Yleistä keskustelua musiikista ›

Led Zeppelin 1V ja se oli 70-luvulla heti kun ilmestyi...Voi niitä aikoja...

peugeot: Led Zeppelin 1V ja se oli 70-luvulla heti kun ilmestyi...Voi niitä aikoja...
 
Ihmettelin aika pitkään, että mikä helkkarin 1V :DD

Eka CD oli joku Swerdriver tms. ja Nirvanan in Utero oli myös ensimmäisten joukossa.

Jokapaikanapina: Ihmettelin aika pitkään, että mikä helkkarin 1V :DD
 
Tarkoittaa yksiventtiilistä räjähdysmoottoria.

Osuipa keskustelu silmään het niin ankarasti.

Aivan älytön torrentdcplusplusemulelimewirep2p -homo olin usean vuoden ajan, kunnes tajusin fyysisten CD-levyjen omistamisen hienouden. Ostin levyn, viime lauantaina, olen 19 vuotta. Oli jo stna aikakin.
 
Aivan älytön cd-hörhö olin usean vuoden ajan, kunnes tajusin fyysisten LP-levyjen omistamisen hienouden. Ostin levyn, n. 2,5 vuotta sitten, ja nyt niitä on hyllyssä yli 300. Eikä ole paljon cd:t pyörineet enää kotona soittimessa. Eikä ole ollut rahan sijoitusongelmia :D
 
Eka vinyyli oli Motörheadin nahkakantinen No Remorse.
Ensimmäisen cd:n ostin joskus 90-luvun alussa, ainakin Nirvanan Nevermind ja Metallican musta olivat ensimmäisten joukossa.
 
Juhlapäivä kun joku on tajunnut fyysisten levyjen hienouden!
 
Albumi on upea fyysinen esine, ei mitään v*tun ykkösiä ja nollia kovalevyllä
- Brian Johnson , Ac/Dc -

Ostin ekan LP:n 1972 (Uriah Heep: Demons and Wizards) ja viimeinen vuosi kun ostin enemmän kuin yhden satunnaisen vinyylilevyn oli 1992. 700 LP:tä hyllyssä muistona tuolta ajalta. Sen jälkeen pelkkiä CD:tä, eka 1990 (Wire: The Peel Sessions). Kaikki musiikki on siirtynyt kovalevylle, 70- ja 80-luvulla tuli ihan riittävästi puljattua noiden vinyylien ja neulojen säätämisen kanssa, enää ei onneksi tarvi. Se oli juhlapäivä kun tajusi, että musiikissa tärkeintä on kaiuttimista kuuluva ääni, ei se, millaisella menetelmällä se ääni on jonnekin tallennettu. Joku voisi Brian Johnsonillekin kertoa, että ei niitä nollia ja ykkösiä tarvi kuunnella, kuuntelee analogista ilmanpaineen vaihtelua vaan.

Joku voisi Brian Johnsonillekin kertoa, että ei niitä nollia ja ykkösiä tarvi kuunnella, kuuntelee analogista ilmanpaineen vaihtelua vaan.
 
Mut kun se on sellasta kompressoitua scheissea. Ei ole sitä kansien tutkailua, visuaalisuutta, niitä ajatuksia joita se visuaalisuus herättää. Ei ole sitä samanlaista "hetkeä". Kovalevylle siirretystä albumista puuttuu itse asiassa aika helvetisti. Mä saan jopa siitä hyvät kicksit, että mä joudun uhraamaan välillä monta kuukautta jonkun tietyn levyn löytämiseen, ja joudun kärsimään siitä vielä rahallisestikin melkoisesti. Ja on se todellakin sen arvoista kun sen vihdoin saa asettaa lautaselle. Jotenkin arvasin että tää on joillekin vastakarvaan... mut jokainen tallatkoon tavallaan.
 
musiikissa tärkeintä on kaiuttimista kuuluva ääni
 
Tästä ollaan kuitenkin samaa mieltä.

arsu: Mut kun se on sellasta kompressoitua scheissea. Ei ole sitä kansien tutkailua, visuaalisuutta, niitä ajatuksia joita se visuaalisuus herättää. Ei ole sitä samanlaista "hetkeä". Kovalevylle siirretystä albumista puuttuu itse asiassa aika helvetisti. Mä saan jopa siitä hyvät kicksit, että mä joudun uhraamaan välillä monta kuukautta jonkun tietyn levyn löytämiseen, ja joudun kärsimään siitä vielä rahallisestikin melkoisesti. Ja on se todellakin sen arvoista kun sen vihdoin saa asettaa lautaselle. Jotenkin arvasin että tää on joillekin vastakarvaan... mut jokainen tallatkoon tavallaan.
 
Komppaan täysin. Varsinkin tuo monen kuukauden jonkun tietyn levyn etsiminen ja kun sen löytää viimein vinyylinä jollain kalliillakin hinnalla niin ostettuahan se tulee taatusti. Varsinkin kun tietää että sitä levyä ei ihan heti tule samaa vastaan. Ja mulla on käynyt jopa niin että aivan uuden muoveissa olevan levyn löytänyt 4,90 euron hinnalla ja kyseinen levy suhtkoht vaikea edes saada suomesta. Kyllä siinä kelpaa sitten olla ylpeä levystään ja ihailla sitä uuden levyn kunnollista ääntä mikä lähtee vinyylistä. Mutta kuten sanoit, kukin tavallaan jne...

Help-lehden mukana tullut Bamboo nimisen orkesterin single. Se oli semmoinen pehmeä vinyylilätkyrä.
Ja ens. virallinen levyostos oli Pelle Miljoona & N.U.S. Isoveikalle joululahjaksi. (oma lehmä ojassa).

Sehän oli tuo stratovariuksen Fright night, ja oisko ollu siinä 90-luvun puolen välin tienoilla? En oo täysin varma vuodesta.

Kirka - Varrella Virran.
 
Meni vuosia ennen kuin tajusin että Varrella Virran biisi ei ollutkaan alunperin Kirkan biisi. ... ei taida itseasiassa olla montaa vuotta kun kuulin ekan kerran alkuperäisen.

Itse ostettu kasetti: Hurriganes Hot Wheels, hinta taisi olla 39,50 mk
Vähän aiemmin ostamani Philips -mankan mukaan tuli kaupanpäälle joku Finnhits kokoelma, jossa eniten kuumotusta taisi aiheuttaa Vicky Rostin es. Charlie Brown-biisi

Ensimmäinen omistamani levy on Iron Maiden - Death On The Road livelevy :)

Bad Religion - No Control, joskus ala-asteen loppupuolella. Mietin jo silloin, että voidaanko näin upeaa musiikkia edes tehdä. Mietin yhä samaa, sillä en ole sen jälkeen kuullut yhtäkään levyä joka olisi ollut lähellekään yhtä täydellinen kuin tuo. Ei kyllä yhtäkään turhanpäiväistä sekuntia ole tuohon saatu mahtumaan.

Ois kyllä kiva kun muistais.

Queen - Greatest Hits II
Ostin Vantaan Myyrmäen Anttilasta (mikähän se vanhan kauppakeskuksen nimi olikaan...) vuonna -92.
Tuli joskus soitettua tota levyä senverran paljon ettei ole varmaan yli kymmeneen vuoteen tullut koskettuakaan siihen.

ekat musat oli c-kassulle kopsattuja kakverin isoveljeltä, ariset, metallicat, panterat jne. Eka oma ostamani cd-levy oli Slayerin unpistuted attitude vuonna 1995)?), joka sisälsi siis vain punk kovereita ja muutaman oman biisin. olin vähän wtf että miksi kaikki hehkuttaa tätä bändä... :)
 
toinen ostamani levy oli rage againts the machinea ja kolmas varmaan sentencediä tai machinen headia. siitä se sitten alkoi.

Taispa olla Iron Maidenin Piece of Mind.

Nirvana - Bleach joskus vuonna 2000 tai 2001.

Hieno aihe. Ja hirveen pähkäilyn kautta muistin että (hämärästi tosin) ensimmäinen äänite, johon roposeni pistin, oli irwin goodmanin joku kokoelma. Niitä vanhempia ralleja. Se oli eka kassu.
Eka älppy oli dingon "Tuhkimotarina", kokoelma.
Ja eka laserlevy Alice cooperin "The last temptation".
Those we`re the days.