Yleistä keskustelua musiikista ›

Itse en usko mihinkään jumalaan tms. sellaisiin asioihin, mutta jos joku haluaa niihin uskoa niin siitä vaan. Ei ole multa pois mitenkään.
 
Ajatteleppa tilanne, jossa olisit tullut varmaksi omasta elämänkatsomuksestasi vaikkapa 10-12 vuotiaana, mutta vanhempasi olisivat olleet syvästi uskonnolliset. Kirkosta eroaminen ei tulisi kyseeseenkään ennen 18 ikävuotta, saatika mistään kirkossa käynneistä jne jättäytyminen. Sut pakotettas siihen vastoin sun vakaumustas. Jos vastustaisit, saisit koulussa jälki-istuntoa, todistukset jäis saamatta, joutuisit kotiarestiin, et saisi viikkorahaa jne jne. vain sen takia, että toiset ovat päättäneet mihin SINUN pitää uskoa.
 
Eikö se olisi tässäkään tilanteessa sulta mitenkään pois? Kuulostaako reilukerholta?
 
e: ja tätä tapahtuu jatkuvasti ihan täällä kotosuomessakin. Ja niin kauan kuin tällaista paskaa tapahtuu, mä tuun vastustaan uskontoja, toivottavasti mahdollisimman moni muukin.

Aivan, sen takia onkin turha paasata näistä asioista kun jokaisella on oma mielipiteensä.
 
Enpä ole paasaamiseksi kokenut näitä kommenttejani.
 
Kyllä, minä olen vittuuntunut ja aivan syystä. Aika jännä juttu, että kristinusko, jota muistetaan mainostaa aina lähimmäisenrakkauden ja hyvien fiilisten uskontona on aihettanut mun elämään niin paljon pahaa. Uskosta totaalisesti joskus vuosia sitten luovuttuani mä sain lopultakin sen mielenrauhan ja hyvä fiiliksen. Mä voisin melkein veikata, että sä oisit tasan yhtä onnellinen vaikka olisit saanut täysin uskontoneutraalin kasvatuksen. Mut tätähän me ei koskaan saada tietää, joten ei siitä enempää.
 
Itse en menisi kristinuskoa syyttämään vaan niitä jotka siitä ovat sinulle noin kamalan tehnyt. En minäkään ruotsinkieltä syytä huonosta koulumenestyksestä vaan omaa motivaatiota ja tylsää opetusta.
 
Btw, noita samoja ihmetekoja kokee melkein joka ainoa syvästi uskonnollinen ihminen maailmassa. Ei ole mitään syytä olettaa, että ne tapahtuisivat Jeesuksen nimessä, niinkuin ei todennäköisesti olekaan (hox, tod näk, ei varmasti). Sä sanot, että ne tapahtuu Jeesuksen nimeen, 199 muuta sanoo että ne tapahtuu oman jumalansa nimeen. Eli 1/200 tässä esimerkissä ei vakuuta, koska joka ainoan pikkuruisenkin uskonnon edustajan sana on tasan yhtä vahva kuin sulla. Perusteet ovat aina samanlaiset.
 
Kerroinpa vaan sen oman syyni siihen Jackpottiin.
 
Ja sä sanoit, että sulla on hyvät fiilikset voitosta. Niin muillakin on kun niillä on tulosveikkaus vetämässä, ei niistä voita silti kuin murto-osa.
 
Vaikka tuli tuohon Jackpottiin vastattua, niin silti en pysty samaistumaan vertaukseesi. Olen kai sitten niin umpiluinen uskovainen tai jotain.

Ajatteleppa tilanne, jossa olisit tullut varmaksi omasta elämänkatsomuksestasi vaikkapa 10-12 vuotiaana, mutta vanhempasi olisivat olleet syvästi uskonnolliset. Kirkosta eroaminen ei tulisi kyseeseenkään ennen 18 ikävuotta, saatika mistään kirkossa käynneistä jne jättäytyminen. Sut pakotettas siihen vastoin sun vakaumustas. Jos vastustaisit, saisit koulussa jälki-istuntoa, todistukset jäis saamatta, joutuisit kotiarestiin, et saisi viikkorahaa jne jne. vain sen takia, että toiset ovat päättäneet mihin SINUN pitää uskoa.
 
Eikö se olisi tässäkään tilanteessa sulta mitenkään pois? Kuulostaako reilukerholta?
 
Sääli että sulle on käynyt noin. Itsellä meni hiukan eri tavalla. Istuin ihan mielelläni kirkossa ja riparilla, vaikka ainahan vasten tahtoa sinne aluksi mentiin. Kouluissa oli aina vähintään kerran viikossa pappi käymässä tai sitten jouduttiin menemään kirkkoon. Olin kuitenkin utelias että mistä tässä uskonnossa on kyse. Aloin tajuamaan pikkuhiljaa että homma menee meikäläisen pään yli ja en pitänyt itseäni enää kristittynä. Hetken päästä erosin kirkosta.
 
Meillä ei kyllä joutunut jälki-istuntoon jos ei mennyt kirkkoon tai ei halunnut kuunnella papin saarnaa koulussa. Eikä jäänyt todistukset saamatta tms. Tavallaan ymmärrän jos sua sapettaa :)
 
Jos nyt olet kerran saanut mielenrauhan tästä asiasta, että et ole enään kirkossa jne, niin mitä sitä turhia murehtimaan. Elämä menee eteenpäin ja hommat skulaa ilman uskontoakin. Vai skulaako?

Enpä ole paasaamiseksi kokenut näitä kommenttejani.
 
Tarkoitinkin ihan yleisesti, ei ollut tarkoitus loukata teikäläistä :)

Itse en menisi kristinuskoa syyttämään vaan niitä jotka siitä ovat sinulle noin kamalan tehnyt. En minäkään ruotsinkieltä syytä huonosta koulumenestyksestä vaan omaa motivaatiota ja tylsää opetusta.
 
Kenen yksilön vika se sitten on, jos koululaitos pakottaa mut kirkkoon vasten tahtoani?

mä alan olla vakuuttunut siitä ettei kukaan lue mitään mitä mä kirjoitan tänne.
 
Tai sitten ketään ei vaan kiinnosta.
 
Hymiö montaasi
 
:)
:)
:)
:)
:)
;)

Jos nyt olet kerran saanut mielenrauhan tästä asiasta, että et ole enään kirkossa jne, niin mitä sitä turhia murehtimaan. Elämä menee eteenpäin ja hommat skulaa ilman uskontoakin. Vai skulaako?
 
Mä en halua, että muut joutuvat vastaaviin tilanteisiin. Niinkuin mä sanoin, tätä tapahtuu jatkuvasti.

Kenen yksilön vika se sitten on, jos koululaitos pakottaa mut kirkkoon vasten tahtoani?
 
No eipäs ainakaan Jeesuksen. Ei oo hän sellasta käskenyt.

mä alan olla vakuuttunut siitä ettei kukaan lue mitään mitä mä kirjoitan tänne.
 
HerraQ, viestisi ovat niin pitkiä ja sivistyneitä että niistä on hankala saada kiinni. Luen vaikkapa illalla tähän asti tulleet viestisi tästä ketjusta ja tulen kommentoimaan:P

No eipäs ainakaan Jeesuksen. Ei oo hän sellasta käskenyt.
 
Uskonto muokkaa ihmisen moraalikäsityksiä, ilman tätä muokkaamista yksilön vakaumusta rajoittavia tekijöitä ei esiintyisi niin paljon.
 
Jos Jeesus ei ole käskenyt mitään noista (niinkuin ei varmaan olekaan), niin eikö olisikin paras vaihtoehto, jos ihmisen peruskoikeuksiin kuuluisi uskontovapaa kasvatus ja jokainen saisi valita asiasta itse? Eli lasta ei saa kastaa, uskontoa ei saa opettaa, kirkossa ei saa käyttää jne ilman yksilön suostumusta. Jos yksilö on vielä lapsi tai muuten kehittymätön, tätä suostumusta ei tietenkään voi saada joten sitä lykätään niin pitkään että sen voi päättää itse.

Ajatteleppa tilanne, jossa olisit tullut varmaksi omasta elämänkatsomuksestasi vaikkapa 10-12 vuotiaana, mutta vanhempasi olisivat olleet syvästi uskonnolliset. Kirkosta eroaminen ei tulisi kyseeseenkään ennen 18 ikävuotta, saatika mistään kirkossa käynneistä jne jättäytyminen. Sut pakotettas siihen vastoin sun vakaumustas. Jos vastustaisit, saisit koulussa jälki-istuntoa, todistukset jäis saamatta, joutuisit kotiarestiin, et saisi viikkorahaa jne jne. vain sen takia, että toiset ovat päättäneet mihin SINUN pitää uskoa.
 
Eikö se olisi tässäkään tilanteessa sulta mitenkään pois? Kuulostaako reilukerholta?
 
e: ja tätä tapahtuu jatkuvasti ihan täällä kotosuomessakin. Ja niin kauan kuin tällaista paskaa tapahtuu, mä tuun vastustaan uskontoja, toivottavasti mahdollisimman moni muukin.
 
Sä pääsit vähällä.
Mut ne sulki kahdeksanvuotiaana laitoshoitoon kun jauhoin tarpeeksi paskaa alkuräjähdyksestä sun muusta elämän lähteenä ja kieltäydyin joulukirkoista sun muista. Ja aamurukouksista. Ja päivärukouksista. Ja ruokarukouksista. Ja muusta vastaavasta.
 
En tiedä mutta myöhempi tietoni pedagokiikasta kertoo että koska vanhempani eivät osanneet vastata enää kysymyksiini neljännen ikävuoden jälkeen, ne menettivät auktoriteetin silmissäni.
-En tiedä, enkä voi mitenkään muistaa, näin on sanottu.- koska näin on käynyt, myös uskonto on ilmeisesti pienen lapsen neitseellisessä mielessä eräänlainen riittämättömän auktoriteetin kohde.
 
Etenkin kiihkofundamentalisti hellari luokanvalvojana. En muista oliko se jopa kurittanut mua, semmoinen fiilis on, mutta en muista.
 
Tietenkin, "tällaisia sattuu äärimmäisen harvoin ja vähemmistö kristityistä mussunmussunmussunseliseliseli"---- tässä ei ole siitä kuitenkaan kyse mitä enemmistö tai vähemmistö tekee.... Ei sekulaarin maailmankatsomuksen kannalta olellista ole se miten hyvin käyttäytyvä uskova väki toimii vaan se miten fundamentalistit sekoilee.

No eipäs ainakaan Jeesuksen. Ei oo hän sellasta käskenyt.
 
tai juuri mitään muutakaan kahteentuhanteenkymmeneen vuoteen suunnilleen.

Tämmöstä tää on. Kun ylläpito yrittää rajottaa keskustelua uskonnoista, politiikasta jne niin ne peilautuu sitten muisssa topiceissa offarina...
 
Täytyy kyllä todeta, että on ollut hienoa kun ihmiset täällä kykenevät järkevään ja pohdiskelevaan keskusteluun. Toisen elämänkatsomuksen kyseenalaistaminen pakottaa myös vastapuolen väkisinkin ajattelemaan asioita ja ehkä myös kyseenalaistamaan omia näkemyksiä ja ajattelumalleja. Itse näen tällaiset keskustelut pelkästään avartavina ja myöskin tietämystä kasvattaviana, sillä onhan tässäkin keskustelussa tullut esille myös ihan oikeaa ja olennaista informaatiota.
 
Mun tuntemien ateistivanhempien kasvatukseen ei ole kuulunut mikään oman aatteensa tuputtaminen. Ei ole jauhettu mitään tyyliin "Jeesusta ei ole olemassa!!!" tai muutakaan muottiin valamista. Näiden penskoille on vain annettu uskontovapaa, neutraali kasvatus ja vapaus päättää ajan koittaessa itsenäisesti omasta elämänkatsomuksestaan.
 
Näinkin varmasti on, mutta olen saanut elämässäni myös huomata, että kyllä ateistitkin vanhemmat onnistuvat pakkosyöttämään käsityksensä jälkeläisille. Jos yleinen asenne on, että halveksutaan uskontoa ja kirkkoa ja kaikki mikä liittyy kristillisyyteen, niin ei lapsi kasva silloin neurtaalissa arvomaailmassa, joka olisi puolueeton. Kyllähän lapsi pakostakin oppii alitajuisesti hyväksymään vanhampiensa esilletuomat käyttäytymis ja ajatusmallit. Kyllä näillä lapsilla on aikuisenakin kielteinen asenne uskontoa ja kirkkoa kohtaan. Tiedän, koska olen seurannut lähteltä pariakin tällaista perhettä.
 
Oma tietoni kristittyjen Jumalan olemassaolosta perustuu kokemuksiini ja lähipiirissäni tapahtuneisiin ihmeisiin joita on tapahtunut Jeesuksen nimessä
 
Kerroppa vähän lisää Jeesuksen nimissä tapahtuneista ihmeistä.
 
Näin sivuhuomautuksena on pakko mainita, että kaikki eivät kuitenkaan tarvitse uskoonsa ihmeitä, kuten esimerkiksi minä. En kuitenkaan voi sanoa, etteikö ihmeitä voisi tapahtua.

Näinkin varmasti on, mutta olen saanut elämässäni myös huomata, että kyllä ateistitkin vanhemmat onnistuvat pakkosyöttämään käsityksensä jälkeläisille. Jos yleinen asenne on, että halveksutaan uskontoa ja kirkkoa ja kaikki mikä liittyy kristillisyyteen, niin ei lapsi kasva silloin neurtaalissa arvomaailmassa, joka olisi puolueeton. Kyllähän lapsi pakostakin oppii alitajuisesti hyväksymään vanhampiensa esilletuomat käyttäytymis ja ajatusmallit. Kyllä näillä lapsilla on aikuisenakin kielteinen asenne uskontoa ja kirkkoa kohtaan. Tiedän, koska olen seurannut lähteltä pariakin tällaista perhettä.
 
Onko sulla kokemusta sellaisesta tilanteesta, jossa ateistiperheen lapsi tuleekin yllättäen uskoon? Jos on, niin ovatko tämän vanhemmat, koululaitos ja muu yhteisö rankaisseet lasta tästä päätöksestä ja vaikeuttaneet tämän vakaumuksen toteuttamista kaikin mahdollisin keinoin?
 
Veikkaan, että et tiedä tapausta, tämä tuntuu toimivan vain toisinpäin ja sekin on jo omiaan kertomaan karua totuutta tästä vääristyneestä tilanteesta.

Näin sivuhuomautuksena on pakko mainita, että kaikki eivät kuitenkaan tarvitse uskoonsa ihmeitä, kuten esimerkiksi minä. En kuitenkaan voi sanoa, etteikö ihmeitä voisi tapahtua.
 
En kyllä minäkään. Kirjoitin myös, että silti olen yhtä inhimillinen epäilijä ja usko on se juttu siinä jutussa.

Onko sulla kokemusta sellaisesta tilanteesta, jossa ateistiperheen lapsi tuleekin yllättäen uskoon? Jos on, niin ovatko tämän vanhemmat, koululaitos ja muu yhteisö rankaisseet lasta tästä päätöksestä ja vaikeuttaneet tämän vakaumuksen toteuttamista kaikin mahdollisin keinoin?

Veikkaan, että et tiedä tapausta, tämä tuntuu toimivan vain toisinpäin ja sekin on jo omiaan kertomaan karua totuutta tästä vääristyneestä tilanteesta.
 
Tiedän yhden tapauksen, jossa eräs ei-uskonnollisen lääkäriperheen tyttö koki jostain syystä voimakkaan ukonnollisen herätyksen ja liittyi helluntaiseurakuntaan. Seurakunnan painostuksesta tyttö "joutui" luopumaan esim. poikaystävästään, joka oli ns. pahis kun ei suostunut "kääntymään", ja välit vanhempiinkin kärjistyivät. Tosin en tiedä sen enempää tapauksen yksityiskohtia, mutta luulen, että juuri tämä helluntaiseurakunta oli itse ongelman aiheuttaja, ei tytön vakaumus tai vanhempien ateistinen elämänkatsomus.
 
Mutta kyllä taisi olla ulkopuolisten ihmisten taholta vähän sellaista "hymähtelyä", että sekin on vähän niin kuin höyrähtänyt. No, kieltämättä tällainen ajatus tulee, jos heilahdellaan äärilaidasta toiseen. Kaikki kunnioitus kuitenkin tytön valitsemalleen tielle.

Onko sulla kokemusta sellaisesta tilanteesta, jossa ateistiperheen lapsi tuleekin yllättäen uskoon? Jos on, niin ovatko tämän vanhemmat, koululaitos ja muu yhteisö rankaisseet lasta tästä päätöksestä ja vaikeuttaneet tämän vakaumuksen toteuttamista kaikin mahdollisin keinoin?
 
Minä tiedän kaksikin tilannetta jossa ateistiperheen lapsi on tullut uskoon ja vanhemmat ovat alkaneet solvaamaan kristinuskoa mittavasti. Loppujenlopuksi ainakin toinen niistä lapsista (luokkakaverini) alkoi vihaamaan ja koulukiusaamaan minua ja haukkumaan kristinuskoon liittyviä asioita.

Minä tiedän kaksikin tilannetta jossa ateistiperheen lapsi on tullut uskoon ja vanhemmat ovat alkaneet solvaamaan kristinuskoa mittavasti. Loppujenlopuksi ainakin toinen niistä lapsista (luokkakaverini) alkoi vihaamaan ja koulukiusaamaan minua ja haukkumaan kristinuskoon liittyviä asioita.
 
vähän samaa settiä. Kristityt koulukaverini tykkäsivät takoa minusta ala-asteella täytteitä pihalle ja lupasivat että jumala antaa mulle aidsin kun en usko siihen. Ja vissiin syövän.
 
On huomattava että kaikissa esimerkeissä mitä olen tuonut esiin varhainen kehitys ja korkea älykkyys ovat sulkeneet uskonnon harjoittamisen pois kun taas älykkyyden puute ja impulsiiviusuus ovat theneet uskonasiat helpommin nieltäviksi.
 
Samoin kuin joulupukissa, kun johonkin asiaan kasvetaan se on helppo sisällyttää omaan todellisuuteensa.
 
Kuvaavaa näistä lapsikristityistä on se että niistä yhtä lukuunottamatta kaikki ovat kuolleet, mielisairaalassa, huumekoukussa tai jatkuvassa vieroitushoidossa. Suurin osa kuitenkin kuollut.
 
Mikä on mielestäni vähintäänkin ironista.

Aika mystisissä kouluissa olette käyneet jos tuollaista ilmenee. Ei meillä ainakaan ikinä uskonnosta sen kummemmin kouluissa keskusteltu, saati sitten että "eri puolen" tyypit olisi keskenään asioista tapelleet.
 
Asiat riitelee, ei ihmiset.
 
En itse kuulu kirkkoon, vaimo ja lapset kuuluu. Vanhempi tyttö käy seurakunnan kerhoa ja sillointällöin puhelee jumalasta ym mitä siellä luonnollisesti puhutaan.
 
Pitäisikö sen jotenkin häiritä mua? Ei mun mielestä, vaan olen vahvasti sitä mieltä että lapset saavat ihan itse päättää sitten aikanaan että mihin uskoa kun lapsen luonnollinen naivius hiljalleen kaikkoaa.
 
Eipä tuo emäntäkään mikään kovin uskovaista sorttia ole, mutta mielestäni on reilua antaa kaikkien itse päättää mihin uskovat jos on uskoakseen. En omia näkökantojani ala tuputtamaan, voin kyllä kertoa omat mielipiteeni sitten kun niitä aletaan kyselemään, en pätkääkään ennen.

Minä tiedän kaksikin tilannetta jossa ateistiperheen lapsi on tullut uskoon ja vanhemmat ovat alkaneet solvaamaan kristinuskoa mittavasti. Loppujenlopuksi ainakin toinen niistä lapsista (luokkakaverini) alkoi vihaamaan ja koulukiusaamaan minua ja haukkumaan kristinuskoon liittyviä asioita.
 
Ok, tiedätkö sitten sellaista tapausta, jossa yhteiskunta on rankaissut uskoon tullutta jollain tavalla? Tai yrittänyt kaikin keinoin estää tätä kääntymystä? Tätä tapahtuu kyllä toisella puolella, esim armeijassa, kouluissa jne...
 
Pitäisikö sen jotenkin häiritä mua? Ei mun mielestä, vaan olen vahvasti sitä mieltä että lapset saavat ihan itse päättää sitten aikanaan että mihin uskoa kun lapsen luonnollinen naivius hiljalleen kaikkoaa.

Eipä tuo emäntäkään mikään kovin uskovaista sorttia ole, mutta mielestäni on reilua antaa kaikkien itse päättää mihin uskovat jos on uskoakseen. En omia näkökantojani ala tuputtamaan, voin kyllä kertoa omat mielipiteeni sitten kun niitä aletaan kyselemään, en pätkääkään ennen.
 
Tässä nyt on sellainen tilanne, jonka mä haluaisin aivan jokaisen mahdollisuudeksi. Että jokainen saisi itse päättää.