Yleistä keskustelua musiikista ›

Onpas täällä taas väännöt.
 
Tuo Jäykkiksen ehdottama latausmääriin perustuva hyvitysmaksun jakaminen pitää sisällään kyllä paljon ongelmakohtia:
 
- Kuka hallinnoisi virallista tietokantaa, johon latausmäärät arkistoitaisiin? Kuinka tähän arkistoon saataisiin satojen eri alustojen lataukset tilastoitua? Mikä tärkeintä, kuinka suuri osuus hyvitysmaksun tulosta menisi näihin hallinnollisiin kuluihin?
- Entä kuinka ulkomailla sijaitsevat palvelut vaikuttaisivat tähän kuvaan (esim. nykyään lähes jokaisella bändillä on MySpace-sivut, joista tulee merkittävä määrä latauksia.)
- Kuten aikaisemmin on jo otettu esille, latausmääriä on todella helppo manipuloida. Ennen esim. Mikserin listoille pääsii kärkeen viemällä kursorin biisin latausnapin päälle ja pisti enterin pohjaan. Hetkessä oli sitten satoja latauksia biisillä. Enää tuollainen ei onneksi onnistu. Järjestelmät, joissa on mahdollisuus vilpille, saavat sitä vilppiä varmasti osakseen.
 
Tekijänoikeusjärjestelmään liittyy paljon epäkohtia ja varmasti sitä hallinoiva koneisto voisi olla hieman kevyempi. Selkeä tarve niille kuitenkin on ja asiakkaat ovat ainakin suurelta osin tyytyväisiä, kun kilpailevaa järjestelmää ei ole tullut markkinoille. Ehkä voisit Jäykkis perustaa sellaisen, kun niin kovasti osoitat täällä pettymystä TO-järjestöihin.

Vaan mitäpä jos ei jäädäkkään näpräämään hallinollisesti ja markkinat määräävät tylysti suunnan?
 
"Nokia lanseeraa Comes with Music -ohjelman
Nokia esitteli Amsterdamissa myös Comes with Music -ohjelman, jossa kuluttaja saa yhteensopivan Nokian laitteen hankkiessaan rajoittamattoman oikeuden vuoden ajaksi yhteensä miljooniin musiikkikappaleisiin suurelta joukolta artisteja. Kun vuoden määräaika on umpeutunut, kuluttaja voi pitää kaiken lataamansa musiikin myös tilauksen päätyttyä."
 
http://www.nokia.fi/A4351021?newsid=1172943
 
Mikäs olis sopuhinta miljoonista zipaleista kerralla...laillisesti vielä...?

- Kuten aikaisemmin on jo otettu esille, latausmääriä on todella helppo manipuloida. Ennen esim. Mikserin listoille pääsii kärkeen viemällä kursorin biisin latausnapin päälle ja pisti enterin pohjaan. Hetkessä oli sitten satoja latauksia biisillä. Enää tuollainen ei onneksi onnistu. Järjestelmät, joissa on mahdollisuus vilpille, saavat sitä vilppiä varmasti osakseen.
 
Ja edelleen tämä: miten se muka jaetaan?
 
Malli A:
Jos joka latauksesta annetaan senttimäärä x, niin helposti ihmiset voivat manipuloida itsestään miljonäärejä. Kun ei se hakkerointi oikeasti ole niin vaikeaa, tai ainakaan oikeiden ihmisten löytäminen ole vaikeaa jos on tiedossa helppoa rahaa helposti. Ainahan voi laittaa sen systeeminsä jonnekin Hollannin maaperälle Piratebayn tyyliin ja sanoa että "nyäh nyäh, ei TÄN maan lainsäädännön mukaan tää oo rikos".
 
Malli B:
Jos on könttäsumma x, josta annetaan prosenttiosuuksia latausten mukaan, niin mikä on sopiva könttäsumma ja mistä se otetaan? Pitäisikö valtion ykskaks päästä niihin rahasummiin mitä kaupallinen viihde käsittelee. "Noo, tosta kato lätkästään tommonen parikyt miljaardia jaettavaksi". Eli tuskinpa. Jaettava määrä olisi rutkasti pienempi. Ja joka kerta kun joku kuuntelee mun biisin, se olisi kaikilta muilta pois.
 
Mallia: 10 miljoonaa euroa könttä
10 miljoonaa latausta (todella pieni määrä, oikeasti, muistakaa että jos niitä voi "vastikkeetta" ladata niin porukkahan lataa)
euro per lataus
 
Nyt jos uuden vuoden myötä uudet biisit saisivat vaikka 3 miljoonaa latausta, niin se meinaisi että:
 
10 miljoonaa euroa könttä
13 miljoonaa latausta
0,77 euroa
 
Ensimmäisessä tilanteessa 300 latauksen jälkeen bändillä on 300 euroa handussa. Sillähän melkein maksaa Hoasin yksiön.
 
Toisessa tilanteessa rahaa jää 231 euroa. Ja mitä enemmän porukka lataa, sitä vähemmän ne yksittäiset lataukset enää merkitsevät. Ja kun nyt puhutaan vielä ihan säälittävän pienistä latausmääristä.
 
---
 
En tiedä, mut jos mun pitäisi maksaa veroa siitä, että saan ladata musiikkia, niin silloin se ainakin mun oikeuskäsityksen mukaan oikeuttaisi mut lataamaan aivan helevetinmoisesti tavaraa. Joten mallin A mukaan tarvittaisiin eksponentiaalisesti kasvava määrä rahaa ja mallin B mukaan verosta ei loppujen lopuksi olisi konkreettista hyötyä kenellekään.
 
Ihmettelen nyt vieläkin miksi on niin vaikeaa maksaa haluamastaan tuotteesta hinta, joka kattaa tekijälle myös valmistuskulut ja mahdollistaa uuden tuotteen täyspäiväisen tekemisen.

Vaan mitäpä jos ei jäädäkkään näpräämään hallinollisesti ja markkinat määräävät tylysti suunnan?
 
"Nokia lanseeraa Comes with Music -ohjelman
Nokia esitteli Amsterdamissa myös Comes with Music -ohjelman, jossa kuluttaja saa yhteensopivan Nokian laitteen hankkiessaan rajoittamattoman oikeuden vuoden ajaksi yhteensä miljooniin musiikkikappaleisiin suurelta joukolta artisteja. Kun vuoden määräaika on umpeutunut, kuluttaja voi pitää kaiken lataamansa musiikin myös tilauksen päätyttyä."
 
http://www.nokia.fi/A4351021?newsid=1172943
 
Mikäs olis sopuhinta miljoonista zipaleista kerralla...laillisesti vielä...?
 
Näköjään Universal Musicin artistikantaan ovat sopineet diilin. Nokian suhtautuminen tekijänoikeuksiin nyt tiedetään yleisesti, mutta kai Nokia sitten maksaa rojaltit käyttäjiensä puolesta. Tai sitten Universal korvaa suojateillee. En nimittäin usko että levy-yhtiökään voi tuosta noin tarjota musiikkia vastikkeetta sopimuksessa. Tai vaikka voisikin, niin tuskin siitä lehdistötiedotteessa toitotettaisiin.

En tiedä, mut jos mun pitäisi maksaa veroa siitä, että saan ladata musiikkia, niin silloin se ainakin mun oikeuskäsityksen mukaan oikeuttaisi mut lataamaan aivan helevetinmoisesti tavaraa. Joten mallin A mukaan tarvittaisiin eksponentiaalisesti kasvava määrä rahaa ja mallin B mukaan verosta ei loppujen lopuksi olisi konkreettista hyötyä kenellekään.
 
Jos mediaveroon mentäisiin, siihen mentäisiin siksi että waretusta ei saada pysymään kurissa ja laillisten äänitteiden kauppa oikeasti romahtaa. Silloin tuo malli B takaa kuitenkin tekijöille tulot. (EDIT: Ja pottihan olisi se mitä verolla on kerätty).
 
Loppujen lopuksi ei ole niin ongelmallista, lataavatko ihmiset enemmän kuin ehtivät kuuntelemaan, jos he käyttävät musiikin kuunteluun edelleen vähintään saman verran kuin nyt. Hillitön latailu saattaa toki vääristää korvausten jakoperusteita, jos ihmiset latailevat sokkona mitä sattuu. Toisaalta hillitön latailu saattaisi ennenpitkää lopahtaa kun ihmiset tajuaisivat että se on turhaa, musiikki pysyy muutenkin saatavilla.
 
Mediavero ei ole ainoa malli jossa kiinteällä maksulla saisi kuunnella miten paljon haluaa. Eiköhän tuollaisia ole tälläkin alalla jo nähty, ei vain näin kattavia. (EDIT: esim. MSN MUSIC n. 8 euron kuukausimaksulla saa kuunnella niin paljon kuin haluaa. Itselle ei voi ladata. Veromallissa striimauksen ja latauksen ero katoaa, kun kuluttaja joka tapauksessa joutuu maksamaan jatkuvasti.)
 
Jos mediaveron em. tilanteessa mentäisiin, moni täällä esitetyistä ongelmista saataisiin kyllä ratkaistua. Henkilöllisyyden luotettava tunnistaminen netissä on alue joka varmasti on kehityksen alla. Hankalimpana näen asian kansainvälisen puolen; malliin on koko lailla vaikea siirtyä paikallisesti. Tuntuu aika ongelmalliselta jos vero kattaisi vain kotimaisten teosten latailun, ulkomaisesta pitäisi maksaa.
 
Tämä on osaltani teoreettista pohdiskelua. En ole mediaveroajatuksen ystävä ainakaan tällä hetkellä. Mieluummin maksan siitä musiikista mitä haluan kuunnella.
 
EDIT: P.S. Jos tällaiseen malliin mentäisiin, niin arvelenpa että valtio delegoisi hommat Teoston pyöritettäväksi ihan samoin kuin tuon hyvitysmaksun nykyään.

Näköjään Universal Musicin artistikantaan ovat sopineet diilin. Nokian suhtautuminen tekijänoikeuksiin nyt tiedetään yleisesti, mutta kai Nokia sitten maksaa rojaltit käyttäjiensä puolesta. Tai sitten Universal korvaa suojateillee. En nimittäin usko että levy-yhtiökään voi tuosta noin tarjota musiikkia vastikkeetta sopimuksessa. Tai vaikka voisikin, niin tuskin siitä lehdistötiedotteessa toitotettaisiin.
 
Aamulehti tänään:
 
"Palvelun hinta ujutetaan osin puhelimen hintaan ja käyttö on ilmaista. Arvion mukaan latauspalvelun käyttäjäkohtainen arvo on lähes 100 euroa.
 
........
 
Nokian etu on siinä että voi myydä musiikkipuhelimia jopa 100 - 150 miljoonaa vuodessa.
 
...........
 
E: Universal Musicilla on hallussaan neljännes musiikkimarkkinoista. nokia neuvottelee myös muiden jättiläisten kanssa. Kellä on varaa toteutuessaan jäädä tuosta pois, tavalla tai toisella?
 
"Nokian iskun kohteena ovat Apple ja I-Phone. Edessä on taistelu digi-musiikin jakelun herruudesta."

Tämä on osaltani teoreettista pohdiskelua. En ole mediaveroajatuksen ystävä ainakaan tällä hetkellä. Mieluummin maksan siitä musiikista mitä haluan kuunnella.
 
Uskon, että mediaveron pakkomaksu olisi ihmisille paljon suurempi ongelma, kuin nykyinen hyvitysmaksu. Arvatkaapa tulisiko sitten valitusta.

Kaikkiin malleihin sisältyy koko joukko avoimia kysymyksiä, niin myös nykyiseen (esimerkiksi waretus).
 
On kysymyksiä joihin ei voi jättää vastaamatta. Jos / kun vastaaminen, tai edes kysymyksen käsittely, on liian hankalaa, niin sitten vastauksen antaa evoluutio. Pelkään jälkimmäistä. Se voi kuitenkin olla ainoa tapa löytää edes jokunlainen vastaus kaikkein kipeimpiin kysymyksiin.
 
On myös kysymyksiä joihin olisi erittäin hyvä saada vastaus joka tapauksessa, mutta joiden paino riippuu keskeisimpien kysymysten vastauksista (esim. suosion mittaaminen).
 
Lisäksi on kysymyksiä joihin ei tarvitsekaan vastata. Tapaukset EMI ja Warner ovat niitä. Yritystoimintaan kuuluu riski ja sen ajoittainen kongretisoituminen. Niin on käynyt nyt viihdeteollisuudelle, eikä valtioiden kuulukaan kantaa huolta siitä.
 
Minusta tuntuu, että ensimmäisen prioriteetin kysymys on se jonka aina aika ajoin retorisena kysymyksenä tipautan tässäkin keskustelussa ja johon luultavasti viimeiseksi, jos koskaan, saadaan vastaus: Minkälainen on se tekijänoikeus jonka valtion pitää lakiensa ja asetustensa kautta tekijälle taata?
 
Onko se oikeus jonka valtion pitää taata osalle tekijöistä ja jonka turvin murto osa kaikista tekijöistä pystyy hetken jopa elämään, vai koskeeko se solidaarisesti kaikkia virtuaaliyhteiskunnan (musiikinkin) tekijöitä, jolloin sen avulla ei varmastikaan suurta särvintä heru.
 
Älä siis kysy tekijänokeus vai ei, vaan kysy minkälainen tekijänoikeus. Kun tähän kysymykseen saadaan vastaus, niin meillä on selvillä suunta mihin pitäisi pyrkiä.
 
Klezbergin esille nostama kansainvälinen aspekti voi olla hyvä huomioida, mutta voi myöskin olla, että meidän tekoset tässä suhteessa ovat hyvinkin pian pelkästään kansallisia ratkaisuja.
 
Uskon, että me nähdään nopealla temmolla tilanne jossa, jos meillä ylipäätään on kotimaisia teostoja, niin he edustavat vain kotimaista perua olevaa materiaalia. Ennen pitkää kansainväliset mediajätit huomaavat, että kansallisten, sinällään mitään tuottamattomien haarakonttoreiden ylläpitäminen on tehotonta ja kallista ja päätyvät edustamaan itse omaa materiaaliaan.
 
Nokian tapaus on alkusoittoa tälle.
 
Nokian tapaus on muutenkin päänavaus jota onkin jo odotettu. Pidemmän päälle on mm. aika kestämätön ajatus, että alusta (iPod) maksaa pari kolme sataa ja sisältö 50 000 euroa. Nokian hintataso asettaa digi-musiikin hinnalle uuden kehyksen joka lyönee lyö ällikällä allofämpärinkin.
 
Nyt menee ihan nuoleskeluksi, mutta Klezberg tavoitti mediamallin ydinajatuksen: Kun kaikki maksaa joka tapauksessa, niin kuluttajalla ei ole kannustinta vääristää mittausta. Myöskin materiaalin lataaminen vain lataamisen vuoksi on täysin turhaa, koska se on joka tapauksessa aina saatavilla ja alasladattuna aiheuttaa kuluttajalle vain kustannuksia.
 
Ainoa jonka voisi ajatella haluavan vääristää mittausta on tekijä itse. Muutaman henkilön olisi kuitenkin aika hankala saada aikaan virhettä joka olisi esimerkiksi muutaman miljardin alaslatauksesta muuta kun marginaalinen, jos sitäkään.

Uskon, että mediaveron pakkomaksu olisi ihmisille paljon suurempi ongelma, kuin nykyinen hyvitysmaksu. Arvatkaapa tulisiko sitten valitusta.
 
Eipä ihmiset valita kirkollisverostakaan kun ei se erikseen prosenttina näy. Itsekin maksoin sitä muutaman vuoden turhaan kun en tiennyt asiasta. Kusettajat perkele. Onneksi kirkosta eroaminen on helppoa nykyään.

Onko se oikeus jonka valtion pitää taata osalle tekijöistä ja jonka turvin murto osa kaikista tekijöistä pystyy hetken jopa elämään, vai koskeeko se solidaarisesti kaikkia virtuaaliyhteiskunnan (musiikinkin) tekijöitä, jolloin sen avulla ei varmastikaan suurta särvintä heru.
 
Olisikohan tässä näiden ketjujen sisältämän kiistan ydin. Jäykkikselle tekijänoikeus tuntuu olevan ensisijaisesti tekijälle kuuluva oikeus tuloon. Ikäänkuin pelkkä tekeminen oikeuttaisi tuloon. Useimmat muut täällä, itseni mukaanlukien, varmaan ymmärtävät tekijänoikeudella oikeutta teokseen, mikä on välttämätön mutta ei riittävä ehto tulon saamiseksi teoksesta.

Olisikohan tässä näiden ketjujen sisältämän kiistan ydin. Jäykkikselle tekijänoikeus tuntuu olevan ensisijaisesti tekijälle kuuluva oikeus tuloon. Ikäänkuin pelkkä tekeminen oikeuttaisi tuloon. Useimmat muut täällä, itseni mukaanlukien, varmaan ymmärtävät tekijänoikeudella oikeutta teokseen, mikä on välttämätön mutta ei riittävä ehto tulon saamiseksi teoksesta.
 
Väärin. Pelkkä tekeminen ei oikeuta tuloon, tekeminen ja kulutus eli suosio oikeuttaa tuloon.
 
Mutta tarkenna tätä ...varmaan ymmärtävät tekijänoikeudella oikeutta teokseen....

Olisko tekijänoikeus - eli tämä on minun luomani asia.
Että tämä säilyy muodossa tai toisessa.
Ettei kuka tahansa "Madonna" voi ottaa aloittelevien tekijöiden parhaat ja tehdä niistä kivoja, kaupallisestikin menestyviä videoita, tvs.

Olisko tekijänoikeus - eli tämä on minun luomani asia.
Että tämä säilyy muodossa tai toisessa.
Ettei kuka tahansa "Madonna" voi ottaa aloittelevien tekijöiden parhaat ja tehdä niistä kivoja, kaupallisestikin menestyviä videoita, tvs.
 
Tämä on niinku pääpointti. Tulot on kivoja siinä sivussa, jotta voi myös jatkossa tehdä teoksia.

Väärin. Pelkkä tekeminen ei oikeuta tuloon, tekeminen ja kulutus eli suosio oikeuttaa tuloon.
 
Sitten ollaan samaa mieltä. Hyvä.
 
Mutta tarkenna tätä .
 
Ehken ole oikea henkilö määrittelemään tekijänoikeutta. Täällä lienee paljon väkeä jotka tekevät sen paremmin. Uskoisin että se koetaan aika pitkälle omaisuuden kaltaiseksi.
 
Tästä voidaan sitten siirtyä siihen mitä vaikutuksia mediaveromallilla olisi omaisuuden kaltaiseen tekijänoikeuteen. Omaisuutta ei ole pakko myydä, eikä tekijän tarvitse antaa teostaan ollenkaan jakeluun. Voi sitten kysyä pitääkö tekijän voida määritellä ehtoja jakelulle. Kuulostaa oikeudenmukaiselta, mutta kuinka paljon sitä tehdään tekijän halusta?
 
Omaisuuden myyjä voi asettaa sille haluamansa hinnan, mediaveromallissa aineistosta saa tuloja kysynnän mukaan. Ero ei kuitenkaan ole aivan ratkaiseva, olettaen että mediaverolla koottaisiin samaa luokkaa oleva summa mikä aikaisemmin äänitekaupalla kerättiin. En tiedä moniko tekijä oikeasti nykyäänkään vaikuttaa levyjensä hinnoitteluun tai pystyisi hyötymään siitä jos voisi. Mutta mediateollisuuden mahdollisuudet pelata hinnoittelulla häviäisivät.
 
Voi myös olla, että mediaveromallissa jakeluun päästettyä tuotetta ei voisi vetää takaisin. Toki tuo mahdollisuus voitaisiin tarjota, mutta se aiheuttaisi sitten hillitöntä hamstrauslataamista. En tiedä kuinka oleellinen tuo on. Nykyisessäkin tekijänoikeuslaissa tekijä luopuu oikeudestaan hallita teoskappaleen kohtaloa kun se on ensimmäisen kerran myyty EU:n sisällä (noista kahdesta viimeisestä sanasta voisin urputtaa lisää mutta jääköön tällä kertaa).
 
Tämä siis edelleen spekulointia. Yritän hahmottaa asiaa, en puolustella sitä.
 
EDIT: Olin ymmärtänyt että mediaveromalli sallisi ainoastaan teoskappaleiden kopioinnin omaan käyttöön sellaisenaan, eli että teoksen lainaaminen toisen osaksi ei muuttuisi mitenkään. Jos muuttuisi, niin se onkin sitten isompi kysymysmerkki.

Omaisuuden myyjä voi asettaa sille haluamansa hinnan, mediaveromallissa aineistosta saa tuloja kysynnän mukaan. Ero ei kuitenkaan ole aivan ratkaiseva, olettaen että mediaverolla koottaisiin samaa luokkaa oleva summa mikä aikaisemmin äänitekaupalla kerättiin.
 
Omaisuuden myyjä voi asettaa hinnan, mutta saako se pyytämänsä, onkin toinen kysymys.
 
Mediaverolla, sen paremmin kun laajakaistaverollakaan, ei varmastikaan kateta murroksen mediakentälle aiheuttamia tappioita, eikä ole tarkoituskaan, vaan tarkoitus on tarjota kaikille tekijöille kannustin ja palkka tekemästään työstä - jonka määrä, so. hinta, määräytyy markkinoilla.
 
Vaikuttaa että me saatetaan olla monissa kysymyksissä aika pitkälti samaa mieltä, mutta ydinkysymyksessä meillä on ilmeinen ero.
 
En pysty ajattelemaan asiaa tuolla tavalla omistamisen (omistusoikeuden) kautta syystä, että näen että kyse on palveluista.
 
Koko tekijänoikeuslaki rakentuu fyysisen maailman fyysisille kappaleille (teoskappaleet) kun käsite teoskappale on vieras nykyisessä digi-ympäristössä. Vaikka väännän ja käännän miten päin tahansa, niin teoskappale-lähtöinen ajattelu johtaa aina umpikujaan ja tämän päivän toimitaympäristölle teennäisiin tilanteisiin.
 
Nythän lakia yritettiin päivittää ja sen jälkeen sitä onkin sitten miehissä päivitelty. Syykin on ilmeinen, eli uudistuksen päämäärä oli reaalielämälle täysin vieras. Lainsäädäntötyö ei ole helppoa puuhaa, eikä varsinkaan näin nopeatempoisessa muutoksessa.
 
EDIT: Olin ymmärtänyt että mediaveromalli sallisi ainoastaan teoskappaleiden kopioinnin omaan käyttöön sellaisenaan, eli että teoksen lainaaminen toisen osaksi ei muuttuisi mitenkään. Jos muuttuisi, niin se onkin sitten isompi kysymysmerkki.
 
Niin, yltiöpäisimmät reformistit, joihin en kylläkään itse lukeudu, tuntuvat kyllä ajattelevan että kaikki perusarvotkin pitää pistää päreiksi. En kuitenkaan osaa ottaa näitä heittoja ihan tosissaan. Kannustin on säilytettävä - ihan niin kun tekijänoikeusfilosofiakin jo velvoittaa.
 
Esimerkiksi plagiointikieltoon ja moraalisiin oikeuksiin ei mielestäni ole syytä puuttua - vaikka tässäkin saattaaa kyllä reaalimaailman kylmät faktat pakottaa muuhunkin, silloin lähinnä ensimmäisen osalta.
 
Niin, siis se mistä minä tässä aina puhun, koskee yksityiskäyttöä ja siitä tavalla taikka toisella maksettavaa korvausta. Kaupallinen käyttö saisi olla asia erikseen.

Eeehhehee.
 
- Mun mielestä tekijänoikeuslaki on ihan hanurista!
- No mikäs siinä mättää?
- Vaikkapa hyvitysmaksut, niitten jakaminen menee väärin ja sitten kun ei saa edes hakea musiikkia ilmaiseksi verkosta.
- Mitäs pitäisi tehdä?
- Nooo tehdään sellainen laajakaistahyvitysmaksu, mikä on ihan yhtä vaikea kohdentaa. Tai vaikka mediavero, joka koskee myös kaikkia niitä joilla ei edes ole mahdollisuutta tai kiinnostusta laittoman materiaalin hakemiseen verkosta ja on myös mahdoton kohdentaa! Mutta saisinpa musiikkini ilmaiseksi!
 
Hyvä Jäykkis, hyvä.
 
1) Hyvitysmaksut voidaan puolestani poistaa, mutta silloin tekijänoikeuslain suojaaman materiaalin kopiointi tulee yksiselitteisesti kieltää. Ainoastaan omaan henkilökohtaiseen käyttöön tulee saada tehdä kopioita (ja vaikka purkaa suojaukset tämän mahdollistamiseksi - tämä onkin nykyisen tekijänoikeuslain pahin epäkohta).
 
2) Laajakaistaverolla tai vastaavalla on samat hyvät ja huonot puolet kuin nykyisillä hyvitysmaksuilla. Sen sijaan sen pahin ongelma, mikä todennäköisesti torppaa koko touhun ainakin jossain määrin, on se, että mikäli teoksen julkaiseminen (aka. jakaminen) sallitaan verkossa, niin miksei muuten? Tämän jälkeen fyysisten piraattijulkaisujen käsittely menee suotta monimutkaiseksi.
 
3) Mediavero-malli on vielä typerämpi.
 
4) Piraattiliitto pitäisi räjäyttää. Typerää muka-hyveellistä oman mukavuudenhalun ja ahneuden puolustelua. "Kulttuurin varmuuskopiointia", my ass. Jos tästä olisi todella kyse, pyrittäisiin tekemään kopioita pääasiassa uniikeista taideteoksista - veistoksista, maalauksista ja sen sellaisesta. Sitä paitsi kulttuurin leviäminen ei ole itseisarvo, eikä kulttuurista nauttiminen ole perusoikeus.

No olipas painava puheenvuoro, Plussa tuli!

1) Hyvitysmaksut voidaan puolestani poistaa, mutta silloin tekijänoikeuslain suojaaman materiaalin kopiointi tulee yksiselitteisesti kieltää. Ainoastaan omaan henkilökohtaiseen käyttöön tulee saada tehdä kopioita (ja vaikka purkaa suojaukset tämän mahdollistamiseksi - tämä onkin nykyisen tekijänoikeuslain pahin epäkohta).
 
Et sitten ilmeisesti tallentele tv-ohjelmia myöhempää katsomista varten, käsittääkseni tuokin on nykyisen hyvitysmaksun piirissä.

En pysty ajattelemaan asiaa tuolla tavalla omistamisen (omistusoikeuden) kautta syystä, että näen että kyse on palveluista.
 
Koko tekijänoikeuslaki rakentuu fyysisen maailman fyysisille kappaleille (teoskappaleet) kun käsite teos on vieras nykyisessä digi-ympäristössä. Vaikka väännän ja käännän miten päin tahansa, niin teoskappale-lähtöinen ajattelu johtaa aina umpikujaan ja tämän päivän toimitaympäristölle teennäisiin tilanteisiin.
 
Omistamisajatus on toki vain analogia ja ymmärrän mitä tarkoitat. Todellisuus tuskin on kuitenkaan niin yksioikoinen että kaikki teokset muuttuvat digitaalisiksi ja monistuvat nollakustannuksilla. Muidenkin kannattaa pitää mielessä, että tekijänoikeus kattaa paljon muutakin kuin musiikin.
 
Eiköhän teoskappale-ajattelun takana ole kuitenkin ajatus teoksesta sinänsä riippumatta sen fyysisistä ilmentymistä. Muistiinmerkitsemätönkin sävellys on teos, se voidaan esittää mutta siitä ei tarvitse tehdä teoskappaleita. Ja sitten on taidemuotoja jotka ilmentyvät uniikkeina fyysisinä teoksina.

Eiköhän teoskappale-ajattelun takana ole kuitenkin ajatus teoksesta sinänsä riippumatta sen fyysisistä ilmentymistä. Muistiinmerkitsemätönkin sävellys on teos, se voidaan esittää mutta siitä ei tarvitse tehdä teoskappaleita.
 
Näin varmasti usein ajatellaankin.
 
Voit myydä omaisuuttasi niin kauan kun sitä on jäljellä. Jos olet myynyt jotain joka ei ostajan mielestä vastaakaan luvattua, niin hän voi vaatia hyvitystä tai peräti kaupan purkua. Tiedostopohjaisen musiikin osalta niin ei ole. Jos kuluttaja on saanut muuta kun on odottanut, niin hän voi valittaa ja elämöidä, kauppahinnankin voi palauttaa, mutta tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Palvelun tilanteessa myöskään sinun omaisuutesi ei lopu, kuten on niukan hyödykkeen tapauksessa.
 
Kyseessä on palvelu.
 
Tietokonelehti on valinnut taas vuoden parhaita.
 
Uutena luokkana edellisten lisäksi on nyt henkilö-sarja. Toimitus valitsi vuoden henkilöksi Jussi Nurmion, mutta lukijaäänestyksessä hän jäi kahdeksan prosentin tuellaan kolmanneksi Jyrki J. Kasvin ottaessa ykköstilan 40 osuudella. Yhteiskunnallisia ja tietoteknisiä asioita herkällä silmällä seuraava ja niistä valtamedioista poiketen realistisesti raportoiva Piraattiliito nousi äänestyksessä hienosti toiselle sijalle 33 prosentin ääniosuudellaan.
 
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=32208
 
Tapauksen kunniaksi yksi valittu makupala heidän objektiivisesta uutistarjonnastaan:
 
http://piraattiliitto.org/uutiset/2 … /emi-ja-warner-rahoitusvaikeuksissa
 
Vain pari muuta:
 
http://digitoday.fi/viihde/2007/12/ … kia+avaa+hittipalvelun/200730779/66
http://digitoday.fi/viihde/2007/12/ … ersalia+kuunneltavaksi/200731267/66
 
Jokin firmahan keksi tässä taannoin uuden tavan markkinoida asuntoja netissä (asuntoja joita ei ollut edes myynnissä). Kilpailijat nostivat älämölön ja väittivät että se on vastoin hyviä tapoja ja että niin ei saa tehdä. Meni hetki, niin alkoi sopeutumisvaihe, mölinä loppui, tilanne rauhoittui ja nyt se on yksi hyväksytty tapa tehdä markkinointityötä.
 
Niin tekijät kun viihdeteollisuuskin ovat viimeiseen asti pitäneet kiinni kappalepohjaisesta laskutusmallista suostumatta edes ajattelemaan mitään muuta.
 
Kun viihdeteollisuus oli ajettu nurkkaan (linkki 2), niin alkoi sopeutumisvaihe (linkit 3 ja 4), oli pakko luopua yksikkökaupasta ja oli siirryttävä bulggikauppaan. Malli ei varmastikaan ole yhtään sen huonompi kuin yksikköpohjainenkaan. Aloitetta ei ehkä olisi kannattanut päästää käsistä.
 
Nyt on tapahtunut se mistä tälläkin saitilla on usein väännetty ja on jouduttu myötämään väistämätön: digimusiikin rajakustannus on nolla ja ainoa miten sitä voidaan myydä, on myydä se palveluna.
 
Vai mitä tuo Nokian tai Imeemin toiminta on ellei palvelua? Kappaletavarakaupalta se ei ainakaan vaikuta.