Yleistä keskustelua musiikista ›

Siis oonko mä nyt käsittäny ihan oikeen että musiikkipalstalla on ketju vain metalli-musiikin haukkumista varten? Makes perfect sense, tehdäänkö kaikille musiikkityyleille oma vastaava?

velipesonen: Monet toimittajat ovat olleet suorastaan hyviä välittämään kulloinkin käsiteltävän ajankohdan ajankuvaa, vaikka heidänkään tekeleensä eivät täytä tieteellisiä kriteerejä eikä ole tarkoituskaan. Ajankuvan välittämisen hyvyys taasen merkitsee kulttuurihistoriallisen ja yhteiskunnallisen näkemyksen parahultaista oikeellisuutta, vaikka silloin automaattisesti tullaankin kysyneeksi tekijän poliittisia vaikuttimia. Esimerkiksi BBC:n toimittaja David Dimbleby on tehnyt dokumentteja taiteesta ja historiasta tavalla joka ei ole tiedettä mutta kykenee elävöittämään mielikuvia kulloisestakin ajankohdasta. Tällainen elävöittäminen ei voi olla jälkiviisautta eli historian tulkintaa nykyhetkelle tunnusomaisten näkemysten mukaan.
 
Ihan hyvin tämäkin sarja tuossa elävöittämisessä onnistuu.
 
Jälkiviisaudella tarkoittanet sitä menetelmää, jota itse sovellat käsitellessäsi Kekkosen aikaa.

jazzmies: Pintapuolisesti kuunneltuna kaikki nämä ovat mielestäni täyttä sontaa, vajaata musiikkia, tyhmääkin tyhmempää metallia.
 
Minä tykkään esim. Panterasta. Mutta en siksi, että se olisi musiikillisesti erinomaista, vaan siksi, että minulle tulee Panteran kuuntelemisesta mukava olo.
 
Olen myös tehnyt tietoisen päätöksen jättää musiikin analysointi aika vähiin ja lähestyä sitä subjektiivis-relatiivis-tunnelähtöisesti: pidänkö tästä vai en; onko tällä minulle merkitystä vai ei; tunnenko jotain tässä musiikissa vai en.
 
tomaattiorava: Siis oonko mä nyt käsittäny ihan oikeen että musiikkipalstalla on ketju vain metalli-musiikin haukkumista varten? Makes perfect sense, tehdäänkö kaikille musiikkityyleille oma vastaava?
 
Miksikäs ei? Mutta silloin pitäisi olla asiasta jotakin punnittua sanottavaa. Nähdäkseni jäseillä velipesonen ja jazzmies tällaista on, oli heidän sanomisistaan ja argumentaatiostaan sitten mitä mieltä tahansa.

Askr: Minua edelleen vaivaa muutama velipesosen lähtöoletus, joista aloitusviestissä tulee esiin ensimmäinen, ja perustavanlaatuisin: jos joku tekee pinnallisen tai yleistasoisen tv-ohjelman jostain aiheesta niin millä ihmeen perusteilla tällainen luetaan itse kohteen, aiheen kuvaksi tai etenkään viaksi? Ei lainkaan vakuuttavaa.
 
Siksi että tv-sarja toistaa eli esittää "alalajille" yleensä tyypillistä ajatusmaailmaa.
 
1. en tiedä tarkealleen mistä velipesonen puhuu kun hän puhuu humanistisesta realtivismista. En ole varma, tarkoittaako hän suurin piirtein samaa kuin mitä ns. kulttuurirelativismilla tarkoitetaan. Koska tässä yhteydessä mainitaan myös kolumnisti Loka Laitinen, pelkään, että kyse on vain sellaisesta tarkemmin määrittelemättömästä yleisestä toisesta, syntisäkistä, pahuuden akselista, kaikesta siitä mistä itse ei tykkää, siitä, mistä Laitinen usein käyttää nimitystä punavihrevasemmisto, kukkahattutädit ja femakot. Ihan viihteellistä polemisointia, muttei kovin mitään muuta.
 
Relativismi on tieto-opillista relativismia eri muodoissaan, johon voi päätyä eri teitä ja joka nähdäkseni vaivaa nyky-yhteiskuntaa enenevässä määrin ja uskoakseni akateemiset piirit ovat jos ei muuta niin merkittävästi kiihdyttäneet sen voittokulkua. Relatvismi ei ole vain tiettyyn poliittiseen suuntaukseen sitoutunutta missään nimessä! Loka Laitinen on mainittu ainoastaan huumorintajua koskevan arvionsa takia. Tulkitsen Laitisen poliittiset mielipiteet, joita hän kernaasti kirjoituksissaan esittelee, selkeän vasemmistolaisiksi.
 
2. olettaen kuitenkin, että humanistinen relativismi viittaa kulttuurirelativismiin ja postmoderniin ihmettelen, millä kulttuurisilla perusteilla velipesonen nimenomaan metallin ja metalliin liittyvän kulttuurin liittää tähän kuvioon. Postmodernin kulttuurirelativismin keskiössä kun on, tai siis noin useimmiten yleisesti määriteltynä on, lisääntyvä individualismi ja noin yleensä se muutoin liitetään yhteiskunnallisesti ns. jälkiteolliseen/informaatioyhteiskuntaan. Metalli ei minusta mitenkään, kulttuurisesti tarkasteltuna, ole tätä parhaiten kuvaava osakulttuurinen ilmiö, vaan se syntyessään britanniassa oli silloisessa ja sikäläisessä luokkayhteiskunnassa työväenluokan musiikkia ja yhä edelleenkin nämä nyt jo vanhemman teollisen maailman piirteet ovat näkyvissä yhteisyyden, metalliveljeyden ym korostamisena samoin kuin sen perusteella että metallin suosio noin empiirisesti tarkasteluna ei liene sitä postmodernien individualistien eniten suosimaa musiikkia. Jotkut popparit/hipsterit istuisivat tähän todella paljon paremmin.
 
Sikäli kuin postmoderni aika on nyt, olemme kaikki postmoderneja. Postmoderni yhteiskuntakritiikki on erittäin tarpeellista mutta siinä on huikeita laatueroja. Olen mielestäni vastannut tähän kysymykseen jo todetessani että alakulttuurien pyrkimys osaksi establishmentia, mikä on poliittinen pyrkimys, hyödyntää akateemista maailmaa jonka lisääntynyt relativismi mahdollistaa hyödyntämisen paremmin.
 
3. Edelliseen liittyen miksi velipesonen miettimättä lukee "luokittelun" "humanistiseen relativismiin" liittyväksi. Sehän on kovasti esimerkiksi alkumoderniin liittyvä ilmiö. Linné jne.
 
Jos luokittelu on ainoa järkevä näkökulma joka jostain käteen jää, asian voi sanoa ääneen. Luokittelu jää ainoana käteen tietenkin tapauksessa, jossa relativismi syö kaiken muun tarkastelun, ja otetaan vielä huomioon että sekin luokittelu on mahdollista kyseenalaistaa.
 
Esitän tässä nyt erään relativismia vastustavan usein kuullun toteamuksen: Ellei mikään lause olisi absoluuttisesti tosi, ei myöskään lause, ettei mikään lause ole absoluuttisesti tosi, voisi olla tosi.
 
Tämä ei tietenkään ota kantaa siihen, millainen tämä absoluuttinen totuus sitten on ja millaisella käsitteellisellä kielellä se olisi esitettävä.

Numb:Mutta silloin pitäisi olla asiasta jotakin punnittua sanottavaa. Nähdäkseni jäseillä velipesonen ja jazzmies tällaista on, oli heidän sanomisistaan ja argumentaatiostaan sitten mitä mieltä tahansa.
 
Minä en kyllä pysty näkemään tätä keskustelun aloitusta millään tavalla "punnittuna sanomisena".Tämä on kapulakieleen ja pseudosivistyssanoihin puettua "en tykkää hevistä,hevi on paskaa" -keskustelua.Halutessaan "hevi"-sanan paikalle voi laittaa minkä muun musiikinlajin tahansa.Mitään muuta perustelua ei kummallakaan ole kuin "en mää tykkää".Ei sitä monitavuiset litaniat miksikään muuta.Eipäs-Juupas -väittelyä eikä millään tavalla rakentavaa sellaista.
 
Toki olisi mukavaa nähdä ihan musiikillisia perusteluja kun kuitenkin muusikoiden.netissä ollaan ,mutta niitä ei ainakaan täältä tunnu löytyvän.Sekin olisi kiva jos olisi perehtynyt jotenkin siihen mistä puhuu - siis tässä tapauksessa heviin.Mutta kun tätä perehtymistä peräänkuuluttaa on vastaus tyyliä "ei mun tartte".Tosi "hienoa" ja "punnittua" jutustelua.

velipesonen: Siksi että tv-sarja toistaa eli esittää "alalajille" yleensä tyypillistä ajatusmaailmaa.
 
Esittääkö?
 
velipesonen: alakulttuurien pyrkimys osaksi establishmentia, mikä on poliittinen pyrkimys, hyödyntää akateemista maailmaa jonka lisääntynyt relativismi mahdollistaa hyödyntämisen paremmin.
 
Jos tässäkin Dunnin esityksessä vain, kuten sanot, toistetaan osakulttuurin tyypillistä ajatusmaailmaa, miten tämä voidaan nähdä pyrkimyksenä liittyä establishmentiin akateemista maailmaa ja sen käytäntöjä hyödyntämällä? - Toki voit ajatella, että akateeminen maailma ei Dunnin dokumenttia syvällisempään käsittelyyn kykene, mutta minä taas olen kanssasi siitä täysin eri mieltä. Samaa mieltä olen kyllä siitä, että Dunnin dokumentissa ei mennä pintaa syvemmälle noin kulttuurisanalyyttisessä mielessä. Ihan kiinnostava se on kuvailunakin, mutta se että tekijä sattuu olemaan antropologi ei kyllä tässä tapauksessa ilmene akateemisena kulttuurianalyysinä, eikä siksi edistä kovin tehokkaasti olettamaasi metallin pyrkimystä osaksi akateemista maailmaa.
 
velipesonen: Sikäli kuin postmoderni aika on nyt, olemme kaikki postmoderneja. Postmoderni yhteiskuntakritiikki on erittäin tarpeellista mutta siinä on huikeita laatueroja.
 
Ihan kiva ja samaa mieltä, mutta miten tämä vastaa siihen, että millä perusteella nimenomaan metallin näet humanistisen relativismin ilmentäjänä yhteiskunnassa? Minun nähdäkseni metalli itseasiassa on se laji, jonka yhteydet "akateemiseen establishmentiin" ovat eräitä kaikkein hatarimpia. Päinvastoin, tässä kuvailemaasi metallin "tyhmyyteen" (yhteiskunnallisesta näkökulmasta josta halusit puhua), esimerkiksi luokittelun esiintymiseen vallitsevana analyysinä, on suurena osatekijänä se, että metallia ei ole akateemisesti älyllistetty, ladattu muuhun kultuurintukimukseen liittyvällä käsitteistöllä, tuotu intellektuelleille avautuvaa ja hellimää lisäarvoa liittämällä sitä muihin kulttuuri-ilmiöihin tutkimuksen keinoin samaan tapaan kuin esim. popia, rockia tai punkia. Viimeisinhän on syntyajoistaan saakka ollut akateemisten individualististen älykköanarkisten lempilapsi. Metallia ei ole myöskään syleilty akateemiseen maailmaan aitona työväenkulttuurina, samaan tapaan kuin monta muuta musiikinlajia ja yksittäistä musiikintekijää.

PsychedelicWarlord: Minä en kyllä pysty näkemään tätä keskustelun aloitusta millään tavalla "punnittuna sanomisena".Tämä on kapulakieleen ja pseudosivistyssanoihin puettua "en tykkää hevistä,hevi on paskaa" -keskustelua.
 
Minä taas en näe näin. Nähdäkseni jäsen velipesosen kohteena ei ole hevi/metalli, vaan yhteiskunta tai tarkemmin sen tietyt ajatussuuntaukset, joita hän ei hyväksy. Toki voin olla tässä väärässäkin - jossain määrin relativisti kun olen, näkemykseni on tulkintani tämän ketjun kirjoituksista, jotka on kontekstoitu jäsen velipesosen aiemmilla näkemyksillä joissakin muissa ketjuissa.
 
Kyse ei myöskään ole pseudosivistyssanoista. Siitä kylläkin, ettei käsitteitä ole (tässäkään ketjussa) juuri vaivauduttu määrittelemään. Kuten en itsekään tässä kirjoituksessani relativismia määrittele.
 
Halutessaan "hevi"-sanan paikalle voi laittaa minkä muun musiikinlajin tahansa.Mitään muuta perustelua ei kummallakaan ole kuin "en mää tykkää".
 
Ei voi. Muita musiikin lajeja voi toki tarkastella samasta lähtökohdasta, mutta suora vaihto ei ainakaan aina toimi.
 
Olen tässä kuitenkin aika hyväntahtoinen. Problematiikkaa on setvitty sivukaupalla ilman että terminologiaa on määritelty. Käsitteenmäärittely olisi kuitenkin lähtökohta sille, että ylipäätään keskustellaan samoista asioista. Kun nyt kuitenkin käsitteistä käsitteillä keskustellaan.
 
Keskusteluna tämä(kin) ketju on sikäli kyseenalainen, että en ole nähnyt juurikaan tarkoitusta vaihtaa mielipiteitä tai kiinnostusta kanssakeskustelijoiden näkemyksiin - puhumattakaan siitä, että omat näkemykset kenties muuttaisivat muotoaan keskustelun tuloksena.
 
Oikeassa olemisen armolahjaa on joillekin suotu enemmän kuin toisille.

Numb: Minä taas en näe näin. Nähdäkseni jäsen velipesosen kohteena ei ole hevi/metalli, vaan yhteiskunta tai tarkemmin sen tietyt ajatussuuntaukset, joita hän ei hyväksy.
 
Itse asiassan minua ei juurikaan kiinnosta mikä tämän merkityksettömän keskustelun "oikea tulkinta" on.Sen sijaan se ärsyttää ,että tätä samaa asiaa vatvotaan useammassa ketjussa samojen henkilöiden toimesta.
 
Ketä tämä palvelee? Saako tästä jotain kiksejä vai mikä tämän pointti on?
 
Ei voi. Muita musiikin lajeja voi toki tarkastella samasta lähtökohdasta, mutta suora vaihto ei ainakaan aina toimi.
 
Toimii tässä tapauksessa.Kyse on siitä ettei vaan satu pitämään jostain musiikista.Se on tämän keskustelun perimmäinen syy.Tämä ei eroa mitenkään lastentarhan hiekkalaatikkokeskustelusta "mun isi on parempi kuin teidän isi"/"en tykkää maksalaatikosta" -tyylisistä "keskusteluista".
 
Ei sitä pseudosivistyssanat miksikään muuta.
 
Keskusteluna tämä(kin) ketju on sikäli kyseenalainen, että en ole nähnyt juurikaan tarkoitusta vaihtaa mielipiteitä tai kiinnostusta kanssakeskustelijoiden näkemyksiin - puhumattakaan siitä, että omat näkemykset kenties muuttaisivat muotoaan keskustelun tuloksena.
 
Tässä olen samaa mieltä.Myöskään kiinnostusta ei ole silloin kun joku korjaa ilmeisen puutteen tai aukon tiedossa joka kirjoittajalla on tässä tapauksessa hevistä.Ja nämä tiedon puutteet kertovat aika selkeästi ettei edes ole otettu selvää -saatika perhedytty- millään tasolla itse keskustelun aiheeseen.
 
Huolimatta siitä ,että tätä vääntöä on samojen henkilöiden toimesta käyty jo vuosikausia eri ketjuissa niin yhä siellä tarjotaan ainoana esimerkkinä hevistä Maidenia ja Metallicaa.Kertoo tietämyksen tasosta enemmän kuin tuhat sivistyssanaa.
 
Oikeassa olemisen armolahjaa on joillekin suotu enemmän kuin toisille.
 
Pikemminkin armolahja siihen ,että vakaasti luulee olevansa oikeassa vaikkei ole edes perehtynyt asiaan.Ikävä piirre asiallisen keskustelun kannalta.

Ratkaisu koko ketjuun, eritoten otsikkoon ja aloitukseen. Se edustaa suurempaa viisautta kuin yksikään yliopiston pierujenhaistelukonklaavi:
Se on joka sanoo!

Askr: Ihan kiva ja samaa mieltä, mutta miten tämä vastaa siihen, että millä perusteella nimenomaan metallin näet humanistisen relativismin ilmentäjänä yhteiskunnassa? Minun nähdäkseni metalli itseasiassa on se laji, jonka yhteydet "akateemiseen establishmentiin" ovat eräitä kaikkein hatarimpia.
 
Minä näen tämän asian niin ettei hevimetalli sen enempää kuin yleensä muutkaan musiikkimuodot joista on tullut jossain katsannossa "oma juttunsa" kuten peruste erotettavissa olevalle nuorison alakulttuurille, edusta lähtökohtaisesti pyrkimystä establishmentiin. Sehän olisi mahdotontakin, eiväthän esimerkiksi Ramonesit tienneet olevansa punkkareita kun aloittivat ja olisihan aika mielikuvituksellista ajatella että Rob Halford ja kumppanit olisivat alkaneet esittää juuri sellaista musiikkia siksi että siitä kasvaisi joukkoilmiö jonka pyrkimyksenä olisi päästä osaksi establishmentia!
 
Tällaiset establishmentiin kohdistuvat näkökannat syntyvät ajan oloon sitä mukaa kuin lähinnä kai sosiaalinen ilmiö on kyllin vanha ja silti edelleen suosittu tai voimissaan. Kun puhun establishmentista, en tarkoita vain akateemista sellaista vaan yleensä.
 
Päinvastoin, tässä kuvailemaasi metallin "tyhmyyteen" (yhteiskunnallisesta näkökulmasta josta halusit puhua), esimerkiksi luokittelun esiintymiseen vallitsevana analyysinä, on suurena osatekijänä se, että metallia ei ole akateemisesti älyllistetty, ladattu muuhun kultuurintukimukseen liittyvällä käsitteistöllä, tuotu intellektuelleille avautuvaa ja hellimää lisäarvoa liittämällä sitä muihin kulttuuri-ilmiöihin tutkimuksen keinoin samaan tapaan kuin esim. popia, rockia tai punkia. Viimeisinhän on syntyajoistaan saakka ollut akateemisten individualististen älykköanarkisten lempilapsi. Metallia ei ole myöskään syleilty akateemiseen maailmaan aitona työväenkulttuurina, samaan tapaan kuin monta muuta musiikinlajia ja yksittäistä musiikintekijää.
 
Minä puhun asiasta joka ei kenties vielä ole yleinen mutta josta näyttäisi sellainen olevan tulossa. Punkin suhteen olen sitä mieltä että varmaan alle puolet akateemisista punk-intoilijoista todella ymmärtää mistä siinä oli oikein kysymys, suurin osa ajattelee sen olevan jotain 60-luvun radikalismin jatketta tai uudistettu painos, tai sosialismia, tai yhteydessä mihin lie dadaismiin tai lettrismiin. Punkin etabloituneisuuden aste on yhdentekevä koska punk ei ole enää elossa, punk oli osa rockia joka on nähdäkseni kuollut. Hevi on oma lajinsa kuten täällä ainakin jäsen Levesinet huomauttikin.
 
Sikäli kuin ymmärrän akateemista relativismia, hevimetalli on sille oivallinen petikaveri.

Relatiivisen akateemisesta näkökulmasta olen establisen voimakkaasti sitä mieltä, että tämä keskustelu on ignoranttia paskanjauhamista hienoilla sivistyssanoilla ryyditettynä.

Hevihän on mitä mainioin kohde ns. koiran logiikalle: jos sitä ei voi syödä, eikä nussia, sen päälle voi aina paskantaa! :)

nussia
 
Fuckin' heavy. Fail.

Olikohan seuraavana jo vuorossa se proge-metalliin suuntautunut jakso? Siinä on ainakin asiaa näistä ns. fiksummista metallibändeistä kuten Tool, Mastodon, Opeth, Meshuggah ja Dillinger Escape Plan. Soiko muuten kuinka monen noista kohdalla kellot tuttuuden merkiksi Pesosella?
 
Hra Dunn tuo myös tuossa hyvin esille, että monet noista ovat hänen omia suosikkejaan.

Ziggy Bubba: Tool, Mastodon, Opeth, Meshuggah ja Dillinger Escape Plan. Soiko muuten kuinka monen noista kohdalla kellot tuttuuden merkiksi Pesosella?
 
Tällaisiin kysymyksiin voi tietenkin vastata aivan mitä tahansa mutta kaikkia näitä olen kuunnellut ihan kokonaisia levyjä, monta levyä Toolia. Mielestäni ovat kaikki huonoja. Tool on ehkä Mastodonin ohella näistä kaikkein huonoin koska niitä leimaa ääretön teennäisyys. Olen todellakin henkilö joka kiduttaa itseään edelleen silloin tällöin myös musiikilla josta ei lainkaan pidä. Ennen vanhaan tämä oli minulle erittäin aktiivinen harrastus. Meillä oli bändikin nimeltä Sound Horror, ostimme kaiken maailman metallilevyjä, enimmäkseen tHrashia ja deathia ja omaksuimme niistä vaikutteita koska vihasimme niitä! Halusimme tuottaa yleisölle näet ikävän elämyksen. Treenasimme erittäin vakavissamme sitä metallia.
 
Vähän samaan suuntaanhan kuin nämä mainitsemasi on Perfect Circle, jonka joistain biiseistä ihan pidän.
 
E: Lisätään vielä että 90-luvulla oli Brutal Truth joka oli mun mielestä vähän parempi kuin nää muut vääntäjät.

Minun korviin tämä metallin oletettu kipuaminen "establishmentiin" tai metallistien tavoite semmoiseen kuulostaa surkuhupaisalta hypoteesilta ja jos siihen ihan oikeasti uskoo, paranoialta.
 
velipesonen: olen kuunnellut ihan kokonaisia levyjä, monta levyä Toolia. Mielestäni ovat kaikki huonoja. (...) Olen todellakin henkilö joka kiduttaa itseään edelleen silloin tällöin myös musiikilla josta ei lainkaan pidä.
 
Lienee paikallaan kysyä: miksi kidutat itseäsi? Luonnehditko itseäsi masokistiksi?
 
E: Lisätään vielä että 90-luvulla oli Brutal Truth joka oli mun mielestä vähän parempi kuin nää muut vääntäjät.
 
Mikä siitä teki vähemmän huonon kuin muut? Oliko se kuitenkin tyhmääkin tyhmempää? Onko Brutal Truth parempi kuin Napalm Death, Autopsy, Carcass, Cannibal Corpse, Morbid Angel, Deicide, Necrophagist? Millä perusteella?
 
Luulen että oikea agenda näillä metallin ja hevin mustamaalauksilla on saada joku älähtämään, mikä sitten taas vahvistaisi stereotypioita ja olisi kai masokistille mukavaa viihdettä.

beliel: Lienee paikallaan kysyä: miksi kidutat itseäsi? Luonnehditko itseäsi masokistiksi?
 
Tätä olen luonnollisesti pohtinut itsekin mutta vastaus on ei ja ei. Kuten niin moni muukin musiikista kiinnostunut ihminen, etsin koko ajan uutta ja ihmeellistä kuunneltavaa mistä tahansa päin maailmaa. En ylenkatso myöskään sellaista mikä nyt ilmiselvästi on tuottaja-designereiden piirustuspöydältä kotoisin. Kuuntelen väkisin jonkin aikaa jos kuulostaa erityisen pahalta mutten tee siitä enää itselleni samanlaista hupinumeroa kuin ennen. Odotan musiikilta ikuisesti YLLÄTYKSIÄ ja koen niitä HARVOIN.
 
Toinen ei koskee Sound Horror -bändiämme, jonka estetiikkaa voi kuvailla masokistiseksi mutta se on pintaa. Toisaalta olimme erittäin kiinnostuneita metallista vaikka kuuntelimme tietysti kaikenlaista musiikkia, olimme myös kovia etnodiggareita ja Beefheart ynnä Zappa taisivat lukeutua kaikkien suosikeihin myöskin. Mutta metallia pyrimme jäljittelemään koska halusimme aivan kokeellisesti tuottaa musiikkia joka olisi a) sellaista josta emme itse pidä emmekä usko että kukaan muukaan ja b) kestää vain vähän aikaa. Teimme siis paljon melko lyhyitä metallibiisejä. Lyhyys tuli tietenkin siitä että kyllästyttää voi aina kenet tahansa kunhan vain käyttää riittävästi aikaa mutta me halusimme kyllästyttää jengin hyper-energisellä, tiukasti treenatulla metallihyökkäyksellä.
 
Tällaisia tapoja voi luonnehtia jollain lailla modernismin elähdyttämiksi eli pohjimmaisena tarkoituksena on päästä luovassa mielessä irti omista tottumuksistaan ja maneereistaan. Kyseessä on siis mentaalinen harjoitus jonka tavoitteena on laajakatseisuus ja luovuus.

carnation: Muusikoiden.netissä jokainen muusikko on yhtä arvokas. Artistin tai kokoonpanon solvaaminen johtaa väliaikaiseen tai pysyvään kirjoituskieltoon. Perustellun mielipiteensä musiikista voi sanoa, mutta asiattomat hyökkäykset musiikin tekijöitä kohtaan ovat kokonaan kiellettyjä.
 
Panteran levyn kuuntelin kokonaan, sillä onhan se Pantera. Näillä sedillä on käsitystä muodosta ja rytmin käyttämiseestä intensiteetin luomisessa, mutta melodian puute ja turha tuplabassariräpistely vievät tehoa potentiaalilta. Suurin ongelma on kyvyttömyys irtautua pohjasävelestä, joten koko melodisharmoninen entiteetti jää hyödyntämättä, eli musiikki jää vajaaksi ja soittajakeskeiseksi kikkailuksi. Tähän ei jazzmuusikko sorru.
 
At the Gates näyttäisi sitten olevan nettilähteiden perusteella Göteburgin melodista death metallia, mihin ehkä viittaa kitarariffeistä, melodianpätkistä ja välisoitoista esiintukevat tunnistettavat säveltasot. Deathia varmaan on tuo, että laulu on huutamista. Sama ongelma kuin edellisessä: melodisharmoninen entiteetti jää kevyksi ja soivuus lyhytkesoiseksi kikkailuksi ja tempot ovat yhdestä puusta, mitä tuplabassarit tulevat säännöllisesti vesittämään.
 
Carcassilla on tajua kappaleiden tekemisestä, mutta kiilaava laulaja pilaa koko homman. Riffit eivät jää mieleen, vaikka sovitushomma pelaakin varauksin. Dynamiikka on tälle ryhmälle vieras ja sointivärin muuntelu.
 
Emperoria en suostu kuuntelemaan eettisistä syistä.

jazzmies: Dynamiikka on tälle ryhmälle vieras ja sointivärin muuntelu.
 
Tämä on totta, ja missä ovat rytmikkäästi driukuvat, kreikkalaishenkiset aperatiivikitarat?

velipesonen: Vähän samaan suuntaanhan kuin nämä mainitsemasi on Perfect Circle, jonka joistain biiseistä ihan pidän.
 
Mä en edes ymmärrä miten joku voi tuosta pitää enemmän kuin Toolista, sillä APC on lähinnä light-versio emo-bändistä. Ja sen bändin nimi on muuten meidän asiaan vihkiytyneiden kesken A Perfect Circle.
 
E: Myönnän, itellä meni aika pitkään että Toolin hienouden havaitsin. Vaan kun hommaan pääsi sisään, oli paha päästä ulos. Tuossa jos missä on kyse kokonaisteoksesta, kannet, valot, animaatiot kaikki tukevat elämystä.
 
Mites se Mastodon, heitäs Jazzmies tästäkin vastaavaa analyysiä, tuo oli tosi kiinnostavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=s6WGNd8QR-U