Yleistä keskustelua musiikista ›

Bullitt: Eisääh, muistuipa mieleen taannoin Radio Pookilta kuulemani helmi, joka toi mieleeni välittömästi tämän ketjun. Nimittäin Celine Dionin iki-ihqusta My Heart will go onista väännetty suomenkielinen versio, googlettelun perusteella Virtuoso-nimisen kauhujoukkion biisi nimeltä "Suuren meren suolaa". Aivan sanoinkuvailemattoman hirivittävän mauttoman kamalaa :D Ihmiskunnan onni, että en löytänyt juutuubista linkkiä ko. teokseen.
 
Koska en tunnetusti ole viisas ihminen, päätin ehdoin tahdoin etsiä tämän kappaleen kuultavakseni. Ja jotta teilläkin olisi mahdollisuus kokea tämä kelttiläis-pateettinen taide-elämys, laitan linkin tässä:
 
http://www.emi.fi/jukebox/play/446/suuren_meren_suolaa
 
Nyt menen pesemään korvani lipeällä.

elsewhere: Koska en tunnetusti ole viisas ihminen, päätin ehdoin tahdoin etsiä tämän kappaleen kuultavakseni. Ja jotta teilläkin olisi mahdollisuus kokea tämä kelttiläis-pateettinen taide-elämys, laitan linkin tässä:
 
http://www.emi.fi/jukebox/play/446/suuren_meren_suolaa
 
Nyt menen pesemään korvani lipeällä.
 
For the win?

elsewhere: Koska en tunnetusti ole viisas ihminen, päätin ehdoin tahdoin etsiä tämän kappaleen kuultavakseni. Ja jotta teilläkin olisi mahdollisuus kokea tämä kelttiläis-pateettinen taide-elämys, laitan linkin tässä:
 
http://www.emi.fi/jukebox/play/446/suuren_meren_suolaa
 
Nyt menen pesemään korvani lipeällä.
 
Tämä selkeästi sekoittaa kärkitiloja ja kuulijoita.

Sofia Gubaidulina on pahin tuntemani säveltäjä. Olen ennenkin sanonut että on olemassa paljon mitäänsanomattomuuksia mutta Gubaidulina on elävä todiste siitä, että säveltäjä voi olla vähemmän kuin nolla: nimittäin hänen tuotantonsa arvo on negatiivinen. Gubaidulina tarjoaa lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka epämusiikki järjestyy taiteen nimissä. Kuinka saada orkesterin jäsenet soittamaan niin että he eivät soi yhteen eli kuinka loukata orkesterointia. Kuinka tukahduttaa soittimen luontainen sointi... Kuinka tappaa harmonia...
 
velipesonen: Huono on sellainen olemukseltaan epävakaa tekele joka ei hallitse omaa ilmaisuaan. Huonoutta ovat suhteutusharhat eli enemmän ja vähemmän tärkeiden asioiden järjestys on väärä tai puuttuu.
Tässä on biisi, joka alkaa 35 sekunnin lopetuksella. Yli 13 minuutin biisi on kuollut 0:36.
http://www.youtube.com/watch?v=vg_2eB7QiUE
De Profundis, ehkä sen on tarkoituskin olla jossain mielessä syvältä, mutta eräs toinen samanaiheinen teos kuuluu päin vastoin suosikkeihini.
 
Syvyys ja saatanallisuus ovat raa'an energian lähteitä monille metallimusiikin ystäville. Mutta tämä Gubaidulina - hänen musiikkinsa pikemminkin imee energiaa.
 
Tässä on esimerkki siitä, kuinka taidemuusikko voi antautua tekniikan vietäväksi. Preludin nimi kertoo kaiken: On olemassa ricochet-tekniikka... Ahaa, tehdäänpä ricochet-osa.
http://www.youtube.com/watch?v=t-uHbKSuVdc
 
En tiedä, mikä on hänen huonoin sävellyksensä. Minusta tohelokaan musikantti, jolle ei ole vielä sanottu, että musiikki on järjestettyjä ääniä jotka säveltäjä järjestää ja kirjaa ylös nuoteiksi, ei voi tehdä noin pahaa jälkeä. Jos täällä on Gubaidulinan ihailijoita, niin kertokaa minulle, miksi. Jees, kyllä on teoriassa mahdollista perustaa musiikkinsa Fibonaccin lukujonon mukaiseen rytmiin, mutta onko se muka riittävä syy, että teinpäs niin vain siksi että niinkin voi tehdä?
 
P.S. Meinasin ensin linkittää 80-luvun italodiskoa, missä laitetaan syntikasta komppi päälle ja yhdellä sormella vaihdetaan soinnusta toiseen. Yhteensä 3 sointua. Mutta laulu ja tanssittavuus antoivat sille potentiaalia... Musiikin funktio oli sittenkin terve.

Edellinen ansaitsi plussan, musiikillista mustaa aukkoa todellakin.

elsewhere: Koska en tunnetusti ole viisas ihminen, päätin ehdoin tahdoin etsiä tämän kappaleen kuultavakseni. Ja jotta teilläkin olisi mahdollisuus kokea tämä kelttiläis-pateettinen taide-elämys, laitan linkin tässä:
 
http://www.emi.fi/jukebox/play/446/suuren_meren_suolaa
 
Nyt menen pesemään korvani lipeällä.
 
Hohoo "soi komeasti traagisenromanttisissa Titanicin tunnelmissa."
 
Pikemminkin tragikoomisissa.

Sofia Gubaidulinan sävellyksiä voisi tulkata niinkin, että hän esittää häpeämättömän peittelemättömästi sen, minkä lukemattomat kollegansa verhoavat kulloinkin muodissa olevaan tekstuurityyppiin.
 
Eikös entisessä N-liitossa ole ja ollut muitakin tämmöiseen peittelemättömään älämölöön ainakin osittain keskittyneitä säveltäjiä? Alfred Schnittke, jolla on mielestäni erinomaisia sävellyksiä, on säveltänyt ainakin yhden sinfonian joka on alusta loppuun yhtä raskasta epävakaata pölypilveä. Arvo Pärtin nuoruudenteokset viittelöivät samaan suuntaan. Onko tällainen ollut mahdollinen keino kapinoida systeemiä vastaan, eli että tehdään musiikkia joka on hätkähdyttävän rumaa mutta vältetään samalla länsimaisten kollegojen sisäsiistit = "formalistiset" rumuuskliseet ja annetaan palaa oikein kunnolla?
 
Jos minulta kysytään niin maan päällä on tuhansia Gubaidulinaa ketterämmin muttei yhtään paremmin säveltäviä modernisteja, transmodernisteja, postmordernisteja ja avantgardisteja.

Eilen kuulin yhden vahvan ehdokkaan radiosta, Red Hot Chili Peppersin tuotantoa. Samaa sointukiertoa alusta loppuun, noin kolmen sävelen melodia joka muuntuu minimaalisesti kertosäkeessä. Sanoihin tulee kertiksessä myös sellainen lällättävä sävy.
 
Vähän niin kuin Californication, mutta sekin tuntuu tämän kappaleen irvikuvan rinnalla taideteokselta.

varakeef: Eilen kuulin yhden vahvan ehdokkaan radiosta, Red Hot Chili Peppersin tuotantoa. Samaa sointukiertoa alusta loppuun, noin kolmen sävelen melodia joka muuntuu minimaalisesti kertosäkeessä. Sanoihin tulee kertiksessä myös sellainen lällättävä sävy.
 
Vähän niin kuin Californication, mutta sekin tuntuu tämän kappaleen irvikuvan rinnalla taideteokselta.
 
Ai http://www.youtube.com/watch?v=fDAiYlZDZKU
Tuohan on hyvä. Eli olet väärässä.

Seffa: Ai http://www.youtube.com/watch?v=fDAiYlZDZKU
Tuohan on hyvä. Eli olet väärässä.
 
Esitys tuossa oli kohdallaan - siinä oli täppäystäkin - mutta ei tuossa(kaan) ollut biisinä kyllä honkaa ei haapaa.
 
Enkä ole edes varma oliko biisi tuo, kuulemani oli nopeampi ja jotenkin vielä huonompi. Esitykin oli kerrassaan aneeminen, mutta se taida kuulua tähän kissaan.

Puna chili pippurien jokainen kuulemani kappale on ollut ärsyttävää paskaa, jota ei voi kuunnella kuin idiootit jenkki teinit ja näin ollen koko bändin tuotanto sopii täysin tähän listaukseen.

Varsinkin vanha Peppers on kova, hus se tästä ketjusta.

Minäpä saan laittaa oman mielipitteeni ja minusta se kuuluu tähän ketjuun. Ja minun mielipide on enemmän oikee ku muitten.

Minun mielestäni Red Hot Chilli Peppers esittää asiansa koruttomasti ja kömpelyyttä kaihtamatta vaikka he laulajaa lukuunottamatta ovat erittäin taitavia. Moni muu bändi kutoo aivan yhtä vähän sanottavansa kaikenlaiseen suttuun ja sottaan mikä tuottajan mielestä on juuri sillä hetkellä pop. Peppersin tyyli ei ole sen enempää hyvä kuin huonokaan mutta ainakin se on rohkea.
 
Stadium Arcadiumin kuuntelemisesta on minulla kulunut monta vuotta mutta muistaakseni siinä oli noin kaksi biisiä. Kaiken kaikkiaan, useina eri vedoksina vain. Ehkä jokin niistä sitten onnistui olemaan niin huono että kelpaisi tähänkin kastiin.

BondakeBunny: Puna chili pippurien jokainen kuulemani kappale on ollut ärsyttävää paskaa
 
Sen lisäksi laulaja Kiedis vois joko hankkia T-paidan tai kasvattaa lihakset.

Jormaz: Sen lisäksi laulaja Kiedis vois joko hankkia T-paidan tai kasvattaa lihakset.
 
Kiedis pyrkii Iggyksi Iggyn paikalle. Kärsivällinen mies.

...sen täytty olla hyvägeenistä sukua...

velipesonen: Kiedis pyrkii Iggyksi Iggyn paikalle. Kärsivällinen mies.
 
Iggy will outlive us all.

Maailmanlopun jälkeen Iggy, Lemmy ja Keith Richards perustaa maailmanlopun bändin. Odotan. Rumpuihin ne elossa olevat torakat

Jokapaikanapina: Maailmanlopun jälkeen Iggy, Lemmy ja Keith Richards perustaa maailmanlopun bändin. Odotan. Rumpuihin ne elossa olevat torakat
 
They Who Survived The Annihilation Of Absolutely Everything.