Yleistä keskustelua musiikista ›

Mun on pakko takertua tuohon levyjen säilymiseen johtavana tai edes tärkeänä formaattina. Mäkin ostan mieluummin levyjä, ne nyt vaan ovat niin kivoja. En silti oikein usko tällaisen ajattelutavan siirtyvän seuraaville sukupuolille. Kyse ei ole siitä etteikö ihminen enää pitäisi tavaroita tärkeinä, nehän nyt ovat elämän suola. Kyse on ennemminkin siitä että ihmiset kasvavat erilaisessa ympäristössä. Sellaisessa, jossa sähköisesti tapahtuva tiedonsiirto on se luonnollinen ja helpoin tie. Ja jos tuollaiseen elämään kasvaa, niin miksi ihmeessä ruveta kiertämään levylaareja tonkimassa, josko se haluamasi äänite sattuisi olemaan tarjolla. Meistä suurimmalle osalle levyt olivat ensin ja tämä nettiympäristö tuli myöhemmin. Väittäisin, että suurimmaksi osaksi tästä syystä suosimme levyjä muiden formaattien sijaan.
 
Kaikki eivät välttämättä edes huomaa, että levyn omistaminen on tärkeää nimenomaan rokin eri muotojen ja johdannaisten parissa viihtyville. Levyfanaattisuutta ei esiinny läheskään yhtä voimakkaasti muilla musiikin aloilla taikka uusimpien trendiaktien perässä juoksevilla. On myös hyvin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesi välitä siitä kuulostaako joku formaatti paremmalta kuin toinen. Tällaiset ihmiset eivät yleensä ole varsinaisesti musiikin harrastajia tai muuten suurkuluttajia. Mutta lukumääränsä vuoksi heistä koostuu ehdottomasti suurin osa markkinoiden ostovoimasta. Ja mikäli tämä väestö ottaa musiikin verkkolevityksen omakseen, joutuu perinteinen äänilevy väistymään. Tuskinpa se silti ihan heti katoaa, vanhat tavat kun katoavat hitaasti.
 
-----------
 
Pakkauksessa menetettyä äänenlaatua ei sitäpaitsi voi kovinkaan kauaa pitää minään myyntiä rajoittavana tekijänä. Laajakaistojen yleistyessä joku huomaa väistämättä, että myös hifisteille kannattaa myydä musiikkia verkossa. CD-laatuisen tallenteen lataus netistä ei välttämättä parin vuoden päästä enää kestä kauempaa kuin ämpärin lataus nyt. Toki esiin tulee kaikenlaisia serverien tehorajoja, kustannuskysymyksiä ym. mutta eiköhän niistäkin yli päästä.

vrajala:
Kaikki eivät välttämättä edes huomaa, että levyn omistaminen on tärkeää nimenomaan rokin eri muotojen ja johdannaisten parissa viihtyville. Levyfanaattisuutta ei esiinny läheskään yhtä voimakkaasti muilla musiikin aloilla taikka uusimpien trendiaktien perässä juoksevilla.
-----------
 
Pakkauksessa menetettyä äänenlaatua ei sitäpaitsi voi kovinkaan kauaa pitää minään myyntiä rajoittavana tekijänä. Laajakaistojen yleistyessä joku huomaa väistämättä, että myös hifisteille kannattaa myydä musiikkia verkossa.
 
Ensinmainittuun mun pitää huomauttaa, että klassisen musiikin entusiastit vaahtoavat vähintään samassa määrin Deutsche Grammophon Gesellschaftin neitsytvinyyleistä, jazz-diggarit taas tietävät kaikki BlueNoten levynkannet ja itse levyt fyysisinä kokonaisuuksina. Eikä ole sattumaa, että 20-luvun Jugband-musiikkia esittänyt Robert Crumb's Cheap Suit Serenaders teki levynsä väen väkisin 78 kierroksen savikiekkoina - siis nykyaikana.
Haloo:-)
 
Jälkimmäiseen mun on sanottava, että useat nettimusiikkikaupat myyvät musan jonain aivan muuna kuin mp3:na, niin Windowsin WMA kuin biisi.fi:n ja iTunesin formaatit ovat (kuulemma) selvästi tavallista mp3:sta parempilaatuisia. Tässä tosin joudun turvautumaan ulkopuoliseen tietoon, mä en juurikaan kuuntele pakattua musiikkia.

Kaikki eivät välttämättä edes huomaa, että levyn omistaminen on tärkeää. On myös hyvin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesi välitä siitä kuulostaako joku formaatti paremmalta kuin toinen. Tällaiset ihmiset eivät yleensä ole varsinaisesti musiikin harrastajia tai muuten suurkuluttajia. Mutta lukumääränsä vuoksi heistä koostuu ehdottomasti suurin osa markkinoiden ostovoimasta. Ja mikäli tämä väestö ottaa musiikin verkkolevityksen omakseen, joutuu perinteinen äänilevy väistymään. Tuskinpa se silti ihan heti katoaa, vanhat tavat kun katoavat hitaasti.

 
Katkaistaan noita ajatuksia. Noista ylläolevista olen täysin samaa mieltä. Suurelle osalle kuluttajista ei ole kovin tärkeää, kuulostaako jokin formaatti hyvältä vai ei. Heille riittää, kun musiikkia tulee vain jostain. Tämä tuleva musiikinkuluttajasukupolvi, jota läheltä seuraan, on medianatiivisukupolvea, joka ottaa uudet formaatit nopeasti käyttöön. Heille mpeg:t ovat jo tätä päivää. Kiinteille tallenteille tulevaisuus ei näytä valoisalta (ihan niinkuin tämä marraskuinen aamu).

Katkaistaan noita ajatuksia. Noista ylläolevista olen täysin samaa mieltä. Suurelle osalle kuluttajista ei ole kovin tärkeää, kuulostaako jokin formaatti hyvältä vai ei. Heille riittää, kun musiikkia tulee vain jostain. Tämä tuleva musiikinkuluttajasukupolvi, jota läheltä seuraan, on medianatiivisukupolvea, joka ottaa uudet formaatit nopeasti käyttöön. Heille mpeg:t ovat jo tätä päivää. Kiinteille tallenteille tulevaisuus ei näytä valoisalta (ihan niinkuin tämä marraskuinen aamu).
 
Tässä ei ole mitään uutta. Aina on ollut ihmisiä joille riittää radio, tavaratalojen ja baarien taustamusiikki, ennen radiota olivat katusoittajat ja paraatit, nyt voi olla vaikka nettiradion stream tai pelien taustamusiikki, samapa tuo.
 
Aina on kuitenkin ollut niitä, jotka haluavat myös omistaa musiikin, olipa kyse munkkien pergamentille piirustetuista tavunuoteista tai Edison-fonografin vaha-tinapaperilieriön urasta.
 
En mä näe muutosta, mä näen vain kehityksen kiihtyvän syklin kun formaatit jahtaavat toisiaan.
 
Mun ensimmäinen PC-tietokoneeni kykeni käsittelemään kokonaiset 640Kt dataa, ja kun 1,44-korppu tuli markkinoille, se oli isompi kuin koneen kovalevy. Nyt iPod on 80 kertaa tilavampi kuin läppärini kovalevy. Läppäriini ei montaa biisiä mahtuisi, mutta se kelpaa mainiosti työntekoon
:-)
 
BlueRay, HDCD tai Holo-CD pystyvät tallentamaan monin verroin sen, mitä nykyinen laserlevy. Mihin kaikkea sitä tilaa tarvitaan? Sille varmasti löytyy käyttö, voidaan vaikka parantaa laatua.
 
Gutenbergin veljeksille sanottiin aikoinaan, että kirjapainotaito on pahasta - se tulee lopullisesti turmelemaan ihmisten kyvyn kertoa tarinoita
:-D

Tulevaisuudessa media tulee väistämättä siirtymään verkoissa liikkuvaksi, mutta kyllä perinteiset mediat tulevat säilymään siinä rinnalla, mutta koko ajan kasvavat tallenne mediat ja kaistanopeudet ajavat siihen, että netistä saat ostamalla itsellesi suuren mediakirjaston rakennettua helpolla ja se on vielä varsin vaivaton käyttää.
muistelen itse, että päivittelin CD:n käyttömukavuutta vinyyleihin verrattuna, mutta onhan CD taas yhtä "kökkö" käsitellä suhteessa "ämpäriin".

Tulevaisuudessa media tulee väistämättä siirtymään verkoissa liikkuvaksi, mutta kyllä perinteiset mediat tulevat säilymään siinä rinnalla, mutta koko ajan kasvavat tallenne mediat ja kaistanopeudet ajavat siihen, että netistä saat ostamalla itsellesi suuren mediakirjaston rakennettua helpolla ja se on vielä varsin vaivaton käyttää.
muistelen itse, että päivittelin CD:n käyttömukavuutta vinyyleihin verrattuna, mutta onhan CD taas yhtä "kökkö" käsitellä suhteessa "ämpäriin".
 
Oikeastaan vinyyleissä ei ole mitään muuta heikkoa kuin se, että biisien vaihtaminen on hankalampaa ja sitten se levyn kääntäminen ( jotkut toki tykkää siitäkin ja pitää sitä juuri tunnelman luojana ). Jos noi jutut olisi sama kuin cd-hommissa niin ostaisin varmasti kaikki vinyyleinä jos kaikki levyt vain siihen formaattiin laitettaisiin.

Tulevaisuudessa media tulee väistämättä siirtymään verkoissa liikkuvaksi, mutta kyllä perinteiset mediat tulevat säilymään siinä rinnalla, mutta koko ajan kasvavat tallenne mediat ja kaistanopeudet ajavat siihen, että netistä saat ostamalla itsellesi suuren mediakirjaston rakennettua helpolla ja se on vielä varsin vaivaton käyttää.
muistelen itse, että päivittelin CD:n käyttömukavuutta vinyyleihin verrattuna, mutta onhan CD taas yhtä "kökkö" käsitellä suhteessa "ämpäriin".
 
Ämpäri on ilmaa. CD on konkreettinen esine, jossa kerrotaan biisien nimet, säveltäjät, usein mukana on lyriikka ja visuaalista aineistoa. Vaikka tykkäänkin eniten vinyyleistä, ämpäri ei innosta yhtään. Lankesin äskettäin jopa kannettavaan soittimeen, mutta ei tullut mieleenikään hankkia mp3-soitinta, vaan kannettava cd-soitin. Tämä johtuu osittain siitä, että kuuntelen paljon promoja, mutta etupäässä kuitenkin siitä, että musta on mukava ajatella levykokonaisuuksia eikä yksittäisiä biisejä.
 
Tämä on kai tyyppikohtaisita. Jotkut ohjelmoi cd:ltäkin vain tietyt biisit tai kuuntelee kokoelmia, mä taas kuuntelen levyt kokonaisina.

Jeps. Aika heikosti pitää mennä, että alan ostamaan mp3:a eurolla. Ennemmin ostan 17eurolla kokonaisen levyn, jonka voi myös hyllyyn laittaa. Jos musiikki oikeasti siirtyy pelkästään mp3:n, niin sitten se kalabaliikki tuleekin, kun ostettava tuote on tismalleen samanlainen, kuin netistä ilmaiseksi ladattava. Ainakaan vieläi netistä ei kuitenkaan ole saanut imutettua konkreettista, käsin kosketeltavaa, levyä:)
 
Mp3:a kyllä käytän. Hienoon Tieteen Kuvalehden sponsoroimaan soittimeen mahtuu ainakin 15 kappaletta, kunhan pakkaa tarpeeksi.

CD on ollut apau 15+ vuotta käytössä ja on kokemuksen mukaa heikompi formaatti kuin esim. vinyyli. Tarkoitan tällä ihan fysiikkaa. Vinyylilevyjä ei ole mennyt soittokunnottomaan tilaan kuin muutama 30 vuodessa ja nekin partyissä känässä sohlatessa. CD levyjä sen sijaan on jo vissiin 20 kpl jotka eivät enää soi. Huono kapistus.

CD on ollut apau 15+ vuotta käytössä ja on kokemuksen mukaa heikompi formaatti kuin esim. vinyyli. Tarkoitan tällä ihan fysiikkaa. Vinyylilevyjä ei ole mennyt soittokunnottomaan tilaan kuin muutama 30 vuodessa ja nekin partyissä känässä sohlatessa. CD levyjä sen sijaan on jo vissiin 20 kpl jotka eivät enää soi. Huono kapistus.
 
näinhän se on, mutta tavallinen tallaaja ei tätä ajattele vaan vaivattomuutta. se tuntuukin olevan vallalla ns.kertakäyttö-kulttuuri

näinhän se on, mutta tavallinen tallaaja ei tätä ajattele vaan vaivattomuutta. se tuntuukin olevan vallalla ns.kertakäyttö-kulttuuri
 
Mikä nykyään on se "aikaraja" cd:lle? Ennen kerrottiin, että normaali cd hajoaa itsestään 30-vuoden aikana. Nyt rajaa on ilmeisesti nostettu.
 
Eli jos cd on mennyt jo käyttökelvottomaksi, on se käyttäjän huolimattomuuden syytä.
 
On vinyyleissä oma juttunsa, mutta eivät nekään "niin" hyviä ole. Aika monasti on saanut kuulla, että tietty levy soi vinyyliltä paremmin ja tuloksena on: Finish"krätskris" my "krits"man, cause "shekritskräts" help me with "kräts" mind. No jos joku tykkää. Suurin syy cd-painosten haukkumiseen on varmaan, että ennen levyt on kenties masteroitu ja miksattu vinyylille painettaviksi tms. Myöhemmin levyt on painettu cd:lle ilman suurempia miettimisiä.

näinhän se on, mutta tavallinen tallaaja ei tätä ajattele vaan vaivattomuutta. se tuntuukin olevan vallalla ns.kertakäyttö-kulttuuri
 
Asiaa. MP3 vaivaa tietynlainen kertakäyttöhyödykkeen leima.
Hinta pitäisi olla sen mukainen.
 
Muutama vertaus:
pokkari - kovakantinen kirja
pic sytkäri - zippo
kertakäyttö höylä - sähköparranajokone
pahvi lautanen - porsliini lautanen
mp3 - CD

CD levyjä sen sijaan on jo vissiin 20 kpl jotka eivät enää soi. Huono kapistus.
 
Ei mulla ole henk.kohtaisen noin 18 vuoden cd-historian aikana yhtään cd:tä mennyt soittokelvottomaksi, muuten kuin että se musiikki ei enää kuulostakaan hyvältä. Ja se on taas sen artistin vika kun se on analooginen, vaikka tallenne on digitaalinen. Vaadin digitaalisia muusikoita!

Lukaisin ketjun pikavauhtia läpi, joten varmaan jotain tuli missattuakin, mutta Feggyllä on tässä hyvä pointti:
 
Tämä on kai tyyppikohtaisita. Jotkut ohjelmoi cd:ltäkin vain tietyt biisit tai kuuntelee kokoelmia, mä taas kuuntelen levyt kokonaisina.
 
Musan käyttö on tosiaan yksilöllistä hommaa. Samaa aihetta hipoo noi väännöt siitä, mikä olisi sopiva kuluttajahinta CD:lle, tiedostoille, tai mille hyvänsä tallenteille. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että ilmainen ei ole "sopiva hinta".
 
Itsekin olen tullut ostaneeksi huikeat määrät musiikkia, joka loppujenlopuksi on mulle aivan yhdentekevää ja jo vuosikaudet on tuntunut siltä, että varsinkin "hittimusa"-lajissa harva julkaistu albumikokonaisuus oikeasti lunastaa kuuntelukokemuksena hintansa. Sitten onneksi joskus löytyy musiikkia, josta voisi fiilispohjalta maksaa mitä vaan. Ja tuolla levyhyllyn uumenissa on edelleen joitakin puhkisoitettuja vinyylejä ("kännissä sohlattuja" tms.), jotka toivoisin joskus kuulevani taas parempilaatuisena. Ihan sama missä formaatissa, kunhan musasta saisi taas paremmin selvää ilman niitä kulumisen mukanaan tuomia ylimääräisiä häiriöääniä. Näitä levyjä vaan ei ole vielä julkaistu uudestaan, joten ei auta kun toivoa ja odotella.

Vaadin digitaalisia muusikoita!
 
Heh, vaatimuksesi on kuultu ja huomioitu... Kyllä nykyaikainen muusikon suoritusten digitaalinen "viimeistely" on jo askel vaatimaasi suuntaan !

Ei mulla ole henk.kohtaisen noin 18 vuoden cd-historian aikana yhtään cd:tä mennyt soittokelvottomaksi, muuten kuin että se musiikki ei enää kuulostakaan hyvältä. Ja se on taas sen artistin vika kun se on analooginen, vaikka tallenne on digitaalinen. Vaadin digitaalisia muusikoita!
 
Olet huolellinen ja tarkka ihminen.
 
Mulla esim. ihan vaan lattialle pudonnut ja siinä saanut naarmuja yms.
 
Musahan niissä on yhtä sooppaa kuin vinyyleillä.

Keikoillakin on varmasti mukavaa kun ihmiset on ladannut vain sitä yhtä hittiä ja muista biiseistä ei ole hajuakaan. "Ehkä jossain ohimennen kuullut".

Toivottavasti edelleen jaksetaan panostaa myös levykokonaisuuksiin, ja edesauttaa tätä vaikka pitämällä yksittäisen kappaleen hinta korkeana mutta kokonaisen levyn hintaa alentamalla.
 
Tämä biisi sieltä toinen täältä on mielestäni varsinainen kauhuskenaario. Tosin tiedostan että tähän suuntaan markkinat ovat menneet ja menossa edelleen ja selviytyäkseen levy-yhtiöiden on ehkä pakko lisätä vain kertakäyttösinkkupoweria.

Toivottavasti edelleen jaksetaan panostaa myös levykokonaisuuksiin, ja edesauttaa tätä vaikka pitämällä yksittäisen kappaleen hinta korkeana mutta kokonaisen levyn hintaa alentamalla.
 
Tämä biisi sieltä toinen täältä on mielestäni varsinainen kauhuskenaario. Tosin tiedostan että tähän suuntaan markkinat ovat menneet ja menossa edelleen ja selviytyäkseen levy-yhtiöiden on ehkä pakko lisätä vain kertakäyttösinkkupoweria.
 
Luulisi, että tässä olisi se mahdollisuus tienata levy-yhtiöillä, että myisivät suoraan tätä hittiä ämpärinä á 1€. tilaus vaikka tekstiviestillä, että iskä ja äiskä maksaa.
 
Itse levyt olisivat halvempia kuin nykyään ja tällä tavalla pysyisi levyjen myyntikin tasaisena eikä olisi pelkoa, että markkinat söisivät itseään.

Toivottavasti edelleen jaksetaan panostaa myös levykokonaisuuksiin
 
Ehkäpä kyse on myös jonkinlaisesta aaltoliikkeestä. Kun pitkäsoittolevyt yleistyivät 60-luvulla, niin esim. ensimmäiset Beatles-levythän olivat "vain" sinkkukokoelmia. Albumiformaatti kehittyi pikkuhiljaa aina mahtaileviin moniosaisiin teemalevyihin ym. taiteiluun saakka (joista löytyy toki helmiä niistäkin). Nykyisen kulutushysterian myötä on (hieman kärjistäen) albumien teossa ajauduttu "hittibiisit ja täytebiisit" -malliin. Pidän itsekin levykokonaisuuksista ja levyistä fyysisinä käyttöviihdykkeinä kansitaiteineen kaikkineen, mutta toisaalta näen jollain tavalla myös alaa tervehdyttävänä asiana sen, että jos kokee jonkin julkaisun oleva kokonaisuutena epäkiinnostava, niin siitä voi ostaa vain ne itseään kiinnostavat elementit. Hieman sama asia kuin se, että mielestäni aamiaispöydässä on mukava lukea perinteistä paperille painettua sanomalehteä, mutta mikäli se olisi mahdollista tilata ilman urheilu- ja taloussivuja, niin todennäköisesti tekisin niin.