Yleistä keskustelua musiikista ›

Jep. Havaitse kommenteissani kärjistäminen.
 
Juu, tottakai. Just tällaista keskustelua Juicesta kaipaankin, en pelkkää viinanjuonnista puhumista. Vaikka pakkohan se on myöntää, että se alkoholi ja siitä puhuminen kuuluu Juiceen olennaisesti, koska ko. aine niin ratkaisevasti on vaikuttanut miehen tuotannon tasoon.
 
Mutta että Popedaa parjataan, prkk...

Juu, tottakai. Just tällaista keskustelua Juicesta kaipaankin, en pelkkää viinanjuonnista puhumista. Vaikka pakkohan se on myöntää, että se alkoholi ja siitä puhuminen kuuluu Juiceen olennaisesti, koska ko. aine niin ratkaisevasti on vaikuttanut miehen tuotannon tasoon.
 
Välillisesti enemmänkin. Hajonneiden ihmissuhteiden, ja poksahtelevän elimistön kautta ennemmin, ei sen, onko pullossa vermuttia vai olutta.
 
Mutta että Popedaa parjataan, prkk...
 
Parjataan? Ekalla levyllä oli huumoriralleja tyyliin Tom Tom, Raswaa koneeseen oli paikoin hyvinkin hyvää nuortenmiesten äijärokkia, ja vasta kolmannen levyn myötä Popeda sai sen ison lavan boogievaihteen silmään, missä se sitten on pysynytkin. Hyvässä ja pahassa.
 
Saat suoda anteeksi, mutta mulle Popedan ideologia tiivistyy - ei "avainkasteeseen" - vaan jo mainitun Hullut koirat LP:n (eikse siinä oo, sen ilmestymisestä on jo niin kauan etten enää muista) kappaleeseen (muistaakseni) Korppi, jossa ensin ollaan aika vakavia ja jopa hienoja, ja sitten Pate yht'äkkiä örähtää: "Kaikkee kännissä näkee, näin unen selitit" - sellaiseen täydelliseen antikliimaksiin, että jos kerran oltais tekemässä jotain tosissaan, heti pitää vetää matto alta ja varmistaa ettei homma toimi.
 
Ensimmäisellä kahdella levyllä tätä ei ollut vielä keksitty, vaan biisit saatettiin soittaa läpi lyömättä välillä lekkeriksi. Kolmas levy ja sitä seurannut live määrittivät Popedan aseman kaikkien elämässä epäonnistuneiden ikiomana bändinä, ja sen he ovat pitäneetkin.

Jos jokaiselle vitsille nauretaan, jokaista ajatusta pidetään nerokkaana ja jokaista lausetta tulkitaan parhain päin ei se voi olla vaikuttamatta älykkäänkään ihmisen kuvaan itsestään.
Joo, viime vuosina Juicen ollessa mediassa jossain yhteydessä olen havainnut aikamoista pisteliäisyyttä, jos häntä jostain kehutaan. Voi olla, että artistille jolla on noinkin laaja ja korkeatasoinen tuotanto, kehuminen ja muu alkaa jossain vaiheessa tulla todella yli ja aiheuttaa lähinnä kiukustumista. En tiedä sitten onko Juicella näin, mutta en muista monestikaan kiemurrelleeni kiusaantuneisuudesta niin paljon kuin silloin, kun kuuntelin radiosta puhelinlangat laulaa-ohjelmaa muutama vuosi sitten.
Juice oli lähetyksessä vieraana ja ihmiset sitten toiveita esittäessään myös halusivat Juicea kehua, hän suhtautui kehuihin varsin negatiivisesti ja välillä hyvin töykeästikin.
Ymmärrettävää toisaalta, kun kehuja on saanut kuulla kolmattakymmentä vuotta, niin ei ihme jos tulee vastareaktio..

Saat suoda anteeksi---------
ensin ollaan aika vakavia ja jopa hienoja, ja sitten Pate yht'äkkiä örähtää: "Kaikkee kännissä näkee, näin unen selitit" - sellaiseen täydelliseen antikliimaksiin, että jos kerran oltais tekemässä jotain tosissaan, heti pitää vetää matto alta ja varmistaa ettei homma toimi.
 
Ei minulla ole mitään anteeksi suomista, tuossa lainaamassani tekstissä tiivistyy se ongelma, josta olen itsekin aina Popedasta puhuttaessa pyrkinyt mainitsemaan. Niillä on joku perkeleellinen tarve pilata hyvät jutut idioottihuumorilla, ja ne mokomat tuntuvat olevan vielä ylpeitäkin siitä. Vähän niinkus Juicenkin levyllä idioottirallia saattaa seurata huikaisevan liikuttava vakavamielinen mestariteos. Popedalta voitaisiin julkaista mahtava rokkikokoelma, jos MINÄ pääsisin valitsemaan levylle biisit...
 
Valitettavasti vain yleensä -enkä tarkoita sinua- Popedaa vihaavat ja arvostelevat sellaiset, jotka eivät sitä bändin vakavempaa ja parempaa puolta tunne, tai jos tuntevatkin niin eivät pysty hyviä puolia hyväksymään johtuen siitä, että "Pate on lihava ja irstas vanha mies joka laulaa panemisesta".
 
Mutta tästäkin asiasta olen avautunut jo aiemmin; jos jotakuta kiinnostaa, niin haku toimii. Elämässäni epäonnistumisen myönnän myös.

Elämässäni epäonnistumisen myönnän myös.
 
Noh noh noh. Ei kai ny sentään kumminkaan.
 
Jo vuonna about 1980 kiinnitin huomiota Tampereen kadulla kävelevään Pate Mustajärveen perheineen, että onpas miehellä hämmästyttävän kaunis vaimo. Kaiken väärin menemistä ei siis Popeda-harrastuneisuus edellytä - kukaan koko maailmassa kun ei ole sen suurempi Popeda-fani kuin Don Paté itse, tää on havaittu etupyörä ilmaa viistäen
:-)

kivi:
Jo vuonna about 1980 kiinnitin huomiota Tampereen kadulla kävelevään Pate Mustajärveen perheineen, että onpas miehellä hämmästyttävän kaunis vaimo. Kaiken väärin menemistä ei siis Popeda-harrastuneisuus edellytä - kukaan koko maailmassa kun ei ole sen suurempi Popeda-fani kuin Don Paté itse, tää on havaittu etupyörä ilmaa viistäen
 
Vaan eronneethan hekin nykyisin ovat. Se oli aika surullinen uutinen taannoin, sillä jostain syystä olin aina pitänyt Mustajärvien avioliittoa esimerkkinä siitä, että "Suomen seksikkäimmän miehen" (näin oli kuulkaa lapset joskus...) ja rajun rokkikukonkin perhe-elämä voi olla kondiksessa. Mutta eipä vaan ollut. Eron syitä en tiedä, eivätkä ne minulle missään tapauksessa vähääkään kuulu, mutta jotenkin uutinen vain minua masensi. Ilmeisesti loppumattoman kiertue-elämän ja sen lieveilmiöiden yhteensovittaminen perhe-elämän kanssa on perin vaikeaa. Mutta siitä varmaan esim. sinä tiedät enemmän.
 
Mites tää Juice -juttu nyt meni ihan pateksi...

Mites tää Juice -juttu nyt meni ihan pateksi...
 
Suomen kansan perusmakkarasta puhutaan. Oli se Tammelantorin mustaamakkaraa tai maksapaté'ta.
:-)

maksapaté'ta.

 
Raswamaksaa, lähinnä. Luulen ma.

Mites tää Juice -juttu nyt meni ihan pateksi...
 
Samat harrasteet molemmilla, ja taitavat olla kavereitakin. Juicella niitä ei ainakaan sen Harri Rinteen "Juice on Juice off" -kirjan mukaan välttämättä oo liikaa. No, se oli aika kummallinen kirja muutenkin...

Samat harrasteet molemmilla, ja taitavat olla kavereitakin. Juicella niitä ei ainakaan sen Harri Rinteen "Juice on Juice off" -kirjan mukaan välttämättä oo liikaa. No, se oli aika kummallinen kirja muutenkin...
 
Luettuani kaikki Harri Rinteen kirjat, myös sen biisinteko-oppaan, epäilen ettei Harrillakaan ole kavereita. En ainakaan minä
:-)

Vaikka Rinteen Juice -kirja olikin "kummallinen", niin kyllä se aika kiehtova oli. Biisinteko-opasta en muista lukeneeni. Mainitsin jo tuolla ensimmäisellä sivulla, että Soundin dvd-arviossa annettiin perin murhaava lausunto Rinteestä ja Alatalosta. Kyllähän tuosta Juice on-Juice off -teoksesta vähän sellainen oman kilven kiillottaminen paistoi läpi.
 
Reijo Korpeisen "Ekkös sää Juice oo" on mielenkiintoista luettavaa myös. Katkeraa ja itseään ylistävää tekstiä Juicelta. Selvästi jees-miehen kirjoittama teos. Juicen omaelämäkerta oli suuri pettymys.

Kiitoksia Kenkkunen ja Kivi.

Valitettavasti vain yleensä -enkä tarkoita sinua- Popedaa vihaavat ja arvostelevat sellaiset, jotka eivät sitä bändin vakavempaa ja parempaa puolta tunne, tai jos tuntevatkin niin eivät pysty hyviä puolia hyväksymään johtuen siitä, että "Pate on lihava ja irstas vanha mies joka laulaa panemisesta".
 
Jaha, plussan paikka.

Reijo Korpeisen "Ekkös sää Juice oo" on mielenkiintoista luettavaa myös. Katkeraa ja itseään ylistävää tekstiä Juicelta. Selvästi jees-miehen kirjoittama teos. Juicen omaelämäkerta oli suuri pettymys.
 
Omaelämäkerta saisi kyllä saada jatkoa; eikö sitä tässä 1. osassa jo vähän lupailla.
 
Tuo Korpeisen kirja on tullut luettua muutamaan otteeseen. On se jees-miehenkin teos, mutta myös aikansa merkki, ihan 1980-luvun lopussa kun on tehty. Ajan henken kuului, että juice oli "kansakunnan oraakkeli", otti kantaa melkoisesti ja tämä näkyy kirjassakin. Nythän mies on siirtynyt jotenkin laajempaan pohdintaan.
Samoin kirjassa mielestäni näkyy hurjan 80-luvun keikkailun ja eron jälkeinen "henkinen krapula".
Omaan aikaansa sidottuna juttuna ihan kiintoisa nide kyllä.

Ajan henken kuului, että juice oli "kansakunnan oraakkeli", otti kantaa melkoisesti ja tämä näkyy kirjassakin. Nythän mies on siirtynyt jotenkin laajempaan pohdintaan.
Samoin kirjassa mielestäni näkyy hurjan 80-luvun keikkailun ja eron jälkeinen "henkinen krapula".
 
Juuripa näin. Ehkä kansa kaipasi Kekkosen erottua ja kuoltua uutta isähahmoa, jolla on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan... Vrt. Veikko Huovisen novelli "Suuri pää" vuodelta -67.

Juuripa näin. Ehkä kansa kaipasi Kekkosen erottua ja kuoltua uutta isähahmoa, jolla on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan... Vrt. Veikko Huovisen novelli "Suuri pää" vuodelta -67.
 
Muahhah. Mulla muuten on tuo novelli yhdessä Huovis-kokoelmassa. On tullut eräät kerrat sitä hykerreltyä.
 
Ihmekös, että Huovinen on muuten Juicenkin yksi esikuvia.

Ihmekös, että Huovinen on muuten Juicenkin yksi esikuvia.
 
Joo, Huovinen on vaikuttanut aika paljon suomalaiseen rockelämään. Ainakin Keskitysleirin ruokavalio, Ihmisen ikävä toisen luo ja Hittejä ja idoleita ovat jossain määrin Huovisen inspiroimia.

Komea ja jylhä Musta aurinko nousee alun alkaen taiteilija Leskisen takapuolesta, kuten sanonta kuuluu.
 
..voisiko joku selventää, kun en millään tahdo tajuta tätä?

..voisiko joku selventää, kun en millään tahdo tajuta tätä?
 
Nää ei oikeasti parane selittämällä.

..voisiko joku selventää, kun en millään tahdo tajuta tätä?
 
No en mäkään tuota tajua, miksi se olisi herran kehon osista juuri takapuoli.
Mutta tuon biisin nimenhän voi tajuta kolmella tapaa:
1) Että aurinko todella nousee, mutta se nyt sattuu olemaan väriltään musta
2) Että "musta" on synonyymi sanalle "minusta", eli "minun mielestäni aurinko nousee"
3) Muuten kuin kohta 2, mutta aurinko nousee nimenomaan "minusta" eli pulpahtaa ulos vaikka suusta. Tyyliin "vedestä nousee kasvi".
 
Samanlaista vääntelyä voi harrastaa esim. albumin nimistä:
mietipä millä ainakin kahdella tapaa voit käsittää nimen "Pyromaani palaa rikospaikalle".
 
(Mikä on muuten mainio levy se, hienojen biisien lisäksi ne välispiikit. "Ei sytytä ei. Pitäisköhän polttaa saha".)