Yleistä keskustelua musiikista ›

Sanokaapa mitä meidän aikamme = (aikaa jota _me_elämme)
 
Mä ymmärsin tän jotenkin niin, että mukaan ei lasketa Beethovenia, Mozartia yms. sukupolvien takaa olevia säveltäjiä...
"aikaa jota me elämme", no kuka elää/on elänyt mitäkin, onhan täällä iso osa porukkaa joka on elänyt sillon ku Elviskin ja joku on ollut Zeppelinin keikalla tms.
Vai mitä tässä nyt sitten oikeesti haettiin?

Vai mitä tässä nyt sitten oikeesti haettiin?
 
"Listaa sun suosikkibändis, ei ole pakko perustella"

Howard Devoto. Harmi että pisti pillit pussiin jo aikaa sitten.

Vai mitä tässä nyt sitten oikeesti haettiin?
 
Kuten carnation sanoi. Mutta jos sanotaan aikamme, niin kyllä minäkin sen niin ihan käsittäisin, että tällä hetkellä eläviä muusiaalisia neroja haetaan... eli kaikki käy... jee.
 
edit: Mike Patton?

Jos puhutaan oikein NEROISTA. niin ainut päähän pälkähtänyt sälli on Steve Vai, joka osaa yhdistellä skaaloja paremmin kuin kukaan muu maan päällä...
En juurikaan Vaita kuuntele, mutta kyllä miehen tuotannosta paistaa selkeä nerous ja ainutlaatuinen ammattitaito...
 
Mun mielestä sanan "nero" käyttö on höllentynyt. Suurinpiirtein jokainen, joka on joskus osannut tehdä jotain tai on taitava instrumenttinsa hallitsija on nykypäivän mittapuiden mukaan nero.
 
Mielestäni oikeita (musiikillisia) neroja ei synny kuin muutamia vuosisadassa. Menneiden aikojen neroina pidän klassisia säveltäjiä, kuten Chopinia, Bachia tai Mozartia (vaikka herran sävellykset ei kestäkään kovin montaa kuuntelukertaa). Frank Zappa tulee jo lähemmäksi nykypäivää.
 
En nyt äkkiseltään kykyne nimeämään muita elossa olevia neroja kuin Steve Vai ja Prince. Mutta otettakoon huomioon, että musiikkitietämykseni on hyvin suppea. Onhan taitavia säveltäjiä ja loistavia biisintekijöitä vaikka millä mitalla ja vaikka missä genressä, mutta ei mielestäni heistä edes murto-osa ole todella neroja.

Itse nimeisin joko David Bowien, tai Thom Yorken. Ehkä molemmat. Molempiin pätee ainakin se seikka, että sitä lahjakkuutta - joka on annettu - on käytetty monipuolisesti jatkuvasti uutta luoden. Tämä erottaa kyseiset herrat sadoista kollegoistaan, mutta se on sitten eri asia riittääkö seikka neroksi kutsumiseen. Bowie ei koskaan jäänyt makaamaan laakereilleen, vaan uudisti itseään useaan otteeseen. Aina nuo uudistumiset eivät toimineet, mutta silloinkin tuloksena oli lähinnä mielenkiintoista, innovatiivista paskaa. Thom Yorke ja co. taas olisivat voineet jäädä toistamaan ensimmäisen levynsä hittiä ja varioimaan tätä kymmeneen kertaan, mutta bändi teki selvän pesäeron meneeseen ja julkaisi niinkin merkittäviä albumeita, kuin Ok Computer ja Kid A. David Bowie, Radiohead, The Beatles...nuo kaikki olivat omalla loistokaudellaan muita useamman askeleen edellä ja näyttivät suuntaa perässä hapuileville. No, määriteltäköön 1900-luvun nerous vaikka sadan vuoden päästä, jolloin nähdään kuka kesti sittenkin aikaa paremmin. Voi tulla yllätyksiäkin.

No, määriteltäköön 1900-luvun nerous vaikka sadan vuoden päästä, jolloin nähdään kuka kesti sittenkin aikaa paremmin.
 
Komp, komp.

Frank Zappa ei siis kelpaa!
 
No jos Zappa ei kerta kelpaa niin sanotaan sitten Prince! Hän kai vielä tietääkseni on elossa.
 
Itse ymmärsin kysymyksen niin,että tässä tarkoitettiin lähihistoriaan tai nykypäivään sijoittuvia muusikoita. Zappa on kuitenkin ollut hengissä aikana jota itse elän.
Ja jos perusteluita Zappasta tarvitaan niin monipuolinen ja vaihteleva musiikillinen tuotanto, eri musiikkityylien sujuva yhdistäminen, nerokkaat ja satiiriset sanoitukset ...
Samat perustelut voisi melkein sanoa Princestä satiiriset sanoitukset poislukien. Hieno säveltäjä, tuottaja sekä multi-instrumentalisti.

Pink Floyd noin kokonaisuutena, mutta Watersin ja Gilmourin voisi varmaan nostaa sieltä esille. Chris Martinin mainitsisin myös, sen verran (omasta mielestäni) nerokkaita juttuja on hän* Coldplayn biiseihin säveltänyt.
 
* = nyt on pakko sanoa että en tarkalleen tiedä kuka noita Coldplayn biisejä pääosin säveltää, mutta ainakin veikkaisin että Martinilla on aika monessa kappaleessa ollut näppinsä pelissä?
 
E: Nämä nyt siis tulivat vain päällimmäisinä viidessä sekunnissa mieleen. Onhan noita neroja monia.

Pittää kyllä tuo Peter Tägtgren mainita, monet muutkin näemmä maininneet aikaisemmin hänet, tuotantopuolella aivan omaa luokkaansa tämä mies ja ossaa kyllä nämä metallimusiikkihommat kuin omat taskunsa, ja sai vielä minut tarttumaan kitaraan, miettikääpä mikä sekin menetys ois ollut tälle ihimiskunnalle jos ois jäänyt tapahtumatta.

Mike Patton saa kyllä kannustusta täälläkin. On se sen verran loistavaa musakkia eri poppoissa tehny. Toisaalta taas jos puhutaan ihan oikeesti musikaalisista NERO:ista niin hankala kai noista säveltäjäsuuruuksista Beethoven, Mozart etc. on panna paremmaksi.

heitän tähän väliin viisi ihmistä, joiden tasolle harvempi kehittyy:
 
1. Tony Iommi
2. Steve Harris
3. Dimebag Darrel
4. Dave Mustaine
5. Geezer Butler

X-trana heitän vielä Laihon Alexin, sanokaa mitä sanotte, mutta ei se mikään normitallaaja ole..

No, määriteltäköön 1900-luvun nerous vaikka sadan vuoden päästä, jolloin nähdään kuka kesti sittenkin aikaa paremmin.
 
Paitsi että tässä on taustaoletuksena, että suurimmat musiikilliset nerot pääsevät myös esiin ja median parrasvaloihin. Kaiken järjen mukaan näin ei mitenkään automaattisesti käy.

heitän tähän väliin viisi ihmistä, joiden tasolle harvempi kehittyy:
 
1. Tony Iommi
2. Steve Harris
3. Dimebag Darrel
4. Dave Mustaine
5. Geezer Butler

X-trana heitän vielä Laihon Alexin, sanokaa mitä sanotte, mutta ei se mikään normitallaaja ole..
 
Joo, varsinkin just Steve Harris, kukaan ei ollut keksinyt laukkakomppia ja Em-C-D-sointukiertoa ennen kyseistä herraa. Voi tsiisus, nerous kärsii nyt kyllä ihan pikkusen inflaation. Ei jokainen suositussa bändissä nakkejaan heilutteleva esa ole nero. Ihan sama kuin jokainen kova viulisti tai alallaan arvostettu fyysikko olis nero. Ei edes jokainen Nobelin saanut ole nero. Nero on jotain todella poikkeuksellista, niin kuin esmes Einstein, Newton, Beethoven, Bach, Picasso, Michelangelo - joku joka keksii jotain niin ihmeellistä, on niin paljon edellä muista ettei kukaan muu aikalainen oikeastaan edes tajua mistä on kysymys. Pitkän ajan kuluttua kukaan ei vieläkään ole ihan varma ymmärtääkö oikein, mutta sen lisäksi pohditaan vielä että miten helevetissä on mahdollista että joku voi keksiä moista niistä lähtökohdista.
 
Noi sun mainitsemat jätkät on eittämättä helvetin kovia kavereita, mutta osa hyvin luonnollista jatkumoa. Ei Laihokaan ole vielä tehnyt mitään todella ihmeellistä, uutta ja mullistavaa, se on tehnyt samaa asiaa kuin muutkin, mutta ihan helvetin paljon paremmin, äärimmilleen vietynä, yhdistellen monesta lähteestä. On se niin kova jätkä että aikojen saatossa se saattaa tehdä vielä enemmänkin, keksiä tehdä jotain mitä kukaan muu ei aiemmin ja viedä asioita täysin uuteen suuntaan, mutta ei se nyt vielä noilla ansioilla mikään nero ole. Jos joku sähkökitaristi pitäisi neroksi välttämättä määritellä niin joku Steve Vai olisi ehkä lähimpänä totuutta. Ja ehkäpä Hendrix, joskin se olisi mun mielestä saanut saada vielä pikkusen enemmän aikaan (koko rock-sähkökitaransoiton määritteleminen on aivan liian mitätöntä:D).

heitän tähän väliin viisi ihmistä, joiden tasolle harvempi kehittyy
 
Voi olla että joudut diggailusi piiriä hieman laventamaan...... sorry :)

Nää on kyllä legendaarisen parhaita nää "kuka on sun sankari?"-kyselyt. Kaikki on yhtä keitaalla.

heitän tähän väliin viisi ihmistä, joiden tasolle harvempi kehittyy:
 
1. Tony Iommi
2. Steve Harris
3. Dimebag Darrel
4. Dave Mustaine
5. Geezer Butler

X-trana heitän vielä Laihon Alexin, sanokaa mitä sanotte, mutta ei se mikään normitallaaja ole..
 
Olen sanaton.

Jucifer ja AleXi Laiho. Sanokaa mitä sanotte.

Mozart. joo ja beethooveni

Jucifer ja AleXi Laiho. Sanokaa mitä sanotte.
 
Juciferista samaa mieltä.