Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei se tarvitse olla kuin pieni vika,kun se on päässä ?

En viitsisi itseäni kiusata Kaija Saariahon musiikilla tai jonkun muun vastaavalla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=hQQ9-yuQf9c

Veksi: Ei se tarvitse olla kuin pieni vika,kun se on päässä ?
 
Kenellä meistä se on?
 
Mega on tämän palstan yksi parhaita kirjoittajia.

Epämuusikko: Mega on tämän palstan yksi parhaita kirjoittajia.
 
Mitä tuolla sitten tarkoitatkaan, mutta kirjallista ilmaisuaan hän saisi hioa rutkasti.

Pinewood: Mitä tuolla sitten tarkoitatkaan, mutta kirjallista ilmaisuaan hän saisi hioa rutkasti.
 
Jos sivistyssanojen tehoviljelyllä saadaan lauseet kutistettua 300 sanan mittaisiksi, kunkakohan pitkiä ne olisivatkaan kansantajuistettuina?
 
Itse epäilen kyllä edelleen trolliksi: ei 2020-luvulla kukaan voi oikeasti elää tuollaisessa klasarikuplassa. Eipä siinä, kyllä tänne katsantoja mahtuu.

Epämuusikko: Kenellä meistä se on?
 
Mega on tämän palstan yksi parhaita trolleja.
 
Korjasin. Ei tarvii kiittää.

Jucciz: Jos sivistyssanojen tehoviljelyllä saadaan lauseet kutistettua 300 sanan mittaisiksi, kunkakohan pitkiä ne olisivatkaan kansantajuistettuina?
 
Itse epäilen kyllä edelleen trolliksi: ei 2020-luvulla kukaan voi oikeasti elää tuollaisessa klasarikuplassa. Eipä siinä, kyllä tänne katsantoja mahtuu.
 
Kyllä megalla ihan pointti on, mutta kapeakatseinen sellainen imo.

Keskustelu on mennyt vähän aiheesta sivuun, mutta paljon köyhempi olisi M.net ilman megatheriumia. Trollausta tai ei, komeaa meininkiä yhtä kaikki.
 
Ja Kaija Saariaho on toinen kova luu, ei sovellu edustamaan huonoutta.

Pinewood: Mitä tuolla sitten tarkoitatkaan, mutta kirjallista ilmaisuaan hän saisi hioa rutkasti.
 
Tämä on totta. mutta silti kovaa laittoa.

Saariaho on mielestäni helppoa ja miellyttävää kuunneltavaa, kuuntelijaystävällistä suorastaan. Olen pitänyt kaikesta mitä olen häneltä kuullut.

Gary Enfield: Saariaho on mielestäni helppoa ja miellyttävää kuunneltavaa, kuuntelijaystävällistä suorastaan. Olen pitänyt kaikesta mitä olen häneltä kuullut.
 
Saarihaon musiikista puuttuu vain se Mozartille ominainen mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi jonka voi tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katarttisen kokemuksen vain mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta.

megatherium: Saarihaon musiikista puuttuu vain se Mozartille ominainen mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi jonka voi tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katarttisen kokemuksen vain mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta.
 

 
C-------E---G---H-----CDC------- + jotain albertinbassoa? *)
 
Aina, poikkeuksetta?
 
just...
 
e: eikä ollu edes Albertinbassoa vaan jotain vielä urpompaa.

megatherium: Saarihaon musiikista puuttuu vain se Mozartille ominainen mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi jonka voi tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katarttisen kokemuksen vain mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta.
 
Oletko sinä kokenut tuollaista kuunnellessani Mozartia?

Pinewood: Oletko sinä kokenut tuollaista kuunnellessani Mozartia?
 
Siksihän sen juuri kirjoitinkin perustuen omakohtaisiin kokemuksiin kaukaa menneisyydestä.

megatherium: Siksihän sen juuri kirjoitinkin perustuen omakohtaisiin kokemuksiin kaukaa menneisyydestä.
 
Antaisitko vielä muutamia esimerkkejä, joissa Mozart on ollut parhaimmillaan - siis esityksiä, jotka ovat mahdollistaneet sinulle tuollaiset kokemukset? Pahoittelen, jos olet jo aiemmin niitä maininnut, mutta en nyt jatka kahlata koko ketjua uudelleen läpi.

megatherium: Saarihaon musiikista puuttuu vain se Mozartille ominainen mittaamaton emotionaalinen syvyysperspektiivi jonka voi tuntea ja kokea sielunsa syvimmässä sopukassa tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi ja tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta joka täyttyy mozartille ominaisesta ainutlaatuisesta puhtaan mielteen alueelle heijastuneesta valon ja rakkauden atmosfääristä kirkkauteen kohotetussa sieluntilassa ottaessaan koko ihmisen olemuksen kokonaan valtoihinsa jonka katarttisen kokemuksen vain mozartin paras musiikki voi antaa välittäessään assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin jotka mozart on sublimoituaan objektivoituna tunteena valanut teoksiinsa mutta mitä suurinta kontemplaatiota se tosin edellyttää kuulijaltaan soivan materian transformoituessa valohehkuiseksi pätsinkaltaiseksi emotionaaliseksi kokemukseksi joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta.
 
En oikein tiedä pitäisikö olla kateellinen vai tyytyväinen ettei musiikki ole koskaan pärissyt noin lujaa. Olet muuten kuvaillut tuon kokemuksesi monta kertaa, ja myös onnistuneemmin kuin nyt. Tästä puuttuu sellainen turkkalainen fyysisyys, jota olet joskus käyttänyt tehokkaasti kokemuksesi kuvauksessa.
 
En näe Mozartin ja Saariahon vertailua mielekkääksi muuten kuin tykkään/en tykkää -asteikolla ja muutenkin koko kysymyksenasettelu paras/huonoin on lähinnä vitsi. Toki sen voi ottaa tosissaan, mutta ei se oikein kerro mistään muusta kun siitä kuuntelijasta, mikä täällä on jo varmaan todettukin.

Gary Enfield: koko kysymyksenasettelu paras/huonoin on lähinnä vitsi.
 
Kyseessä on totta kai ihan puhdas vitsi, eikä sellaiseen voi ottaa kantaa muuta kuin vitsailemalla, mutta, lo and behold, jossain vaiheessa kun paskaa tarpeeksi jauhetaan, joku ottaa jonkun osan tosissaan, ja kohta vitsailusta tuleekin vakavaa vääntöä. Leikistä tulee totta.
 
Uskon että kysymyksenasettaja on tämän varsin hyvin tiennytkin.
 
Kai siinä sitten jollekin jotain (pervoa) viihdearvoa lienee, tällaista tapahtumaketjua seurata, mene ja tiedä.
 
Toki sen voi ottaa tosissaan, mutta ei se oikein kerro mistään muusta kun siitä kuuntelijasta, mikä täällä on jo varmaan todettukin.
 
Kyseessä lienee loppujen lopuksi varsin yleisinhimillinen juttu, kuinka mitättömistä mitättömin asia saa joskus täysin järjettömät mittasuhteet ja seuraukset.
 
Míeleeni tulee mainio Asterixin sarjakuva albumi "Asterix ja Riidankylväjä".

Pop Corn: Uskon että kysymyksenasettaja on tämän varsin hyvin tiennytkin.
 
Varmaan Pesonenkin on yllättynyt miten paljon keskustelua noin läpändeeroshenkinen otsikko on saanut aikaan :)
 
Ja sehän on oikeastaan ihan kiintoisaa miettiä hyvyyden ja huonouden olemusta taiteessa sen sijaan että heti alistuisi myöntämään että luotettavia mittareita ei ole.

Gary Enfield: En oikein tiedä pitäisikö olla kateellinen vai tyytyväinen ettei musiikki ole koskaan pärissyt noin lujaa. Olet muuten kuvaillut tuon kokemuksesi monta kertaa, ja myös onnistuneemmin kuin nyt. Tästä puuttuu sellainen turkkalainen fyysisyys, jota olet joskus käyttänyt tehokkaasti kokemuksesi kuvauksessa.
 
En näe Mozartin ja Saariahon vertailua mielekkääksi muuten kuin tykkään/en tykkää -asteikolla ja muutenkin koko kysymyksenasettelu paras/huonoin on lähinnä vitsi. Toki sen voi ottaa tosissaan, mutta ei se oikein kerro mistään muusta kun siitä kuuntelijasta, mikä täällä on jo varmaan todettukin.
 
Tätäkö tarkoitit: Mozart saa soivan ilmiön muuntumaan kuulijan tajunnassa auringon kaltaiseksi hehkuksi ja valtimot jyskyttämään kiivaasti hikikarpaloiden valuessa noroina pitkin kehoa valohehkuisesta ilmiöstä häikäistyneenä muutoin syvän levollisessa ja meditatiivisessa transsitilassa.

megatherium: Tätäkö tarkoitit: Mozart saa soivan ilmiön muuntumaan kuulijan tajunnassa auringon kaltaiseksi hehkuksi ja valtimot jyskyttämään kiivaasti hikikarpaloiden valuessa noroina pitkin kehoa valohehkuisesta ilmiöstä häikäistyneenä muutoin syvän levollisessa ja meditatiivisessa transsitilassa.
 
Ilmiö ja tunne on kyllä tuttu, mutta ei musiikin yhteydessä.
 
Joskus ihan arkisessa elämässä joutuu tilanteisiin, jossa joutuu - pääsee - todistamaan jotain mielettömän kaunista ja sykähdyttävää, muotokieleltään täydellistä objektia, joskin yleensä vain hetkellisen häivähdyksen ajan.
 
Koska olemme yleisellä alueella, en määrittele tarkemmin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=CsLL0Ii7ALM