Yleistä keskustelua musiikista ›

Jaava:Ja vinyyli on juuri tossa basson potkimisessa selkeästi huonompi.
 
Tästä ollaan eri mieltä. Erilaista se toki on.

BigPapa: Kyllähän nyt itsekin mikäli olet käynyt konsertissa , tunnet kuinka basso potkii, vai?
 
Kyse oli tieteellisestä evidenssistä.

BigPapa: ????? Jaa? Paineen vaihtelu, sähköiset ärsykkeet?
 
Niin? mitä yrität sanoa? Hermoimpulssit eivät muodosta aaltomuotoa.

PsychedelicWarlord: Kyse oli tieteellisestä evidenssistä.
 
Kyllähän sitä tossa on ihan tarpeeksi.

Jaava: Niin? mitä yrität sanoa? Hermoimpulssit eivät muodosta aaltomuotoa.
 
Mitä se korva ottaa vastaan, ja millaiseksi sen muuttaa?

BigPapa: Kyllähän sitä tossa on ihan tarpeeksi.
 
Siitä, että reilusti kuuloalueen yläpuolella olevia ääni aistittaisiin mitenkään ei ole toistaiseksi mitään pitäviä tieteellisiä todisteita vaikka mä kuinka kävisin konsertissa.

Jaava: Niin? mitä yrität sanoa? Hermoimpulssit eivät muodosta aaltomuotoa.
 
Millaisena korva ottaa vastaan äänen?

BigPapa: Mitä se korva ottaa vastaan, ja millaiseksi sen muuttaa?
 
Korva ottaa vastaan liikettä, joka puristaa hermosoluja. Sen ei sinänsä tarvitse olla aaltoliike tai edes ääni. Se muuttaa sen ärsykkeksi ja havaitun äänen korkeus ei riipu ärsykkeen laadusta vaan siitä, mihin osaan aivoja se menee. Sä voit aivoleikkauksen yhteydessä aintaa aivoille kuuloalueelle heikkoja sähköiskuja ja leikattava kuulee ääniä, yleensä kilahteluja, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä sen sähköiskun ominaisuuksien kanssa.
 
Edit: toisin sanoen, sä voit saada ihmisen kuulemaan äänen ilman mitään varsinaista ääntä tai aaltoliikettä, mikä analogiassa vaaditaan.

Jaava: Korva ottaa vastaan liikettä, joka puristaa hermosoluja. Sen ei sinänsä tarvitse olla aaltoliike tai edes ääni. Se muuttaa sen ärsykkeksi ja havaitun äänen korkeus ei riipu ärsykkeen laadusta vaan siitä, mihin osaan aivoja se menee. Sä voit aivoleikkauksen yhteydessä aintaa aivoille kuuloalueelle heikkoja sähköiskuja ja leikattava kuulee ääniä, yleensä kilahteluja, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä sen sähköiskun ominaisuuksien kanssa.
 
Niin mitä liikettä se ottaa vastaan ja millaiseksi sen muuttaa?

Jep, erillinen fyysinen äänite kuolee. Eivät vain CD:t vaan kaikki, pikkuhiljaa. Viimeisin kansansuosiota saavuttanut, retrovinyylivillitys on sekin ajan ilmiö. Ne jotka todella ovat harrastaneet vinyylejä tms. ovat eri asia. Omia pikkupiirejä minkä tahansa formaatin kannattajille tulee löytymään tulevaisuudessakin, mutta suuresta tietoisuudesta ne katoavat.
 
velipesonen: Hifistä eli high fidelitystä alettiin puhua enemmän 1950-luvulla, kun vinyylin yleistymisen ja kehittyneen vahvistinteknologian ansiosta alettiin varovaisesti unelmoida puhtaasta äänentoistosta, jonka laadun ratkaisee sen todentuntuisuus. Minun nähdäkseni SACD, DVDA ja Blu-ray Audio ovat tehneet tästä unelmasta täyttä kouraantuntuvaa todellisuutta. Musiikin rivikuluttaja on siis kymmenkunta vuotta elänyt todeksi 50-luvun hifistien unelman.
 
Elämme selvästi erilaisten rivikansalaisten keskuudessa. Täällä tuota unelmaa ei ole eletty koskaan. Musiikin rivikuluttajat hylkäsivät SACD:n/DVD-Audion jo lähtöviivoille ja valitsivat mp3:n, siis ennemmin kuin nyt kuolemassa olevan CD:n. Edellämainituista "paremmista formaateista" ei koskaan tullut rivikansalaisten tuotteita (täällä jossakin) eikä niillä siten tarjottu materiaaliakaan. Haenpa testimielessä minkä tahansa lempparilevyni super-cd:nä, enpä juuri löydä.
 
Blu-Ray audio, taas uusi haihatus ilman todellisuuspohjaa kansansuosion saavuttamisessa joten kuollee pois yhtä pian kuin saapuikin. Tällöin valikoima jää myös yhtä onnettomaksi kuin edellisilläkin raadoilla. Leffat ovat eri asia, ei siis pelkkä mussiikki.
 
BigPapa: Neutraalius on hyvin suhteellista. Se mitä kuulemme ns. "neutraalin" stereolaitteiston kautta, ei välttämättä ole se mitä taiteilijat ovat tarkoittaneet. Tällöinhän koko tuotantoketjun pitäisi olla neutraali - äänityksestä valmiiseen tuotteeseen. Ikävä kyllä näin ei ole.
 
Tässä tulee esiin mielestäni muutama sekaannusta aiheuttava seikka. Neutraalius ääniteknisenä ideana ei liene välttämättä suhteellista, sen saavuttaminen kyllä.
 
Äänen tuotantoketjua ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa äänentoistoketjuun, niillä on eri funktio. Monesti seottu tässä; tallennettavan äänen voi ja saa tuottaa aivan millä paukkulankavirityksellä hyvänsä...ne itsessään ovat osa luodun äänen tuottamisprosessia omine vaikutuksineen ja nimenomaan neutraaliutta toisinaan jopa vältetään, halutaan väriä ja elämää.
 
Jos kuuntelijalla on kuitenkin tarkoitus kuulla äänite mahdollisimman "oikein", nimenomaan kuuntelulaitteiston ja _tilan_ neutraalius mahdollistaa sen. Muutoin äänitteen toistoa vääristetään suuntaan tai toiseen. Tämäkin on luonnollisesti okei niin kauan kuin kuuntelu tuottaa haluttuja aistinautintoja, mutta tuotetun äänen oikeellisuudesta tai todenmukaisesta toistosta voidaan tällöin myös olla montaa mieltä.
 
Mikäli ultimatum on kuulla äänite juuri samanlaisena kuin sen luonut tekijä sen viimein hyväksyi julkaisuun, täytyisi formaatin ja toistolaitteiston olla samat kuin tuolla hyväksymishetkellä oli...puhumattakaan ko. päätöshetkeen osallistuneiden kuulon kunnosta juuri sillä hetkellä. Mahdottomuus. Näin ollen neutraalein, puhtain mahdollinen toistolaitteisto/kuuntelijan korvat eivät koskaan pääse juuri samaan, mutta neutraalilla on suurin todennäköisyys osua kaikilla mahdollisilla eri julkaisuilla äänentoiston kultaiselle keskitielle....se ei osu yhdessäkään täysin oikeaan muttei toisaalta hairahdu minkään kohdalla liikaa väärään suuntaankaan.
 
Uudestaan, niin kauan kun kuuntelija nauttii kuuntelemastaan, millään tuollaisella ei pitäisi olla väliä. Mutta toisaalta pöyhistely oman hihin paremmuudella vaikka ollaan kaukana mistään referensseistä tai toisaalta naureskelu sille kuinka joku yrittää parantaa omaansa ovat aikas turhia, ei ehkä ymmärretty jotain.
 
Munsta.

BigPapa: Niin mitä liikettä se ottaa vastaan ja millaiseksi sen muuttaa?
 
Voih.. ihan mitä vaan liikettä, joka saa sen reseptorin reagoimaan. Ja se muuttaa sen tiettyjen varattujen molekyylien virraksi soluihin ja soluista pois, mikä tunnetaan hermoimpulssina.
 
Edit: Ota zepeteus plusmerkki.

Vanhoissa teknisissä laitteisssa, sellainenhan se analoginen tallennevälinekin on, on ihan tutkitusti sellainen kulttuurinen ominaisuus, että ne alkavat tuntumaan "luonnollisemmilta" noin kahden sukupolven viiveellä. En muista mitä kulttuurisia tai psykologisia selityksiä ilmiölle annettiin, mutta voisin kuvitella, että vanhan tekniikan luonnollisuus perustuu siihen, että se tunnetaan, sen keskellä on kasvettu ja se on osoittanut rajallisuutensa siten, että uuteen tekniikkaan liittyvä uhka sen kyvystä hallita ihmistä eikä päinvastoin on osoittautunut olemattomaksi.
 
Sitä ultraäänet - tilakokemus aihetta sivuten tämä oli parasta mitä itse löysin, hieman viitseliäisyyttä vaativalta lukemistolta vaikutaa kyllä:
Of Ultrasound: Technology and Art
http://defenestrated.org/ultrasound/md_uta.pdf

Jaava: Voih.. ihan mitä vaan liikettä, joka saa sen reseptorin reagoimaan. Ja se muuttaa sen tiettyjen varattujen molekyylien virraksi soluihin ja soluista pois, mikä tunnetaan hermoimpulssina.
 
Jaava:Siellä käytävässä se paineenvaihtelu sitten painaa hermoja (kattokaa jostain bilsan kirjasta kuva). En ny muista tarkkoja termejä kun en ole lääketiedettäkään sitten viime vuoden opetellut. Sitten hermoista lähtee aivoihin sähköisiä ärsykkeitä, jotka menevät eri paikkaan sen mukaan, mikä hermo ne lähetti (eli miten korkea ääni oli).
 
Siis niinku näin? Ääniaalto ja sähköiset ärsykkeet?

BigPapa: Miksaus, editointi jne. mitä kaikkea siihen nyt mahtuu....loppupäässä tila jossa kuunnellaan ja tämä ns. mahdollisimman "neutraali" laitteisto.
 
"Se, mitä taiteilija on tarkoittanut" on ERI asia kuin "Se, mikä kaikki vaikuttaa äänitteellä kuultavaan lopputulokseen".
 
Se, mitä taiteilija on tarkoittanut, on yhtä kuin se, mitä hän studiossa valmiissa miksauksessa kuulee. Valmiissa miksauksessa. Jos masterointivaiheessa vielä tehdään jotain muokkauksia, niin se, mitä taiteilija on tarkoittanut, on hänen masterointistudiossa valmiilta masterilta kuulemansa ääni. Tämä ei ole tämän vaikeampaa!
 
Jos taiteilija ulkoistaa asioita miksauksessa tai masteroinnissa muiden harteille, silloin taiteilijoita on useampi. Äänittäjähän on taiteilija joka tapauksessa.

BigPapa: Siis niinku näin? Ääniaalto ja sähköiset ärsykkeet?
 
Häh? Mitä sä yrität sanoa? Niillä hermoimpulsseilla ei ole mitään tekemistä aaltojen tai analogisen äänen kanssa. Niiden tuotantomekanismilla on tekemistä analogisen äänen kanssa vain siinä mielessä, että se toimii esimerkiksi analogisella äänelle. Toimii se ilmankin ja silti ihminen kuulee ääntä. Jos sä saisit ihmisen silmän yhdistettyä kuuloalueelle aivoihin, ihminen epäilemättä kuulisi kummia asioita siitä, mitä silmä näkee.
 
Digitaaliuskin on vain ja ainoastaan sähköä.
 
Edit: Annoin muuten ehkä vahingossa plussan BigPapalle. Jos tuli, voit ottaa sen bonuksena.

Jaava: Häh? Mitä sä yrität sanoa? Niillä hermoimpulsseilla ei ole mitään tekemistä aaltojen tai analogisen äänen kanssa. Niiden tuotantomekanismilla on tekemistä analogisen äänen kanssa vain siinä mielessä, että se toimii esimerkiksi analogisella äänelle. Toimii se ilmankin ja silti ihminen kuulee ääntä.
 
Digitaaliuskin on vain ja ainoastaan sähköä.
 
Mikrofonissa on pieni kalvo, jota ääniaallot täristävät. Mikrofoni muuttaa tämän kalvon liikkeet sähköisiksi signaaleiksi. Mikrofoni muuttaa ääniaallot sähköaalloiksi.
 
Vrt korva Tärykalvo - sähköiset ärsykkeet......

zepeteus: Elämme selvästi erilaisten rivikansalaisten keskuudessa. Täällä tuota unelmaa ei ole eletty koskaan. Musiikin rivikuluttajat hylkäsivät SACD:n/DVD-Audion jo lähtöviivoille ja valitsivat mp3:n, siis ennemmin kuin nyt kuolemassa olevan CD:n. Edellämainituista "paremmista formaateista" ei koskaan tullut rivikansalaisten tuotteita (täällä jossakin) eikä niillä siten tarjottu materiaaliakaan. Haenpa testimielessä minkä tahansa lempparilevyni super-cd:nä, enpä juuri löydä.
 
Blu-Ray audio, taas uusi haihatus ilman todellisuuspohjaa kansansuosion saavuttamisessa joten kuollee pois yhtä pian kuin saapuikin. Tällöin valikoima jää myös yhtä onnettomaksi kuin edellisilläkin raadoilla. Leffat ovat eri asia, ei siis pelkkä mussiikki.
 
SACD- tai DVDA-laitteet ovat rivikuluttajan taloudellisen kapasiteetin sisäpuolella ja reippaasti, maksavat tänään vähemmän kuin cd-soitin kaksikymmentä vuotta sitten tai perus-dvd-soitin kymmenen vuotta sitten. Levyt maksavat suunnilleen saman kuin cd:t viisitoista vuotta sitten. Kun reaalihinnasta puhutaan.
 
Mitä kansansuosio tähän kuuluu? Tyhmyys on suosittua muttei onneksi pakollista.

BigPapa: Mikrofonissa on pieni kalvo, jota ääniaallot täristävät. Mikrofoni muuttaa tämän kalvon liikkeet sähköisiksi signaaleiksi. Mikrofoni muuttaa ääniaallot sähköaalloiksi.
 
Vrt korva Tärykalvo - sähköiset ärsykkeet......
 
Mikrofoni muuttaa sen ääniaallon sitä vastaavaksi jännitteen aaltoliikkeksi. Se on siis analoginen tapa käsitellä ääntä. Hermoimpulsseilla ei ole mitään tekemistä aaltojen kanssa samoin kuin ei ole digitaalilaitteillakaan vaikka kaikissa näissä on kyse sähköstä.
 
Edit: Ja tärykalvo ei siis aisti mitään ääntä. Se on vain työkalu värinän kuljettamista ja vahvistamista varten.

velipesonen: Mitä kansansuosio tähän kuuluu? Tyhmyys on suosittua muttei onneksi pakollista.
 
No enhän minä sinua tyhmäksi väittänyt, älä nyt noin ittees ota. Sanoinpa vain jotta suuri kansansuosio nimenomaan mahdollistaa minkään formaatin todellisen elinkaaren ja niissä puitteissa TARJONNAN. Aivan sama mihin hintaan laitteesi ja levysi nyt saat, jos niille vermeille ei ole mitä soittaa, eh?

Jaava: Mikrofoni muuttaa sen ääniaallon sitä vastaavaksi jännitteen aaltoliikkeksi. Se on siis analoginen tapa käsitellä ääntä. Hermoimpulsseilla ei ole mitään tekemistä aaltojen kanssa samoin kuin ei ole digitaalilaitteillakaan vaikka kaikissa näissä on kyse sähköstä.
 
Edit: Ja tärykalvo ei siis aisti mitään ääntä. Se on vain työkalu värinän kuljettamista ja vahvistamista varten.
 
Eli siis ihmisen korvalla ei ole mitään tekemistä ääniaaltojen kanssa?