Yleistä keskustelua musiikista ›

Minkä minkä? Mitä vastaan tässä on taistelu menossa?
 
Niin? En ymmärrä. Enkä tätäkään:
 
Kuten sanottu, niin viisainta - ja ylipäätään mahdollista - on tehdä asia lailliseksi. Luonnollisesti mahdollisimman kovalla hinnalla, mutta sen puolen viihdeteollisuus kyllä taitaa.

Vakoiluohjelmien vastaisen lain nojalla Texasin osavaltio hakee korvauksia 100 000 dollarin edestä jokaisesta lain rikkomuksesta, eli teoriassa jokaisesta Texasissa myydystä XPC-suojaustusta levystä. XPC-suojattuja levyjä on tehty koko Yhdysvalloissa vajaat 5 miljoonaa, joista noin 2 miljoonaa ehdittiin myydä
 
Hehe. Päättömiä summia....

En tiedä millä saataisiin vähentymään waretusta, olisiko sitten ratkaisu levy-yhtiöiden jakeluserverit, jossa olisi ämpäreitä jaossa laillisesti????
 
Mutta nämä kopiosuojaukset ovat kyllä täysin väärä tapa, kuten Sony on onnistunut osoittamaan. Tällä tavallahan pian ala tukahduttaa itsensä.
 
Sana viikonvaihteeksi: "Suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, mikä rootkit on, joten miksi heidän pitäisi välittää siitä. Suojaus on puhtaasti sen takia, että rajoitettaisiin mahdollisuuksia polttaa mp3-tiedostoja suojaamattomasti, Sony BMG:n johtajistoon kuuluva Thomas Hesse totesi viime viikolla radio NPR:n haastattelussa."

Mielenkiintoista, että kopiosuojauksien kehittyessä yhä monimutkaisemmiksi, niiden kierto tuleekin entistä yksinkertaisemmaksi. Kuluttaja pistää teipinpalan kiinni levyyn, niin Sonyn miljoonat tuotekehittelyeurot valuvat kankkulan kaivoon. Ilmiö on kyllä täysin sama, kuin sota terrorismia vastaan, paitsi levy-yhtiöt voisivat voittaa sodan piratismia vastaan alentamalla hintoja ja hyödyntämällä paremmin nykytekniikkaa musiikinjakelussa.

Vakoiluohjelmien vastaisen lain nojalla Texasin osavaltio hakee korvauksia 100 000 dollarin edestä jokaisesta lain rikkomuksesta, eli teoriassa jokaisesta Texasissa myydystä XPC-suojaustusta levystä. XPC-suojattuja levyjä on tehty koko Yhdysvalloissa vajaat 5 miljoonaa, joista noin 2 miljoonaa ehdittiin myydä
 
Siinä saa artisti kiristää vyötään.
 
Jakelija ja levy-yhtiö ei prosenteistaan kuitenkaan tingi!

Hehe. Päättömiä summia....
 
Näinkö meinaat. Toisaalta, kovastihan nämä samat hemmot on ollut vaatimassa yksityisiltä ihmisiltä miljoonakorvauksia, että ei kai se nyt 100 tonnia per CD suurelta monikansalliselta yritykseltä paljonkaan ole.

Rootkitin voi myös kiertää pienellä teipinpalalla:
http://www.theregister.co.uk/2005/11/21/gaffer_tape_trips_up_sony_drm/
 
Hehe, tulee ihan mieleen kun lapsena teippaili C-kasettien läppiä "takaisin paikalleen". Ympäri käydään, yhteen tullaan... :D

Niin? En ymmärrä. Enkä tätäkään:
 
No jospa väännän rautalangasta asian mistä mua on ennenkin mätkitty turpaan:
 
Jotta meillä soisi musiikki vielä huomennakin ja jotta meillä olisi musiikintekijöitä vielä huomennakin, niin ainoa tapa tehdä se tässä mailman tilanteessa on vapauttaa kaikenlainen musiikin jakaminen netissä ja tehdä se niin hyvään hintaan kun mahdollista.

No jospa väännän rautalangasta asian mistä mua on ennenkin mätkitty turpaan:
 
Jotta meillä soisi musiikki vielä huomennakin ja jotta meillä olisi musiikintekijöitä vielä huomennakin, niin ainoa tapa tehdä se tässä mailman tilanteessa on vapauttaa kaikenlainen musiikin jakaminen netissä ja tehdä se niin hyvään hintaan kun mahdollista.
 
En ymmärrä vieläkään. Mitä tarkoitat lauseella niin hyvään hintaan kuin mahdollista?

Näinkö meinaat. Toisaalta, kovastihan nämä samat hemmot on ollut vaatimassa yksityisiltä ihmisiltä miljoonakorvauksia, että ei kai se nyt 100 tonnia per CD suurelta monikansalliselta yritykseltä paljonkaan ole.
 
Pitää sanoa että en sääli heitä jotak ovat warettaneet ja jäävät siitä kiinni enkä myöskään sääli Sonya joka jäi tästä kiinni. Savatkohan maistaa omaa lääkettään?

No jospa väännän rautalangasta asian mistä mua on ennenkin mätkitty turpaan:
 
Jotta meillä soisi musiikki vielä huomennakin ja jotta meillä olisi musiikintekijöitä vielä huomennakin, niin ainoa tapa tehdä se tässä mailman tilanteessa on vapauttaa kaikenlainen musiikin jakaminen netissä ja tehdä se niin hyvään hintaan kun mahdollista.
 
Mihin se musa loppuu ja mihin ne tekijät katoaa? Ja millä hyvällä hinnalla?

Mihin se musa loppuu ja mihin ne tekijät katoaa?
 
No tästä viimevuosien "ware sitä ja ware tätä" porusta päätellen tässä olisi suurikin hätä. Eikö niin olekaan?

No tästä viimevuosien "ware sitä ja ware tätä" porusta päätellen tässä olisi suurikin hätä. Eikö niin olekaan?
 
On toki jos siitä aikoo joku tienata elämisensä.Mulla on aika kovakin hätä kun mun leipä on musasta kiinni. Mä en osaa mitään muuta.
EDIT!!! Sanos,btw,mille alalle olis hyvä uudelleen kouluttautua???
Älä ainakaan tarjoo IT-alaa ;-)

EDIT!!! Sanos,btw,mille alalle olis hyvä uudelleen kouluttautua???
Ää ainakaan tarjoo IT-alaa ;-)
 
No mut! Eiks niistä Symbian-osaajista ole pulaa?
 
;-)

Moni tuskin luottaa Sonyn tuottamiin levyihin paljoakaan tämän jupakan jälkeen, mutta sanoisin että saivat ansionsa mukaan. Ei kannata unohtaa sitä ettei kaikki kuluttajat ole mitään keskivertokuluttajia jotka ei ymmärrä tekniikan päälle paskaakaan. Saavat nuolla melkoisesti oikein kunnolla jenkeissä kuluttajien persettä tämän johdosta. Varmasti niiden tyyliin alkaa oikeudenkäyntien suma joista puolet on pelkkiä onnenonkijoita suuren yhtiön kustannuksella.

On toki jos siitä aikoo joku tienata elämisensä.Mulla on aika kovakin hätä kun mun leipä on musasta kiinni. Mä en osaa mitään muuta.
EDIT!!! Sanos,btw,mille alalle olis hyvä uudelleen kouluttautua???
Älä ainakaan tarjoo IT-alaa ;-)
 
Liekö retorinen kysymys... Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen juristi. Esimerkiksi Gramexilla lienee jo ennestää liuta niitä ja kyllä sinne aina yksi jonon jatkoksi sopii. Kapakoitsijoita kovistelemaan...
 
Konsultti? Esimerkiksi meillä joutui lähtemään yksi ylemmän tason IT päälikkö syystä, että ei tahtonut tulla toimeen johdon kanssa. Kuukauden pari hän käppäili tuolla turuilla ja toreilla ja alkoi sitten - yritysjohdon konsultiksi! Tekee nykään kuulemma hyviä tilejä. Ehkä ruohonjuuritason musiikkialaakin tuntevalle konsultille voisi olla jossain tilanteessa käyttöä.
 
Toisaalta, samaa herkkua sitä on kaikilla aloilla nykyään tarjolla. Työsuhteet on lyhyitä ja elämän aikana voi joutua vaihtamaan ammattia kolme, neljä, viisikertaa. Ei se mitenkään ennen kuulumatonta ole ollenkaan.
 
Mutta itse aiheeseen vielä sen verran, että tuo on juuri se mikä minua tässä kiusaa. Siis se että elämänsä musiikille uhranneet ja muuta ammattia / kokemusta vailla olevien ihmisten toimeentulo on "vaarassa". Sanoppa minkä tähden se on aina niin, että se on se yksittäinen (ja osin puolustuskyvytön) ihminen ja työntekijä joka on se kärsiä? Onko niin, että muita potentiaalisia kärsijöitä ei ole?
 
Ehkä näin on. Toisen voitto on toisen tappio. Nyt esimerkiksi kuulemma Gramex järjesti kansanedustajille pippalot hyvin tehdystä työstä (tekijänoikeuslaki). Olisi mukava kuulla mitä niin hyvää se tuo itse musiikintekijälle, että se antaa aihetta kestitä muiden rahoilla kellokkaita?

Näinkö meinaat. Toisaalta, kovastihan nämä samat hemmot on ollut vaatimassa yksityisiltä ihmisiltä miljoonakorvauksia, että ei kai se nyt 100 tonnia per CD suurelta monikansalliselta yritykseltä paljonkaan ole.
 
No vaikka noiden cd:n ostajien tietokoneet räjähtäisivät, niin tuleehan sille hintaa. Tosin herkkähipiäisten nörttien suurella vaivalla imutetut pornokuvat siellä koneiden kovalevyillä saattavat hyvinkin olla korvaamattomia. Ehkä se 100 000$ on hyvä ja sopiva summa.

Olen itse miettinyt, että ehkä myös musiikin tuottajienkin pitäisi vähän tarkastaa näkemyksiään aiheen tiimoilta. Internetin myötä on musiikin tarjonta kuluttajalle, tai käytännössä sen hankkimisen helppous, ihan toista kuin vielä 10 vuotta sitten. Kuluttajalla on valinnan vapaus joko ostaa musiikkinsa laillisia kanavia pitkin tai warettaa se ilmaiseksi.
 
Itse ainakin olen huomannut kulutustottumuksieni muuttuneen. En enää juuri koskaan osta levyä "sokkona", vaan lähes aina olen kuullut sitä tavalla tai toisella jossain. Tästä mainiona esimerkkinä Mokoma, joka Kurimus -levynsä aikoihin (ollessaan vielä melko tuntematon nimi), julkaisi "Takatalvi" sinkkunsa ilmaiseksi netissä. Osittain tämän johdosta sana bändistä levisi, ihmiset saivat maistiaisen levyn sisällöstä ennen ostopäätöstä ja levy myi hyvin.
 
Ehkä siis musiikin tekijöidenkin pitäisi tulla hieman kuluttajia vastaan, jotta päästään molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ja waretus saadaan vähenemään. Mielestäni levynmyyntiä ei ainakaan heikennä se, jos kuluttajalla on mahdollisuus ladata kappale tai pari levyltä ja tehdä osto/ostamattajättämis -päätöksensä sen pohjalta. "Minähän en ilmaiseksi työni hedelmiä jaa" -ajattelu alkaa olla tuhoon tuomittu.
 
Waretusta ei mielestäni tarvi kokonaan edes saada kuriin, koska iso osa ihmisistä jotka sitä tekevät, eivät niitä levyjä ostaisi kuitenkaan. Ja toinen iso osa warettajista ostaa hyväksi havaitsemansa levyn hyllyynsä ihan "support" mielessä.
 
Tällaisia pyöri pääkopassa tämän aiheen tiimoilta keskiviikko aamuna...

Ehkä siis musiikin tekijöidenkin pitäisi tulla hieman kuluttajia vastaan, jotta päästään molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ja waretus saadaan vähenemään. Mielestäni levynmyyntiä ei ainakaan heikennä se, jos kuluttajalla on mahdollisuus ladata kappale tai pari levyltä ja tehdä osto/ostamattajättämis -päätöksensä sen pohjalta. "Minähän en ilmaiseksi työni hedelmiä jaa" -ajattelu alkaa olla tuhoon tuomittu.
 
Tämä on mainio esimerkki siitä mielikuvituksettomuudesta ja suoranaisesta luovuusköyhyydestä, mitä musiikkibisnes on osoittanut markkinointiponnistuksistaan koko netin olemassaolon ajan. Vielä tänäkin päivänä ainoa alan tuntema tapa tuoda esiin uusia artisteja on jo 25 vuotta vanha, ja helvetin kallis, musavideo. Tähän verrattuna maistiaisbiisien jakaminen netissä olis lähes ilmaista, mutta edellyttäisi tietysti että musiikissa olisi jotain sisältöä, mikä toisaalta kyllä ainakin osittain selittää sen miksi musaa on helpompi myydä perseenpyöritysvideoilla kuin itse sisällöllä.
 
Jos vertailukohdaksi ottaa esim. aikuisviihdeteollisuuden, joka tajusi jo kymmenen vuotta sitten että tarjoamalla yleisölle ilmaisia näytteitä netissä saadaan huokuteltua myös maksavia asiakkaita palvelujen käyttäjäksi sen sijaan että olisi jäänyt parkumaan yhteiskunnalta ohjaavia toimia vanhan lehti- ja videobisneksen pelastamiseksi uusien jakelutekniikoiden paineissa. Ja miten on pornoteollisuuden käynyt? Kioskeissa näyttää edelleenkin olevan lehtiä myynnissä samassa mittakaavassa kuin kymmenen vuotta sitten ja lisäksi netin kautta teollisuuteen virtaa euroja ja taaloja aivan eri malliin kuin vanhoihin kaavoihin kangistuneessa musiikkibisneksessä. Ainakaan minä en heti keksi miksei musiikkibisneksessä olisi voinut käydä samalla tavalla, oikeastaan ainoa ero on siinä että aikuisviihdebisnes ei ole 80 prosenttisesti neljän suuren kansainvälisen megayhtiön hallussa, mikä taas estää todellisen kilpailun toteutumisen alalla.
 
Korjaus:
Onhan musateollisuus sentään keksinyt uusiksi markkinointikeinoiksi Idols ja Popstar tv-formaatit.