Yleistä keskustelua musiikista ›

Pitäähän sitäkin jonkun kuunnella.
 
Aktiivisemmin tulee kuunneltua kun saa uutta kamaa valmiiksi, analysointimielessä ja muutenkin. Myöhemmin sitten satunnaisemmin.

No tottahan toki kuunneellaan. Kriittisesti, mutta sopivan omahyväisesti.
 
Harmittaa vaan kun on tullut hävitettyä ne ihan ensimmäiset äänitteet 80-luvun alusta. Niillä olisi joskus kiva nostalgisoida. Siihen aikaan c-kasetit oli ainoa formaatti mille vedettiin kahdella kasettidekillä. Ekaks pohjat stereona kahdelle raidalle jonka jälkeen pohja pyörimään ja ölinät ja soolot päälle. Pantiin vaan vähän dolbyä, silleen sopivasti. Ei kuitenkaan liikaa balanssia...

Ei sitä taida kuunnella muut kuin minä.

Kuuntelen analyyttisesti sekä siksi, että materiaalimme svengaa niin helvetin hyvin. Lisäksi kuuntelen jotain vanhoja riffitaltiointeja, jos sieltä löytyisi jotain mistä saisi inspiraatiota johonkin biisiin.
 
En välttämättä jaksaisi kuunnella omaa materiaalia, jos keikkailisimme. Tällä hetkellä emme sitä tee niin kyllähän niitä omia teoksia joskus tulee kuunneltua.

Eli sen jälkeen kun studiossa tai vastaavassa on käyty ja jonkilainen äänite on tullut tehtyä valmiiksi niin tuleeko sitä myös kuunneltua jälkeenpäin? Voiko oman hengentuotteensa kuuntelemisesta oikeasti nauttia?
 
50% kuuntelemastani on omaa tuotantoa...vanhaa ja uutta. Se on ehkä paras tapa kehittyä.

zzzzzzzzzz

Siteeraan Matti Inkistä (SIG):
Omien levyjen kuunteleminen on kuin runkkaisi ja itseään kiihottaakseen katselisi samalla peilin kautta omaa persettään.
Toimii,kokeiltu on.
 
Mä oon aina sanonu että Inksu on hieno mies.