Yleistä keskustelua musiikista ›

Tulin kerran viimeisellä yöjunalla kotiin bänditreeneistä. Olin hiton väsynyt, ehkä vähän ärtynytkin, ja yöjunan levoton meininki ei ainaskaan parantanut mielialaa.
 
Kotiasemalla poistuessani joku humalassa oleva parikymppinen poika kysyi: "- Minkälainen kitara sulla on tuolla laukussa?". Vastasin ystävällisesti, ettei ole kitara, vaan basso. Poika vastasi ylimielisesti: "- Aijaa. Mut hei, eiks se ookki niin, että bassoa on aika helppo soittaa?". Vastasin, ettei se nyt välttämättä ihan niin ole. Poika jatkoi: "- No kyllä sitä vaan on helpompi soittaa. Bassossahan on kieliäkin paljon vähemmän kuin skitassa". En kommentoinut enää mitään, vaan lähdin lätkimään kohti kotia.
 
Eli vastaus varsinaiseen kysymykseen on basso.

Eli vastaus varsinaiseen kysymykseen on basso.
 
Basson soittaminen kuin kitaraa on helppoa.
Basson soittaminen bassona onkin sitten ihan eri juttu.

Efekteillä höystetty Sähkökitara - viitaten edellisiin rumpalikommentteihin, sillä on helppo saada hyvänkuuloista huuhaata heitettyä, kunhan komppiryhmä soittaa hyvin.

kitara
 
sitö on helpoin oppia soittamaan (minun mielestä). on niitä varmasti helpompiaki

laulu (pursum)

Itsellään aina ollut se käsitys, että rummut olisivat sieltä vaikeimmasta päästä. Ainakin mulle kitaran alkeet oli helpompi oppia kuin rumpujen. Rummuissa on kuitenkin neljä raajaa aktiivisena soittamassa ja hyvä koordinaatio, independence, kapulatekniikka, pedaalitekniikka ym. on kovan jyystämisen takana. En tiijä. Uskaltaisinko vastata basson?

Omaa ääntä ei lasketa!
 
Minun mielestäni se on rummut. Rumpalina on helppo sanoa kun rytmi on veressä niin ei tarvitse paljon melodioita etsiskellä vaikka pianoa ja koskettimia soitan sekä bassoa.
 
Mikä instrumentti teidän mielestänne on helpoin soitin ?
 
Klassisesti bassoa heitetään todella usein mutta basisteista kertynyt legenda bändin huonoimpana soittajana alkaa olla jo vanhentunutta kamaa.
 
Mun mielipide on asiaan että mikään instrumentti ei ole helpoin, ennemminkin jokin musiikkityylli voisi sitä olla mutta toisaalta kyllä räkäpunkkiakin on vaikea soittaa niin että se kuulostaa uskottavalta ja todella siltä että kaikki on päin v..tua ja että laulaja on sanojensa takana.
 
voisin esim. luetella joitan mid 90's bändejä jotka olivat niin punk, niin punk, mutta totuus taisi kuitenkin olla että jätkät olivat rikkaista perheistä ja bändin jäsenet olivat insinöörejä ja tohtoreita tms. jotka eivät tienneet yhteiskunnan paiseista muuta kuin että niistä on muodikasta laulaa.
 
Jokaisessa instrumentissä on kuitenkin se että mitä sillä haluaa soittaa esim.
 
kitara:
onhan se nyt aikamoinen ero soittaako nuotiokompilla hectoria vai soittaako y. malmsteenia tupla nopeudella.
 
tamburiini:
joo aika usein laulajat helistelee sitä kitarasoolon ajan mutta ei sekään mikään helppo juttu oo jos meinaa tosiaan jotain komppia sillä soittaa, vaikkapa akustinen kitara ja laulu & tamburiini kokoonpanossa on vähä jo merkitystä että miten sitä heiluttelee.

No ihan alkuun helpoin on ehkä piano. Mutta ihan vähän pidemmälle mentäessä ehkä kitara.. Ei tartte olla hyvä että sen saa toimimaan....

Nokkahuilu, tinapilli tms. eivät varmaan ole sieltä vaikeimmasta päästä.. Pianokin on mahdollisten alkuvaikeuksien jälkeen aika helposti lähestyttävä. Edistyneempi soitanta on tietysti taas asia erikseen.
 
kitara
 
sitö on helpoin oppia soittamaan (minun mielestä). on niitä varmasti helpompiaki
 
Kitaralla on kyllä melko helppo päästä alkuun omatoimisestikin. Hieman myöhemmässä vaiheessa sitten ymmärtää kuinka vaikea instrumentti sekin loppujen lopuksi on.

Kitaralla on kyllä melko helppo päästä alkuun omatoimisestikin. Hieman myöhemmässä vaiheessa sitten ymmärtää kuinka vaikea instrumentti sekin loppujen lopuksi on.
 
Musta just toisten päin. Alkuun on vaikea päästä mutta sitten voi alkaa ite keksimään ja pitämään hauskaa... Sitten ku osaa soinnut osaa jo periaatteessa ihan tarpeeks että voi valloittaa maailman..

Musta just toisten päin. Alkuun on vaikea päästä mutta sitten voi alkaa ite keksimään ja pitämään hauskaa... Sitten ku osaa soinnut osaa jo periaatteessa ihan tarpeeks että voi valloittaa maailman..
 
Maailman valloittamisella ei välttämättä olekaan paljon tekemistä soittotaidon kanssa.. Moni on tietysti perussointujen opettelemisen jälkeen taitoihinsa tyytyväinen (enkä sano että siinä olisi mitään vikaa), mutta kitarassa on soittimena potentiaalia paljon enempäänkin.
 
Moni osaa soittaa kitaraa, mutta hyvät(ja varsinkin mielenkiintoiset) kitaristit ovat paljon harvinaisempia.

Triangeli ?

Triangeli ?
 
Juuri sitä yritän selittää, että kokeileppas saada se kuullostamaan hyvältä. Ja ei siinä mitään rajaa ole, kuinka vaikeita juttuja sillä voi soittaa.

Mikä tahansa soitin. Kuten myös vaikein. Ei noita voi verrata, kun aina voi kehittyä.
 
Hörhö kiteyttää tässä kaiken oleellisen.

Hörhö kiteyttää tässä kaiken oleellisen.
 
Minusta hörhön lähestymistapa kysymykseen on harhaanjohtava. Oleellista on se, että soittimissa on sellaisia vaikeusaste eroja, että jonkun tietyn soittotason (tai vaikka ammattilaistason, tosin tämä ei ole aivan hyvä mittari koska ammatitasolle vaadittu taito vaihtelee myös eri soitinta soittavien muusikoiden tarjonnan mukaan) saavuttaminen vaatii toisilla soittimilla selvästi enemmän treenausta kuin toisilla.

rummut on mustakin helpoimmat. ei tartte miettiä eikä kikkailla eikä opetella, senkus pistää vaan menemään :)
 
Siitä vain paukuttelemaan Gene Hoglanin perässä ;)

Aika moni ehdottelee nokkahuiluja ja tinapillejä, mutta mä ainakin olen itsestäni huomannut, että kaikki puhaltimet vaatii jotenkin enemmän koordinaatiota kuin esim joku kitara (kitaraa soitetaan puhtaasti käsillä, puhaltimissa on vielä se hengitys mukana). No, ehkä olen eläessäni vartin soittanut nokkahuilua, vaikea sanoa tuon perusteella.
 
Tästä on joku joskus tehnyt 'tutkimuksenkin', muistaakseni silloin vastaus oli: banjo.

niille, jotka kuvittelee nokkahuilun olevan maailman helpoin soitin, voin kertoa, että monet ihmiset eivät saa alttonokkahuilustani minkäänlaista järkevää ääntä ulos.

triangeli

Mikä tahansa soitin. Kuten myös vaikein. Ei noita voi verrata, kun aina voi kehittyä.
 
Tässä se, hienosti kiteytettynä. Johan tuo vertailemisen mahdottomuus tulee esiin, kun näkee että millaista väittelyä tässäkin on siitä aikaan saatu.
 
Kommentoin sen verran, että tamburiiniä ei todellakaan ole tietyissä paikoissa helppo soittaa. Eräässäkin sinfiksessä, oli muistaakseen Prokofjeviä, piti soittaa äärettömän hiljaa tamburiiniä, ja ei yhtään asiaa paranna se, että kyseessä oli muutenkin todella hiljainen kohta, ja jokainen virhe kuuluu todella hienosti. Minkäs teet, kun nuoteissa lukee pp.. Ja tuo on mielestäni taas reilusti vaikeampaa, kuin yksikään kitaralla soittamani rokkikeikka...mutta nythän minäkin näköjäään jo vertailemaan rupesin.
 
Ja enempää sanomatta asiasta, kerron kuitenkin ettei triangelikaan todellakaan ole mikään helppo soitin. Toki siitä saa helposti äänen vähän pimputtelemalla, mutta niinhän saa kitarasta, pianosta, bassosta ja monesta muustakin..