Yleistä keskustelua musiikista ›

Jussiman: Mä oon viime aikoina tutustunut Dylanin vähemmän tunnettuihin levyihin. Esimerkiksi Oh Mercy, Modern Times ja Empire Burlesque on oikein hyviä levyjä. Täytyy kyllä sanoa että Dylan on yksi monipuolisimmista artisteista koskaan.
 
Eipä nuo mitenkään vähemmän tunnettuja Dylanin tuotoksia mielestäni ole. Ei ainakaan Oh Mercy ja Modern Times. Pikemminkin nuo ovat juuri tietyn aikakauden merkkipaaluja. Hyviä levyjä kyllä.

töppäilin tuolla rockpopalternative-puolella aiheen tiimoilta, mutta eikö tämä ketju sopisi sinne paremmin?

MadMatt: Eipä nuo mitenkään vähemmän tunnettuja Dylanin tuotoksia mielestäni ole. Ei ainakaan Oh Mercy ja Modern Times. Pikemminkin nuo ovat juuri tietyn aikakauden merkkipaaluja. Hyviä levyjä kyllä.
 
Jep. Empire Burlesque on kyllä vähemmän tunnettu. Hyvä levy biisien puolesta mutta rasittavat kasarisaundit ja Adam Sandler levyn kannessa. "When the night comes falling..." on yks Dylanin kovimpia biisejä, kannattaa kuunnella bootleg seriessiltä löytyvä versio kunnon Springsteen -saundeilla.
 
Muista aliarvostetuista levyistä: Street Legal ja Saved.
 
Dull Finn: töppäilin tuolla rockpopalternative-puolella aiheen tiimoilta, mutta eikö tämä ketju sopisi sinne paremmin?
 
Onhan se hieman pöljää että muutamasta artistista on ketjut täällä yleisellä puolella. Siirtää saisi puolestani, samoin esmes Kate Bush taisi olla täällä vielä muistaakseni. Pois vaan kaikki.

MadMatt: Eipä nuo mitenkään vähemmän tunnettuja Dylanin tuotoksia mielestäni ole. Ei ainakaan Oh Mercy ja Modern Times. Pikemminkin nuo ovat juuri tietyn aikakauden merkkipaaluja. Hyviä levyjä kyllä.
 
Niin, kyllähän nekin on tunnettuja, mutta ne levyt mistä Dylan tunnetaan parhaiten ovat juurikin Highway 61 Revisited, Blonde on Blonde ja muut 60-luvun levyt. Tai niistä ainakin puhutaan eniten.

Jussiman: Niin, kyllähän nekin on tunnettuja, mutta ne levyt mistä Dylan tunnetaan parhaiten ovat juurikin Highway 61 Revisited, Blonde on Blonde ja muut 60-luvun levyt. Tai niistä ainakin puhutaan eniten.
 
Eikä suotta. Tohon vielä Freewheelin', Bringing it all back home, myöhemmistä Blood on the tracks ja Desire. Siinä mulle kuusi läheisintä. On mulla muutkin, mutta kun kerran listataan.

Tällä hetkellä mulle mieluisimmat Dylanin levyistä on varmaan Bringing It All Back Home, Blood On Tracks ja Oh Mercy.

Dylanin 30-vuotisjuhlakonsertti julkaistaan uudelleen DVD:nä.
 
http://www.rollingstone.com/music/v … ary-concert-being-reissued-20140121

Jännä juttu. Pari päivää sitten esitetyssä Johnny Cash -dokumentissa esiintyi myös aloitteleva Bob Dylan. Hän lauloi tässä vielä "normaalilla" äänellä, joten nasaaliin laulutapaan siirtyminen on ollut tietoinen päätös.

tsugaru: Jännä juttu. Pari päivää sitten esitetyssä Johnny Cash -dokumentissa esiintyi myös aloitteleva Bob Dylan. Hän lauloi tässä vielä "normaalilla" äänellä, joten nasaaliin laulutapaan siirtyminen on ollut tietoinen päätös.
 
Nasaali lauluääni oli mukana jo esikoislevyllä, joskaan ei ihan niin nasaalina kuin Highwaylla tai Blonde on Blondella. "Normaali" ääni oli mukana Nashville Skylinellla ja tuohan oli jo silloin aikanaan tapaus kun Dylanin ääntä ei meinannut tunnistaa entisestä.

Presidentti: Nasaali lauluääni oli mukana jo esikoislevyllä, joskaan ei ihan niin nasaalina kuin Highwaylla tai Blonde on Blondella. "Normaali" ääni oli mukana Nashville Skylinellla ja tuohan oli jo silloin aikanaan tapaus kun Dylanin ääntä ei meinannut tunnistaa entisestä.
 
Vähän voimattomalta kuulosti tuo "normaali".

tsugaru: Jännä juttu. Pari päivää sitten esitetyssä Johnny Cash -dokumentissa esiintyi myös aloitteleva Bob Dylan. Hän lauloi tässä vielä "normaalilla" äänellä, joten nasaaliin laulutapaan siirtyminen on ollut tietoinen päätös.
 
Muistelen että olisi osannut huuliharppuakin ns ihan oikeasti soittaa vielä ennen levytysuraa.

Presidentti: Nasaali lauluääni oli mukana jo esikoislevyllä, joskaan ei ihan niin nasaalina kuin Highwaylla tai Blonde on Blondella. "Normaali" ääni oli mukana Nashville Skylinellla ja tuohan oli jo silloin aikanaan tapaus kun Dylanin ääntä ei meinannut tunnistaa entisestä.
 
Skylinen aikoihin kyseltiin, miksi ääni on nyt tuollainen. "Olen lopettanut tupakanpolton."

Sergei Fallinen: Muistelen että olisi osannut huuliharppuakin ns ihan oikeasti soittaa vielä ennen levytysuraa.
 
Ylipäänsä aihe Bob Dylan ja soittotaito on sellainen juttu että mielipiteitä on saman verran kuin esittäjiä. Ekalla albumilla ei ole muita kuin Dylan ja kitara (+huuliharppu) ja soitto ei ole teknisesti virtuoottista mutta kantaa kuitenkin biisit kunnialla loppuun asti.
 
Nyky-Dylanin soitto taas on ihan oma juttunsa, tosin kovin pinnassa hänen soittonsa ei edes ole koska halukkaita säestäjiä löytyy aina.

kitaristintaidoista en uskalla sanoa sanaakaan, mutta pianon ääressä Dylan on aina kivikova. Hyvä esimerkki on biisi Blind Willie McTell.

His Bobness, the Band, Johnny Cash ja John Lennon Eat the Document dokkarissa. Pojat kiertelevät, kamera kuvaa ja pojat huojuvat. http://youtu.be/vSvv_CgCiDk

Sergei Fallinen: Muistelen että olisi osannut huuliharppuakin ns ihan oikeasti soittaa vielä ennen levytysuraa.
 
Saatat muistella tätä levyä: http://www.youtube.com/watch?v=LkIr9JqtMd8
 
Soittaa harppua Big Joe Williamsonin takana: Sitting on the top of the world (aika noin 6.17) ja Wichita (noin 23.35). Ensin mainitussa Dylan myös hihkuu kertosäettä.
 
Multakin löytyy vinyylinä, vaan eipä löydy toimivaa levysoiitinta. Levytkin piti kaivaa kaapista, jonne vaimo ne pakkasi remontin jälkeen.
 
Vanha tarina kertoo, että aikalaiskriitikko totesi Dylanilla olevan edellytyksiä huuliharpistiksi mutta lauluntekijää siitä ei tulisi koskaan. Niinno, no niin...

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1 … tikkeli/bob+dylan+pori+jazziin.html
 
Bob Dylan saapuu Pori Jazziin
 
Olisi hyvä syy tuossakin tapahtumassa vihdoin käydä, mutta saa nyt nähdä miten töidenkin kanssa menee.

Kävin keikalla. En pettynyt kun tiesin mitä odottaa. Biisit oli Dylanin nykykunnolle sovitettuja ja suurimmalta osalta ei mitään erikoisen kuuloisia. Ekana tullut things have changed rullas mukavasti ja girl from north country oli aika karun kaunis kesäillassa vanhan miehen puhisemana. Itse maestro vaikutti kohtuu hyvä tuuliselta ja siltä, että nautti soittamisesta, vaikka spiikin spiikkiä ei silti kuultu.

Booombox: Kävin keikalla. En pettynyt kun tiesin mitä odottaa. Biisit oli Dylanin nykykunnolle sovitettuja ja suurimmalta osalta ei mitään erikoisen kuuloisia. Ekana tullut things have changed rullas mukavasti ja girl from north country oli aika karun kaunis kesäillassa vanhan miehen puhisemana. Itse maestro vaikutti kohtuu hyvä tuuliselta ja siltä, että nautti soittamisesta, vaikka spiikin spiikkiä ei silti kuultu.
 
Ei kai Bob taida koskaan spiikkailla keikalla? Köpiksessäkin 2007 esitteli vain bändin. Ei tullut tervehdyksiä, kiitoksia tai hyvästelyitä.

Luuleko hän olevansa uusi Jeesus!?