saundaa hyvältä, lisäksi näistä kärsitty hinta oli varsin kohtuullinen, yhteensä 800 euroa Torilta. Monitoripöntöt löytyi ensin goose-jäsenen avustuksella (500e) ja vain hetkeä myöhemmin suppanen (300e). Pari nopeaa puhelua kämmenet hiessä, rahat seinästä taskuun ja kaupoille!
 
On tulossa vasta Thomannilta. Odotan todella, että Fenkku täyttää tarpeeni sekä kitarassa että vahvistimessa.

Arvokkain on poikkihuilu, josta minä en maksanut 500euroa. Sain lahjaksi. :)

Noh, helppo sanoa kun ei oo liikaa tota krääsää. :) Fenderin Paisley-Telecasterini.

Niitä o oikeestaa kaksi.
Jubilee 2553 nuppi. Täydellinen rokkikone ja sopii myös moneen muuhun. Eikä ole tylsän musta niinko monet muut marsut =)
 
Toinen on sitten ensimmäinen täysikokoinen kitarani, akustinen yamaha.
Rakas vehje jonka kanssa on reenattu läpi harrastuksen ja oltu monessa reissussa.
 
Tuloksena lakkapinnan vaurioita, kansi halki perästä tallaan, luonnollista ja luonnotonta kulumaa siellä täällä.

Zildjianin 60-luvun paperinohuet haikat. Uuh, me likes.
e: Sain ilmaiseksi ekan romusetin mukana.

Fender Jaguar vm. -63 on arvokkain, mutta ehkä tunnearvoltaan suurin on kuitenkin Fender Stratocaster vm. -76, joka ostettiin broidin kanssa puoliksi -80-luvun alussa. Toisaalta se oli pitkään broidilla, joten ehkä tuo Jaguar on sittenkin se omin pitkänajan kaveri.

Rahallisesti Gibson LP std. Pisimpän mulla on ollut tuo Fendän Deluxe Fatti, mut tuohon Flygariin olen eniten kiintynyt tällä hetkellä. Taidan myydä noi kaks pois ja ostaa Kitarapajalta sen Heritage Flying-v:n.. tuota...

Rahallisesti ei ole mitään arvokasta laitteistoa. Mutta äipän vanhasta Landolasta en luovu koskaan. Siinä on kansi ihan naarmuilla, kopan kyljessä hirveä lommo, tallan keskipalkki keskeltä poikki, osa viritintapeista halki ja kaula kierossa. Muutenkin monenlaista elämää nähny. Ikioma Trigger :)

Heh, en ole yksin :) ^
 
Landolan akustinen. Mutsin entinen kitara, jonka se osti joskus 70-luvun alussa. Rahallista arvoa ei varmaan ole juurikaan, kun on uutenakin maksanut 69 markkaa vaan, mutta tunnearvo on aikas iso jo sitten.
 
E:Lisäys