Yleistä keskustelua musiikista ›

velipesonen:Mitä vikaa on yleistämisessä?
 
Kun lukee viestejäsi niin tulee mieleen ettet koskaan tule löytämäänkään siitä mitään vikaa.Paitsi silloin kun se osuu omaan suosikkigenreesi/bändiisi.
 
Olet varmaan sinäkin kuullut puhuttavan heistä "jotka eivät näe metsää puilta". On hyvin yleinen vaiva Mnetissä näköjään. Jos itse heittäydyn plaraamaan sinun ja muutaman muun viestiä samaan sävyyn kuin itse teette, joudun toteamaan ettei täällä kukaan ole tosissaan väittänyt että "ennen oli KAIKKI niin paljon paremmin".
 
Esimerkin avulla voisimme me tyhmät maan matoset tajuta mikä on sitä hienoa ja oikeaa musiikkia?

Teiltä, joiden mielestä ajatus musiikin laadukkuuden suurestakin vaihtelusta aikojen saatossa on mieletön, toivoisin perustelua sille, miksi musiikin kaikkinaisen laadun summa on sitten aina suunnilleen sama?
 
Koska jompi kumpi on pakko valita: Joko musiikin laatu on aina suunnilleen (tai täsmälleen) sama tai sitten se muuttuu. Jos se muuttuu, niin kuin minusta on asian laita, siihenkin voisi esittää perusteluja. Mutta aivan ensiksi pyydän perusteluja sille että laatu on aina sama.
 
Jos tämä ei kiinnosta, totean että parempi olisi kiinnostaa, koska muut vaihtoehdot kuin nämä kaksi ovat loogisesti mahdottomia.

velipesonen: Teiltä, joiden mielestä ajatus musiikin laadukkuuden suurestakin vaihtelusta aikojen saatossa on mieletön, toivoisin perustelua sille, miksi musiikin kaikkinaisen laadun summa on sitten aina suunnilleen sama?
 
koska ihmiset jotka sitä tekee on aina suunnilleen samanlaisia?

velipesonen: Jos palat halusta nähdä esimerkkiluettelon johon voit sitten itse tarttua kuin piru raamatunlauseen puolikkaaseen, niin eiköhän vikaa liene sinun kaljusi alla. Mitä vikaa on yleistämisessä? Yleistys on aina joko oikein tai väärin, siinä se. Tämän ketjun avaaja kirjoitti heti alkajaisiksi "Joko olet kyllästynyt nykyajan kompressoituun, harmaaseen, tasapaksuun, valtavirtaiseen ja kaupalliseen massamusiikkiin?", mikä on erinomainen keskustelunavaus. Suurin osa teistä purnaajista näyttäisi haluavan kyseenalaistaa koko mielipiteen mielekkyyden, mikä on minusta todella outoa.
 
Olet varmaan sinäkin kuullut puhuttavan heistä "jotka eivät näe metsää puilta". On hyvin yleinen vaiva Mnetissä näköjään. Jos itse heittäydyn plaraamaan sinun ja muutaman muun viestiä samaan sävyyn kuin itse teette, joudun toteamaan ettei täällä kukaan ole tosissaan väittänyt että "ennen oli KAIKKI niin paljon paremmin".
 
Tämä itseriittoinen asenne, että nykymusa on kakkaa ja ennen oli paremmin, on paskaketju joka käydään läpi m.netissä kerran kahteen vuoteen.
 
tässä viestiketjussa ei ole yhtään mitään uutta siihen nähden, mitä nämä ketjut ovat pitäneet sisällään aiemmin, paitsi ehkä sinun osittain ansiokas piikkisikapuolustuksesi.
 
on silti huvittavaa, että vaikka kuinka haluat seistä tämän erittäin laimean ja typerän alkuperäisen ajatuksen takana, niin sinusta ei silti ole listaamaan niitä albumeja, joista voisi kuulla kuinka huonoa nykymusiikki on suhteessa niihin.
 
omat utelusi ja kysymyksesi ovat uskomattoman heikolla pohjilla niinkauan kun et suostu paljastamaan sitä musiikkia joka oli sitten niin paljon parempaa kuin sen, mitä meillä nyt on. peräsin sitä teidän koulukunnaltanne suoraan mutta päätit kieltäytyä vastaamasta, silti itse yrität usuttaa vastakeskustelijoitasi umpikujaan.

Gaussin normaalijakauma. Se että otoksia on joltakin ajanjaksolta enemmän tai vähemmän ei muuta käyrän perusluonnetta. Tasapaksua mitäänsanomatonta keskitien puksua täytyy olla suurin osa, reunoilla on väljempää.

maelstorm: omat utelusi ja kysymyksesi ovat uskomattoman heikolla pohjilla niinkauan kun et suostu paljastamaan sitä musiikkia joka oli sitten niin paljon parempaa kuin sen, mitä meillä nyt on. peräsin sitä teidän koulukunnaltanne suoraan mutta päätit kieltäytyä vastaamasta, silti itse yrität usuttaa vastakeskustelijoitasi umpikujaan.
 
Aiemmin tässä ketjussa olen mielestäni jo antanut ihan hyvän vastauksen tähän kysymykseen. Vertasin Suomen ja Britannian TOP-10 -listoja 60-luvulta ja 2000-luvun ensivuosikymmeneltä. Siinä on sulle joukko esimerkkejä ja ennen kaikkea riittävän suuri tilastollinen massa, jossa pystyy tekemään vertailuja. Tämä on näin yksinkertaista.

Nykyää on tullu hitosti mainioita levyjä. Musiikki muuttuu ja jos musamaku on rajallinen, niin ei ehkä sitten pysty nauttimaan kaikesta mitä nykyään ilmestyy. Harmin paikka.

KTR: Nykyää on tullu hitosti mainioita levyjä. Musiikki muuttuu ja jos musamaku on rajallinen, niin ei ehkä sitten pysty nauttimaan kaikesta mitä nykyään ilmestyy. Harmin paikka.
 
Sen verran rajaan ainakin omalta kohdaltani, että koska musiikkimakuni ei ole rajaton, en pysty (enkä halua!) nauttia kaikesta. Se on minulle vain ja ainoastaan hyvä asia, hyvissäkin riittää enemmän kuin elimiä.

velipesonen: Aiemmin tässä ketjussa olen mielestäni jo antanut ihan hyvän vastauksen tähän kysymykseen. Vertasin Suomen ja Britannian TOP-10 -listoja 60-luvulta ja 2000-luvun ensivuosikymmeneltä. Siinä on sulle joukko esimerkkejä ja ennen kaikkea riittävän suuri tilastollinen massa, jossa pystyy tekemään vertailuja. Tämä on näin yksinkertaista.
 
ai tää on tällasta top ten -keskustelua vaan.
 
kovasti silti lähdit lusikallasi hevisoppaa sorkkimaan kuitenkin.
 
ei täsmää.

velipesonen: Tämän ketjun avaaja kirjoitti heti alkajaisiksi "Joko olet kyllästynyt nykyajan kompressoituun, harmaaseen, tasapaksuun, valtavirtaiseen ja kaupalliseen massamusiikkiin?", mikä on erinomainen keskustelunavaus. Suurin osa teistä purnaajista näyttäisi haluavan kyseenalaistaa koko mielipiteen mielekkyyden, mikä on minusta todella outoa.
 
On luuloja ja tietoa. Tieto edellyttää omaa vaivannäköä.

Mitenkään ottamatta kantaa keskustelun viime tuoksennassa syntyneisiin väittelyihin, esitän nyt oman mielipiteeni viitaten alkuperäiseen aiheeseen.
 
Jengi nyt vaan on kiinnostunut ihan saatanan epämielenkiintoisesta musiikista. Tämä on silkka fakta, koska suurimmalle osalle musiikin kuluttajista musiikki on vain jotain vaaleanpunaista tilan ja omien ajatuksien peittävää täytettä. Tai tarkennettakoot tuota äskeistä määritelmää sen verran, että porukka ei varsinaisesti ole kiinnostunut koko hommasta, vaan suhtautuu välinpitämättömästi sellaiseen äänisaasteeseen, joka ei häiritse heidän omaa olemistaan (ts. siihen musiikkiin, jota kuuntelevat/kuulevat). Käsittääksi kyseinen "musiikki" on sellaista, joka yhteiskunnassa mielletään keskimääräiseksi musiikiksi. Ja ymmärtääkseni juuri tällaiseen musiikkiin keskustelun otsikkokin viittaa.
 
Minulla on omat ja mielestäni erittäin paikkasapitävätkin käsitykset siitä, miten yksilön musiikkimaku muovautuu. Vallitsevat olosuhteet vaan ei yleensä ottaen anna ihmiselle mahdollisuutta kiinnostua jostain oikeasti hienosta tavarasta.
 
Kyse ei ole siitä, ettei musikkia, joka "sisältää tuon muutoksen", olisi olemassa, vaan siitä, että tavallisella tämän planeetan asukilla ei ole mitään käsitystä tai edes kuulokuvaa sellaisesta. Miksi näin on, on tyystin uuden ja pitkällisen keskustelun aihe.

maelstorm: ai tää on tällasta top ten -keskustelua vaan.
 
kovasti silti lähdit lusikallasi hevisoppaa sorkkimaan kuitenkin.
 
ei täsmää.
 
Kyllä, tämä on tällaista top ten -keskustelua. En ole kommentoinut hevimusiikkia.

Mielestäni minä olen yrittänyt muutama sivu takaperin antaa esimerkkejä molemmista, ja perustella kantaani.

Tää ketju on kyllä niin perus Mnetiä kuin olla ja voi. Jengi on vääntänyt 14 sivua niinkin subjektiivisesta asiasta kuin musiikin kokeminen.

Johnny Buzz: Tää ketju on kyllä niin perus Mnetiä kuin olla ja voi. Jengi on vääntänyt 14 sivua niinkin subjektiivisesta asiasta kuin musiikin kokeminen.
 
No faktoistako pitäisi vääntää? :)

Mann: Joko olet kyllästynyt nykyajan kompressoituun, harmaaseen, tasapaksuun, valtavirtaiseen ja kaupalliseen massamusiikkiin? Et ole ainut.
 
Nykyajan musiikki on täysin tasapaksua huttua, tietokoneilla väännetty täysin loppuun, musiikki ei enää kuulosta miltään. Verrattuna 70-90-lukuun, nykyajan musiikki on kokenut varsinaisen romahduksen. Enää ei nouse uusia kunnon mahtavia bändejä (Nirvana, AC/DC, Guns 'n Roses, Metallica, Iron Maiden jne.), nykyajan bändien musiikki on täysin ylituotettua, musiikista puuttuu rosoisuus ja potku, se ei kuulosta enää aidolta, oikeasti soittimilla soitettu.
 
Vanhatkin bändit muuttuu kaupalliseksi ja munattomaksi ylituotetuksi musiikiksi, kuten Metallica ja Apulanta. "Rock"bändit keskittyy tekemään balladeja (jotka eivät ole edes hyviä) teineille, asenteeltaan kovan ja oikeasti rockilta kuulostavan musiikin sijaan.
 
Ongelma ei ole ainoastaan ulkomaisessa musiikissa, vaan myös Suomen musiikissa. Samoin tavoin Suomessa oli 90-luvulla huomattavasti enemmän hyvää musiikkia kuin nykyään, nykyään ei voi Suomalaista musiikkia edes kuunnella, koska se on niin huonoa.
 
Musiikissa ei ole enää järkeä. Se on täyttä paskaa. Siihen on saatava muutos.
 
Olen samaa mieltä.
Nyky musiikki kuullostaa kilpailulta joka saa massiivisimman vallin aikaan.
Täyteen tupattua ja mahdollisimman paljon on se nyky trendi.
Myös digi ajalla on siihen suuri vaikutus, nykyään musiikki muuttuu 1 ja 0:ksi kun se analogiseen aikaan meni fyysisesti narulle sellasenaan kuin se soittimestas tuli ulos.

hansu80: Olen samaa mieltä.
Nyky musiikki kuullostaa kilpailulta joka saa massiivisimman vallin aikaan.
Täyteen tupattua ja mahdollisimman paljon on se nyky trendi.

 
Vähän niin kuin tämä:
 
http://www.myspace.com/mcgregorjohn

samulirask: Vähän niin kuin tämä:
 
http://www.myspace.com/mcgregorjohn
 
http://www.myspace.com/organkane
 
http://www.myspace.com/jsyren
 
Tommosia nykymusiikkeja oon tässä viimeaikoina kuunnellut. Kummaltakin tullut tässä noin vuoden isällä uutta levyä.
 
Kehtaanko mainita noi omassa allekirjoituksessa olevat demodändit missä itte soitan. Nykymusaa nekin. No tän kerran kehtaan, mut en ota tavaksi.

jo on ihme nillitystä.
 
"nykyajan" musiikkia ei ole pelkästään radiossa soiva musiikki tai listoilla keikkuvat artistit. ehkä 60-70 luvuilla ei sitten muita bändejä ollutkaa kun ne listoilla keikkuvat, en tiedä kun en ole silloin eläny. Mut sanonpahan vaan ettei milloinkaa aiemmin ole tehty musiikkia yhtä moninaisesti kun nykypäivänä. Siis jo pelkästään musiikkityylien määrällä mitattuna, huomioon pitää myös otta kuinka paljon käsite "musiikki" on venynyt vuosikymmenten aikana.
 
Ja jos palataan siihen kuinka "nykyään kaikki kuullostaa samalta" väitteeseen niin sanonpahan vaan etten miekää nuorempana erottanu piitlessii taikka rollareita toisistaan. Radiostahan se musiikki ennen kuultiin ja saatiin, mutta kun nykyään se radio ei ole enää niin merkittävä media kanava niin paskanko sillä on väliä mitä siellä soi. Taustamusiikiksi se taitaa kaikilla mennä, ja jos käydää kovasti kritisoimaan Timbalandia, spearsia, timberlakea yms. yms hevon huttua ni eipä se ko. musiikin kuuntelijoillekaan taida sen kummempaa "musiikillista" sisältöä sisällään pitää. Sitä on ihan kiva kuunnella ku hengataan kavereitten kanssa tai ollaa lähdössä ulos yms. POP musiikkia, vai meinaatteko että ne teini tytöt 60 luvulla syvästikkin analysoivat beatlessien musiikkillista ulos antia?

velipesonen:
 
Jos nyt vaikka soittotaito puretaan osiin sillai suunnilleen, ja aletaan mitata vaikkapa hevitaustaisten kitaristien kykyä tuottaa musikaalisessa kontekstissa erilaisia
 
- dynamiikan asteita
- vibraatoja
- venytyksiä
- sointivärejä ilman namikoitten apua
- rytmisiä grooveja
- agogiikkoja
- fraasinsisäisiä intonaatioita
- aksentointeja
 
, niin eipä oo hääviä. Voisi myös argumentoida, ettei kai sellaisella musiikillakaan oikein mitään tee, missä näillä asioilla ei ole väliä. Tiluliluleijaa on homman nimi ja komppisoundit yleensä yliprosessoituja ja luonteettomia.
 
Vähän kevennystä kovin vakavana vellovaan keskusteluun, kun joku näitä selityksiä yo. termeille kaipaili:
 
vibraato=kuollut huojunta? (vibrato=äänen "huojuttaminen", raato=ruumis)
 
agogiikka=musiikkillinen ajan käsittely, joten agogiikko=musiikkillinen ajan käsittelijä. Kirjoittaja vihjannee siis hevitaustaisten kitaristien olevan steriilejä?