Yleistä keskustelua musiikista ›

1960-luku: King Crimson - In the Court of the Crimson King
1970-luku: Camel - Mirage
1980-luku: Metallica - Master of Puppets
1990-luku: Absoluuttinen Nollapiste - Suljettu
2000-luku: Liekki - Korppi
 
Edit: Vaihdoin Lateraluksen Korppiin.

Silkkaa mahdottomuutta. Yritetään:
 
50-luku - Miles Davis - Kind of Blue
60-luku - Jimi Hendrix - Are You Experienced?
70-luku - Black Sabbath - Black Sabbath
80-luku - Metallica - Master of Puppets
90-luku - Arcturus - La Masquerade Infernale
00-luku - Ulver - Perdition City

60-luku : Johnny Cash - I Walk the Line
70-luku : Deep Purple - Machine Head
80-luku : Metallica - Master of Puppets
90-luku : Sentenced - Amok
00-luku : Mokoma - Kurimus
 
Ihte asiasa hirveän vaikea määritellä parhaita albumeja koska tiettyinä ajanjaksoina on tullut useita todella merkityksellisiä levyjä ja niistä sitten pitäisi joku valita.
 
Johnny Cashin I Walk the Line sai nyt kunnian olla 60-luvun ykkönen, lähinnä siksi, että tällä levyllä oli ensimmäistä kertaa nauhoitettuna Folsom Prison Blues. Led Zeppelinin I kilpaili kyllä aika tiukasti loppuun asti, mutta sanotaanko vaikka näin, että zeppeliniltä voiton vei se, että tuo levy julkaistiin vasta 1969 ja Johnny Cashilla oli nyt sentään ollut koko 60-luvun (+50-luvun) rautaisia hittejä (Ring of Fire yms.) niin vaakakuppi kääntyi nyt debytanttien sijasta konkariin.
 
70-luvun parasta levyä ei tarvinnut hakea kuin yhden ainoan bändin tuotannosta; Deep Purple on tuolta ajanjaksolta meikäläiselle se tärkein bändi, ja tuo Machine Head nyt on vaan semmonen 70-luvun ilmentymä, ihan yhtä hyvin tuossa olisi voinut olla esim. Fireball tai Burn.
 
80-luvun levyistä joutui hieman rankemmin miettimään parasta. Metallican Master of Puppets tuskin kaipaa hirveästi perusteluja, mutta sitten jouduin pitkään miettimään, että onko Megadethin Peace Sells...but Who's Buying parempi? Vaiko Slayerin Reign in Blood? Puhumattakaan Deathin Leprosystä joka on meikäläiselle myös henkilökohtaisesti tärkiä. No, loppujen lopuksi päädyin Pastor of Muppetsiin lähinnä sen historiallisen arvon takia, onhan tuo levy jolle nykypäivän metallistit ovat aika paljon velkaa, vaikkeivat sitä suoraan myöntäisikään. Tämä nyt ei tarkoita etteikö nykymetallistit olisi velkaa Slayerille tai Deathille, mutta ehkä M.o.P:lle kuitenkin eniten.
 
90-luku oli itselle se vuosikymmen jolloin omat korvat aukeni metallimusiikille. Tästä syystä kyseiseltä ajalta on hirveästi levyjä, joille periaatteessa pitäisi antaa tuo parhaan levyn titteli; Megadethin Youthanasia, Metallican Black, Helloweenin The Time of the Oath, Cannibal Corpsen Tomb of the Mutilated, Obituaryn Cause of Death, Deathin Symbolic...lista on pitkä. Sentencedin Amok sai nyt tämän kunnian kontolleen, levy on itselleni varmaan tärkein levy kautta aikojen, koska tämän levyn kuultuani ei ollut epäselvää tulevaisuuden musiikkisuuntauksestani.
 
2000-luvun alku nyt on tuonut merkittäviä levyjä useita, mutta Mokoman "ensimmäinen 'kunnon' rässilevy" pitää kyllä tiukasti paikkansa tässä. Vaikiapa sitä on selittää, se toi vaan jotenki uutta tuulahdusta omaan musiikinkuunteluuni.

1960-luku: King Crimson - In the Court of the Crimson King
1970-luku: Camel - Mirage
1980-luku: Metallica - Master of Puppets
1990-luku: Absoluuttinen Nollapiste - Suljettu
2000-luku: Liekki - Korppi
 
Edit: Vaihdoin Lateraluksen Korppiin.
 
Tiiäkkö, mun lista oli metallicaa lukuunottamatta juuri tuollainen, mutta sitten vaihdoin. Hassua. (Lateralus oli 2000-luvulla)

1970-luku: Pink Floyd - The Wall
1980-luku: Metallica - ...And Justice For All
1990-luku: Metallica - Black Album

Tiiäkkö, mun lista oli metallicaa lukuunottamatta juuri tuollainen, mutta sitten vaihdoin. Hassua.
 
Whou! Vähänkö hienoa :) Tässä on jotain elämää suurempaa.
 
(Lateralus oli 2000-luvulla)
 
Kylläpä kyllä. Tajusin vain tehneeni erreyksen, sillä Korppi on paree :)

Mahdoton tehtävä, mutta yritetään;)
 
50-luku: Elvis Presley: Elvis Presley (debyytti)
60-luku: The Beatles: Revolver
70-luku: Marvin Gaye: What´s Going On?
80-luku: Hassisen Kone: Harsoinen Teräs
90-luku: Ismo Alanko: Kun Suomi Putos Puusta
2000-luku: Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus

60-luku King Crimson - In The Court Of The Crimson King
70-luku Deep Purple - Machine Head
80-luku Metallica - ...And Justice For All
90-luku Nirvana - Nevermind
2000-luku Iron Maiden - Dance Of Death

50-luku. Hirveästi hyvää musiikkia, mutta ei yhtään varsinaista suosikki _albumia_.
60-luku Procol Harum - Procol Harum
70-luku Gentle Giant - In a Glass House
80 -luku. 1980-luvulla ei tehty parasta albumia.
90- luku nojoo.

Laitan tähän vuosikymmenien parhaita albumeita, eli siis useita, koska on aika helvetin vaikeaa mainita paras. Ja koska en ole kuullut kaikkia maailman levyjä, niin tiedot perustuvat luonnollisesti vain tietämiini/kuulemiini levyihin.
 
70- Luku
 
UFO - Phenomenom
Hurriganes - Roadrunner
Scorpions - Lovedrive
AC/DC - Powerage
 
80- luku
 
AC/DC - Back in Black
Scorpions - Love at First Sting
Van Halen - 1984
Bluesounds - Black
Stevie Ray Vaughan - In Step
Mötley Crüe - Dr. Feelgood
 
90- luku
 
Albert Jävinen - Mirror Tower
Nirvana - Nevermind
Scorpions - Crazy World
Red Hot Chili Peppers - Blood Sugar Sex and Magik
UFO - Walk on Water
AC/DC - The Razors Edge

1960-luku : The Beatles - Revolver (1966)
Luultavasti eräs kaikkien hienoimmista, innovatiivisimmista ja merkittävimmistä levyistä, mutta yhtä hyvin valintani voisi olla moppitukkien "A Hard Day's Night".
 
1970-luku : -
Carole Kingin "Tapestry"? Rollareiden "Exile"? Van Morrisonin "Moondance"? Springsteenin "Born to Run"? Elvis Costellon eka? Joku Stevie Wonderin, Gram Parsonsin tai Neil Youngin albumeista? Suosikkilevyä 1970-luvulta on mahdotonta nimetä: valinta riippuu ihan päivästä ja mielialasta. Vuosikymmen edustaa populaarimusiikin kannalta ehdotonta parhautta.
 
1980-luku : Elvis Costello - Almost Blue (1981)
Vuosikymmen, jota en oikein osaa arvostaa. Costellon yksinomaan covereista koostuva on kunnianosoitus Gram Parsonsin kaltaisille artisteille. Muita vaihtoehtoja olisivat voineet olla Springsteenin "River" (1980) tai Tom Waitsin "Heartattack and Vine" (1980).
 
1990-luku : Teenage Fanclub - Grand Prix
Teenage Fanclub on tehnyt muitakin hyviä levyjä, mutta jostakin syystä tämä albumikokonaisuus on kolahtanut kaikkein koviten. Popmusiikkia parhaimmillaan. Big Star- vaikutteet ilmeisiä.
 
2000-luku : Norah Jones - Come Away With Me (2002)
Neiti Jonesin samettinen ääni on tehnyt toistaiseksi suurimman vaikutuksen tämän vuosituhannen kiekoista. Tunnelmallista ja tyylitajuista musiikkia.
 
Aikaisemmin on tehty luonnollisesti hienoa musiikkia, mutta painopiste on kuitenkin enemmän yksittäisissä sinkuissa LP-kokonaisuuksissa.

Vaikeaa aina näitä listauksia tehdä. Varsinkin tuossa 60-70 -luvulla tuli ääretön kasa parhaita kiekkoja, mutta pistetäänpä nyt taas jotain:
 
1950-luku: Miles Davis - Kind of Blue (1959)
Ei just muita tule 50-luvulta mieleen. Yksi tässä jo aiemmin mainitsi tämän levyn, ja mainiota tavaraahan se on.
 
1960-luku: Bob Dylan - Blonde on Blonde (1966)
Tämä on vain yksi parhaista, ei varmaankaan paras, mutta biisimateriaaliltaan aivan huikea: Rainy Day Women #12 & 35, Stuck Inside of Mobile With the Memphis Blues Again, I Want You, Absolutely Sweet Marie, Obviously 5 Believers, Leopard-Skin Pill-Box Hat ym ym. ja levyn päättävä komeaakin komeampi Sad Eyed Lady of the Lowlands. Jaettu ykköstila niin monen 60's-levyn kanssa.
 
1970-luku: Tom Waits - Closing Time (1973)
Tätä vissiin olen soitellut eniten. Ei albumina toimi ihan moitteettomasti (esim. Waitsilta Heart of the saturday nightikin on kompaktimpi kokonaisuus), mutta taas niin mahtavia biisejä. (Ol' 55, I hope I don't fall in love with you, Virginia Avenue, Martha, Grapefruit moon ym ym). Jaettu ykköstila niin monen 70's-levyn kanssa.
 
1980-luku: The Clash - London Calling (1979)
Levy julkaistiin muistaakseni 79-vuoden joulukuussa, että otanpa ittelleni oikeuden siirtää tämän kasariin. Eipä tätä tarvitse vissiin niin valtavasti perustella. Yksi parhaista rokkilevyistä tämäkin. Clässi osasi yhdistellä niin monia juttuja, ja viimeistään tällä levyllä se kaikki nasahti kohdilleen.
 
1990-luku: The Black Crowes - The Southern Harmony and Musical Companion (1992)
Tämä bändi kiteytti tällä levyllä sen kaiken, mitä Rollarit ym. on 70-luvulla saanut aikaan. Fiilikseltään ja soundeiltaan ajaton levy, Biisimatsku nyt ei ole mitään hittikamaa. Levy aukeaa rouheasti Sting me:llä, sitä seuraa komeasti rullaava Remedy, meininkiä toppuutellaan Thorn in my pridellä ja siitä päästäänkin luontevasti Bad Luck Blue Eyes Goodbyen haikeisiin sävyihin. Tämäkin on soinut niiiin monesti.
 
2000-luku: Liekki - Korppi (2003)
Juuri kun ajattelin, ettei Absoluuttisen Nollapisteen ohella mikään uusi suomibändi pystyisi säväyttämään. Pikkasen kestää avautua, mutta avautuessa yksi Suomen rok-historian parhaista levyistä. Uusi levy ei ole vieläkään avautunut, enkä totta puhuen odottanutkaan siltä ihan samaa meininkiä kuin tältä.

60-luku: The Beatles - The Beatles
 
White Album toimii joka kerta, joka tilanteessa. Masentuneena, iloisena, herätyslevynä, nukutuslevynä, you name it. Erittäin monimuotoinen levy, joka todellakin aikanaan rikkoi rajoja. Olisin aivan hyvin voinut valita myös A Hard Day's Nightin, Rubber Soulin, Revolverin, Abbey Roadin, Pepperin, tai myös Beach Boysien Pet Soundsin, mutta tämä levy silti vie noista voiton. Heti levyn pyörimään lähdettyä kuulemma yhden kaikkien aikojen rokkavimmista biiseistä Back In The U.S.S.R., ja heti sen jälkeen pitääkin alkaa etsimään nenäliinoja kun Lennon alkaa tunteilemaan. Tämä on mahtavuutta.
 
70-luku: Yes - Close To The Edge
 
Mitäpä tästäkin nyt sanoisi? Progea parhaimmillaan. Sanat eivät tarkoita mitään, kolme kappaletta 40 minuuttia kestävällä levyllä, aloituskappale on n. 19-minuuttinen... Tämä levy tutustutti minut progen maailmaan (ja nyt haluan sieltä pois) lähinnä upeilla äänimaailmoillaan. Rytmiryhmän työskentely tällä levyllä on mahtavaa (Bruford, oi miksi lähdit?), Andersonin ääni on kuosissaan ja Howen sekä Wakemanin taidot ovat äärimmillään. Kumpikaan ei sorru turhaan kikkailuun, vaan pelaa loppuun asti tyylillä. Lähellä pääsevät mm. Zeppelinin kolmas ja neljäs sekä Van Halenin eka.
 
80-luku: Van Halen - 1984
 
Paha valinta tämän ja Fair Warningin välillä. Tässä tiivistyy rokin sanoma, ja tämä levy saa sinut haluamaan mukaan yhtymään siihen. Sävellyskynä on terävimmillään, ja meininki on jälleen mukana, mitäpä muuta voisi Rothilta odottaakaan?
 
90-luku: enpä tiedä...
 
2000-luku tähän mennessä: Tool - Lateralus
 
Loistava tunnelma, loistavat riffit, loistavaa laulua, jne. Jos en ollut sitä aikaisemmin älynnyt, niin tämä levy varmisti että tunnelma on levyissä, ja musiikissa yleensä, tärkeintä. Seuraavaa odotellessa.

Laitetaampas tähän nyt jonkinnäköinen lista. Varmaan huomenna mieli on jo muuttunut, mutta tänään näin:
 
1960-luku: King Crimson: In the Court...
Tästä on vaikea keksiä mitään sanottavaa, mikä tekisi oikeutta levylle. Hienoja biisejä, hienoa soittoa..hieno levy, näin yksinkertaisesti sanottuna.
 
1970-luku: Black Sabbath: Master of Reality
Black Sabbath oli jotenkin saatava tähän listaan mukaan, ja mitenkäs sen paremmin tekisi, kuin laittamalla sen parhaan levyn sille vuosikymmenelle, mille se kuuluu. Levyllä on ehkä tanakoint riffittelyä kautta aikain, ja biisitkin erinomaisia.
 
1980-luku: Metallica: Master of Puppets/...And Justice For All
Mietin kauan kumpi näistä pitäisi laittaa, joten laitoin molemmat. MoP:illa on paremmat saundit ja ehkä useampi "megahitti", tosin pari hieman yhdentekevää/huolimatonta veisua on levylle päätynyt. Justice taas on sävellyspuolella MoP:ia parempi ja "turhia" biisejä ei ole, mutta saundipuoli on meikäläisen korvaan niin kamalaa kuultavaa, että levyä ei ole tullut niin paljoa tykitettyä kuin MoP:ia. Loistolevyjä kumpikin.
 
1990-luku: Rage Against the Machine: (tähän mikä tahansa RATM:in levyn nimi)
Bändi jonka energisyyttä ja raivokkuutta ei voi kuin ihailla. En jaksanut valita RATM:in levyistä mitenkään erityistä levyä, sillä samat elementit ovat joka levyllä havaittavissa. Tuotanto ehkä hivenen yksipuolista, bändin "juttu" toistuu varsin paljon, mikä ei tosin kamalasti haittaa, sillä se on aivan pirun hyvä "juttu".
 
2000-luku: The Mars Volta: De-Loused In the Comatorium
Mietin kauan laittaisinko tähän Toolin Lateraluksen vaiko Comatoriumin. Päädyin jälkimmäiseen, koska sen sisältämä säveltaide on, jos ei aivan parasta, niin ainakin omaperäisintä mitä pitkään aikaan on tehty. Ja kuulostaa niin pahuksen komialta.

70-luku: Deep Purple - Machine Head.
 
Silkkaa rautaa aina Highway Starin alku tänkkäränkästä When a Blind Man Criesiin, joka on omasta mielestäni yksi hienoimmista Deep Purplen tuotoksista ikinä.
Melkein muttei ihan: Black Sabbath - Vol 4
 
80-luku: Metallica - Ride the Ligthning
 
Ensiaskeleeni Metallican kanssa. Helmiä mm. nimikkobiisi, Creeping Death ja Escape.
Melkein muttei ihan: AC/DC For Those About to Rock... We Salute You
 
90-luku: Iron Maiden - Virtual XI
 
Omiini korviini heikolta vaikuttaneen X Factorin jälkeen virtuaali yksitoista oli kuin toisesta maailmasta. Bayley todisti olevansa vähintäänkin Di'Annon ja Dickinsonin veroinen laulaja.
Melkein muttei ihan: Megadeth - Rust in Peace
 
2000-luku on jäänyt omalta osaltani rikollisen vähälle huomiolle, joten taitaa olla parempi jos pidän tässä kohtaa suuni kiltisti kiinni.

80-luku, Metallica: ..And Justice For All
90-luku, Pride & Glory: Pride & Glory
2000-luku, Godsplague: Evilution.
 
En mä vittu noista aikasemmista tiedä.

80-luku, Metallica: ..And Justice For All
90-luku, Pride & Glory: Pride & Glory
2000-luku, Godsplague: Evilution.
 
En mä vittu noista aikasemmista tiedä.
 
No nyt menee sit tasan kun mie en tiedä taas noista nykyisistä.
 
'60 - The Beatles: Abbey Road
'70 - Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon
(+ hemmetin moni muu, mm. kaikki Zeppelinit, Steely Danit ja Thin Lizzyt, täältä riittäis lopuille vuosikymmenillekin levyjä)
'80 - AC/DC: Back In Black
'90 - none
'00 - none

MoP:illa on paremmat saundit ja ehkä useampi "megahitti", tosin pari hieman yhdentekevää/huolimatonta veisua on levylle päätynyt.
 
Ihan puhtaasti mielenkiinnosta haluisin tietää että mitkä nämä biisit ovat. Mielestä nimittäin levyn jokainen biisi on täydellinen ja natsaa kokonaisuuteen täydellisesti.

Ihan puhtaasti mielenkiinnosta haluisin tietää että mitkä nämä biisit ovat. Mielestä nimittäin levyn jokainen biisi on täydellinen ja natsaa kokonaisuuteen täydellisesti.
 
No siis Leper Messiah tuntuu jotenkin ärsyttävästi hidastavan levyn etenemistä, tai oikeastaan tekee sen väärässä paikassa. Kyllähän nuo "suvantokohdat" levyjen kokonaisuuksissa on aina tervetulleita, mutta Leper Messiahin sijoitus häiritsee. Damage Inc. taasen on jotenkin brutaali päätösbiisiksi. Ehkä tuossa ensimmäisessä viestissäni asia oli vähän huonosti ilmaistu.
 
EDIT: On ne kumpikin silti parempia biisejä kuin moni muu.

No siis Leper Messiah tuntuu jotenkin ärsyttävästi hidastavan levyn etenemistä, tai oikeastaan tekee sen väärässä paikassa. Kyllähän nuo "suvantokohdat" levyjen kokonaisuuksissa on aina tervetulleita, mutta Leper Messiahin sijoitus häiritsee. Damage Inc. taasen on jotenkin brutaali päätösbiisiksi. Ehkä tuossa ensimmäisessä viestissäni asia oli vähän huonosti ilmaistu.
 
EDIT: On ne kumpikin silti parempia biisejä kuin moni muu.
 
Damage Inc. on täydellinen lopetusveto.