Yleistä keskustelua musiikista ›

En muista ihan pelänneeni, mutta Metallican Ride the lightningin ajattelin alkuun olevan jotain aivan perkeleellistä. Sähkötuoli kannessa, ja yhdessä biisissä kirkonkellot. Perkeleellistä. En uskaltanut kuunnella sitä vanhempien ollessa kotona.

frederikin näin kerran telkkarista, pelästyin ihan törkeesti.
 
ei o vieläkään ollenkaan sympatioita k.o. artistia kohtaan, pelko vaan vaihtunut kuvotukseksi.

M.A Numminen oli mun suosikki pienenä.

-Olin koulussa ja sinne tuli uusi paikkakunnan kanttori, avasi harmoninkannen ja ramautti niin jumalattoman kovalla äänellä 'Herraa hyvää kiittäkää', että paskat tuli housuun...
 
-Siitä asti olen pelännyt kovaäänisiä kanttoreita.

Vähän offtopikkia.. En pelännyt ketään muusikkoa muistaakseni, mutta sitäkin enemmän Vesku Loirin esittämää Nasse-setää. "Nasse setä on hyvin hyvin vihainen!" Semmoinen irstaan hikinen ja punainen naama jne..
Varokaa heikkoja jäitä -jutun tunnusmusa ei ole jäänyt mieleen, mutta pelastin kerran uimataidottoman siskoni jäistä alle kouluikäisenä, kun jotenkin automaattisesti heitin sille kaulaliinan köydeksi. Pikkukakkonen rokkaa! Se varokaa heikkoja jäitä tuli nähtyä niin monta kertaa..

Todella pitkään luulin, että Michael Jackson on nainen. Järkytys oli suuri, kun se jonkin videon lopussa repi valkoisen paidan rikki, "onpa sillä pienet tissit"..

Mä pelkäsin pienenä Tuomari Nurmiota
 
Mää oon kuulemma pienenä lauleskellu tän biisejä ihan mielissäni.

Itkin pienenä kun kuulin Beatlesien fool on the hill - kappaleen. se oli niin surullinen. mitä se jäbä siellä kalliolla yksin teki. meinas hypätä alas vai. hä

Mua inhotti aina Miljoonasateen Olkinainen. Tuli aika kalsea fiilis ku tuolla maalla pienempänä käveli illalla jostain kotio ja mietti että siellä se ny riehuu navetan katolla, pää kainalossa...hrrr.. (Itseasiassa ei tuo vieläkään minusta mikään mukava biisi ole)
 
Tämä! "Kun jalanjälkiin kasvaa koiranhampaita / voi luoja kuinka se mua pelottaa..." Mietin jo, että olen ollut varsinainen prinsessa rohkea kun en löytänyt mitään minua kammottanutta lapsuudestani, mutta tämä kyllä pelotti. Varsinkin kun kovana lukunaisena olin lukenut joskus tokaluokalla Painajaisia, painajaisia - kirjan, jossa kerrottiin murhaaja-variksenpelätistä (samaistin sen tietysti olkinaiseen). Kirjasta sen verran, ettei aiheuttanut painajaisia, vaan totaalisen unettomuuden.. Öfftöpikkiä: En ole koskaan kauhistunut kauhuleffoista, mutta kirjoista sitä helpommin. Tapahtumathan kuvittelee itse omassa päässään ja usein jotenkin tuttuun ympäristöön, joten..

Isäni lp-levyhyllyssä oli Santanan levy missä oli kannessa iso irvistävä leijonanpää (vissiin ensimmäinen levy). Pelkäsin tuota levynkantta, mutta siitä huolimatta piti mennä vilkuilemaan niitä levyjä ja leijonanpäätä.
 
Enää en pelkää leijonia, levyjä enkä Santanaa. Jälkimmäisestä pidin nuorempana paljonkin, mutta enää en jaksaisi kuunnella.

Nina Hagen tuijotti minua aina julmana Nunsexmonkrockin kannesta. Järkytti ipanana, nykyisin vähemmän.
 
Mulla on samasta artistista kokemuksia. Näin pienenä Zarah (Ich Bin Wunder Geschechen) tjsp.-videon ja siitä jäi semmoiset traumat etten uskaltanut kuunnella lainkaan kyseisen artistin musiikkia. Toinen mikä aiheutti väristyksiä oli King Diamondin Conspiracy-levyn kansi, kun se pikkupoikana kaupassa vinyyleitä selatessa ponnahti esiin Nykyään se lähinnä vaan huvittaa se irvistys mutta silloin ei naurattanut tippaakaan.

Traumoja ei ole oikeestaan jääny, mutta opettaja huolestui kovasti ja soitteli kotiin kun piirtelin vihkonkansiin Dion Holydiver-levyn kansitaidetta.
 
Kyseinen kansi, jos joku sitä ei tiedä:http://www.evilsyde.org/dio/images/HolyDiver.jpg

Kun olin pieni, niin tapanani oli katsella yhtä Frederikin levyn kantta. Se oli siinä vampyyriksi pukeutuneena. Joka kerta pelotti aivan saatanasti, mutta silti oli pakko katsoa.
 
Onhan se hauskaa jos joku on pelännyt pienenä Frederikkiä :D oletko koskaan kertonu tosta kellekkään muulle kuin meille mnettiläisille?

Pelle Hermannin alku- tai lopputunnari. Ei jäänyt traumoja, mutta helvetin ahdistava se oli/on. Ei se yksistään, mutta liikkuvaan kuvaan yhdistettynä aivan järkyttävä. Miettikää nyt: ensin siinä näytetään pelleä ja sit sieltä tulee yht'äkkiä käsi, joka ruuvaa sen pellen nenän irti. Sitten se nenä jää pyörimään siihen pellen ympärille ja muuttaa väriään ja sillä pellellä on sellainen hirveä ilme. Ja taustalla koko ajan se hirveä musiikki joka syventää sitä jo ennestään painostavaa tunnelmaa. Aivan kuin jostain painajaisesta!

Noh, sitten oli tietysti tämmöisiä aiheellisiakin pelkoja, kuten Röllin Kummitusten linna. Muutenhan Rölli oli lepposaa kamaa. Pikku 2:n "Varokaa heikkoja jäitä" -tunnarin tekijälle saisi tehdä kyllä kepposia ja muita ilkeyksiä.
 
Aargh! Minulla oli aivan sama pelko, hermostuin aina hirveästi Pikku-Kakkosen lopussa, enkä pystynyt nauttimaan muusta viihteestä kun piti olla aina varuillaan sen "varokaa heikkoja jäitä"-pätkän varalta, juoksin aina omaan huoneeseeni piiloon kun se tuli. Musiikkihan siinä taisikin olla juuri se "tosi pelottava" juttu, mistäköhön kyseisiä pätkiä saisi nykyään nähtäväksi?
 
Muuten en kyllä muusikkoja tai musiikkia muista pelänneeni, tosin tuli tuosta Pelle Hermannista mieleen, että eikös nykyään kierrä netissä sellainen pätkä, missä on soitettu kyseinen tunnari sillai taidokkaasti päin persettä? Siis täysin epävireisesti ja epätarkasti, mutta se jotenkin ihmeellisellä tavalla kuulostaa helvetin hauskalta ja jopa hyvältä?

Ismo Alanko oli Lumikuningattaressa joku rosvojoukon johtaja, ja ne lauloi pelottavaa laulua. Semmoista synkeää alkuasukashenkistä chanttia. Sitten isä pakotti myöhemmin ostamaan Ismon levyn, ja sehän olikin sikahyvä. Ei peloittava lain. :)
 
Ja Metallican Master of puppets oli toki jännä levy, mutta olin jo joku viidesluokkalainen niin ei se negatiivisiä ajatuksia herättänyt, lähinnä vain että miten voi olla näin hevi. Orion ja Damage Inc, jee.
 
Tuli sellaisia mielikuvia aivoon, että siinä sitä mennään helvetinmoisen hevosen selässä puoliväkisin sidottuna johonkin tulivuoren kraateriin, missä käydään raakaa sotaa puukoilla ja pystykorvilla.
 
Hoho.

dion tämä ronnie james dio on pelottava! vieläkin! ja olen 15 :D. karmee mies... ja pate mustajärvi.

Vähän offtopikkia.. En pelännyt ketään muusikkoa muistaakseni, mutta sitäkin enemmän Vesku Loirin esittämää Nasse-setää. "Nasse setä on hyvin hyvin vihainen!"
 
Sama täällä. Varsinkin kun tajusin että Nasse= Uuno= naurava kulkuri.

Sain joskus ala-asteella lopussa käsiini Kissin Crazy Nights -levyn. Kuuntelin sitä aina täysillä korvalappustereoilla, kunnes sitten veljeni tuli kauhistuneena levyn sisäkansi kädessään pauhaamaan mulle tyyliin: "Kato nyt minkä näkösiä tyyppejä, nämä on varmasti rikollisia! Älä ainakaan iskälle ja äitille sano, että kuuntelet hämärämiesten musiikkia!"
 
Veljeni oli pienenä kova fanittaan Anneli Saaristoa. Ois kyllä ollu kiva kuulla palautetta sellasesta Kissin levystä, jossa niillä oli meikit naamassa... Mutta tämän jälkeen luovuin nikke teen ja raptorin levyistä hommasin lisää Kissiä...:)
 
Paitsi vähän yökötti että bändin nimi on yhtä kuin "pussata". Eihän sitä sillon vielä semmosia...

Jaa-a. Silloin kun n. 8 -vuotiaana löysin metallican mustan levyn, ja musiikkivideoitakin näin telkkarista, niin tämän saman orkesterin laulaja/kitaristi James Hetfield näytti minusta oikein pelottavalta, lähinnä ihmissudelta partoineen kaikkineen.