Yleistä keskustelua musiikista ›

AKWM: Samuli putron kuka tahansa kelpaa-biisi, mikä ikinä onkaan nimeltään. Tulee semmonen fiilis, kuin ajaisi yksin iltapimeällä kylmissään jollain 30 vuotta vanhalla autonromulla pitkin tyhjää kaupunkia ja määränpäänä olisi sisustamaton yksinäinen kämppä huonolla asuinalueella.

 
Mut eikös tuon voi kääntää myös niin, että sehän toimii jos se saa noin selkeitä mielikuvia aikaan? :)

Epämuusikko: Itsellä hajosi pää saman mestarin Kaikki Tahtoon "jossa kieloja on" -fraasin kohdalla. Heittämällä sietämättömyyteen.
 
"Perhonen nousee siivilleen. Tähti tornin lähellä. Ja mä poltan savukkeen viimeisen. Ja käyn nukkumaan."
 
Hesus miten kliseistä paskaa.

Cathi777: Mut eikös tuon voi kääntää myös niin, että sehän toimii jos se saa noin selkeitä mielikuvia aikaan? :)
 
Periaatteessa, mutta en ite tykkää kuunnella musiikkia mikä ahdistaa.
 
Nyt löyty uus inhokki, ellie gouldingin goodness gracious. Toi on hemmetin taitava laulaja, mutta tän biisin kanssa on menty pahasti metsään aina soundeista ja melodioista lähtien. http://youtu.be/ekPBOVgGRSA Radiosta kun tulee, niin viimestään kertsin kohalla vaihtuu kanava.

Huominen on huomenna vaik oltais jo sen puolella.... Video on ihan hyvä kun ottaa äänet pois.

Mä olen aina vihannut Volbeatia, lähinnä juurikin laulajan äänen takia. Tänään oli ensiimäinen kerta kun diggasin, vaikka biisinä oli se sama loppuunsoitettu hittikappale käsittääkseni viime vuodelta. Paljon mainostettu suomalaisen poikabändin Jopo -biisikin on ennakoitua parempi. Ihan jees jopa.
 
Mutta Jenni Vartiaisen uusinta singlerenkutusta en voi sietää. Tutunkuuloinen iskelmä melodiointihan siinä laulussa on, mutta siihenpä ne hyvät puolet jäävätkin. Huononpaan suuntaan mennään. Aiemmin olen Vartti-Jenniä fanittanut ja nimenomaan musiikillisista syistä.
Elämme jänskättäviä aikoia..

Volbeatin laulajan ääni on kyllä harvinaisen teennäistä ja ärsyttävää paskaa mutta monissa niiden biiseissä on mielestäni ihan hyviä koukkuja. Biisit muutenkin ovat ihan ok, osa jopa hyviä.

Kyllä King diamondin ääni on jotain aivan uskomatonta. Siis se korkea "kivekset rusetille enkä osaa vetää korkealta siltikään" -ääni.

Boozer:
Leevi & leavings: kaikki
 
No mikä tässä ny?

AP: No mikä tässä ny?
 
Se on luultavasti se, ettei ole tajunnut. Leavings vaatii huomattavasti enemmän tarkastelua kuin kapea-alaisen tutkailun pohjalta voisi luulla. En voinut aikanaan sietää yhtyettä, mutta tutustuttuani kronologisesti tuotantoon ja sivuprojekteihin tajusin, kuinka jumalattoman suuria kokonaisuuksia Sundqvist pystyi luomaan ja käsittelemään. Poikkeuksellisen luovaa ja älykästä materiaalia.

Kaikki 80-luvun "hevi" jossa laulajalla on "hevi"ääni (mitä korkeemmalta kiekuu sen hevimpää?)
Suomireggae.
Radion perseenpyöritys jynkky. Se ei ole edes musiikkia.
Kotiteollisuus, Stam1na jne. Sakara-hevi, Mokoman tuotantoa 'Luihin ja ytimiin' levyyn asti lukuun ottamatta.
Radio Rockin ja Cityn hardrock tyyliin Volbeat.

pehko: Kaikki 80-luvun "hevi" jossa laulajalla on "hevi"ääni (mitä korkeemmalta kiekuu sen hevimpää?)
Suomireggae.
Radion perseenpyöritys jynkky. Se ei ole edes musiikkia.
Kotiteollisuus, Stam1na jne. Sakara-hevi, Mokoman tuotantoa 'Luihin ja ytimiin' levyyn asti lukuun ottamatta.
Radio Rockin ja Cityn hardrock tyyliin Volbeat.
 
Unohdit mainita niitä biisien nimiä.

Zed: Se on luultavasti se, ettei ole tajunnut. Leavings vaatii huomattavasti enemmän tarkastelua kuin kapea-alaisen tutkailun pohjalta voisi luulla. En voinut aikanaan sietää yhtyettä, mutta tutustuttuani kronologisesti tuotantoon ja sivuprojekteihin tajusin, kuinka jumalattoman suuria kokonaisuuksia Sundqvist pystyi luomaan ja käsittelemään. Poikkeuksellisen luovaa ja älykästä materiaalia.
 
Itse tajusin tämän nerouden heti ekalla kuuntelukerralla. Olenkin poikkeuksellisen älykäs kaveri.
 
Ralf Gyllenhammar - Bed on fire on sellainen biisi jota en siedä. Ei helvetti mitä ulinaa. Sanoitukset lähentelevät surkuhupaisuutta ja saavat Sonata Arctican lyriikat näyttämään kirjallisuuden Nobel-voittajan tuotoksilta.
 
Early riser, duties calling
What a life, its so boring
I wanna snooze, oh no
Here it comes, that bloody morning

carnation: Unohdit mainita niitä biisien nimiä.
 
onko niitä monikin täällä maininnu?

pehko: onko niitä monikin täällä maininnu?
 
Vaikka toiset kusevat pöntön ohi, ei tarvitse tehdä perässä.
 
On paljon mielenkiintoisempaa miettiä että miksi joku yksittäinen biisi, jonka periaatteessa pitäisi olla harmiton (tai jopa omaan makuun sopiva) saa niskavillat pystyyn inhosta ja kiukun kasvamaan kolossaalisille asteille.

Scrobble: Volbeatin laulajan ääni on kyllä harvinaisen teennäistä ja ärsyttävää paskaa mutta monissa niiden biiseissä on mielestäni ihan hyviä koukkuja. Biisit muutenkin ovat ihan ok, osa jopa hyviä.
 
Volbeatissa en itekkään jaksa kuunnella sitä yhtään, mut tässä se oli jo ihan eri meiningillä mukana. http://www.youtube.com/watch?v=-HvB4InUMRU

Kingston Wallin versio Firestä. Se reggae-välike on rasittava, ja Wallin esipuberteettisella äänellä esittämä uhitteleva ärinä on vaivaannuttavaa kuultavaa, oli sitten taltioitu huumorimielellä tai ei. Yhtye on parhaimmillaan mainiota tunnelmointia, kun taas vaikka tässä kuulostaa ettei hommaa ohjannut mikään muu kuin valtava erehtymättömyysharhainen ego vailla kontrollia ja tyylitajua.

Juoppis: Vaikka toiset kusevat pöntön ohi, ei tarvitse tehdä perässä.
 
On paljon mielenkiintoisempaa miettiä että miksi joku yksittäinen biisi, jonka periaatteessa pitäisi olla harmiton (tai jopa omaan makuun sopiva) saa niskavillat pystyyn inhosta ja kiukun kasvamaan kolossaalisille asteille.
 
Niin, ketjun nimikin on biisi, ei bändi/artisti. Itse ajattelen niin, että jotakin biisiä ei voi kertakaikkiaan sietää vaikka se on yleisesti tunnustettua huippukamaa. Joskus jopa oman mielibändin/artistin yksittäinen veto saattaa olla pahimmasta päästä. Toki on hankala kuunnella jotakin artistiakin, kuten itsellä tuo Samuli Putro. Silläkin on ne kaikista hirmuimmat vedot, kuten"pihailman sadettajaa" hrrr... Sen vuoksi en edes tiedä, josko herralla olisi jokin itselle jopa hyvä biisi?

Zed: Kingston Wallin versio Firestä. Se reggae-välike on rasittava, ja Wallin esipuberteettisella äänellä esittämä uhitteleva ärinä on vaivaannuttavaa kuultavaa, oli sitten taltioitu huumorimielellä tai ei. Yhtye on parhaimmillaan mainiota tunnelmointia, kun taas vaikka tässä kuulostaa ettei hommaa ohjannut mikään muu kuin valtava erehtymättömyysharhainen ego vailla kontrollia ja tyylitajua.
 
Tätä biisiähän kuunnellaan ainoastaan Kuoppiksen rumpujen takia. Kingston Wall-kirjassa taidettiin mainita (jos muistan oikein), että Firen päätyminen levylle oli eräänlainen vahinko, kun pitkän studiopäivän jälkeen joku aloitti Firen soittamisen yhtäkkiä. Ja Walli lauloi biisin levylle lattialla maaten.

Tuomari Nurmion Miehen elämää. Ylipitkä, jankuttava iskelmäblues kosiskelevalla ja letkeän humoristista menoa tavoittelevalla tekstillä, jonka häpeilemättömän puhdas riimivetoisuus jo sinällään vituttaa. Kapakkarallatus, jonka eteen on nähty vaivaa vain sen verran että se olisi juoppojen mielestä nokkela. Takki oli todellakin niin tyhjä kuin Nurmio oli itsekin elämäkertaa varten tehdyissä haastatteluissa todennut.

Scandinavian Music Groupin Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana piirtää kertojansa niin rasittavaksi hahmoksi, ettei häntä voi kuin vihata.
 
Teennäinen ylipirteys ja lyriikka naisen ailahtelevaisuudesta vain ailahtelevuuden tähden on toki hyvin tarkkanäköinen totuus siitä, mitä todellisuudessakin näkee. Toivoisi toki, että kyseessä olisi aidosti sarkastinen kappale, mutta ongelmanahan on se, että mikäli satiiri ei näy tason alta tulee väistämättä veistäneeksi kuvan, joka imartelee hahmoja. Tässä tapauksessa se jo oikeuttaa pääsyn tähän ketjuun.
 
Tämä kappale tekee kaikista hieman huonompia ihmisiä.