Yleistä keskustelua musiikista ›

No jos tuo on ongelma niin laitetaan aikamäärettä koskevat ratiot päälle, joita voidaan portaittain "vapauttaa" kun palvelua on käyttänyt pitkään. Esim. siten että juuri liittynyt jäsen saa maksimissaan 3 levyä tunnissa, ja 5 vuotta palvelua käyttänyt (siis maksanut) asiakas saa esim. 20 levyä tunnissa tms.
 
Niinpä. Jos oikein ajatellaan niin tavallinen musiikkia kuunteleva kaveri ei tarvitse musiikkia kovin paljon nopeammin kuin pystyy kuuntelemaan, siis keskimäärin. Latausnopeuden on toki syytä olla nopea, eikä kaikkea kuunnella kokonaan, mutta selvästi ylisuuret latausmäärät pitkän aikavälin yli laskettuna eivät ole normaalia omaa käyttöä.
 
EDIT: eli rajoitukset ehkä ennemmin n levyä viikossa kuin m levyä tunnissa.

Tuli vaan mieleen, että mitä sitten tapahtuu, kun kaikki noi iTunes sun muut -asiakkaat on tuolla asiakkaana, saa kaikki levyt huokeeseen hintaan, no nehän on onnellisia. Mutta entä Jape, joka ei koko hommaan oo saanu aikaseks lähtee vielä (vrt. Digitv) ostaako hän levyn kaupasta (hinta?) vai kopioiko kaverilta vai ostaako piraatin torilta jos ei ole kavereita?
 
Hyvä ja aiheellinen kysymys. Vaihtoehtoja on toki monia. Joko siirrytään päätelaitteissa kokonaan iPOD-tyyliseen ratkaisuun (samoin kuin aikanaan siirryttiin c-kasetista ja vinyylistä cd-soittimeen ja vhs-nauhurista DVD-kiekkoihin.) Jonkun aikaa varmasti pitäisi tarjota ko. formaatteja rinnakain, mutta suht nopeastihan näitä vanhempia medioita on pyritty feidaamaan. Itse olen sitä mieltä ettei sen vaihdoksen aina tarvitsisi olla "niin helkkarin" nopea.
 
iTunes-tyylillä tietysti jokainen voisi ostaa haluamansa biisit "latauspisteistä" joko muistikortille tai medialle. Onhan niitä jo valokuvillekin vastaavia pisteitä, joissa omat kuvat saa muistikortilta kärtsättyä CD- tai DVD-levylle. En näe miksei kyseinen voisi toimia laitteen tarjoamilla mp3-tiedostoilla tms.
 
No, näitä vaihtoehtoja on monia ja niitä täytyisi ihan oikeasti miettiä, mikäli tuollainen toiminta yleistyisi. Harmi vain että sen suunnittelu ja pohdinta vie paljon aikaa ja se on nykytilanteessa miinusta.
 
Eli nyt kun BC oot saanut mut vakuutettua että toi on hyvä hommeli ja siisti visio, niin mitenkä siirtymäaika ja kuinka oikeudet näiden palvelimien pyöritykseen jaetaan? Saako piratebay, mikrosoft tai Estonian Trade Company tehdä tällä rahaa (mainostulos+kuukausimaksut+muut?)?
 
Oikeudet palvelimien pyörittämiseen tulisi mielestäni säilyttää levy/elokuva/yms. yhtiöillä jotka muutenkin julkaisevat viihdettä. Palvelimen voi toimittaa kuka tahansa (vaikka Google jos niin halutaan) mutta omistajuus olisi tuolla yhtiöissä. Mikään PirateBay ei siis ole luvallinen taho tällaisen toteuttamiseen.
 
Kuinka artisti hyötyy? Korvaus biisien latausten mukaan? Fiksua, mutta miten 1min HC-veto ja 40min progepläjäys, pitäisikö siirtyä minuutti taksaan?
 
No, mielestäni korvaus tulisi olla sidotutna latausmäärään. Joko tiedostojen lukumäärään tai kokoon sidottuna. Jos esim. sitä Madonnaa on ladattu 3 teratavun verran ja Megadethia 2,9 teratavun verran, niin Madonna tienaa hivenen enempi mitä Megadeth (heidän levy-yhtiöiden kautta tilitettynä tietysti). Jotenkin tällä tyylillä mielestäni se olisi fiksuinta toteuttaa. Toki latausmäärätkin (kpl) saadaan nopeasti seurattua ja "listattua". Helppo luoda top40 listoja, tiedostoja voidaan tagittaa Last.FM tyyliin jolloin kyseinen palvelu voi suositella käyttäjälle muita "samankaltaisia" artisteja ja bändejä yms.
 
No, meni sivuraiteille, mutta you'll get the point, right?
 
Pudotetaanko levylafkat välistä vai tehdäänkö niiden kans erikseen diilit, tyyliin, saatte satatonnii per 6kk, jos saadaan tein koko katalogi levityksee?
 
Ei pudoteta, niiden ominaisuus vain muuttuu hienoisesti ja he pääsevät raskaasta nykydistribuutiosta ja monesta muusta eroon.
 
Itseasiassa tää sun visio on vitun hieno, digitalisoitumista ei sais vältellä vaan pukkia pitää ottaa sarvista.
 
No en tiedä... itse vain näen siinä paljon mahdollisuuksia. Voihan se olla ihan susikin, eipä sitä tiedä jollei kokeile. Olisi minusta vain hienoa nähdä ihmisissä asennemuutos että suhteessa pientä yksilöllistä korvausta vastaan voitaisiin koko joukolla saada paljon aikaan. Samalla herää idea siitä, että kyseisen palvelun sivujen laidoissahan voi olla muiden yrityksien mainoksia tai muita (ei siis tartte olla "levyn" kansilehdyköissä). Sivumainoksilla voisi kattaa myös suuren osan palvelun kustannuksia, jolloin voitot vain yhtiöille ja artisteille nousevat.
 
Tässä on myös se etu, että omakustanteet voivat saada äkkiä 100 miljoonan ihmisen parissa kulttistatuksen ja hypetyksen aikaiseksi. Levy-yhtiöt pystyvät bongaan "omasta palvelustaan" uusia kykyjä ja tulokkaita. Toki sitä omakustanteiden "uploadia" pitäisi valvoa jotenkin, ettei kuka tahansa laita mitä tahansa jakoon, mutta sitäkin varmasti voisi brainstormata jos sellainen joskus saataisiin aikaiseksi. Joku mp3.com tyylinen juttu pultattuna laillisten tahojen yhteyteen jne.
 
Ehkä minulla vain kiiltelee dollarin kuvat silmissä ja kaikki muu on sumentunut... mutta luulisi niiden kuvien kelpaavaan myös tätä touhua työkseen tekeville. Mitä onkaan yrittäjyys... riskejä, harmaita hiuksia, voittoja, tappioita, konkursseja, menestystarinoita. Mielestäni tällä digitalisoitumisen alalla nämä lailliset tahot tarvitsevat nimenomaan yrittäjyyttä. Pitäisi ehkä ajatella että jokainen levy-yhtiö oltaisiin nyt perustamassa ja miten silloin asiat hoidettaisiin...

iTunes-tyylillä tietysti jokainen voisi ostaa haluamansa biisit "latauspisteistä" joko muistikortille tai medialle. Onhan niitä jo valokuvillekin vastaavia pisteitä, joissa omat kuvat saa muistikortilta kärtsättyä CD- tai DVD-levylle. En näe miksei kyseinen voisi toimia laitteen tarjoamilla mp3-tiedostoilla tms.
 
iTunesista voi ihan nytkin polttaa musaa cd-r:ksi, erittäin helposti. Ja iTunesinhan saa ladata ilmaiseksi. Jos siis iPodia omistamaton henkilö haluaa ostaa (esim. muualta vaikeasti löydettäviä) levyjä iTunesista ja tietsikkakuuntelun lisäksi polttaa niitä cd-formaattiin, hän voi tehdä sen nytkin.

Tässä on muuten unohtunut yksi asia, vaikka nettilatailuun ketju keskittyykin:
 
Nimittäin, tää perinteinen kaverilta kaverille-kopiointihan on nykyään tappavan tehokasta. Jos kaverukset, joilla kummallakin on muutamankymmentä gigaa musaa koneellaan, tekee vaihtarit ja polttavat jokuselle (olemattomalla hyvitysmaksulla höystetylle) dvd-r-levylle kummallekin kirjastonsa toisilleen, siirtyy satoja levyjä hyvin nopeasti ja vähällä vaivalla. Tää kun kertautuu niin johan musa leviää.
 
Samaten kirjastojen levyjen kopiointi on ihan eri asia kuin silloin, kun niitä vielä kopioitiin c-kasetille. Tässä on iso muutos, erityisesti niille jotka kuuntelevat musansa iPodista tai vastaavasta. Se, siirtääkö äänitteen tietsikalle ja siitä edelleen medialaitteeseen ostetulta levyltä, kaverilta kopsatulta dvd-r:ltä vai kirjaston levyltä, on lopputuloksen kannalta ihan sama. Monessa tapauksessa se orkkislevy joutaa komeronpohjalle kun ei sille siirron jälkeen enää mitään käyttöä ole.
 
Voi käydä niin että kohta liikenteessä on jaossa niin paljon vanhaa ja vähän uudempaakin matskua, äärettömän helposti ja laillisesti kopioitavissa, suht jokaisen kaveripiirissä, ettei musasisällöllä ainakaan yleisempien levyjen kohdalla ole juuri rahallista arvoa. Ja ihmisten arvostuksethan voivat muokkautua: Jos olet edelliset 500 pitkäsoittoa saanut käytännössä ilmaiseksi, voi kynnys ostaa aito levy nousta aika korkealle.
 
Tää ei missään nimessä ollut kritiikkiä iPodeja ja muita kohtaan - itse kuuntelen melkein kaiken musani iPodista. Loistava värkki.

Nimittäin, tää perinteinen kaverilta kaverille-kopiointihan on nykyään tappavan tehokasta. Jos kaverukset, joilla kummallakin on muutamankymmentä gigaa musaa koneellaan, tekee vaihtarit ja polttavat jokuselle (olemattomalla hyvitysmaksulla höystetylle) dvd-r-levylle kummallekin kirjastonsa toisilleen, siirtyy satoja levyjä hyvin nopeasti ja vähällä vaivalla. Tää kun kertautuu niin johan musa leviää.
 
Miksi edes polttaa mitään kun voi napata sen 500Gb ulkoisen levyn matkaan ja käydä kaverilla?
 
Samaten kirjastojen levyjen kopiointi on ihan eri asia kuin silloin, kun niitä vielä kopioitiin c-kasetille. Tässä on iso muutos, erityisesti niille jotka kuuntelevat musansa iPodista tai vastaavasta. Se, siirtääkö äänitteen tietsikalle ja siitä edelleen medialaitteeseen ostetulta levyltä, kaverilta kopsatulta dvd-r:ltä vai kirjaston levyltä, on lopputuloksen kannalta ihan sama. Monessa tapauksessa se orkkislevy joutaa komeronpohjalle kun ei sille siirron jälkeen enää mitään käyttöä ole.
 
Sehän se vika hieman on. Se vähän kuin avaruussukkulan polttoainesäiliöt. Niillä saadaan systeemi ilmaan ja sen jälkeen niistä voidaankin luopua. Musiikki ostetaan jollain alustalla josta se siirretään muualle ja kyseinen alusta jää "hylsyksi".
 
Voi käydä niin että kohta liikenteessä on jaossa niin paljon vanhaa ja vähän uudempaakin matskua, äärettömän helposti ja laillisesti kopioitavissa, suht jokaisen kaveripiirissä, ettei musasisällöllä ainakaan yleisempien levyjen kohdalla ole juuri rahallista arvoa. Ja ihmisten arvostuksethan voivat muokkautua: Jos olet edelliset 500 pitkäsoittoa saanut käytännössä ilmaiseksi, voi kynnys ostaa aito levy nousta aika korkealle.
 
Totta. Miksi ostaa mitään nyt kun viimeiset 10 vuotta on saanut verkosta ilmaiseksi? Siksipä olisikin hienoa jos tuohon päästäisiin jollain tuollaisella iTunes-tyylisellä, vaikka kuukausimaksuun sidotulla "lataa vapaasti"-tyyliseen systeemiin. Eihän kaikkien tarvitse sitä käyttää mutta moni varmasti sijoittaisi siihen kaksikymppisen kuin ottaisi riskin jäädä lain hampaisiin... etenkin jossain jenkkilässä missä RIAAn vaatimukset sen kuin kiristyy. 99 miljoonaa dollaria on aika mukava sanktio .edu verkossa levitetystä materiaalista.
 
Tää ei missään nimessä ollut kritiikkiä iPodeja ja muita kohtaan - itse kuuntelen melkein kaiken musani iPodista. Loistava värkki.
 
Minä näin tuon oikeastaan uuden tekniikan "puolesta" kirjoitukseksi. Ihan hyvä se on esittää kritiikkiä, sekä vanhaa, uutta ja (kenties) tulevaa kohtaan.

Alan jo melkein uskoa tuon kuukausimaksuteorian toimivuuteen. Selittäkää kuitenkin vielä yksi ongelma.
Jos ihminen maksaa 20e ja lataa 120Gb musiikkia. Sitten siitä ottaa osansa levy-yhtiö ja mahdollinen nettijakaja. Mistä jaetaan kaikille niille sadoille artisteille, joiden materiaalia on ladattu?
Bc ehdotti jonkinlaisia rajoituksia. Miten tämä käytännössä toteutettaisiin? Tehtäisiinkö tekijänoikeuksienalaisenmateriaalinjakelumonopoli jollekkin firmalle, vai miten?
Ja vähentäisikö tämä vaikkapa vertaisverkkopalvelujen käyttöä.
 
Jos päästettäisiin vanhat levyt, niin kuin joku ehdotti, käyttöön pikku hiljaa, niin kuinka moni odottaisi vaikkapa pari kuukautta saadakseen laillisesti ostettua levyn, jonka voi ladata milloin tahansa laittomasti?

Itse haluaisin myös kuulla mielipiteitä miten tuossa kuukausimaksu-systeemissä jaettaisiin nuo tekijänoikeustuotot? Kappaleiden mukaan jaettaessa on ongelmana, että 40min ja 1,30 min teokset saavat saman korvauksen. Eli jollain progelevyllä saattaa olla vain muutama raita, kun taas jonkun HC-punk yhtyeen albumilla saattaa olla 25 raitaa. Tuolloin jälkimmäisen tekijänoikeustulot olisivat kymmenkertaiset ensimmäiseen verrattuna. Samasta määrästä musiikkia.
 
Jos taas tulot jaettaisiin tiedoston koon mukaan, tällöin ongelmaksi tulisi esim wav ja mp3 tiedostojen eriarvoisuus. Sama biisi wav:ina ladattuna tuottaisi artistille moninkertaisesti enemmän, kuin mp3 tiedoston lataaminen.
 
Ehkäpä ratkaisuna voisi olla jonkinlainen tekijänoikeusmaksuluokittelu teoksen pituuden mukaan. Esim:
 
0-2min luokka 1
2-4min luokka 2
4-6min luokka 3
 
Eli "luokka 3":sen tekijän oikeustuotot olisivat kolminkertaiset "luokka 1":seen verrattuna.
 
Pahoittelen epäselviä ja mahdollisesti väärinkäytettyjä termejä.

Olen vihainen.
 
Ostin Billy Talentin levyn. Harmi vaan, että se ei mahdu mun mp3-soittimeen. Siinä on kopiosuojaus. Ihanaa. Pitäiskö ostaa kannettava cd-soitin ja isommat housut, että se mahtuisi taskuun?
 
Salettiin menen ja imutan sen laittomasti. Saatana.
 
Kiitos ja anteeksi. Nyt helpottaa.

Itse haluaisin myös kuulla mielipiteitä miten tuossa kuukausimaksu-systeemissä jaettaisiin nuo tekijänoikeustuotot? Kappaleiden mukaan jaettaessa on ongelmana, että 40min ja 1,30 min teokset saavat saman korvauksen.
 
Eikös nykyäänkin radiosoittokorvaukset mene Teoston määrittelemien minuutti/sekunti-hinnastojen perusteella, eli samaa käytäntöä voisi jatkaa.
 
Jos haluaa pidemmälle miettiä niin jos otetaan vaikka teoreettiset hinnastot joissa minuuttihinnaston 3 minuuttia maksaa saman kuin kappalehinnaston 1 kappale, niin tällöin tekijätaholle on edullisinta minuuttihinnoittelu siinä tapauksessa että kappaleet ovat enimmäkseen yli 3 minuutin pituisia, ja toisaalta kappalehinnoittelu siinä tapauksessa että kappaleet ovat enimmäkseen alle 3 minuutin pituisia.
Toisaalta taas kumpikaan ei ole täysin järkevä, sillä minimalistinen 20 minuutin dance-tekno-teos ei täysin vastaa 20 minuutin pianokonserttoa, mutta molemmilla on silti sama hinta sekä kappale- että minuuttihinnaston mukaan. Nähdäkseni mitään metafyysistä täydellistä hinnoittelua ei voi saavuttaa, joten on vain lätkäistävä joku hinnoittelukäytäntö ja tyydyttävä siihen.
 
...Toisaalta, jotenkin monimutkaisesti laskemalla varmasti päästäisiin parempaan tulokseen kuin kumpikaan edellisistä, jos laskettaisiin tekijän suosio erikseen kappaleiden suosiosta, vähän kuin nykyinen suhteellinen vaalitapa, jossa ehdokkaan kannatus ja puolueen kannatus molemmat merkitsevät. Bändin X 15 minuttinen progeteos saa suuremman painon koska bändin X muukin tuotanto on suosittua, kun taas bändin Y 2 minuuttinen pop-hitti saa pienemmän painon koska bändin Y suosio rajoittuu vain tähän yhteen kappaleeseen, mutta kun bändi Y saa muitakin 2 minuuttisia hittejä, niiden paino kohoaa samalle tasolle kuin X:n progeteos, tms. Tämä liittyy enää aika löyhästi aiheeseen, mutta tulipa mieleen.

Olen vihainen.
 
Ostin Billy Talentin levyn. Harmi vaan, että se ei mahdu mun mp3-soittimeen. Siinä on kopiosuojaus. Ihanaa. Pitäiskö ostaa kannettava cd-soitin ja isommat housut, että se mahtuisi taskuun?
 
Salettiin menen ja imutan sen laittomasti. Saatana.
 
Kiitos ja anteeksi. Nyt helpottaa.
 
Mikäs siinä. Itse ainakin lataan kaikki vinyylinä omistamani levyt.

Salettiin menen ja imutan sen laittomasti. Saatana.
 
Olet ostanut laillisen version, jonka käyttöä on typerästi rajoitettu. Olet mielestäni ainakin moraalisesti oikeutettu imuttamaan sen netistä.

MusicTank Newsletter #44, Sep 07
 
ALLOFMP3.GONE?
 
The confusion surrounding the future over allofmp3.com, the Russian discounted
mp3 download site (and current bugbear du jour for the global record industry)
shows little sign of dissipating. The business had barely finished celebrating
its recent closure by the Russian authorities (largely due to international
pressure from trade bodies and indeed the U.S. State Department), when a recent
ruling by a Moscow court seemed to suggest that the offending website had in
fact been operating in accordance with Russian copyright law, much to the dismay
of an industry convinced it had won a timely and decisive victory.
 
The website remains closed for the time being, yet promises to return in a
matter of weeks, and has already spawned a clone, mp3sparks.com (operated by the
same parent company, MediaServices), also offering a wide range of heavily
discounted music to fans worldwide.
 
The sites operate illegally, without the permission of the rights holders who
have no agreements in place with the Russian collecting society (ROMS), to which
miniscule royalties are being supposedly being paid. The IFPI are appealing the
decision, which appears to ignore a fair tranche of Russian copyright law, and
is one of three cases ongoing in Russia. The BPI meanwhile are attempting to
issue proceedings that could lead to an injunction in the UK. While the legal
route is often lengthy it's fair to say that Russia's casual approach hardly
helps - something the threat of barring WTO entry is hoping to address.
 
A parallel approach, which has arguably proven more effective, is the blocking
of credit card payments by the international merchant providers (Visa,
Mastercard etc), whose policies outlaw illegal use. This has reduced revenues
to a trickle.
 
All in all though, taking on allofmp3.com (should the Russian brawler actually
stay down for the count), has taken over two years, which doesn't bode well
given the potential for proliferation in such enterprises. After all, the
industry succeeded in subduing Napster only to be confronted with Kazaa, and
went through the same laborious process again only to be confronted with eMule,
BearShare, Ares and BitTorrent. Cutting off the Hydra's head only to see two
more sprout from the stump?
 
That said this was the test case, with many lessons learned which make things
easier next time round. As an example, the initial hurdle of educating the
international merchant providers has been overcome, and while persuading them to
block these sites will always require evidence and due process, it should become
easier.
 
More generally, shutting down an illegal commercial venture should be an easier
proposition than taking on a network of p2p users where no-one is looking to
make any money. Still, there is little reason to suspect that dealing with its
inevitable imitators should be entirely straightforward. Many non-WTO member
states lack the will and resource to implement copyright law with any haste and
have little to lose through inaction.
 
It is inevitable that sites rising to global popularity will be reigned in once
noticed, but innovation and Internet word-of-mouth spreads so quickly that it
seems likely an undercurrent of such activity will pervade. P2P mark II? Perhaps
not, but discount download sites could yet represent another thorn in the side
of our already troubled industry.
 
Editorial by Sam Shemtob & Jon Ramsay

Tuossa Feggyn lainauksen viimeisessa kappaleessa tulee taas hyvin esiin tääkin puoli että jos vaikka olisikin olemassa kuukausimaksupohjainen laillinen lataus palvelu mikä estäisi jonkun tekemästä saman mutta murtoosalla hinnasta? Ei kai mikään.

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/id69507.html
 
Nettiradioiden ja musiikkiteollisuuden sovusta toivoa USA:ssa
 
Amerikkalainen musiikkiteollisuus näyttäisi vähitellen pääsevän sopuun nettiradioiden kanssa. Osapuolet ovat kiistelleet levymerkeille ja artisteille maksettavista korvauksista kuukausia. Osaratkaisua odotetaan jo tämän kuun aikana.
 
Digitaalisilta asemilta korvaukset keräävä SoundExchange kertoo, että julkisten radiokanavien osalta sovinto voi tapahtua vielä syyskuun aikana.
 
Kaupallisia kanavia, kuten Suomessakin hiljentynyttä Pandoraa edustava Digital Media Association on myös varovaisen optimistinen. Sen mukaan osapuolilla löytyy halukkuutta hoitaa kiista pois alta.
 
Internet-lähestysten korvauksista sopiminen on tärkeää sekä radioalalle että musiikkiteollisuudelle, sillä ihmisten uusiin tottumuksiin on sopeuduttava: ihmiset kuuntelevat yhä enemmän musiikkia kannettavista laitteista radion sijaan, ja levyteollisuuden ongelmana taas on romahtanut cd-levyjen myynti.
 
Los Angeles Times, YLE Uutiset

Tässä koko hommassa on kuitenkin vähän sellanen pakkolunastuksen maku. Tulee sellanen fiilis kaikesta että näin me kuitenkin tehdään halusit tai et.Ennen oli esimerkiksi hyvin tiedossa että toisen tontille ei saa rakentaa ilman että ostaa k.o. tyypiltä vuokraoikeuden tai maata.
Tämän vuosituhannen juttu on sitten varmaan jotain ihan muuta. Prismoja sekä ABC-asemiakin näyttää putkahtelevan joka notkoon ja saarelmaan.Kaikki yhtä tarpeellisia?
 
Your business is my business?

Tässä koko hommassa on kuitenkin vähän sellanen pakkolunastuksen maku. Tulee sellanen fiilis kaikesta että näin me kuitenkin tehdään halusit tai et.
 
Niin. Meille tuli c-kasettien ja vinyylien tilalle aikanaan CD-levyt. Oli pakko hankkia uusia päätelaitteita kun vanhat eivät toistaneet uutta mediaa. Samoin Beta ja VHS-nauhat korvattiin DVD:llä... nyt sitä aletaan korvaamaan sinisäteellä. Analogiset televisiolähetykset vaihtuivat digitaalisiksi. Nyt myydään telkkareita ja digibokseja hullunlailla ja muutaman vuoden päästä ne joudutaan kaikki vaihtamaan kun tulee HDTV ja päätelaitteet pitää täsmätä niille. Kenties kohta iPOD tai vastaava MP3-soitin on se valtavirran mediasoitin, jolla korvataan CD-soittimet yms.
 
Ennen oli esimerkiksi hyvin tiedossa että toisen tontille ei saa rakentaa ilman että ostaa k.o. tyypiltä vuokraoikeuden tai maata.
 
Kyllähän nykyäänkin luvat kysytään, ainakin laillisten tahojen osalta. Harmi vain että näitä "kodittomia" on tullut enemmän ja he yöpyvät siellä missä on tilaa ja mistä heitä ei heti häädetä.
 
Tämän vuosituhannen juttu on sitten varmaan jotain ihan muuta. Prismoja sekä ABC-asemiakin näyttää putkahtelevan joka notkoon ja saarelmaan.Kaikki yhtä tarpeellisia?
 
Your business is my business?
 
Valtavirran mukanahan tässä mennään, eikä siinä kisassa kauheasti ole arvoa parilla hassulla CD-formaatin rakastajalla. Uudet tuulet puhaltaa ja juna tulee kovaa kohti. Toiset on jo kyydissä, toiset odottelee asemalla, kolmannet poikkiteloin raiteilla... silti kaikki tietää lopputuloksen.
 
Tämä Tommy Tabermanin "MulleKaikkiHetiNyt" on valitettava asenne joka nykyään on valloilla. Ihmisillä pitää olla paljon ja kaikkea. Se on asenne, josta ei mielestäni seuraa mitään hyvää. Korkeintaan lyhyen tähtäimen rahastuksia ja muita vippaskonsteja. Sanoinko jo, että: "Valitettavasti!"

Kenties kohta iPOD tai vastaava MP3-soitin on se valtavirran mediasoitin, jolla korvataan CD-soittimet yms.
 
Eiköhän se jo ala sitä olemaankin. Harvalla enää cd-soitinta on lähipiirissäni ainakaan. Jos siis näistä kannettavista laitteista oli kyse. Tuskin iPodista vielä mitään olohuoneen keskusta tulee...

Tuskin iPodista vielä mitään olohuoneen keskusta tulee...
 
Meillä se on jo.

Tässä koko hommassa on kuitenkin vähän sellanen pakkolunastuksen maku. Tulee sellanen fiilis kaikesta että näin me kuitenkin tehdään halusit tai et.
 
Tuo humaani aspekti onkin tämän asian yksi ikävä piirre.
 
Muista kuitenkin, että lähihistoriassa meillä on tehty paljon suurempiakin reformeja, joista ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin Maanhakintalakiin huipentunut asutustoiminta.
 
Niin omien kun maailmankin melskeiden seurauksena viimevuosisan alkukymmeninä meidän saloja taivalsi 400 000 työtöntä ja koditonta, joille inhimillisten syiden lisäksi yhteiskuntarauhan nimissä oli järjestettävä paikka asua ja jotain pientä puuhaa.
 
Eduskunta sääsi historiansa merkittävimmän lain, Maanhankintalain, joka nojalla 2.8 milj. hehtaaria maata sai uuden omistajan. Määrästä 1.3 milj. hehtaaria oli Isojaon yhteydessä valtion omistukseen päätyneitä maita ja loput hankittiin vapaahetoisilla kaupoilla ja pakkolunastuksilla.
 
Lakia kritisoitiin voimakkaasti ja esimerkiksi Kokoomus vaati maanomistajille täyttä korvausta. Samassa rintamassa oli myös MTK (vaikka osittain käänsikin kelkkansa) joka pelkäsi maanomistajien omaisuuden menetyksen lisäksi heidän poliittisen valtansa vähenemisen puolesta.
 
Nyt, n. 60 vuotta myöhemmin, meillä on taas lähes sama 400 000 tuhannen persaukisen pakolaisen joukko jota maanomistajat vainoavat vaatien täyttä rahallista korvausta ja, erityisesti, pelkäävät poliittisen valtansa puolesta.
 
Mahtaako nämä sanat yhtään lohduttaa, mutta ehkäpä ne auttavat hiukan hahmottamaan nykyisen virtuaaliongelman laatua ja laajuutta.

En usein sano tätä mutta menköön...
HYVÄ KOKOOMUS!