Yleistä keskustelua musiikista ›

The Beatles: A Hard Day's Night, Help!, Rubber Soul, Revolver, Magical Mystery Tour, Abbey Road
 
Rolling Stones: Let it Bleed
 
Metallica: Master of Puppets
 
AC/DC: Back in Black
 
Guns n Roses: Appetite for Destruction
 
Queen: A Night at the Opera
 
Fleetwood Mac: Rumours
 
Tuossahan noita tärkeimpiä jo oli. Listaa olisi helppo jatkaa paljon pidemmäksikin :/

Näitä ei hirveästi ole, mieleen tulee nyt Pink Floydin Dark side of the moon, Sigur Rósin () ja Paavoharjun Yhä hämärää. Perustelut: nämä ovat levyjä, joissa ei ole yhtäkään huonoa kappaletta. Mitä muita perusteluja tällainen galluppi tarvitsee...

Bohren & der Club of Gore: Geisterfaust
Venetian Snares: My Downfall (Original Soundtrack)

Mötley Crüen uusi lätty Saints Of Los Angeles.
 
Ne ketkä kyseistä genreä ja bändiä muutenkin diggailee, suosittelen ehdottomasti. Jaksaa kuunnella lukemattomia kertoja.

Metallican tuotannosta löytyy sellaisia :)
 
And Justice For All
 
Mun lempparialbumi :), varmaankin juuri siitä syystä että biisit eivät ole huonoja.. Myös tuonkaltainen soundimaailma kiehtoo.
 
Parhaina biiseinä AJFA:lta voisin luetella top 3
 
Blackened
Eye Of The Beholder
Shortest Straw
(ei paremmuusjärjestyksessä)

Machine Headin The Blackeningiltä ei taida huonoa kappaletta löytyä.

AC/DC Live at Donington. Sekä 1 että 2 CD;n versiot.

Kävin omaa levyhyllyäni läpi, ja yritin valita äärimmäisen kriittisesti otsikon kriteerit täyttäviä lättyjä. Aluksi listassa oli kolmattakymmentä levyä, mutta sitten piti oikein tippa linssissä eliminoida omia rakkaitaan, ja lopulta onnistuinkin päätymään tavoitteeseeni, eli alle kymmeneen "best of the best of the best"-tyyliseen julkaisuun. Yritän vielä muutaman sanankin sanoa jokaisesta, ettei ihan pelkäksi listaamiseksi menisi. Joo, ketään ei kiinnosta tämä ylisanojen kylväminen, mutta minulla on tylsää.
 
-Septicflesh - Communion
Ihan reippaasti vähintäänkin 2000-luvun paras levy. Tiivis paketti, itseasiassa vähän liiankin tiivis; ainoa kuulemani levy, jonka loppuessa olen aikuisten oikeasti pettynyt vähän. "Joko se loppui?! EIKÄ! PERHANA!! LISÄÄ!!!" Persepoliksen loppumelodiajuttu ja SE temponvaihdos ovat kenties upeinta koskaan nauhoitettua musiikkia. Orkestraatiotkin ovat mahtavia, saundit ovat mahtavia, soitto on mahtavaa, kaikki on täydellistä ASDFASDF *pää räjähtää*
 
-Satyricon - Rebel Extravaganza
Tunnelma. Kylmä, äärimmäisen vihainen, teollinen ja anteeksiantamaton TUNNELMA asiaankuuluvine saundeineen. Aloitusraidan kuuden minuutin paikkeilla esiintyvä parhauskeskittymä taistelee kovasti samasta tittelistä tuon mainitsemani Persepoliksen lopun kanssa. Ja Frost on sen verta älytön jätkä ettei mitään rajaa.
 
-Arcturus - La Masquerade Infernale
Kieroa tunnelmaa, upeita melodioita, harmonioita ja sovituksia. Ensimmäistä kertaa tätä kuullessani olin lentää perseelleni, sillä en ollut osannut kuvitellakaan tällaista musiikkia olevan olemassa. Eikä ole kyllä vieläkään tullut vastaan.
 
-Bolt Thrower - Those Once Loyal
Panssarivaunun voimalla groovaavaa jyräystä. Täydelliset saundit, iskeviä biisejä. Simppeliä, mutta ah-niin-toimivaa.
 
-Exodus - Shovel Headed Kill Machine
Vähän sama homma, kuin tuon Bolt Throwerin levyn kanssa. Toimii vaan niin vitusti. Vaikea keksiä järkeviä perusteluja... Lisäksi paras kokemani keikka (Tavastia 23.11.2006) palaa aina mieleen levyä kuunnellessa.
 
-Deathspell Omega - Fas, Ite, Maledicti, in Ignem Aeternum
Puhdistava levy. Väittäisin, että tämä kiero ja kaoottinen kokonaisuus vaatii kuuntelijaltaan melko paljon, mutta ehdottomasti vaivan ja keskittymisen arvoista. Ehkä parasta lyriikkaa koskaan.
 
-Pink Floyd - Dark Side of the Moon
Varmaan ainoa levy, joka on melkein saanut minut itkemään loistokkuudellaan, mikä kertoo varmaan jotain äänitteen tasosta. Saumaton kokonaisuus.
 
-Keep of Kalessin - Armada
Mahtipontisia melodioita ja rässääviä riffejä. Obsidian C:n soittotyylikin (tatsi ja erilaisten jännien sointujen mielekäs käyttäminen) jaksaa ällistyttää aina. Tämän levyn listalle päästämistä piti pohtia pitkään ja hartaasti, sillä uskomattoman nimibiisin jälkeen muut levyn kappaleet kuulostavat vähemmän täydellisiltä. Mutta what the hell, järkyttävän kova levy tämä on.
 
Ja Reign in Blood tietty. Ei vaatine perusteluja?

Iron Maiden - Somewhere in Time
 
Vaikka Iron Maiden onkin kaikkien aikojen paras yhtye, ei sillä ole kuin yksi totaalisen täydellinen albumi, joka on tietenkin Somewhere in Time (jos Seventh Son of a Seventh Sonilla ei olisi Can I Play With Madnessia, nousisi se suoraan samaan kastiin). Levy on täynnä kuolemattomia heavy-biisejä, joista suurin osa on valitettavasti jäänyt pimentoon suurelta yleisöltä. Mikään muu biisi ei voisi levyä paremmin avata kuin Caught Somewhere in Time. En jaksa sen kummemmin eritellä kappaleita, mutta ne kaikki erottuvat edukseen ja ovat ässäsuorituksia kaikki. Koko täydellisyyden lopettaa Alexander the Greatin tuplasooloiluorgasmit.

-Satyricon - Rebel Extravaganza
Tunnelma. Kylmä, äärimmäisen vihainen, teollinen ja anteeksiantamaton TUNNELMA asiaankuuluvine saundeineen. Aloitusraidan kuuden minuutin paikkeilla esiintyvä parhauskeskittymä taistelee kovasti samasta tittelistä tuon mainitsemani Persepoliksen lopun kanssa. Ja Frost on sen verta älytön jätkä ettei mitään rajaa.
 
Itse olen kuunnellut tätä levyä monesti mutta se ei vain ole jotenkin iskenyt :( Pitääpä pistää taas kuunteluun jos tässä mieli muuttuisi.
 
-Keep of Kalessin - Armada
Mahtipontisia melodioita ja rässääviä riffejä. Obsidian C:n soittotyylikin (tatsi ja erilaisten jännien sointujen mielekäs käyttäminen) jaksaa ällistyttää aina. Tämän levyn listalle päästämistä piti pohtia pitkään ja hartaasti, sillä uskomattoman nimibiisin jälkeen muut levyn kappaleet kuulostavat vähemmän täydellisiltä. Mutta what the hell, järkyttävän kova levy tämä on.
 
Tämä on kyllä totta, Armada iski kybällä!

En jaksanu koko topicia selata läpi, mutta onko käynyt niin hassusti, että Sex Pistolsin "Nevermind the bollocks, Heres the Sex Pistols!" on jäänyt kokonaan pois listasta? Vaikea siltä on huonoa biisiä nimetä.

Iron Maiden - Somewhere in Time
 
Vaikka Iron Maiden onkin kaikkien aikojen paras yhtye, ei sillä ole kuin yksi totaalisen täydellinen albumi, joka on tietenkin Somewhere in Time (jos Seventh Son of a Seventh Sonilla ei olisi Can I Play With Madnessia, nousisi se suoraan samaan kastiin). Levy on täynnä kuolemattomia heavy-biisejä, joista suurin osa on valitettavasti jäänyt pimentoon suurelta yleisöltä. Mikään muu biisi ei voisi levyä paremmin avata kuin Caught Somewhere in Time. En jaksa sen kummemmin eritellä kappaleita, mutta ne kaikki erottuvat edukseen ja ovat ässäsuorituksia kaikki. Koko täydellisyyden lopettaa Alexander the Greatin tuplasooloiluorgasmit.
 
Olen täysin samaa mieltä. Aina tätä albumia on kritisoitu, mutta...toimii.

Olen täysin samaa mieltä. Aina tätä albumia on kritisoitu, mutta...toimii.
 
On vai? Kyl sitä mun mielestä on enemmänki ylistetty, koska onhan toi SE paras Maiden-levy ikinä :)
 
Levyt, joissa ei ole yhtäkään huonoa kappaletta
 
Pantera - Cowboys From Hell
 
Kaikki biisit Groovaa niin pirusti, ettei mitään rajaa. Onhan siellä selvästi heikompia biisejä, mutta yhtään biisiä ei tee mieli skipata.
 
Death - Symbolic
 
Pirun tasanen levy, tämänkin kuuntelen aina alusta loppuun.
 
Sitten vielä pari:
 
Megadeth - Peace Sells
Stone - No Anaesthesia
Testament - The New Order
Stevie Ray Vaughan - Texas Flood (Aika paljo covereita, mut SRV:n soittoa jaksaa kyllä aina levyllisen kuunnella putkeen.)
Carcass - Heartwork
Led Zeppelin - 4

Mastodon - Blood Mountain
 
Aluksi en pitänyt yhdestäkään biisistä. Sitten kolahti pari biisiä. Pikkuhiljaa tämä levy kasvoi aivan käsittämättömiin sfääreihin minun korvissani. Kertakaikkisen nerokasta.
 
Lisäksi useampi Metallican sekä Sentencedin levy.

Pantera - Cowboys From Hell
 
Kaikki biisit Groovaa niin pirusti, ettei mitään rajaa. Onhan siellä selvästi heikompia biisejä, mutta yhtään biisiä ei tee mieli skipata.
 
Death - Symbolic
 
Pirun tasanen levy, tämänkin kuuntelen aina alusta loppuun.
 
Sitten vielä pari:
 
Megadeth - Peace Sells
Stone - No Anaesthesia
Testament - The New Order
Stevie Ray Vaughan - Texas Flood (Aika paljo covereita, mut SRV:n soittoa jaksaa kyllä aina levyllisen kuunnella putkeen.)
Led Zeppelin - 4
 
Hyviä pointteja tässä! Lisättäköön vielä:
Morbid Angel - Altars of Madness
Kingston Wall I, II ja III
Pink Floydyn Animals sekä DSOTM
 
Ei niitä loppujen lopuksia kun ajattelee ole kovin monta..

Voisin sanoa Summoningin Minas Morgulia täydelliseksi levyksi. Yhtenäinen eeppisyys jatkuu koko levyn ajan.

Talvikuningas tulee ensimmäisenä mieleen. Ja Reign in blood. Ja Murheen Laakso.

Richie Kotzen - Return of the mother heads family reunion
 
yhtään kappaletta ei joudu skippaamaan, levy on ohi ennenkuin huomaatkaan (vaikka kestoa n 50 min) ja sen voi kuunnella heti perään uudestaan. ehkä kaikki biisit on sopivasti erilaisia.
 
Neal Morse - ?
 
konseptilevy, jälleen saumaton kokonaisuus.
 
Extreme - Pornograffiti
 
takuuvarmaa tykitystä alusta loppuun.
 
ja pakolliset Dream Theaterit eli Images&Words ja Awake. SFAM on sillä rajalla.

Alun keskusteluja luin n. 10 sivun verran ja en huomannut yhdessäkään Pekka Pohjolan nimeä, joten laitetaan:
Pekka Pohjola - Visitation
 
Pekka Pohjola tuli itselläkin mieleen, mutta levyllä Kätkävaaran lohikäärme. Toki levyllä on vain 4 biisiä, joten olisikin outoa jos näistä yksikään olisi täyteraita.

Ja Reign in Blood tietty. Ei vaatine perusteluja?
Vaatinee. Jumalauta kertokaa mulle mitä siinä on niin uskomatonta, kun ei avaudu millään mulle toi levy.