Yleistä keskustelua musiikista ›

Syvimmät osanottoni kaikille omaisille.
En tuntenut miestä muuten kuin nimimerkiltä ja siitäkin huonosti mutta siitäkin huolimatta tuli todella paha olo.
Näin ei pitäisi tapahtua.
 
Mukava huomata että muusikot pitävät tällä tavalla yhtä.

Syvimmät osanottoni.

En muista, olenko Dumbin kanssa täällä keskustellut, mutta aina nuoren ihmisen poismeno pysäyttää. Ja etenkin, kun itse muistan hyvin, minkälaista on olla parikymppinen ja innoissaan bänditouhuista.
 
Olen aina pelännyt autoilua ja keikkareissuja.
Jo nuorena tajusin, että suomessa terve nuori ihminen voi kuolla vain kolmella tavalla: päihteisiin, väkivaltaan tai auto-onnettomuudessa. (no joo, yksittäiset tapaturmat vielä tähän lisäksi) Mulla on aina epämukava olo autossa, ja etenkin pimeällä, liukkaalla, tai sateessa ja maanteillä, jossa vastaantulija on aina liian lähellä ja joku urpo aina takapuskurissa kiinni. Tällaiset tapaukset ovat pitäneet tuon pelon yllä.
 
Voimia omaisille ja ystäville, osanottoni.

Anteeksi, mutta miksi Dumb:n sivuilla lukee että hänen nimimerkillään on kirjauduttu 16.11? Ja että nimimerkki on ollut viimeksi aktiivinen 16.11 klo 19.46?
 
Jos miehellä on ollut kotona molemmat kone ja pysyvä kirjautuminen päällä. Ei se mitenkään tavatonta ole.

Teroa en tuntenut ja hän tuskin tunsi minua. Hämärästi muistan nimimerkin. Kyllä kuolema koskettaa aina.
 
Otan osaa suruunne.

Tämäkö oli Teron allekirjoitus...
 
"" Ei kiire vaivannut kysyjää, vain yhdestä oli huoli
 
Soittakaa kirkolle, kun poika äsken kuoli "

Osanottoni

syvä osanottoni.

Aukes "vähän" uudella tavalla Apulannan biisi "Armo" kun nyt se lävähti soimaan tässä nettiä lueskellessa ja tuli välittömästi tää mieleen... Kuunnelkaapa huviksenne..
 
Kaunis biisi kyllä..
 
EDIT: lainataas vähän, jos kaikilla oo mahdollisuus kuunnella..
 
Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää
 
Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
 
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
 
Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
 
Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Mietin, että olikohan tämä Elegiasta lainattu pätkä allekirjoituksessa Terolle tärkeäkin laulu. Laitetaan tähän Teron muistolle tämän kappaleen sanat.
 
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Elegia
 
Joi poika senkin kuukauden
 
ja aikaan kauniin aamunkoiton
 
hän kouristeli itkien
 
nyt viina veisi voiton
 

 
Niin äiti saapui huoneeseen
 
valituksen kuullessaan
 
hän vaiti katsoi juoneeseen
 
kalmankalpeaan
 

 
Veti verhot ikkunaan
 
ja otti tuolin alleen
 
kun poika yski
 
verta lattialle
 

 
Mitään sanottavaa ollut ei
 
käsi tarttunut ei toiseen
 
äidin katse ulos vei
 
aamuaurinkoiseen
 

 
Yli pellon pahaisen
 
raahusti naapuritaloon
 
astui varoen
 
vähäiseen valoon
 

 
Ei kiire vaivannut kysyjää
 
vain yhdestä oli huoli
 
soittakaa kirkolle
 
kun poika äsken kuoli

Muistui mieleen tuolta Valkeakosken miitistä, kuinka Teron kanssa soiteltiin Trio Niskalaukauksen biisejä. Oliskohan jopa ensimmäinen mun ja Teron välinen keskustelu alkanut siitä, kun Tero tuli kysymään, että sinäkö se halusit soittaa Niskalaukauksen biisejä? Olin muistaakseni puhunut siitä netissä, tuohon aikaan tykkäsin ko. bändistä paljonkin. Soiteltiin sitten illemmalla paria biisiä, yksi niistä oli Elegia. Ja seuraavana aamuna muistan heränneeni siihen, kuinka Tero soitteli Niskalaukauksen riffejä soittotilan puolella muiden kärsiessä krapulaa punkan pohjalla.
 
Hienoja muistoja.

Nimiä on vuorokaudessa tullut viitisensataa. Tämä on ihan valtavaa.
 
Ei tästä voi oppia kuin yhden asian: niin kauan kuin hymyilee, voi joka päivä saada uuden ystävän.

Avaan nyt ensimmäisen kerran suuni tällä foorumilla. Harmi, että asia on ikävä. On vaikea pukea suunnatonta surua ja kaipuuta sanoiksi, mutta yritän.
 
Itse sain tuntea Teron vain vähän aikaa ja tapasin hänet vain noin kymmenisen kertaa. Netin kautta kyllä oltiin lähes päivittäin tekemisessä. Kuitenkin tänä pienenä aika Terosta tuli mulle yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä.
 
Koulukiusattuna olen oppinut arvostamaan aidosti kivoja ja ystävällisiä ihmisiä, jollainen Tero juuri oli. Hän oli myös kaikin tavoin mukavin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut. Harmi, etten koskaan tullut sanoneeksi sitä hänelle kunnolla ääneen. Pitää vain toivoa, että Tero tiesi, että välitän.
 
Tero oli ensimmäinen ihminen elämässäni, jolle pystyin puhumaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Usein irckeskustelut rajoittuivat alapäähuumoriin, mutta usein puhuimme mys syvällisiä. Tero kuunteli aina. Ja hän osasi lohduttaa ja löytää aina oikeat sanat, joista sain voimaa. Välillä tuntuu, että Teron mukavuuden takia häntä pidettiinkin liian itsestäänselvyytenä. Toivon, että Tero kuulet sinne jonnekin, että näin ei koskaan ollut. Arvostin sua enemmän kuin uskotkaan. Ja kaipaan sitäkin enemmän.
 
Kuullessani asiasta huhua ensimmäisen kerran myöhään maanantai-iltana, en voinut kuin itkeä. Seuraavana yönä en tietenkään nukkunut. Itkin putkeen vielä seuraavankin päivän. Kun sain tietää asian olevan täysin varman tiistaina ennen puoltäpäivää, tuli heti hetkeksi mieleeni, että täytyy soittaa Terolle. Hänellehän olin aina purkanut sydäntäni vaikeimmista asioista. Tajusin sekuntia myöhemmin, että enää se ei ole mahdollista.
 
Onneks on ollut muita ystäviä tukena, erityiskiitos eräällä tytölle, joka oli Terolleki hyvin rakas. Tämä tapahtuma on lähentänyt minua ja tätä tyttöä paljon. Haluankin hänen tietävän, kuinka paljon merkitsee. Terolle en samaa koskaan tajunnut sanoa.
 
Lepää rauhassa, Tero.
 
Rakkaudella, Hande.

Tero rakastin sua ystävänä valtavasti näiden viiden vuoden aikana kun tunnettiin.
 
Ensin tunsin surua, joka on nyt vaihtunut vihaksi. En voi hyväksyä tapahtunutta. Olen niin vihainen, että juuri sun piti lähteä.
 
Sun seurassa en koskaan tuntenu oloani epämukavaks vaan tiesin, että oikeesti tahdoit että olen siinä. Jaksoit aina kysyä miten menee ja yrittää saada mut nauramaan kun oli huonot ajat.
 
Haluan vaan koko ajan sanoa "Älä koskaan mee pois" mutta sä menit jo. En kestä sitä.

En tuntenut Teroa, mutta lukemistani kirjoituksista päätellen olisin halunnut tuntea. Vetää todella hiljaiseksi se, että miten moni ihminen muistaa hänet noin lämmöllä, vaikka ei olisikaan koskaan tavannut kasvotusten. Kaikesta päätellen mieleen painuva ihminen...

Tuli kyllä todella paha olo jo pelkästä otsikosta ja vielä kun luin kaikki kommentit ja linkit ym. Kaikki ne sai aikaan paljon kyyneliä, vaikken Teroa tuntenut, en yhtään. Täällä olevien kommenttien perusteella Tero oli todella mukava ihminen, sympaattinen ja täynnä intoa. Äsken poistuttuani täältä, mentyäni omaan huoneeseen ja nähtyäni kitarani tuli kyyneliä silmiin.. voimia läheisille ! r.i.p.

Laitoin nimen adressiin.

Kaverini informoi minua asiasta tekstiviestitse. Kyllähän se osaltaan pysäytti. Nuori, netin kautta "tutuksi" tullut henkilö oli poistunut keskuudesta. Mutta tähän vähän muistelmaa Terosta:
 
Dumb oli yksi vanhimpia nimimerkkejä joita muistan m.netistä. Hän luultavasti aloitti sivuston seuraamisen samoihin aikoihin kuin minä. Muistan Dumbin asiallisena ja rehellisenä hemmona jolta sai asioista hyviä mielipiteitä. Esim. Nirvanan ja Apulannan soittokamoihin liittyvissä kysymyksissä Tero osasi vastata, diggasihan hänkin ko. bändejä kuten muutkin aikalaisensa.
 
Dumbista jäi mieleen että hän oli ensimmäisten joukossa käyttämässä Line6:n laitteita ja 7-kielisiä kitaroita m.netin keskuudessa. Ainakin sellainen kuva minulle jäi mieleen. Hän ei (ehkä) ollut vintagefriikki vaan innostunut uudesta soitintekniikasta. Kerran kun listattiin soittokamoja, niin Dumbin lista oli kohtalaisen pitkä. Joku taisi naureskella, että hänestäkin tulee samanlainen kamafriikki kuin esim. Kivestä ja Hemmosta.
 
Henkilökohtaisesti minulla ei koskaan ollut kunnia tavata kyseistä henkilöä, mutta muiden joukossa jään kyllä kaipaamaan hänen kommenttejaan täällä alati kasvavassa yhteisössämme.
 
R.I.P. Tero.

Kamalaa...
Jaksamista läheisille!