Yleistä keskustelua musiikista ›

Juu siis itselläni tuo CD+DVD versio. Olen kuunnellut levyä suht ahkerasti, mutta ei edelleenkään yllä Knopflerin Golden Heart levyn tasolle. Tosin tämä ei tarkoita, etteikö Shangri olisi kuitenkin helevetin hyvä levy. Tyyliltään aika erilainen, kuin Markin edelliset, mutta tämähän on vain postitiivistä. Mieluummin kuuntelen erityylisiä levyjä, kuin kymmentä samalta kuulostavaa lättyä. Mutta juu hyvä levy siis...aivan kuin kaikki edeltäjänsäkin.
 
Olen hankkinut myös tuon Fogertyn Deja Vu:n, sekä David Knopflerin uuden Ship Of Dreams levyn. Todella hyviltä nekin kuulostavat.

Lainasin kirjastosta jonkun aikaa sitten David Knopflerin Wishbones-albumin, ja yllätyin kyllä totaalisesti siitä, miten hyvää kamaa sekin oli.

Knopfleria siinä on lähinnä merkki ja väri. Ja nimi.
 
Se knopfleri ite ainakaan sellasella signature koneella varmaan soita, luulis että siltä löytyy varastosta sen verran vintagempaa peliä kuitenkin.
 
Tämä ainainen sama. Miksei hän soittaisi? Ja kyllä hänellä varmaan on kymmeniä kitaroita muutenkin, uusia ja vanhoja, joita soittelee kaikkia fiiliksen mukaan. Ja varmasti hänen signature versionsa on hänen itsensä valitsema jne. Mutta oli miten oli, kyllä siitä varmasti hyvät saundit lähtee jos on hyvä soittaja. Texas Speciaaleista on haastattelussa sanonut tykkäävänsä. No oli miten oli.
 
Richard kuitenkin soittaa studiokuvissa Knopfler signaturea:
http://guyfletcher.co.uk/images/2004studiodiaryimages4/251obscured.jpg
Knoflerin kourassa taitaa olla Teisco.

Tämä ainainen sama. Miksei hän soittaisi? Ja kyllä hänellä varmaan on kymmeniä kitaroita muutenkin, uusia ja vanhoja, joita soittelee kaikkia fiiliksen mukaan. Ja varmasti hänen signature versionsa on hänen itsensä valitsema jne. Mutta oli miten oli, kyllä siitä varmasti hyvät saundit lähtee jos on hyvä soittaja. Texas Speciaaleista on haastattelussa sanonut tykkäävänsä. No oli miten oli.
 
Richard kuitenkin soittaa studiokuvissa Knopfler signaturea:
http://guyfletcher.co.uk/images/2004studiodiaryimages4/251obscured.jpg
Knoflerin kourassa taitaa olla Teisco.
 
No mielestäni tämä Knopfler-signature on vähän eri sarjaa kuin EBMM:t, Ibanezit etc. Ainahan Petruccilla on oma Musari tai Vailla Jemi kourassa. Mitä nyt kuitenkin olen Knopflerin juttuja lukenut ja miestä nähnyt (livenä ja kuvissa), niin lähes joka kappale vetäistään eri merkkisellä/tyyppisellä soittimella uskollisesti vuodesta toiseen. Itse en ole hänen nähnyt omaa siguaan soittavan.
 
(Ja mitä tuohon Knopfler-mallista natisemiseeni tulee, niin pääasiallinen ongelma oli käsittämättömän tahmeksi lakattu kaula. Verrokkina ollut American 50'th Anniversary oli ihan toista maata)

Tämä ainainen sama. Miksei hän soittaisi?
 
Kun ei tuota kitaraa ole miehen käsissä näkynyt.. Kyllä hän varmaan sellaisen silti omistaa ja saattaa soittaakin joskus harvoin. Todennäköisesti Fender on lähestynyt Knopfleria asian suhteen ja hän on antanut suurinpiirtein itseään miellyttävät speksit. Varsinaisesta endorsement dealista ei siis ole kysymys ja rojaltitkin taitavat mennä hyväntekeväisyyteen.
 
Mutta oli miten oli, kyllä siitä varmasti hyvät saundit lähtee jos on hyvä soittaja.
 
Ainakin pitäisi tuon hintaisesta kitarasta lähteä.
 
Ja mitä tuohon Knopfler-mallista natisemiseeni tulee, niin pääasiallinen ongelma oli käsittämättömän tahmeksi lakattu kaula. Verrokkina ollut American 50'th Anniversary oli ihan toista maata
 
Nykyisten nitrolakkojen kovettumisessa tuntuu kyllä olevan välillä ongelmia. Kokeiltavana olleiden kitaroiden kaulat ovat kyllä välillä muutenkin sen verran tahmaisia, että pelkkä pesu saattaa auttaa.

Itse en ole hänen nähnyt omaa siguaan soittavan.
 
Juu tahmaisuudessa lienemme aivan samoilla linjoilla, en tykkää. Ja minunkin mielestäni tuo Mark Knopfler malli on täysin turha. Siinä ei ole mitään miksi mielestäni sellainen malli pitäisi olla olemassa, vähän sekoiteltu perus-osia, ja siinä se. Mutta silti se on olemassa ja sille on kysyntää. Se, että soittaako mies sitä kuinka paljon, ei mielestäni ole välttämättä edes merkittävää. Kuitenkin se on hänen kitaroidensa tapainen, ja on mikit joista hän pitää.
 
Ilmeisesti mies soittelee yhä pääsääntöisesti Suhreja, Les Pauleja ja ehkä jotain muitakin nykyisin. Joka tapauksessa itsekin soittelisin sitä sun tätä jos massia ja mainetta olisi. Miksei? Eri kitaraan saa eri tatsin, ja soittoon intoa. Kuitenkin Knopflerin levyllä mitä ilmeisemmin kuullaan tuota signature-mallia (kun kerran sitä nauhoituksissa soitettiin, kuten linkaamastani kuvasta näkyy).
 
Tässä yksi kitara jota Knopfler muun muassa on viime aikoina livenä soitellut. Dano/Silvertone.
http://damagedesign.org/knopfler/knopfler01.jpg
 
Nimim. mistäköhän nyt sais Teiscon tai Silvertonen että sais sitä Knopfler saundia? ;)

Kuuntelin myös John Fogertyn uutta. Huono. Biisi 6 kuullosti aivan Knopflerilta (Dire Straitsiltä)!
 
Siinä soittaa Knopfler lead-kitaraa,varmaan siksi kuulostaa.Lisäksi biisin täytyy olla joku muusikkojen sisäpiirin vitsi,niin paljon siinä Sultan of Swingiä,ja Fogertry imitoi jopa Knopflerin laulua.

Eikös Knopfler käytä aika paljon Schecterin stratoja? Ainakin tämän sivun mukaan hänellä on niitä muutama.
 
http://www.mark-knopfler.info/eng/guitars.htm
 
Löytyyhän tuolta muutama Fenderikin, mutta jostain olen saanut sellaisen käsityksen että Mark suosii juuri noita Schectereitä. En tiä kyllä varmaksi.
 
edit: Niin, tuon sivun mukaan Markilta löytyy myös se Fenkun signature.
 
edit 2: Kuten näyttää olevan myös Pensan MK1 ja MK2 signaturet.

Siinä soittaa Knopfler lead-kitaraa,varmaan siksi kuulostaa.Lisäksi biisin täytyy olla joku muusikkojen sisäpiirin vitsi,niin paljon siinä Sultan of Swingiä,ja Fogertry imitoi jopa Knopflerin laulua.
 
No ihmekkös tuo sitte niin.

Loppua kohti ehkä vähän tasapaksu levy, mutta tosi hyvä kuitenkin. Paljon parempi, kuin The Ragpicker's Dream, joka meni Quality Shoen, Daddy's Gone to Knoxvillen ja muiden vastaavien kanssa välillä aika rajusti metsään.
Quality Shoe oli mielestäni The Ragpicker's Dream levyn onnistunein biisi! Tai ainakin yksi onnistuneimmista.
 
Mielestäni Shangri-La on Knopflerin soolouran ehdottomasti paras levy! Etenkin Boom Like That ja The Trawlerman's Song ovat AIVAN upeita. Levy on suhteellisen tasapaksua tavaraa, mikä on mielestäni hyvä asia. Ei ole mitään ylitse muiden, eikä mitään mikä olisi täysin surkea.
Jos jotain levyltä jäi puuttumaan, niin se oli Knopflerin clean-saundi. Sitä on paikoitellen vähän, mutta mielestäni liian vähän. MK on alkanut biiseissään suosimaan akustistakitaraa (mikä ei ole huono juttu) ja sähkis on jäänyt enemmän pois. Puhun nyt taustoista. Sähkis on soolokitarana esillä, kuitenkin valitettavan usein pehmeällä säröllä höystettynä.

No nyt on levy pariin kertaan käyty läpi vihdoin. Eka päässä soiva kipale on Postcards from Paraguay. Pari ekaa on myös tosi jees. On kyllä selvästi edeltäjäänsä parempi mielestäni.
 
Onko MK:lla muuten muita ehdottoman oleellisia soololevyjä, kun löytyy jo Golden Heart, StP, Ragpickers Dream ja Local Hero? Mitenkäs ne Chet Atkinsin kanssa tehdyt, instrumentaaleja?

Ja kyllä hänellä varmaan on kymmeniä kitaroita muutenkin, uusia ja vanhoja, joita soittelee kaikkia fiiliksen mukaan.
 
Tää kuva on aivan mahtava; tuorein kitara (poislukien signatuuri Martin) on tuo '58 Les Paul... :-)
 
http://guyfletcher.co.uk/studiodiary%20folder/sdimages/mkgtrs!.jpg
 
edit: Hmmm... copy/paste, ei tykkää huutomerkistä.

No nyt on levy pariin kertaan käyty läpi vihdoin. Eka päässä soiva kipale on Postcards from Paraguay. Pari ekaa on myös tosi jees. On kyllä selvästi edeltäjäänsä parempi mielestäni.
 
Onko MK:lla muuten muita ehdottoman oleellisia soololevyjä, kun löytyy jo Golden Heart, StP, Ragpickers Dream ja Local Hero? Mitenkäs ne Chet Atkinsin kanssa tehdyt, instrumentaaleja?
 
Knopfelrin ja Atkinsin "Neck and Neck" -äänite on yksi (IMO) parhaimmista levyistä mitä M.K. on saanut aikaan ja pitää myös muistaa Notting Hillbillies; "...presumed, having a good time" -äänite... Niin ja "Wag the dog"

Knopfelrin ja Atkinsin "Neck and Neck" -äänite on yksi (IMO) parhaimmista levyistä mitä M.K. on saanut aikaan ja pitää myös muistaa Notting Hillbillies; "...presumed, having a good time" -äänite... Niin ja "Wag the dog"
 
Ostin noi kolme ja kaksi David Knopflerin uusinta. Neck and Neckin kannessa poseeraa Mark Knopfler ja George W Bush? ;)
 
David Knopflerihan on kanssa todella hyvää kamaa. Välillä mies kuulostaa laulussaan ihan veljeltään, mutta äänialaltaan peittoaa kuitenkin Markin. Eka tuntemus oli, että tämähän on Mark Knopfler meets Chris Rea ja sitten huomasinkin Chris Rean soittavan levyillä. Vanha Dire Straits näyttää hajonneen Markin ja Davidin välille. Markilla on Guy Fletcher, David on saanut Alan Clarkin ja Chris Whiten.

Tulipa nyt sitten hankittua, kera bonus-dvd:n. Taatun hyvä levyhän tuo. 5.15 a.m., Boom, like that ja Postcards from Paraguay soivat päässä jo ahkeraan. Song for Sonny Listonissa on muuten aivan saakelin hienot sanat.
 
Way to go, mr. Knopfler.

Aluksi kuulin Everybody Pays-kappaleessa sekä Whiter Shade of Pale:a, että Local Hero-levyn ainoaa lauletua kappaletta The Way it Always Starts (Gerry Rafferty laulaa). Nyt se tunne on kadonnut, omituista.

Tänään tuli cdon:ista. Loistava levy! Eipä tarvinnut pettyä.

Loistava levy! Eipä tarvinnut pettyä.
 
Kyllä vaan! Oma lemppari on "The Trawlerman's Song", josta juontuu mieleen kuva Great Yarmouthin kulmilla talvihiivarissa keikkuvista kalapaateista.