Yleistä keskustelua musiikista ›

Itse asiassa ihmisen evoluutiossa naiset ovat aina olleet keräilijöitä. Kun fyysisesti mammuttijahtiin paremmin soveltuneet miehet ovat lähteneet mammuttijahtiin, ovat naiset sillä välin omalta osaltaan parantaneet lauman ruokatilannetta poimimalla marjoja ja sieniä.
 
Niin minusta marjojen poimiminen ja keräily on ihan pikkusen eri asia. Vai onko ne naiset nimenomaan haalineet jotain kokoelmaa marjoista?

Niin minusta marjojen poimiminen ja keräily on ihan pikkusen eri asia. Vai onko ne naiset nimenomaan haalineet jotain kokoelmaa marjoista?
 
No miks ne muuten niitä olis noukkinu, syötäväks vai? Hoho, äijäthän oli jo mettällä.

Niin minusta marjojen poimiminen ja keräily on ihan pikkusen eri asia. Vai onko ne naiset nimenomaan haalineet jotain kokoelmaa marjoista?
 
Itseasiassa koska se tieteellinen nimitys on "metsästäjä -keräilijät" niin kyllä. Ei siellä mitään poimittu vaan nimenomaan siis keräiltiin. Joo.

Miksi omistaa miljoona soitinta?
 
Koska se on helvetin mukavaa hommaa, niinkuin melkein kaikki muukin tässä elämässä. Kivaahan se on sänkypainin ja muun lastentekemisen välissä käydä omaa soitinarsenaliaan läpi ja soittaa sormet verillä eri kitaroitaan ja muita .
 
Itsellä kitarapuolella on tällainen kattaus tällä hetkellä:
 
- Yksi hevikitara Kramer nightswan (myynnissä ollut, mutta taitaa jäädä sittenkin kotiin, kun ei viitsi 13 vuotista suhdetta lopettaa), tällä vinguttelut ja tuplahb-saundit
- Yksi perus-strato Squier, peruskeppi perusjuttuihin
- 355 Epi, ollut myös jo 12 vuotta, oma soundinsa tässäkin
- 12 kielinen jammu akustinen, tarpeellinen tämäkin yli 10 vuotta ollut
- 5 kielinen luottobasso Washburn, yli 10 vuotta omistanut
- 5 kielinen nauhaton basso, oma soundinsa
- 6 nailon Landola, paljon käyttänyt äänityksissä
- Landolan orkesterikitara 2:lla yksikelaisella mikillä, perkeleen hieno soundi
- Sitar, hieno jo pelkästään ulkonäöltään, yli 10 vuotta tämäkin jo ollut
- Lap steel, paljon tullut ääniteltyä lähiaikana
- Mandoliini, hyvä lisä, parempi tasoinen olisi kiva
- Itserakennettu keskeneräinen strato/thinlinemikälie
 
Paljon olen noita kielisoittimia omistanut vuosien varrella, paljon olen myynyt myös pois ja ne mitkä ovat jääneet omaavat kaikki oman soundinsa, jolla on paikka meikäläisen soittoharrastuksessa. Samat sanat myös kosketinpuolella.

Niin minusta marjojen poimiminen ja keräily on ihan pikkusen eri asia. Vai onko ne naiset nimenomaan haalineet jotain kokoelmaa marjoista?
 
Varastoon varmastikin kyllä. Kuten monet muutkin keräilijät keräävät tavaroita varastoon.:)

Vaihtelun vuoksi! Kun kyllästyy toiseen ottaa toisen ja OLA! Lisäksi eri kitaroilla tulee soitettua eri musiikkityllejä, joka tuo kitaristille monipuolisuutta.

kyllä se on niin että pitää olla ykkös-soitin ja vaikka sata, ei itselle niin arvokasta ritsaa..

Käytännön syistä. Välillä pitää olla identtiset soittimet eripuolilla kaupunkia/maata/maailmaa.

En nyt varmaan ole kovin true-muusikko, kun en ymmärrä tällaista tosirokkarin itsestäänselvyyttä, mutta miksi monet ihmiset omistavat useita kitaroita.
 
Mulla on kolme sähkösta ja akustinen. Kaks niistä sähkösistä on 6-kielisiä ja yks 7-kielinen. Ostin toisen (uudemman) kitaran lähinnä siksi että laatu on enemmän kuin kohdallaan ja keikoille tarvitsee aina varakitaraa. Onhan se noloa lähteä kesken keikan vaihtamaan kieltä :P
 
7-kielisiä biisejä on kans, mutta tällä hetkellä se kerää pölyä kunnes taas iskee inspiraatio!

Miksi omistaa miljoona soitinta?
 
Jaa-a. Oikein hyvä threadi. Itsellä tuo 'miljoona' on jäänyt kitaroissa seitsemään: 5 kitaraa & 2 bassoa -toisessa neljä ja toisessa viis kieltä.
 
Sen lisäksi on piano + 2 kpl stagepianoja + urku + pnohaitari + moduleja 3
 
Kitaroissa olen pyrkinyt merkkiuskollisuuteen. Kosketinsoittimissa käytännöllisyyteen.
 
Ja onhan tolla keräilyvietilläkin merkityksensä. Tänäänkin etsin ja hain pelkästään myynissä olevien kitaroiden tietoja kolmisen tuntia.
 
Soittaminen on toki se pääasia.

Käytännön syistä. Välillä pitää olla identtiset soittimet eripuolilla kaupunkia/maata/maailmaa.
 
Jep, kun aikoinaan keikkareissulla ihmettelin kyytiin tulleen toisen bändin rumpalin juttuja seteistä joita hänellä oli jossakin aina muualla kuin mukana, kaveri totesi: "Merimiehellä on heila joka satamassa, mullon rummut joka pitäjässä."