Joskus kuuntelin pelkkää progemetallia, mutta sitten huomasin, että se on paskaa ja siirryin funeral doomin pariin. Aikoinaan myös bläkkis oli hienoa, mutta siitä pääsin aika nopeasti eroon. Viimeisin vuoden ajan on kiinnostanut lähinnä death metalli ja 60-70-luvun musiikki, paino selvästi enemmän jälkimmäisillä. Jossain välissä oli myös lievä punk-innostus, mutta se ei kantanut kovinkaan pitkälle. Tiettyjä bändejä/artisteja kuuntelen myös jaksoittain. Esimerkiksi viime viikolla kuuntelin lähes ainoastaan Neil Youngia. Vaikka mieltymykset vaihtelevat, niin jokaisesta aikakaudesta on kuitenkin jäänyt tiettyjä bändejä, jotka pysyvät aina mukana. Hyvähän se on, ettei aina kuuntele samoja levyjä, sillä lailla se kokonaiskuva laajenee. Life is a vacuum cleaner, it sucks. |
Joskus kuuntelin pelkkää progemetallia, mutta sitten huomasin, että se on paskaa
Progemetalli on aika laaja käsite... Oh, heart of gold, spring time life and laughter borne, now you wander there alone
Down that way where life is a bad place, life is a sad place, always |
Selvästi on kausittaista, myöskin se kuinka paljon ylipäätään kuuntelen musiikkia, puhumattakaan sen tekemisestä. Tosin tämä on kohdallani yleismaailmallinen ilmiö eli koskee kaikkea. Tietyissä asioissa tarkoittaa sitä, että hiukan kurinalaisuutta olisi hyvä persoonaan saada.
Mainittava on kuitenkin, että joku bändi/musiikinlaji/tms. johon olen joskus hurahtanut, ei ole kuitenkaan koskaan tipahtanut kartalta lopullisesti pois. Aina niihin palaan uudestaan. Ehkä liikaakin pyörin nimenomaan noissa vanhoissa rakkauksissa sen sijaan että etsisin uusia ;) Ja nyt imette sukkaa siten, että "Imekää!" on käskyn valmisteleva osa, jolloin asento napsahtaa, ja "sukkaa" itse komento.
Silloin viette sukan, mallia harmaa, pitkä, suuhunne ja alatte purra patrioottisella innolla... - MrQ |
sienimies
armadillo
Spiralmind
Tellervo
tillotson