Yleistä keskustelua musiikista ›

Hämärä: Kyseessä on todellakin yksilökohtainen ongelma, mutta ajattele nyt, jos vaikkapa Hanhiniemeä ja Yötä kuullessa alkaa meikäläisellä pumppu paukuttaa kahtasataa, taju meinaa karata ja hätäkakka lurahtaa housuun, niin onko silloin kyse hyvästä musiikista?
 
Sori väliinhuutelu, mutta kyllä itse vähän olisin sitä mieltä, että paskan ja huonon välillä on syytä nähdä ero. Jos siis jokin saa noin voimakkaita reaktioita aikaan, se on, minun mielestäni, ennemmin omasta mielestä paskaa - tässä kategoriassa painottuvat jokaisen henkilökohtaiset makupreferenssit - kuin huonoa. Voisiko olla niin, että huono on paitsi huonoudessaan ärsyttävää niin myös tylsää, ettei huonouteen viitsi oikein reagoida? Mitäänsanomattomuus on huonouden eräs ominaisuus?
 
Yön ja Komennen naisen lisäksi Kuustonen etc ja monet muut ovat sellaisia, että niiden ärsyttävyystekijät ovat niin ilmeisiä, että huonouden määrittely ajautuu helposti sivuraiteille, sellaiseen kritiikkien typeriin kuuntelematta paskaa tilanteisiin ja siitähän huonoudessa ei ole kyse. Jokainen biisi on oma universuminsa.
 
ozz3: Tämä saisi minulta äänen. Kaikkea muuta kuin omaperäinen sävellys, jonka kruunaavat kaksi kummallista vokalistia.
 
Despised Icon - Furtive Monologue
http://www.youtube.com/watch?v=mUaAjEB3acg
 
Tämä oli kyllä minusta huono. Tosiaan, kuten jo sanottiin, asenne vailla asennetta. Ihan tyhjä kipale, pelkkiä toisiinsa liimattuja osia, ei mitään kaarta tai pointtia, pelkkää pintaa, eikä saa aikaan mitänkäänlaista reaktiota, edes huonous pahasti edes ärsytä. Esimerkiksi Linkin Parkiin verrattuna hajanaisuus, keskustelemattomuus ja minkäänlaisten jännitteiden puute painaa tätä mielestäni alemmas.
 
E: yllä sanottiinkin sama samaan aikaan tiivistetymmin.

velipesonen: Hevimusiikissa naurettavuus on pakollista ja kaikkein naurettavin ei ole yhtä kuin kaikkein huonoin, ei alkuunkaan. Yleensäkin naurettavuus on lähellä jonkinlaista koomisuutta ja hyvällä onnella huumoriakin. Tässä Open the Gate -piisissä on minusta ihan mukiinmeneviä melodianriekaleita, ei ehkä kokonaista melodiaa mutta kuitenkin ihan toimivia asioita järkevässä suhteessa sointuun ja taustan rytmiikkaan. Ei ole huonoin.
 
Juu en tätä huonommaksi tarkoittanutkaan. Kun nämä tässä näyttivät etsivän sitä typerintä kikkelihevibändiä niin päätin offtopiccina heittää sen :)
Nojaa, eipä tuolla suurta merkitystä ollut.

Askr: paskan ja huonon välillä on syytä nähdä ero.
 
Allekirjoituskamaa :D

Suurlähettiläät on vastenmielinen bändi, samoin Neon2 ja vastaavat. Oksennus. Hyi.

Hämärä: Seuraavaksi ainakin Larry Carlton ja Steve Gadd saavat kutsun Suomeen..
 
Täällähän tuo vanhustenhuolto pelaa. ei siinä, Carlton tuntuu olevan voimissaan.
 
Suurlähettiläät on vastenmielinen bändi, samoin Neon2
Ekaan sama, tokaan eri.

Suhtaudun musiikkiin valitettavan tunnepitoisesti, reagoin aiheeseen liian herkästi, myönnän, jatkan silti paskimman biisin etsintää. Vai pitäisikö paskimman biisin etsintään perustaa uusi viestiketju tai kenties vaarallisimpien biisien etsintään.
Muuten Suurlähettiläät antoi positiivisen testituloksen täälläkin, alkoi jo pillistä puristaa ja tajunta hieman sumentua pelkkä ajatuskin siis yhtyeen kuulemisesta herätti minulla näin voimakkaan reaktion. Siis erittäin paskaa musaa meikäläisen näkökulmasta,

Muuten yksi Eki just soitti mulle, olimme kaverin kanssa aikanaan samassa paniikkihäiriö-vertaistukiryhmässä ja kerroin sitte hänelle tästä äänestyksestä. Mies innostui laukomaan suustaan ilmoille ainakin seuraavia tekijämiehiä: Lee Ritenour, Al Di Meola ja suomalaisista Funkykarkurit. Yhtään kappaleen nimeä Eki ei kuitenkaan muistanut kun sillä on muisti päässyt menemään aika huonoon kuntoon. Liian lujat on Ekillä tropit. Itse olen taas nähnyt kerran Ritenourin jopa keikalla Pariisissa, kyllä meinasi taas henki lähteä. Hyperventiloin loppuillan muovikassi päässä jonkun Pariisilaisen ostosparatiisin vessassa ennen kuin luimistelin vihdoin omaan hotelliin.

Uusi ehdotus: Pekka Ruuska - Rafaelin Enkeli. Repikää siitä.

Lee Ritenourin nostaminen esiin on tärkeää. Minullekaan ei tule mieleen yhtään äijän biisiä, mutta sen miehen tuotannossa yhdistyvät 70-luvun fuusion pahimmat tunkkaisuudet 80-luvun aor-estetiikkaan. Jos joku tietää Ritenourin huonoimman kappaleen niin linkittäköön tänne.
 
Tässä on todellakin jouduttu hiukan jankuttamaan, ettei ärsyttävyys ole kuin eräs huonouden ominaisuus, vaikka se sitten olisi päällimmäinen. On totta että todella huonossa kappaleessa täytyy olla myös välittömästi ärsyttävä huono esteettinen pinta, jota luonnehtii mauttomuus. Mutta syvemmätkin osatekijät kappaleessa on tarpeen analysoida jotenkin, huonosti jos ei muuten.
 
E: Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleesta olen jazzmiehen kanssa täsmälleen samaa mieltä, se on yksi parhaista suomalaisista iskelmistä koskaan, vaikka muistuttaakin virrenveisuuta. Jossainhan sen sylttytehtaan pitää olla. Hakulinen on kuitenkin tehnyt kappaleen jollaiseen Kärjen Topi ei kyennyt.
 
Hakulisen lähdön jälkeen Yö teki kyllä muutaman aika kehnonkin biisin 80-luvun lopussa, en nyt vain saa päähäni mitään niistä, hyvän merkki kai sekin.

Tämä nyt menee osin aiheen vierestä, mutta jos nyt tulevaisuuteen haluaa tähyillä, niin myös Kuustonen, Kaartamo, Kettunen, Ritenour saattaisi olla mielenkiintoinen yhdistelmä. Kunhan vain ymmärtäisivät studiossa pysyä erossa esimerkiksi LSD:n kaltaisista aineista.

Maailman huonoin biisi olisi juuri sellainen, jonka saattaisi itse tehdä kun verensokeri on tarpeeksi alhaalla ja sisäinen rockpoliisi ei ole hereillä.
 
Tämän takia maailmassa on aika vähän todella huonoja ja todella hyviä biisejä.
 
Ihan kivoja sen sijaan on aivan liikaa.

jazzmies: Allekirjoituskamaa :D
 
:) allekirjoittanet siis nyt sen, että kappaletta on lähestyttävä sen omista lähtökohdista, ei omista tyylipreferensseistä?
 
velipesonen: On totta että todella huonossa kappaleessa täytyy olla myös välittömästi ärsyttävä huono esteettinen pinta, jota luonnehtii mauttomuus.
 
Minusta mauttomuus liitty ärsyttävyyteen, mutta ei päällimmäisenä huonouteen; maku on muuttuvaa sorttia ja mauttomaksi leimaantumiseen vaikuttavat suuresti biisin ulkopuoliset tekijät, tyylikeinojen muuttuva ajankohtaisuus, liiallinen suosio, etenkin vääränlaiset yleisöt jne. Eilisen tyylikkyys on tämän päivän mauttomuutta ja päinvastoin. Ellei sitten puhuta klassikoista, mutta silloin pitäydytään myös kaikkein eniten tunnustetussa hyvässä maussa, eikä se ole hyvyydenkään kannalta mielenkiintoista.

velipesonen: Yö teki kyllä muutaman aika kehnonkin biisin..
 
Yö-yhtye on mulle kyllä sellainen punainen vaate, jonka aarioita radiosta kuullessani olen jopa laittanut sormet korviin. Ei läpeensä huonoa musiikkia tietenkään, mutta siinä on yleensä monta piirrettä jotka ylittävät ärsytyskynnyksen. Kun olen nyt tämän meneillään olevan huonouskeskustelun varrella alkanut avartaa kuuloaistiani myös ennen ahdasmielisesti tuomitsemiani orkestereita kohtaa, päätin kuunnella jossain vastaan tullen Arjen kauneus-kappaleen, en tiedä onko uusi vai vanha.
 
Tätäkin kappaletta vaivaa mielestäni bändin perusongelmat: intro ja kitarasoolo ovat aina elämääsuuremman liioiteltuja tuossa yhteydessä, kuin jostain rock-oopperasta, mutta sitten säkeistöt ovat jotenkin yksitoikkoisia, vaisuja ja laimeita. Ikään kuin jäädään suuntataidottomina johonkin välitilaan, jossa ei tiedetä halutaanko musiikkiin koko avaruuden tunnelma vai hämyinen jokamiehen baari. Sanoitukset ovat jotenkin niin naiiveja ja töksähteleviä, toki ymmärrän että iskelmämusiikkiin ne jotenkin kuuluu, mutta yksinkertaisiakin asioita voisi ilmaista paljon sujuvamminkin. Pelkästään kertosäkeessä toistuva lause "Katso mua silmiin itseesi luottaen", viestii minulle siitä että ei ole oikein ehditty miettiä sanoitusten rakennetta. Biisi sisältää taas myös sitä turhanaikaista kohkausta, pateettista paatoksellisuutta ja jotain sellaista tekaistua mahtipontista, laskelmoitua ja pinnallista, joka ei vaan ole mielestäni kokonaisuutena täysin uskottavaa. Jotain jännitettä luovia nyansseja siitä puuttuu, että se jaksaisi kiinnostaa koko matkan, tarvittaisiin ehkä lisää sellaisia Queen-tyyppisiä ominaisuuksia joita en nyt osaa heti yksilöidä. Bändiä en enää tuomitse totaalisesti, onhan siinä paljon hyvää ja toki se Lumivalkoinen rakkaus on jo parempi(vaikka typerä sekin), vaikka en silti käsitä että ihmiset ovat kuulemma soittaneet sitä mm. häämarssinaan.
 
Tämä oli tämmöinen sivuhuomautus, aihetta sivuten. En siis ehdota huonoimmaksi biisiksi, vaikka mielestäni aika huono onkin.

Askr: :) allekirjoittanet siis nyt sen, että kappaletta on lähestyttävä sen omista lähtökohdista, ei omista tyylipreferensseistä?
 
Näihän minä olen aina menetellytkin. Olen aina kritisoinut huonoja kappaleita ja huonoa esittämistä musiikinlajista riippumatta vain kuullun perusteella. Minulle klassinen on jazzia, joka puolestaan rokkaa klassisesti.
 
"Paskuus" on kuulijan korvissa - mitä kouliintumattomampi korva, sen enemmän sekundaariset tekijät vaikuttavat musiikkikappaleen arvottamiseen. Taas mitä harjaantunempi korva kuulijalla on, niin sitä enemmän nousee teko ja tekeminen esille.
 
Yön Ollin epävarmuudessaan varma tulkinta saa kuulijan todellakin jännittämään, onnistuuko seuraava fraasi lainkaan, mutta juuri siinä täytyy olla kansan syvälle riville jotakin X-faktoria - normi-Esa lauluaa normihuonosti, joten tarina välittyy raakana kuulijalle, oli tarina sitten hyvä tai ei. Sovitukset ja esittäminen muutoin on ammattimaista, tarkkaa, mitä radiosoitto taustalta vaatii. Ymmärrän miksi Yö on niin suosittu ja ikuinen, joten iskelmäfinlandia tulee samalla ehdottomasti ansaituksi. Enää en vaihda radiokanavaa Yön kohdalla, toisin kuin Kingston Wallin.

Arvoisa Jazzmies, et taida olla sienimiehiä, noh eipä taida olla Lindholmin Ollikaan.

jazzmies: Enää en vaihda radiokanavaa Yön kohdalla, toisin kuin Kingston Wallin.
 
Kyllä ulkopuoliselle vaan helposti muodostuu sellainen ajatus, että syystä tai toisesta olet jatkuvasti aivan kohtuuttoman ankara noin yleisestiottaen rockia kohtaan - ja Kingston Wallista samoin kuin aiemmista Metallica, Dio etc kommenteista päätellen erityisesti juuri sitä rockia/heavya/metallia kohtaan, joka sijoittuu ajallisesti sidottuun jaksoon, makuun liittyvää yhteneväisyyttäkin on, tyylieroista huolimatta - eikä voi välttyä esim. siltä ajatukselta, että ne koetteelvat, syystä tai toisesta, lähtökohtaisesti ärsytyskynnystäsi sinulle ylitsepääsemättömällä tavalla. Et näytä saavan niihin millään etäisyyttä, kuten nyt esimerkiksi Yöhön. :).

Ultrasonido: ja toki se Lumivalkoinen rakkaus on jo parempi, vaikka en silti käsitä että ihmiset ovat kuulemma soittaneet sitä mm. häämarssinaan.
 
Yhteiskunnallinen sivuhuomio: Kappaleen sanoitus on avoimen ateistinen ja lisäksi vielä kertoo ettei rakkus kestä kuin hetken. Totta tai ei, kappaleen vuonna 2003 ja sen jälkeen saama jättiläissuosio kertonee siitä että olemme siirtyneet kulttuurihistoriallisesti uudenlaiseen aikaan joka kieltää sekä Jumalan että romanttisen rakkauden pysyvyyden. On mielenkiintoista ajatella että pian sitä lauletaan vanhainkodeissa, ellei lauleta jo, ja olen vuorenvarma että sellainenkin henkilö löytyy joka keksii vaatia sitä Virsikirjaan liitettäväksi, onhan sinne vaadittu jo mitä lie Juicen biisejäkin.

velipesonen: Yhteiskunnallinen sivuhuomio: Kappaleen sanoitus on avoimen ateistinen ja lisäksi vielä kertoo ettei rakkus kestä kuin hetken. Totta tai ei, kappaleen vuonna 2003 ja sen jälkeen saama jättiläissuosio kertonee siitä että olemme siirtyneet kulttuurihistoriallisesti uudenlaiseen aikaan joka kieltää sekä Jumalan että romanttisen rakkauden pysyvyyden. On mielenkiintoista ajatella että pian sitä lauletaan vanhainkodeissa, ellei lauleta jo, ja olen vuorenvarma että sellainenkin henkilö löytyy joka keksii vaatia sitä Virsikirjaan liitettäväksi, onhan sinne vaadittu jo mitä lie Juicen biisejäkin.
 
Eikös tuo Rakkaus on lumivalkoinen kerro itsemurhasta? Vai olenko nyt aivan metsässä? Muistelen Hakulisen haastattelusta lukeneeni.
 
Jussi Hakulinen on minusta hieno biisintekijä joka saa siitä hyvin vähän krediittiä.

Bongowing: Euroviisukertosäe + mukaraskaus a'la Sentenced
http://www.youtube.com/watch?v=wkLhAxbUecw
 
Hyi helvetti, nyt ollaan pohjalla.

Nuorempana oli joskus naisten kanssa hankalaa, kun monet tykkäsivät esimerkiksi juuri Pauli Hanhiniemen tuotannosta ja minä taas sitten en tykännyt, syyt ovatkin jo kyllä tulleet osaltani selvitetyiksi. Tietyt suoritukset suorastaan vaikeutuivat, naisten tekemien hankalien musiikkivalintojen myötä. Onko muilla ollut vastaavia ongelmia, vai pitääkö mennä yksityiskohtiin. Nyt menee tietysti jo paremmin kun ei ole enää naisia samalla tavalla kimpussa kuin silloin ennen.