Yleistä keskustelua musiikista ›

Kraftwerkin keikka jäähallissa oli paikotellen varsin tuskallista seurattavaa alituiseen räiskyvien salamavalojen vuoksi. Hienot visut meinasivat välillä mennä täysin hukkaan, kun koko skriini hävisi näkyvistä muutaman sekunnin välein. Jos keikan järjestäjä haluaa strobotykitystä, hommataan välineet varmasti ihan paikalle ihan omasta takaa. Yleisön ei tarvitse siis vaivautua välkyttelemään säälittäviä digipokkari-välkkyjään, joiden teho ei muutenkaan riitä muutamaa metriä pidemmälle. Kuvissa näkyy loppupeleissä kuitenkin vain edessäolevien ihmisten puhkipalaneita takaraivoja.
 
Eräs pointti kuvauskieltoihin on ammattikuvaajien elannon turvaaminen. Jos hyvän kaluston kanssa liikkeellä olevien "harrastelijakuvaajien" annettaisiin vapaasti häärätä kameroidensa kanssa, saatettaisiin kuvia kaupitella eri tahoille polkuhinnoilla. Keikkojen kuvausoikeuksiakin saatetaan myydä ulkopuolisille tahoille, jolloin oikeuksista maksanut taho luonnollisesti haluaa turvata yksinoikeutensa.
 
Nihkeä tilanne muistoksi keikkoja kuvaavien kohdalla, mutta toisaalta mielestäni varsin ymmärrettävää. Vaikka kyllä minuakin on muutaman kerran sapettanut kun turvamiehet ovat yrittäneet (väkivalloinkin) takavarikoida järkkäriäni.

Mm Tavastian kamerakielto pohjautuu tähän, bändejä kyllä saa kuvata jos siihen on kuvauslupa.
 
Ohoh, onpa tullut kuvattua ilman lupaa kun en tuota tiennyt. Sen kyllä tiesin, ettei ravintoloiden asiakkaita saa kuvata.

Kraftwerkin keikka jäähallissa oli paikotellen varsin tuskallista seurattavaa alituiseen räiskyvien salamavalojen vuoksi.
 
Tämä tilaisuus tuli itsellenikin mieleen, lähinnä sen takia että siellä tosiaan huomasi että jengillä alkaa olla kamerakännyköitä. Piippuhyllyltä näytti hassulta kun koko ajan 4-5 ihmistä heilutteli jäällä kännykkää ilmassa. Toisaalta tietysti sopi illan teknologiapainotteiseen henkeen. :-)

Noita kuvauskieltojahan on lähinnä noilla suuremmilla ulkomaisilla artisteilla. Rahastahan siinä asiassa on tietenkin kyse, kuten joku tuossa jo uumoilikin. En kuitenkaan usko, että kuvausta kielletään siksi, että keikoilla saisi myytyä enemmän fanikrääsää. Eniten taitavat pelätä sitä, että kuvien ottaja ryhtyy tekemään kuvillaan bisnestä, painattamaan epävirallisia t-paitoja, julisteita jne jne. Kuvausmahdollisuuksia rajoittamalla ne yrittävät hillitä tuota tehtailua.
 
Yleisimmät kuvausrajoitukset noilla keikoilla ovat sellaisia, että kolmen ekan biisin ajan saa kuvata, useimmiten siitä lavan ja yleisön välistä turva-aidan paremmalta puolelta, ilman salamaa. Nykyisin on aika yleistä, että megaluokan yhtyeet pakottavat kuvaajat allekirjoittamaan sopimuksen, jonka mukaan kuvia käytetään ainoastaan siinä yhdessä tietyssä julkaisussa, jonka nimissä kuvaajalle on kuvauslupa myönnetty.
 
Mun mielestä tuollaiset rajoitukset ovat ihan ymmärrettäviä ja itse olen ainakin oppinut aikojen saatossa toimimaan niitten mukaisesti. Kyllä siinä ensimmäisen noin viidentoista minuutin aikana pitäisi saada ainakin yksi nappiotos lehteen laitettavaksi, jos kuvaajalla on vähänkään hajua siitä, miten rokkikuvia kuuluu keikoilla ottaa. Tosin ongelmatapauksiakin on, esimerkiksi valon määrän vähyydestä johtuvia hankaluuksia ja muuta vastaavaa.
 
Itse olen opetellut järjestelmädigin kanssa kuvaamista vuoden alusta, enkä ole ainakaan vielä saanut niihin kuviin tunnelmaa. Ainakin kaikilla vähänkin tärkeemmillä keikoilla matkassa kulkee edelleen vanhakin kamera, jolla otan mustavalkorullille kunnon kuvia.

Niinhän se on, mutta esim. mun budjeteilla ei omisteta edes kameraa. On kai vieläkin niin, että digikameroilla ei saa yhtä hyvää materiaalia mitä filmillä? Ainakin näin olen ammattilaisten suusta kuullut sanottavan.
 
No kamerastahan se myös riippuu.
Itse olen kuvaillut keikkoja digi-järkkärillä ja erillisoptiikalla ILMAN salamaa ja kuvia on tullut. Lavalla on kuitenkin älyttömän hyvät valot, ja ei sitten kun iso aukko käyttöön, jolloin valotusautomatiikka lyhentää ajan siedettäväksi. Joku 1/125 riittää jo vaikka mihin ja rauihallisempiin artisteihin jopa 1/60.
Pirukkaan täysautomaatit kyllä tahtovat tehdä kompromisseja valotuksessa välillä syväterävyys/lyhyt valotusaika. ŽJärkkärillä taas voi itse päättä aukon ja sitä myötä valotusajan, joskin iso aukko tuo sitten tullessaan melko kapean syväterävyysalueen. Mutta kaikkea ei voi saada. Salamalla keikkakuvista tulee mielestäni huonoja, kun sinne lavalle ammutaan se kirkas valkoinen valo. Mennee tunnelma pilalle.
 
Mitä taas tulee valotuksen määrittelyyn digissä, siinä pätevät täysin samat lainalaisuudet kuin filmillekin kuvattaessa: ainoa ero on, että valkotasapaino kannattaa yrittää säätää käsin tietyissä tilanteissa.
 
Lehtikuvauksessa käytetään nykyään lähes 100% digiä. Euro vetoa, että päivän hesarista et erota mikä kuva on otettu digillä ja mikä filmille -- jos jälkimmäisiä edes lehdessä sattuu olemaan.

Lehtikuvauksessa käytetään nykyään lähes 100% digiä. Euro vetoa, että päivän hesarista et erota mikä kuva on otettu digillä ja mikä filmille -- jos jälkimmäisiä edes lehdessä sattuu olemaan.
 
Ei varmasti erotakaan. Mutta jos olisi kahdet kuvat jostakin tilaisuudesta, esim keikasta, niin eron voisi kenties nähdä kuvien välillä.

Juu, kyllä lähes keikasta kuin keikasta on saanut Canon 300D + 50mm/1.4(pari pykälää alivalotettuna) yhdistelmällä kuvia, kennoherkkyydeksi 800 . Niin hämärää keikkaa ei ole ollut, ettei olisi saanut. Muutamia esimerkiksi : http://www.kemopetrol.org/kerava060504_fi.shtml

Juu, kyllä lähes keikasta kuin keikasta on saanut Canon 300D + 50mm/1.4(pari pykälää alivalotettuna) yhdistelmällä kuvia, kennoherkkyydeksi 800 . Niin hämärää keikkaa ei ole ollut, ettei olisi saanut. Muutamia esimerkiksi : http://www.kemopetrol.org/kerava060504_fi.shtml
 
Kuva, missä on Laura Närhi, ei voikaan olla läpeensä huono...=)

Kuva, missä on Laura Närhi, ei voikaan olla läpeensä huono...=)
 
On kyllä ihanainen.

Kuva, missä on Laura Närhi, ei voikaan olla läpeensä huono...=)
 
Juu, kiitollinen kuvattava. Saa olla vaikka kuinka huono kuvaustekniikka, kuvat onnistuvat aina :)

Tässä nyt vähän pikaisesti naputeltua höpinää aiheesta. Kirjoitan tätä kiireessä muiden hommien ohella, joten sekaan saattaa eksyä ajatusvirheitä. Huomauttakaa ihmeessä, Patongit ja muut, jos tulen kirjoitelleeksi läpiä päähäni.
 
Mutta asiaan eli livekuvaukseen:
 
Jos salamaa saa ja tarvitsee käyttää, sen voi aina heijastaa katon kautta. Vaikka klubit ovat yleensä mustaseinäisiä ja -kattoisia ja katto on korkealla, sieltä tulee kuitenkin aina hieman lisää valoa.
 
Jos suoraa salamaa on pakko käyttää (esim. pokkari, jossa ei muuta mahdollisuutta ole), sen päälle voi teipata minkä tahansa paperinpalan tai hätätapauksessa vaikkapa maalarinteipin. Ei läväytä flashiä aivan niin pahasti päin pläsiä. Erillisen salaman päälle voi askarrella itse sopivanpaksuisesta muovista hajottavan "pleksin".
 
Toinen kikka, jota on helppo käyttää suoran salaman kanssa etenkin digikameralla, on teipata salaman eteen lämmittävä kalvo (saa metritavarana alan liikkeistä). Sitten vain kokeilua valkotasapainoasetusten kanssa (tai filmikameralla päivänvalo-/keinovalofilmien välillä), ja kas - salama irrottaa kohteen taustasta, muttei muuta sävyjä luonnottomiksi.
 
Sitten valaistukseen. Yleensä ongelmana ei niinkään ole valon määrä kuin sen laatu. Musta taustakangas ja kirkkaat spotit on yhdistelmä, joka hämää valotusautomatiikkaa. Jos kamerassa on valotuksen pistemittaus, kannattaa yleensä käyttää sitä. Keskiarvoon perustuva mittaus joko polttaa kohteen puhki tai vetää taustan tukkoon. Samoin kirkas vastavalo ja mahdollinen savu tuovat omat ongelmansa. Esimerkiksi savun keskelle tarkentaminen vaatii yleensä manuaalitarkennuksen käyttöä.
 
Toinen asia on värimaailma: esimerkiksi kirkas punainen saattaa sekoittaa digikameran automatiikan täysin. Myös kenno voi mennä ns. tukkoon, ja sitten ihmetellään, kun kuvat näyttävät oudoilta, vaikka asetukset olivat kunnossa.
 
Puhumattakaan sitten painoteknisistä ongelmista. Digikameralla valkotasapaino kannattaa mitata valkoiselta paperinpalalta tms. aina mahdollisuuksien mukaan, automatiikkaan ei kannata luottaa.
 
Mitä aika-/aukko-yhdistelmään tulee, olen kuullut useiden ammattilaisten käyttävän livekuvauksessa sellaisia asetuksia, että aika laitetaan mahdollisimman pitkäksi ja annetaan kameran laskea aukko. Näin saadaan varmasti skarppeja kuvia. Tämä siis silloin, jos valon kanssa on todellakin ongelmia. Sävyjä voidaan kaivaa esiin labbiksessa tai Photoshopissa, mutta tärähtänyttä kuvaa ei pelasta mikään.
 
Valotusajan pituuteen pätee nyrkkisääntö, että tärähtämättömiä kuvia saa ilman jalustaa, kun aika on lyhyempi kuin polttovälin käänteisluku (esim. 250 mm teleobjektiivilla siis pisin mahdollinen aika 1/250).
 
Digikameroilla täytyy ottaa huomioon myös kennon koko, jonka vuoksi todellinen polttoväli on pro-kameroita lukuunottamatta tyypillisesti luokkaa 1,5 x filmikameran vastaava.
 
Toisaalta keikoilla ei kuvata staattisia kohteita, vaan hyvinkin vikkeläliikkeisiä kavereita, joten skarppien kuvien saaminen ei ole niinkään kiinni kameran kuin kohteen tärinöistä.
 
Varsinkaan halvemman luokan digikameroissa ei kannata koskea "filmiherkkyyden" säätöön. Se ei tarkoita mitään muuta kuin signaalin keinotekoista vahvistamista, jonka myötä kohina lisääntyy.
 
Ammattidigillä saa kyllä siedettävää jälkeä vielä 400:n, jopa 800:nkin ISO-luvuilla, mutta pokkarilla herkkyyden nostaminen jo kahteensataan aiheuttaa näkyvää kohinaa.
 
Filmikameralla kuvatut rakeiset kuvat voivat näyttää tunnelmallisilta, mutta digitaalinen kohina näyttää vain digitaaliselta kohinalta. Tätä voisi verrata analoginauhurin harmoniseen säröön ja digitaalisäröön.
 
Yleensäkin digikuvaamisessa kannattaa antaa kameran hoitaa kuvaaminen ja jättää sitten bitti-informaation kaivaminen Photoshopin tms. kuvankäsittelyohjelman tehtäväksi. Koskee siis herkkyyttä, digitaalizoomia jne. jne.
 
Tietokoneen laskentateho ja -algoritmit ovat niin paljon paremmat kuin kameran prosessorilla, että kuvia on turha yrittää keinotekoisesti "pelastaa" kuvaustilanteessa.

Toinen juttu on se, että monet keikkapaikat kieltävät järjestelmällisesti asiakkaidensa kuvaamisen, ei sallita dokumentointia siitä, kuka on paikalla ja kuka ei. Mm Tavastian kamerakielto pohjautuu tähän, bändejä kyllä saa kuvata jos siihen on kuvauslupa.
 
Ravintoloiden kuvauskielto ei perustu mihinkään lakiin. Ne eivät ole kotirauhan piirissä:
 
Rikoslaista:
Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.
 
Toisin kuin yleensä kuvitellaan, mikään laki ei estä kuvaamista esim. tavarataloissa tai muilla julkisilla paikoilla tai julkisissa tilaisuuksissa.
 
Tavastian vessassa ei sentään saa kuvata:
Salakatselu
 
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
 
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
 
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
 
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
 
Yritys on rangaistava.
 
Suomessa ihmisellä ei ole oikeutta omaan kuvaansa. Saan siis kuvata julkisella paikalla kenet tahansa pyytämättä häneltä lupaa.
 
Kuvia saa Suomessa ottaa aika vapaasti, mutta niiden julkaiseminen on eri asia. Sitä koskee laki yksityisyyden suojasta:
 
Joka oikeudettomasti
 
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
 
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
 
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
 
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
 
Vielä tähdennettäköön, että KENELLÄKÄÄN - ei siis edes poliisilla - ei ole oikeutta takavarikoida kamerasta filmiä, muistikorttia tai vaatia nähdä kameraan tallennettuja kuvia.
 
Takavarikointi tai kuvien katsominen onnistuu vain tuomioistuimen päätöksellä, jos tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
 
Poliisilla, kuvien kohteilla tai varsinkaan festivaalien järjestysmiehillä tms. ei todellakaan ole mitään oikeutta koskea kenenkään kameraan, filmeihin tai muistikortteihin. Sama pätee myös videokuvaan.
 
Kohteliaisuus kannattaa aina, mutta pitäkää ihmeessä oikeuksistanne kiinni.

none:
Ravintoloiden kuvauskielto ei perustu mihinkään lakiin. Ne eivät ole kotirauhan piirissä:
 
Tämän tiesin. Ravintolalla on silti oikeus asettaa omia rajojaan; eihän laissa puhuta mitään myöskään solmioista, sandaaleista, sukattomuudesta tai farmarihousuista, jotka kaikki saattavat vaikuttaa ravintolaan sisäänpääsyyn.
 
Toisin kuin yleensä kuvitellaan, mikään laki ei estä kuvaamista esim. tavarataloissa tai muilla julkisilla paikoilla tai julkisissa tilaisuuksissa.
---
Suomessa ihmisellä ei ole oikeutta omaan kuvaansa. Saan siis kuvata julkisella paikalla kenet tahansa pyytämättä häneltä lupaa.
---
Kuvia saa Suomessa ottaa aika vapaasti, mutta niiden julkaiseminen on eri asia. Sitä koskee laki yksityisyyden suojasta
 
Tuo julkaiseminen onkin se ratkaiseva kysymys, jonka takia mun on aina kohteliaasti kysyttävä lupa, kun festareilla kuvaan humalaisen kalsongit päässä, sepalus auki ja vappunenä vinossa. Mielellään jonkun muun kuullen. Lupa muuten irtoaa kutakuinkin aina, olipa dokumentoitavana tyttösen rintoihin ilmestyneet nimikirjoitukset tai lähikaupasta ajeluretkeä varten varastetut ostoskärryt.
 
Laki yksityisyyden suojasta ja laki tiedonjulkistamisesta käyvät sen verran ristiin, että usein kuvauskielto on syytä panna täytäntöön jo ennaltaehkäisevästi - eli estää kuvaaminen. Lehtijutun asiayhteydessä kun voidaan käyttää kaikenlaisiä "perusteltuja" kuvia kohtuudella, oikeudenomistussuhteista piittaamatta.
 
Poliisilla, kuvien kohteilla tai varsinkaan festivaalien järjestysmiehillä tms. ei todellakaan ole mitään oikeutta koskea kenenkään kameraan, filmeihin tai muistikortteihin. Sama pätee myös videokuvaan.
 
Ei todellakaan, eikä sitä myöskään oo ainakaan mun kohdallani yritetty. Jos kuvauslupaa ei ole löytynyt, oon ihan vapaaehtoisesti saanut viedä kameran narikkaan, tai poistua sen kanssa talosta.
 
Kohteliaisuus kannattaa aina, mutta pitäkää ihmeessä oikeuksistanne kiinni.
 
Kärsivällisyys, rauhallisuus ja ammattimainen asenne auttavat. Järjestysmieskin on ihminen.

Tuo julkaiseminen onkin se ratkaiseva kysymys, jonka takia mun on aina kohteliaasti kysyttävä lupa, kun festareilla kuvaan humalaisen kalsongit päässä, sepalus auki ja vappunenä vinossa. Mielellään jonkun muun kuullen. Lupa muuten irtoaa kutakuinkin aina, olipa dokumentoitavana tyttösen rintoihin ilmestyneet nimikirjoitukset tai lähikaupasta ajeluretkeä varten varastetut ostoskärryt.
 
Siitä luvasta ei ole kuvan julkaisemisen yhteydessä mitään hyötyä, jos kuvattava on ollut lupaa kysyttäessä humalassa tai muuten harkintakyvyttömässä tilassa.
 
Laki yksityisyyden suojasta ja laki tiedonjulkistamisesta käyvät sen verran ristiin, että usein kuvauskielto on syytä panna täytäntöön jo ennaltaehkäisevästi - eli estää kuvaaminen.
 
Siis kenen kannalta on syytä? Ja missä tilanteessa tällainen kuvauskielto voidaan "panna täytäntöön jo ennaltaehkäisevästi"? Suomessa kun ei ole ennakkosensuuria (paitsi elokuvien kohdalla).
 
Lehtijutun asiayhteydessä kun voidaan käyttää kaikenlaisiä "perusteltuja" kuvia kohtuudella, oikeudenomistussuhteista piittaamatta.
 
Öö... esimerkki? Kuvaan omistaa oikeudet kuvaaja. Hän voi luovuttaa ne osittain lehdelle tms. kuvan tilaajalle. Kuvattava ei edelleenkään omista missään tilanteessa oikeutta omaan kuvaansa.
 
Ei todellakaan, eikä sitä myöskään oo ainakaan mun kohdallani yritetty. Jos kuvauslupaa ei ole löytynyt, oon ihan vapaaehtoisesti saanut viedä kameran narikkaan, tai poistua sen kanssa talosta.
 
Tässä yksi lainaus tuoreesta Journalisti-lehdestä, jossa on paljon mielenkiintoista asiaa juuri kuvaajien oikeuksista:
 
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut147250.htm
 
***
 
Filmi pois ja kuvat katseluun?
 
Pohjanmaalla pidettiin suuria rockfestivaaleja. Televisiokuvaaja oli paikalla jutunteossa Ylen uutistoimittajan kanssa. Järjestäjiltä oli saatu lupa, joka mahdollisti kuvaamisen niin festivaalialueella kuin esiintymislavojen turva-alueillakin.
 
– Huomasin yleisöalueella hauskan tilanteen, jossa järjestyksenvalvojien ryhmä yritti saada puuhun kiivenneen katsojan alas. Aloin kuvata tapahtumia. Kun mies oli saatu alas ja saman tien käsirautoihin, eräs järjestysmies huomasi minut ja kamerani. Hän syöksyi välittömästi luokseni, peitti kameran kädellään ja sanoi etten saa kuvata. Tunsin itseni todella vaaralliseksi, koska järjestysryhmän kolme muuta isoa jäsentä ympäröi minut ja vei lähellä sijainneen lavan backstage-alueelle, kuvaaja kertoo.
 
Siellä järjestyksenvalvoja käski kuvaajaa pyyhkimään yli kuvaamansa aineiston. Tämä ei suostunut ja kieltäytyi myös näyttämästä sitä vartijoilleen. Lopulta näiden esimies tuli paikalle ja tilanne rauhoittui kun kuvaaja näytti tälle, mitä nauhalle oli tarttunut.
 
***
 
Kuvaajalla ei olisi ollut mitään velvollisuutta näyttää kenellekään kuvaamaansa materiaalia, eikä järjestysmiehillä olisi ollut mitään oikeutta estää häntä kuvaamasta.
 
Kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja ammattimaista asennetta on lupa vaatia myös järjestysmiehiltä.

Lehtikuvauksessa käytetään nykyään lähes 100% digiä. Euro vetoa, että päivän hesarista et erota mikä kuva on otettu digillä ja mikä filmille -- jos jälkimmäisiä edes lehdessä sattuu olemaan.
 
Tämä kuitenkin johtuu suurimmaksi osaksi digikuvien _himppasen verran_ nopeammista toimitusajoista, lehtialalla kun deadlinet tuppaavat olemaan tiukkoja.
 
Hankalassa keikkavalaistuksessa luottaisin kuitenkin mieluummin nopeaan, mahdollisimman hienorakeiseen ja hyvän väritoiston omaavaan filkkaan ja hyvään optiikkaan. Vastaavaan laatuun digillä päästäkseen saa kalustoon sijoittaa varsin pitkän pennin. Ja kuten joku jo totesi, siinä missä aito filmirae luo kuvaan tunnelmaa, digikohina tai keinorae useimmiten pilaavat sen.