Yleistä keskustelua musiikista ›

Työelämä tai ainakin tää nykynen duuni on ruvennu arvelluttaa.1,5 kuukautta olin just sairiksella burniksen takia ja hiffasin sinä aikana kaikennäköstä.Nyt oon ollu vähän yli viikon duunissa ja aika kamalaa on varsinkin kun tällä moottoripyöräalalla ei tapahdu mitään talvella.Kesällä taas menee noin 5 kuukautta sellasta kyytiä et ei oo tosikaan.
Kotona kun olin niin oli aikaa tehä kaikkee ja pistää kämppää kondikseen,treenaa bassoo,vaellella mettässä koiran kanssa ja käydä salilla.Nyt on taas kammo kiire et kerkee kaikki hoitaa.Jotain tarttis tehdä kyllä koska pahalta tuntuu taas.
 
Aikuiseks en rupee.
 
Entäs osa-aikainen työ?
 
Minäkin olen huomannut, että burniksen tai muun sellaisen aikana tajuaa hyvin että jokin mättää omassa elämässä. Ei kai sellaista muuten tulisikaan.

Entäs osa-aikainen työ?
 
Minäkin olen huomannut, että burniksen tai muun sellaisen aikana tajuaa hyvin että jokin mättää omassa elämässä. Ei kai sellaista muuten tulisikaan.
 
Hyvä pointti.Täytyis vaan laskeskella et millä tulee toimeen.
 
Ei tollan pidempi sairis jeesaa muutaku sen ajan kun se on tai sitte pits olla vähintään puol vuotta.Joo en itke enää masennukseta vaikka ei ohi ookkaan vaan nyt tosiaan rupeen suunnittelee jotain ratkasevaa muutosta.
Se hyvä tossa sairiksessa tosiaan oli et heräs jostain koomasta ja tajus et jotain on tehtävä ja vähän rajummin.
 
Tää vuos on vesimihelle muutosten vuos.

Tsemiä Kenylle.
 
"Miehen, joka aistii muutoksen tuulen, ei pidä rakentaa tuulensuojaa vaan tuulimylly". -Kiinalainen sananlasku

Mies joka kusee vastatuuleen, saa aina omansa takaisin. Wanhaa Iisalmelaista mutulogiaa.

Tsemiä Kenylle.
 
"Miehen, joka aistii muutoksen tuulen, ei pidä rakentaa tuulensuojaa vaan tuulimylly". -Kiinalainen sananlasku
 
Thänks.Hyvä sanonta toi.Paan sen korvan taakse.
 
...niin ja tsemiä sinne kans.

Tää vuos on vesimihelle muutosten vuos.
 
No perkele. Sittenhän tässä on vähän toivoa uudesta itelläkin :)

Juu, uusi duuni, kiitos.
Mutta minkäs teet kun olet opiskellut jotain mikä ei nappaa nykyään tippaakaan, eikä niillä lukiopapereilla tee yhtikäs mittään.
Pitäisi varmaan mennä lukemaan hiukan äidinkieltä, luovaa kirjoittamista sekä journalistiikkaa, jos jonnekin pääsisi. Meribiologiksi kun on hiukan pitkä tie... Kalastusopaskoulutukseen paperit on jo sisällä.

Juu, uusi duuni, kiitos.
Mutta minkäs teet kun olet opiskellut jotain mikä ei nappaa nykyään tippaakaan, eikä niillä lukiopapereilla tee yhtikäs mittään.
Pitäisi varmaan mennä lukemaan hiukan äidinkieltä, luovaa kirjoittamista sekä journalistiikkaa, jos jonnekin pääsisi. Meribiologiksi kun on hiukan pitkä tie... Kalastusopaskoulutukseen paperit on jo sisällä.
 
Ei se biologikoulutus kestä kuin 4 vuotta, jos ottaa sen päivätyön kannalta.
 
Lyhyt aika ihmisen elämästä. Ammattitaidon hankkiminen alalla kuin alalla kestää vuosikausia, se on kylmä fakta, koulutuksen pituudesta riippumatta.

Nyt sain tehtyä sen. Erosin amk:sta, ilmoittauduin työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ja hain jo työharjoittelupaikkaakin. Tuloni kasvanevat sen verran, että saan ehkä keväällä tai kesällä ostettua kohtuullisen hyvän akustisen kitaran.
 
Mitäköhän vanhempani ja veljeni sanovat kunhan kuulevat? :)

Ensinnäkin onnea kaikkien yrityksille, haaveet on toteuttamista varten.
 
Mulla on vihdoinkin viimeinen opiskeluvuosi alkanut, toivon saavani maisterin paperit käteen jouluun mennessä. Sitten on edessä elämänmuutos, josta olen haaveillut jo pitkään ja kerran jo melkein toteuttanutkin.
 
Hankkiudun eroon kämpästä ja turhasta roinasta, tärkeimmät aarteet vien äitin vintille odottamaan tulevaisuutta. Pakkaan rinkkaan sukelluskamat ja lähden maailmalle. Suuntana itä, ehkä ensin Thaimaa ja sitten Indonesia, Vietnam, Malesia tai vaikka Australia. Sopivan mestan löydettyäni suoritan sukelluskouluttajan tutkinnon loppuun ja rupean tekemään sitä työkseni. Purjehdushommia voisin myös tehdä jossain välissä, niistä saa hyvin pääomaa tulevia matkalippuja ym varten. Elämää auringon alla, merellä tai sen pinnan alla.
 
En tiedä kuinka kauan tuo "uusi elämä" tulee jatkumaan, ja haluanko ehkä jossain vaiheessa asettua aloilleni johonkin. Eihän sitä tiedä jos vaikka rakastuiskin. Mutta menolipulla mennään, siltoja kuitenkaan polttamatta.

Hmm.. tuolla jo vastasinkin hiukan ohi aiheen, mutta paiskataanpas nyt kunnolla.
 
Eli, töistä lomautettuna tällä hetkellä. Ihan ok, lomaa tässä tarvitsikin. Intti kesken, E- miehenä lusmuilen, se pitäis saada pois alta. Ei kiinnostais astua palvelukseen takaisin sitten yhtään, eikä sivari tunnu järkevälle toiminnalle sinänsä, vaikka kakkua onkin jäljellä ns. vitusti. Linnaan jos menis, selviäis kaiketi kahdella kuun kiertämällä. Vois harkita.
 
No mutta sen velvollisuuden jälkeen, olis tarkoitus mennä kouluun ja muuttaa omaan kämppään, mutta herää kysymys: kannattaako mennä persaukisena asumaan, kun voisi pitää koulutustaan vastaavan työn? Eli muutto edessä joka tapauksessa, mutta opiskellen vai duunaten? Jos menen sinne skoleen, niin elämä on sitten sitä koulussa oloa tai pelkkää dokaamista, pelkään. Tästä esimerkkinä bändimme edellinen rumpali, joka aloitti koulun ja valitti, ettei ehdi edes ryypätä välissä. No, alko sitten ryyppäämään ja koulu meinas hiukan kärsiä siitä. Sitten se otti itteensä niskasta kiinni ja alko opiskelee kunnolla. Nykysin se ei muuta tee, kuin käy koulussa ja nukkuu. Tuo ei oo mun mielestä mistään kotoisin.
 
Eli, ehkä käyn töissä, kunnes motivaatio parempiin hommiin alkaa kasvaa ja menen sitten sinne oppimaan. Ehkä. Katellaan.

Maiseman vaihto tulee ajankohtaiseksi 1-2 vuoden sisällä, mä joko siirryn saman työnantajan palvelukseen eri paikkakunnalle tai sitten otan lopputilin, ja jos koen tarvitsevani työpaikkaa niin haen muualta. Sen olen päättänyt, että työpaikka ei mua sido mihinkään, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Mulla on muita suunnitelmia.

 
Jep.
 
Kahden viikon päästä alkaa stadissa duuni. Huomenna käy yks kaveri katsomassa erästä kiinnostavaa asuntoa, ja mä oon itse ilmeisesti tiistaina menossa stadiin ja keskiviikkona yhteen toiseen asunnon näyttöön.
 
Muutos tapahtuu nyt väistämättä, ainoo et pitää se kämppä saada ennen kuun vaihdetta:)
 
..mä oon tammikuun 8. päivä aloittanu tän triidin. Olen aikataulusta vähän edellä, mut se ei haittaa:)

Onnea ja tsemppistä

Vähän aloittajan tapainen tilanne oli näiden bändihommien suhteen. Lähdin aikanani ikään kuin kokeilumielellä erääseen bändiin, jonne jäin jumiin muutamaksi vuodeksi. Sinänsä hauskaahan tuo silti oli, mutta rupesi viemään jo niin paljon ajastani sekä vaati taloudellisia sijoituksia, että irtaantuminen tuntui oikealta vaihtoehdolta.
 
Itse en ole vielä aktiivisesti työelämässä ikäni puolesta, mutta kouluja olen ainakin ahkerasti vaihtanut (lukiovuosieni jälkeen). Kahdessa vuodessa Jyväskylän yliopisto sekä Tampereen yliopisto ovat molemmat tulleet tutuksi. Syksyllä suuntaan Turun yliopistoon. Hakemuksia olen pistellyt vähän sinne sun tänne, kun en oikein vielä tiedä, että mitä haluan opiskella ja missä... Muun muassa Australian, Uuden Seelannin sekä Japanin yliopistoihin olen ajatellut lähetellä papereitani tässä syksyn aikana. Jos niihin sitten pääsen on uudelleenarvioinnin aika, mutta uskoisin, että "kun kerran päästiin, niin mennään nyt myös sitten kokeilemaan" -mentaliteetilla sitä aika pitkälle sitten mennään.
 
EDIT: Oho, tämä olikin jo näin vanha ketju. Aloittajalle vaan kaikennäköistä tarvittavaa "uuden elämän" aloittamiseen:D

Minä vaihdoin maisemaa ja heittäydyin ikäänkuin tyhjän päälle. Päätin niin vaan. Ajattelin, että joskus sitä haluaa vain itse päättää elämänsä suunnasta. Ei minkään ei-niin-kiinnostavan työpaikan takia tarvitse jäädä jumittamaan paikkakuntaan, jossa elämän jokainen päivä muistuttaa melkein entistä päivää. Varsinkin kun on vielä nuori ollut ja on ollut vähän varaa valita muuttaa jonnekin, kokeilla siipiään jossain muualla, nätimmässä kaupungissa. Hei, eihän tämä niin epätavallista ole. Muuttavathan ihmiset ulkomaillekin tuosta vaan onneaan kokeilemaan, miksei sitten Suomen sisällä... Kyllähän sitä sai kuulla, että mitä helvettiä sä sinne muutat, työn perässäkö? Ja mitä sä jätät paikan, jossa olisit voinut olla vielä töissä (isältä lähinnä tuota sain kuulla...) Sitten jos kuulumisia kysyttiin, niin kysymykset liittyivät lähinnä "No mitä työtä olet hakenut", "Hae IHAN MITÄ VAIN työtä.." jne
 
Ehtinyt olen kyllä hajoilemaan. Ei siinä, varmasti olisin hajoillut entisessäkin paikassa eikä siellä ollut kuitenkaan varsinaisesti mitään, mikä olisi pitänyt mua siellä kiinni. Kaikki tähdet melkein näytti että "vaihda maisemaa". Onnekas asunnon saaminen vielä toi tänne, kun oli hilkulta että meinasin hakea asuntoa kuitenkin aivan sieltä päin mistä tulinkin.
 
Oli kyllä ihan hienoa muuttaa tavallaan mahdollisuuksien kaupunkiin. Tämä on niin paljon enemmän kuin entinen paikkakunta. Mutta silti sitä on tosiaan ehtinyt miettimään elämän perusarvoja, vajaita ihmissuhteita... Työtäkään en heti saanut, eikä huvittanutkaan saada. Sitten sen sain, ja mietin että meneekö elämä taas samalla lailla. Paitsi tietenkin erilaista on, ehkä parempaa. Ja eihän sitä tiedä mikä odottaa. Ehkä vaan toivon enemmän. Olen vähän kuitenkin harmistunut, kun jotkut perusasiat, jotka vaikuttavat onnellisuuteen on melko huonossa kunnossa. Tai sitten vaan pitää muuttaa asennetta :) No, eivät asiat todellakaan aivan hullusti ole!
 
Niin, ja mitä tulee muutoksiin, niin kyllä mä kuitenkin aika turvallisuushakuinenkin tavallaan olen ja en koe, että tarvisi koko ajan jotain muutoksia tehdä. Mutta katsotaan nyt, että mitä tulee vastaan...

Tässä on menty samaan suuntaan parkymmentä vuotta sen kummemmin miettimättä. Kai se on sitten ollut ihan sen arvoista. Tänä vuonna on kuitenkin alkaneet hommat muuttumaan, sain pitkästä aikaa uudesta paikasta kesätöitä (jouduin peräti kolmen paikan väliltä valitsemaan), opiskeluissa piti valita suuntautuminen ja nyt suunnitellaan että mistä saisi asunnon. En kyllä tästä kaupungista varmaan asuntoa halua, joten pitänee venailla ensi kevääseen ja katsella, että missä on silloin töissä jne.
 
Vuoden sisällä muutosta tulee toivottavasti vielä enemmän. Hemmetti, päätän kyseenalaistaa kaikki rutiinit ja vanhat käytännöt ja ottamaan enemmän riskejä.

Ei oo mitään moisia suunnitelmia. Koulut, opiskelut ja intit käytynä, mielenkiintonen duuni ja oman asunnon ostin tossa taannoin, perhe- ja ystäväasiat on myös kunnossa. Harrastukset, työ ja muu elämä muodostaa nyt niin kivan kokonaisuuden, että en halua muutosta.

Mun on hyvä näin.

Sillo ku on pakko ni o uskallettava, näin oon käsittäny.

Sillo ku on pakko ni o uskallettava, näin oon käsittäny.
 
Ehkä noin. Mulla tosin ei oo mikään pakko, mutta mun tavoitteet on tällä hetkellä sellaisia, että saavutan ne todennäköisemmin tekemällä tämän muutoksen.
 
Eikä pelota kyllä pätkääkään, kun tiedän mitä olen tekemässä.

Eikä pelota kyllä pätkääkään, kun tiedän mitä olen tekemässä.
 
Loistavaa. Ja tervetuloa Helsinkiin!
 
Itse muutin tänne viime syksynä. Intin jälkeen en saanut haluamaani opiskelupaikkaa eikä vanhassa jatkaminen kiinnostanut yhtään. Lopulta päädyin hakemaan töitä, ja kun täällä pääkaupungissa niitä on tarjolla jatkuvasti, oli muutto Jyväskylästä edessä. Vuosi on kohta mennyt epäkiinnostavassa työpaikassa kaukana kotipaikkakunnalta ja entisistä ystävistä. Eli olen taas ikäänkuin lähtöruudussa. Tällainen elämä ei ole ihan sitä mitä haluan. Onneksi viikon päästä alkaa loma, jonka aikana toivon saavani jotain selvyyttä tuleviin kuvioihin. Se tässä on ainakin kristallisoitunut, että opiskelemaan on päästävä. Melkein mitä tahansa. Raskas idioottityö surkealla palkalla ei ole mun juttuni.