Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä. Mutta silti ihmetyttää, että äijä on vieläkin niin pirun katkera potkuistaa, vaikka on yksikseen saavuttanut suosiota, josta moni voi vain haaveilla. On se ollut kova paikka. Tuntuu, että koko Mustainen elämä pyörii sen ympärillä, että joskus tuli Metallicassa soitettua...
 
Piti tsiikata tuo dokumentti törkeästi netin kautta imettynä, kun en ole teatteriinkaan päässyt. Jäi vähän osa jutuista epäselviksi, kun oli äänenlaatu niin paska. No, DVD:tä odotellessa.
 
Olihan tuo kuitenkin kyllä hemmetin mielenkiintoinen dokkari. Pojat olivat suhteellisen avoimina. Tosin eihän se voi olla vaikuttamatta, että kamerat ovat paikalla. Hassua oli nähdä myös James isäpappana. Lars on kyllä aika friikki, eikä se Kirkikään Rancheineen mikään ihan tavis ole.

Kävin Turussa katselemassa tuon dokkarin ja helvetin hyvähän se on. Se on todella hauska ja niin totta. Yhtye jossa soitin eli myös jokin aika sitten kriisiaikaa ja dokumentin ongelmat ihmisten välillä olivat samanlaisia kuin omassa bändissäkin. Tilanteet olivat tuttuja.
 
Tästäheräsi ajatus, että käyttäisimme dokumenttia yrityksemme koulutusmateriaalina.
 
Tämä minullekin tuli mieleen kun kävelin ulos teatterista. Että kaikkien aloittelevien bändien, tai kaikkien bändien olisi syytä nähdä tämä dokumentti. Vaikka kyseessä on maailmanluokan bändi, ovat ongelmat silti samanlaisia kuin bändissä joka ei huipulla ole. Kaikki ovat vain ihmisiä. Paitsi eläimet.

Kyllä. Mutta silti ihmetyttää, että äijä on vieläkin niin pirun katkera potkuistaa, vaikka on yksikseen saavuttanut suosiota, josta moni voi vain haaveilla. On se ollut kova paikka. Tuntuu, että koko Mustainen elämä pyörii sen ympärillä, että joskus tuli Metallicassa soitettua...
 
Jep, kyllä se valittaminen tosiaan vähän ihmetyttää, onhan Megadeth kuitenkin aika iso bändi. Mutta ilmeisesti Mustaine saa kuulla myös (edelleen) vittuilua potkuistaan, ainakin omien sanojensa mukaan. Tosin hän kyllä saattaa valittamisellaan aiheuttaa sitä itsekin...

Tänään kävin dvd:n ostamassa ja täytyy sanoa, että kyllä oli vaikuttava. En osaa oikein edes kirjoittaa mitään tähän nyt. Hieman yllätti se, kuinka lähellä bändi on oikeasti ollut hajoamista. Ja keskustelu Mustainen kanssa oli vähintäänkin silmiäavaava. Kaiken kaikkiaan kyllä loistava läpileikkaus bändin henkilökemioista. Ja hauska seurata miten eri tilanteet heijastuivat St. Angerin biiseihin. Levyä kuuntelee tästä eteenpäin varmasti hieman eri tavalla.
 
Suosittelen tätä dokumenttia myös sellaisille jotka eivät Metallicasta muuten perusta. Tietäkää kuitenkin, että itselleni koko elämän kattavalla läpileikkausella Metallica on minulle SE bändi, joten saatan olla väärä ihminen tätä suosittelemaan.

Mun mielestä Some Kind of Monster oli loistava jatko osa Year And a Half... dokkareille. Bändi tekee kaupallisesti menestyneimmän levynsä -> kiertue ja nousu mailman ykkösbändiksi -> tästä johtuva krapula ja siitä selviäminen.

Itse kävin katsomassa teatterissa, tykkäsin kovasti mutta ajattelin että eipä tuota tarvitse toistamiseen nähdä. DVD tuli kuitenkin hankittua ja nyt olen katsonut sen jo kahdesti läpi, ja useamman kerran pätkää sieltä täältä. Kaikenkaikkiaan dokkari on kasattu todella ammattitaitoisesti, mielenkiinto ja jännitteet pysyvät hyvin kasassa.

Kerrasssaan mainio dokkari. Kaveri osti DVD:n viikko sitten ja viime viikonloppuna tuli sitten katottua.. Osaa arvostaa näitä 'Tallican kavereita ihan erillä tavalla,kun huomaa minkälaisia he todella ovat..
Kerran pisti silmään leffan aikana, että olisikohan tässä näyttelyn/kässärin poikasta, kun kohdassa jossa Lars ja Jaymz riitelevät, Kirk lyö itseään kämmenellä otsaan ja tämän jälkeen Jaymz lähteekin ovet paukkuen on vaan jotenkin niin näytellyn näköinen. Varsinkin se Kirkin kämmenellä otsaan lyönti..

Saako tuota DVD:tä muuten vuokrata?

Tulee vuokralle

Saako tuota DVD:tä muuten vuokrata?
 
Jep, vuokrasin eilen ja viime yönä katsoin. Kauheaa kuraa, vaikka elokuvallisesti se onkin ihan hyvin tehty.
 
Miten voi olla mahdillista, että yritetään tehdä tuottamattoman kuuloista levyä ja sen tekemiseen menee niin kauan, että se on oikeasti maailman tuotetuin levy? Kauniit ja rohkeat tulee mieleen kun istuvat siellä terapiassa, joka muuten selvästi hävettää Bob Rockia, hän on kuitenkin musiikkialan ammattilainen joka varmasti olisi väsännyt kolme levyä tuossa ajassa ja terapiaksi olisi pojille tarjottu "turvat kiinni kun Hetfield puhuu" lääkettä.
 
Jotenkin mulla tulee aina mieleen että noista päihdekuntoutuksista ja muista kun ruvetaan tekemään numeroa niin silloin on kaikki muu sanottava aika vähissä, myös musiikillinen. Toi koko terapiahölmöily ja sen julkituominen tuntuu ihmeelliseltä oman navan ympärillä pyörimiseltä, niin kauan kun nuokin keskittyivät vaan musiikkkiin niin tulosta syntyi. Varmasti sielläkin on riitoja ollut paljonkin, mutta niinhän kaikilla on jotka taidetta tekevät.
 
Vaatii aikamoista egoa kuvitella että koko maailmaa liikuttaa kuinka kolme miljonääriä ei osaa leikkiä hiekkalaatikolla keskenään.
 
Niin, ja tuosta leffasta muuten vahvisui entisestään kuva siitä kuinka huonoja muusikoita Hammett ja Ulrich oikeasti ovat. Ja se, kuinka Trujillo oli oiva valinta basistiksi, niiden hakijoiden joukosta nousi kyllä (ihan konkreettisestikin) päätä muiden yläpuolelle.

Niin, ja tuosta leffasta muuten vahvisui entisestään kuva siitä kuinka huonoja muusikoita Hammett ja Ulrich oikeasti ovat.
 
Kuinka niin?
 
Omistan ko. DVD:n ja se on kyllä perkeleen hyvä. Bonusmateriaaliaki oli ihan kohtalaisesti... sai tapittaa iha kunnolla.

Miten voi olla mahdillista, että yritetään tehdä tuottamattoman kuuloista levyä ja sen tekemiseen menee niin kauan, että se on oikeasti maailman tuotetuin levy?
 
Jotenkin mulla tulee aina mieleen että noista päihdekuntoutuksista ja muista kun ruvetaan tekemään numeroa niin silloin on kaikki muu sanottava aika vähissä, myös musiikillinen.
 
Ja kuten teikäläinen varmaan tiedostavana katsoja huomasi, niin suurin osa ajasta ei suinkaan mennyt studiolla runkkailuun, vaan aikaisempien riitojen sovitteluun, sekä Hetfieldin kuntouttamiseen.
 
Levyn tuottaminen ei aina tarkoita sitä, että äänimaailma viilataan mahdollisimman "hyväksi".
 
Leffasta piti alunperin tulla dokumentti levynteosta(kuten esim. A year and half pt1) mutta mukaan tulikin niin paljon enemmän, ja tokkopa Hetfieldkään päihderiippuvuuttaan etukäteen paljoa suunnitteli.

Ja kuten teikäläinen varmaan tiedostavana katsoja huomasi, niin suurin osa ajasta ei suinkaan mennyt studiolla runkkailuun, vaan aikaisempien riitojen sovitteluun, sekä Hetfieldin kuntouttamiseen.
 
Huomasin.
 
Levyn tuottaminen ei aina tarkoita sitä, että äänimaailma viilataan mahdollisimman "hyväksi".
 
Eipä tarkoitakkaan, itse asiassa eihän sen soundin "hyväksi" saaminen sen kauempaa vie kuin mikään uukaan äänityshomma, jos asialla on osaavat herrat. Mutta kyllä tossa leffassa mun mielestä kaikki se hässäköinti on osa isompaa tuotantoprosessia. Siis tuottamisella on mielestäni kovin vähän tekemistä äänittämisen tai miksaamisen kanssa.
 
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että Metallica antaa itsestään tuolla mukamas-antituottamisella samanlaisen kuvan kuin ne, jotka repivät uudet farkkunsa tahallaan tai naarmuttavat kitaroitaan ollakseen uskottavampia
 
Leffasta piti alunperin tulla dokumentti levynteosta(kuten esim. A year and half pt1) mutta mukaan tulikin niin paljon enemmän, ja tokkopa Hetfieldkään päihderiippuvuuttaan etukäteen paljoa suunnitteli.
 
Ei suunnitellut, mutta se on vaan mun päässä oleva fiksoituma, että on jotenkin itsensä ylentämistä tehdä asiasta julkinen numero. Näinhän ei välttämättä tee siinä leffassa niinkään James kuin ne muut.
 
Mutta kaikkihan katsovat näitä juttuja omalla tavallaan, meitsille vaan henk.koht. mättää herroissa Ulrich ja Hammett aivan kaikki, ja siksi he ovat silmissäni jo valmiiksi tuomittu häviämään, sanoivatpa tai soittivatpa mitä hyvänsä.

Tuli DVD ostettua ja katsottua. Ihan mielenkiintoinenhan tuo oli ja nyt ainakin ymmärtää, miksi St.Angerista tuli niinkin heikko levy kuin mitä tuli. Ihme periaatteita, kun pitää väkisin yrittää tehdä erikoiselta kuulostava levy, jossa ei saa olla mitään viiteitä bändin juurilta. Varmaankin tämä erikoisuuden tavoittelu johti myös outoon ja paskaan soundimaailmaan. Eli väkisin piti vääntää jotain ennenkuulematonta.
 
Aikamoisia ongelmia Larsin ja Jamesin välillä oli. Lars vaikuttaa jotenkin kusipäiseltä kiukuttelevalta pikkukakaralta, joka valittaa heti, jos kaikkea ei tehdä hänen mielensä mukaan. Jamesillä taas hiukan liian dominoiva ote työskentelyaikoihin sun muihin. Filmin loppupuolella James tosin vaikutti rennommalta ja mukavammalta ihmiseltä. Kirk oli rento ja näistä mukavin, mutta se pitää tietysti muistaa, että bänditoiminta vaatii uhrauksia ja jonkun pitää aina ottaa se bossin rooli. Eli Kirk oli ehkä liiankin taustalla, ja jotenkin turhan ujo rauhoittelija. Ilman Larssia ei bändi olisi varmaan niin menestynyt, kuin se on. Tässä siis näitä negatiivisia puolia..
 
Jotenkin sitä pettyy, vaikka ihan hyvin tietääkin, että suurimmatkin rokkistarat ovat pohjimmiltaan lähellä tavallisia ihmisiä. James ja baletti ei välttämättä kuitenkaan sovi parhaalla mahdollisella tavalla yhteen.. ;) Kuitenkin pidin äijää joskus maailman "kovimpana jätkänä". Noh, kaikkihan tulee vanhaksi.. Eli pointtina on se, ettei välttämättä loppujenlopuksi edes haluaisi tietää suurten idoleiden ulkokuoren alle. Tai jotain.

jostain kumman syystä en oo kyseistä dokumenttia vielä nähnyt. dvd olisi tarkotus hommata.

Tulossa on. Kerron toki mielipiteeni (eli totuuden) kunhan sen katsotuksi saan.

Päivä pelastettu! Kaveri osti lauantaina ton leffan ja tänään me kattotaan se meillä! Tuun tietenkin kommentoimaan leffasta sen nähtyäni.

Ihan mukava ja mielenkiintoinen leffahan tuo oli. Ja leikatuista otoksista löytyi varsinaisia herkkupaloja. Mukava yllätys oli myös kuulla suomalaista soitantoa leffassa, vaikken Apocalypticasta bändinä välitäkään.

Kauniit ja rohkeat tulee mieleen kun istuvat siellä terapiassa
 
Kyllä vähän laskee äjien respectiä ainakin meikälisen silmissä. En olis välttämättä halunnut nähdä Hetfieldiä tilittämässä tippa linsissä.

Kyllä vähän laskee äjien respectiä ainakin meikälisen silmissä. En olis välttämättä halunnut nähdä Hetfieldiä tilittämässä tippa linsissä.
 
No, eikö ole enää tarpeeksi true-meininki? Onhan se kamala huomata että suurimmat metallimoosekset ovatkin vain ihmisiä. Voi ei.