Yleistä keskustelua musiikista ›

Sanomat on perseestä.

Sanomat on perseestä.
 
Jep, varsinkin Helsingin Sanomat.

Tunnelma on tärkeämpi.

Jep, varsinkin Helsingin Sanomat.
 
Ne varsinkin.

No sit se ei koe samaa tunnelmaa.
 
eli miten se biisin sanoma voi edes olla siinä itse biisissä?

tunnelma

eli miten se biisin sanoma voi edes olla siinä itse biisissä?
 
Harvoin on sanoma ja tunnelma päässy samaan biisiin.

Tunnelma, koska sanat eivät minulle paljoakaan merkkaa. Siksi kuuntelen mielelläni paljon instrumentaalibiisejä.

Yks biisi tässä tapauksessa jonka oon kuullu, joka on onnistunu sekä tunnelmaltaan että sanoiltaan, on Rainbowin Catch the Rainbow. Siinä on jotain niin maagista siinä biisissä ettei sitä voi sanoin kuvata....

Yks biisi tässä tapauksessa jonka oon kuullu, joka on onnistunu sekä tunnelmaltaan että sanoiltaan, on Rainbowin Catch the Rainbow. Siinä on jotain niin maagista siinä biisissä ettei sitä voi sanoin kuvata....
 
Mun mielestä se on yksinkertaisesti niin, että Catch the Rainbown sanoissa on tunnelmaa. Ja musiikin kanssa sanat rakentavat sen loistavan biisin. Jonkun mielestä tietysti ne sanat voivat sisältää jonkin "sanoman", mutta omasta mielestäni kyse on vain tunnelmallisesta runosta.
 
Pointti on siis se, että sanat ja sanoma eivät ole sama asia.
 
Tunnelma on tärkein. Se voi muodostua sanoista, sanomasta, musiikista tai niistä kaikista yhdessä.

Hienoissa kappaleissa sanat ja sävelet täydentävät toisiaan. Tälläisiä tulee mieleen aika monta. Tämä taas on eri asia kuin se, onko kappaleessa sanomaa. Kappaleita, joissa sanoma ja tunnelma ovat kohdallaan on niitäkin monta. Kuten esimerkiksi Dylanin Desolution row.

Tunnelma on tärkein. Se voi muodostua sanoista, sanomasta, musiikista tai niistä kaikista yhdessä.
 
Sanoma siis saattaa tehdä tunnelman? Ehkä näinkin, mutta silloinhan topicin aihe tulisi olla mikä tekee biisissä tunnelman.

Itse asiassa on hassua, että puhutaan instrumentaalimusiikista kun halutaan erottaa lauluton (käytännössä sanaton) musiikki lauletusta musiikista.
Voisi ennemminkin puhua musiikista ja lyriikkamusiikista.

Tyhmä sanoma voi pilata hyvänkin tunnelman.

Sanoma siis saattaa tehdä tunnelman? Ehkä näinkin, mutta silloinhan topicin aihe tulisi olla mikä tekee biisissä tunnelman.
 
Niinpä. Kun tämä on vähän monimutkainen juttu hahmottaa. Mun mielestä tosiaan sanoma voi tehdä tunnelman. Tunnelma on (mun mielestä) enemmänkin yläkäsite musiikille, sanoille ja sanomalle.
 
Menee kyllä aika viilaamiseksi, mutta ehkä juuri siksi keskustelun aloittajakin väittelyyn aiheesta joutui. Ei oo helppoa.

Jos biisissä ei ole tunnelmaa, niin ei jaksa kuunnella sanomaakaan.

Sanomat on perseestä.
 
Vaikee on kuvitella Rage Against The Machinea ilman sanomaa.
 
Sanoma tosiaan tuo oman tunnelmansa piisiin ja usein koko bändiin.

Kuuntelen hyvin harvoin sanoja ja laulajan ääni on minulle vain instrumentti muiden joukossa, joten vastaan tunnelma.
 
Mullakin usein näin. Toisinaan tuntuu, että menetän aika paljon kun en lyriikoita juurikaan kuuntelemalla kuuntele. Poikkeuksena esimerkiksi Alice in Chains, joka sai ensimmäisenä meikäläisen kuuntelemaan ja lukemaan lyriikoita enemmälti. Sillä bändillä jotenkin se tunnelma yhdistyy niin epätavallisen hyvin sanomaan. Lopputulos on huumaavan synkkä.
 
Artist ABC -kirjasessa puhuttiin siitä, miten bändin pitäisi löytää oma "tarinansa" mitä musiikillaan kertoa. Alice in Chainsilla sellainen tottavie oli.

Tunnelma. Sanomalla ei nyt ole paljoa väliä musiikissa, kunhan nyt ei ole mitään "jeesus on ainoa oikea tie" vakavalla mielellä ;)

Tunnelma tulee yhtä lailla sanoista ja musiikista. Tulee semmoinen ihan outo tunne, kun kuuntelee hyvää biisiä huonoilla sanoilla. Vähän kuin ajaisi autoa käsijarru päällä... Toisaalta hyvä sanoitus pakottaa kuuntelemaan musiikillisesti huononkin biisin loppuun.