Yleistä keskustelua musiikista ›

Jokainen baari on tilava silloin, kun ei ole asiakkaita. Jokainen baari on tunkkainen ja ahdas silloin, kun on tupa täynnä. Pätee 68:iin, Blazeen, ihan mihin tahansa ravitsemusliikkeeseen Jyväskylässä ja muuallakin.
 
68 on silti räkälä

voi jumala... sori että mainitsin. menkää molemmat elohuviin. sopii pissiksille...

Jottei näinkin loistava thread menisi täysin väärään suuntaan ja joutuisi ikuiseen kadotukseen, lisättäkööt, että Wuthering Heights on äärimmäisen ihana. Itse asiassa en ihanampia biisejä saa hakea (ja löytää). Tai sanotaankin, että se on ihku. Ihku on aika hyvä termi tähän tilanteeseen.
 
Niin, ja on se muukin tuotanto hyvää tavaraa.

Running Up That Hill on aivan loistava biisi. Sai mut alunperin innostumaan Puskan Katista.

Juu Katen ääni on muodostunut itselleni jollain perverssillä tavalla jo melkein pakkomielteeksi.. Aah, sitä jumalaista... no joo, pysynpähän nyt kuitenkin aloillani :D

Uusi Mojo muuten tietää kertoa, että tänä vuonna ilmestyy Kate Bushin uusi levy. Mukana puuhaamassa on ollut ainakin Japanista tuttu Mick Karn.

Uusi Mojo muuten tietää kertoa, että tänä vuonna ilmestyy Kate Bushin uusi levy. Mukana puuhaamassa on ollut ainakin Japanista tuttu Mick Karn.
 
Hienoomahtavaaupeaa! Ja ennen kuin kukaan innostuu kyselemään, mistä päin Japania Mick on, niin on syytä tähdentää että tässä tapauksessa Feggy tarkoittanee Japan-nimistä laulu- ja soitinyhtyettä, eikä valtiota.

Niin mitä se marmorikuulien menettäminen tarkoittaa?
 
Ja hmm, mielenkiinnolla odotan uutta levyä!

Niin mitä se marmorikuulien menettäminen tarkoittaa?
 
Have you lost your marbles?
Eli lähinnä kai luonnehditaan sekoamista. Pallo hukassa, vintti pimeänä, lepakkoja ullakolla, käy kolmella pytyllä, ei ihan täysi markka jne...

Uusi Mojo muuten tietää kertoa, että tänä vuonna ilmestyy Kate Bushin uusi levy. Mukana puuhaamassa on ollut ainakin Japanista tuttu Mick Karn.
 
Pelottaa. Ne pari viimeistä viritelmää ovat olleet niin masentavan huonoja. Olisi mukavampi ajatella että Kate keskittyisi loppuiäkseen vain saviruukkujen valantaan äitinsä peräkammarissa tms.

Jaaha. Running up that hill. Törmäsin biisin tänään kuunnellessani Placebon "Sleeping with ghosts"-spesiaalijulkaisun kakkoslevyltä.
Kakkoslevy oli coverlevy, ja huomasin että Kate Bush on tehnyt kyseisen viisun. No, kiitos internetin, kuuntelin biisin Katen itsensä esittämänä.
 
Senverran kova viisu että kiinnostus heräsi aivan heti. Olin ennen pitänyt Bushia jonain.....en tiedä mitä, olin vaan saanut jostain jonkun ennakkovaikutelman, että kyseessä on vaan sellainen tavallinen laulajatyttö, minkä äänestä joku jossain tykkää.
 
Nyt ajattelin sitten tutustua kunnolla levyjen muodossa. Kertokaapas mitä mietitte kyseisestä artistista ja millaisia levynsä ovat olleet? Mitkä ovat lemppareita?
 
Sääli jos on järki lähtenyt, se ei yleensä ole hauskaa.

Nyt ajattelin sitten tutustua kunnolla levyjen muodossa. Kertokaapas mitä mietitte kyseisestä artistista ja millaisia levynsä ovat olleet? Mitkä ovat lemppareita?
 
Levyt The Kick Inside ja Lionheart ovat niitä suurimpia suosikkeja. Ylimaallisen upeaa musiikkia, ihan samaa sarjaa Julee Cruisen, Nick Caven ja Leonard Cohenin kanssa. Ja Cloudbusting -biisissä on eräs parhaista videoista koskaan.

Kiitoksia! Otetaan neuvosta vaari, sano. Ja tuo running up that hill näytti olevan Hounds of love-levyllä (-97), jos senkin kopsauttaisi.
 
Hyvä kuulla tuo Cave/Cohen-vertaus, ne on molemmat äijiä. Siis muutenkin kuin sukupuolisesti.
 
EDIT: seuraava viesti korjasikin että se oli -85.

Kertokaapas mitä mietitte kyseisestä artistista ja millaisia levynsä ovat olleet? Mitkä ovat lemppareita?
 
Vuoden '85 Hounds of Lovea pidetään usein Bushin parhaana albumina, jolta myös Running Up That Hill - ehkäpä paras kasarihitti - löytyy. Alkupuolen menevä poppi vaihtuu B-puolen progressiivissävytteiseen teemakokonaisuuteen. Myös Bushin ääni on kehittynyt omaksi uniikiksi instrumentikseen, jota on todella ilo kuunnella. Hieno levy, jolla on ollut merkittävä osa musiikillisessa kehityksessäni.
 
Suosikikseni on kuitenkin nousemassa kolme vuotta aiemmin julkaistu The Dreaming, joka jakaa jonkin verran mielipiteitä. Musiikki on hullua. Useimmat levyn biiseistä ovat enemmän tai vähemmän kieroutuneita kokeellisine äänimaisemineen, mutta samalla ne räjäyttävät tajunnan. The Dreaming on upea trippi, jonka huippuhetkiä ovat Night of the Swallow, Suspended in Gaffa ja Get Out of My House.
 
Lisäksi suosittelen debyyttilevyä The Kick Inside, joka poikkeaa tyyliltään selvästi Katen 80-luvun levyistä. Piano on enemmän esillä, ja biisien äänimaisemat ovat yksinkertaisempia. The Kick Insiden ensimmäinen puolisko on täynnä mahtavia biisejä, kuten Moving, The Saxophone Song ja tietenkin Katen tunnetuin kappale Wuthering Heights, mutta loppupuolella levy hyytyy mielestäni hieman. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen lätty joka tapauksessa.
 
Never For Ever on myös mainio levy ja ehkä jokseenkin aliarvostettu. Se on eräänlainen murrosvaihe Bushin uralla. Levyltä kuuluu sekä alkuaikojen soundi että kehitys hieman progressiivisempaan suuntaan. Never For Everiltä löytyy myös huikea Breathing, joka voi olla suosikkibiisini koko Katen tuotannosta.
 
Näistä lähtisin liikkeelle.

Kiitoksia tosi paljon. Saa nähdä sekoanko, ehkä. Jotenkin epävakaat persoonat, jos sattuvat olemaan lahjakkaita - tekevät niin omanlaistaan musiikkia, että vastaavaa tunnetta ei voi kuvailla.
 
Toivottavasti nyt silti emäntä on edes vähän järjissään. Viittaan tällä noihin juttuihin mitä tässä ketjussa oli.
 
Taidampa napauttaa CDONista 6 Bushin levyä heti kerralla, tuossahan niitä jo oli. Yleensä jos ostan harkitsematta, ostan hyvää.

Mitenkäs nämä uudemmat? Tässä on viisi levyä koossa, eli kaikki nuo mitkä on jo mainittu.
 
Kuusi levyä saa ottaa tuohon CDONin 6.95 euroa per levy-hommaan.
 
Näkyisi olevan tuollainen kuin Red shoes, taitaa olla 90-lukua jo. Minkälaista meininkiä on siinä?

Lisäksi suosittelen debyyttilevyä The Kick Inside, joka poikkeaa tyyliltään selvästi Katen 80-luvun levyistä. Piano on enemmän esillä, ja biisien äänimaisemat ovat yksinkertaisempia. The Kick Insiden ensimmäinen puolisko on täynnä mahtavia biisejä, kuten Moving, The Saxophone Song ja tietenkin Katen tunnetuin kappale Wuthering Heights, mutta loppupuolella levy hyytyy mielestäni hieman. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen lätty joka tapauksessa.
 
Sykereelinen sotaherra kiittää ja kuittaa.Ei lisättävää.Hyvä levy.

Noniin laitoin sen red shoesinkin sitten tulemaan. Eli saapa tutustua kunnolla.
 
Voi perkeleen jumalauta kun tämä running up that hill on jotain vitun hienoa. Tulee mielikuvia päähän ja on ihan sumussa. Vähän ahdistavaa mutta niinhän nämä parhaat aina ovat.

Ei perse, tuo jos joku on musiikin raiskausta, kun jossain 68:n tapaisessa räkälässä soitetaan jotain noin ultimate-kaunista biisiä.
 
68 ei tosiaankaan ole räkälä, vaan tasokas rockbaari, joissa ei juntteja liiku YHTÄÄN. Joten korjaa mielipiteitäsi.

tasokas rockbaari
 
Pian joku varmaankin väittää keksineensä nelikulmaisen ympyrän.
 
Niin muuten. Onko kellään tarkempaa tietoa tästä Katen "lepakoita tapulissa" -asiasta?