Yleistä keskustelua musiikista ›

Tätä on tullut täälläkin päin mietittyä.
 
Varsinkin kun rocperry-festareissa myydään VIP-lippuja joilla pääsee sinne bäksteitzille tapaamaan soittajia.
 
Ja toisinaan mietin, mitä itse sanoisi. Olen muutenkin niin onneton heittämään small talkkia, etten luultavasti keksisi mitään. Ehkä joko soittokamat taikka joku semmonen musiikkiin liittyvä.

Jumankauta juu nääs, tota mietin tässä että miten ihmiset voi olla niin uskomattoman tyhmiä että kun joku mika häkkinen tai mick jagger tulee kadulla vastaan niin ne yrittää jotenkin heti mennä selittämään niille jotain. Eikö ne nyt tajua ettei niitä kiinnosta, ja että ne haluais vain olla rauhassa. Tämän ilmiön takiahan häkkinenkin asuu nykyään ruotsissa. Onko tässä nyt järkeä? Miten ihmiset voi olla niin palikoita?

Miten ihmiset voi olla niin palikoita?
 
Koska ihmiset ovat palikoita?

Totta kai tavallisella pulliaisella on sanottavaa artistille. Samanlaisia kusipäitähän täällä kaikki ollaan. Jos on sanomista ni sanoo sitten vaan. Mutta sen kummemmin kuin ketään muutakaan, kannattaako artistia vaivata? Mitä siitä saa? Suuremman luokan tähdet on varmaan tottuneet siihen että faneja pyörii ympärillä, mutta ei sitä silti jotenkin kehtais vaivata. Siis tuntemattomia ihmisiä.
Mutta Waspin rumpalilta oli pakko käydä sanomassa että helvetin siistin näköinen rumpusetti. Se sano että ne on custom-valmisteiset.

Jukka Suksen tai Jokelaisen Jarkon kanssa on tullut joskus keikan jälkeen turistua tovi. Tämänkin teki helpommaksi se, että se ei ollut ihan yksipuolista kyselyä tms. vaan hekin aloittivat sanailua.

Niin, pointtinahan tässä oli se, että jostain syystä sinne VIP-tiloihin tuntui joka kerta pyrkivän sisään jotain tyyppejä, jotka ehdottomasti halusivat tavata idolinsa. Tai sitten jos näkivät jossain jonkun staran niin olivat että "ou mai gaad, pakko sanoa sille jotain, mitä mä sanon sille?"
 
Että varmasti on sanottavaa jos on sanottavaa. Mutta ei sitä tartte väenvängällä keksiä.

Että varmasti on sanottavaa jos on sanottavaa. Mutta ei sitä tartte väenvängällä keksiä.
 
Juuri tämäntakia meikäläinen ei juuri koskaan mene näiden artistien juttusille. Mulla ei ole yleensä mitään sanottavaa, joten tuntuisi typerältä keksiä jotain vain sen takia, että saa puhua idolinsa kanssa. Sitten vaimoväki painostaa taustalta: "Mee ny sanoo sille jotain, ku sä aina kehut niitten levyjä", aargh.

_Petri_:
"Missäs bändin pojat ovat?"
 
Hoho, perkele!! Tapan tapan tapan! Tästä ei pitänyt puhua :)
 
Kovin vaikeaahan tuo on mitään järkevää keksiä. Ainoat artistit, joiden kanssa olen kyennyt luontevasti juttelemaan ovat Don Johnson Big Bandin Tommy ja Johannes. Kaverit ovat niin jokamiehiä että jutustelu käy vallan helposti.
 
Muut ovat olleet vaikeampia tapauksia, ja jutustelu on jäänyt lyhyeksi. Itseäkin tympäisi Ilosaaren VIP-teltassa suurenmoisesti. Paikalla oli useampikin artisti, joiden kanssa olisi mielellään vaihtanut kuulumisia. Enpä uskaltanut.

Nääh. Koska mielikuvat artistista ovat useimmiten todellisuutta kiinnostavampia, on parempi ettei heille puhu mitään.
 
Poikkeuksiakin toki on. Esim. Peer Güntin tai Dead Manin jäbät olisi kiva tavata. Niiden kanssa saisi varmaan juttua aikaiseksi muustakin kuin säästä.

Että varmasti on sanottavaa jos on sanottavaa. Mutta ei sitä tartte väenvängällä keksiä.
 
No näinpä.

Tilannetaju on hyvä ominaisuus ihmisellä...kun on oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan ja oikealla asenteella, voi olla hyvätkin keskustelut. Kuten on laita kaikessa suhdetoiminnassa.
 
Mutta kaikista hauskinta oli jutella Billy Braggin kanssa. Se on sentään yksi maailman mukavimmista ihmisistä.

Lähinnä mua kiinnostaa yleensä artistien omat suosikkiartistit. Onhan asia kuitenkin niin että muusikot myös kuuntelevat musiikkia paljon ja yhteisiä lempibändejä löytyy aina

ikävä kyllä minulle ei ole siunaantunut samaa lahjaa kuin kaverilleni (täällä hänkin) joka ilmeisesti on jo henkinen julkkis, koska tuntuu tulevan niin loistavasti toimeen lähes kaikkien "julkkisten " kanssa joita tapaa. Festareillakin juttuseuraksi oli löytynyt senjasen bändin sejase ja juttua ilmeisesti riittää aina. Ei multa vaan onnistuis.
joillakin on pokkaa ja asiaa

tulipahan vain mieleen aiheesta D12:n biisi My Band. Siinä biisin alkupuolella kun on juuri edellä mainittu tilanne missä (nais)fani loihtii lausumaan varsin tyhjentävästi "please, let me suck your cock..." - jos olisin valtavan suosittu nuorisoidoli niin vastakkaisen sukupuolen edellämainitun kaltainen fanittaminen voisi olla varsinkin miellyttävää :D

Ganesha:
tulipahan vain mieleen aiheesta D12:n biisi My Band. Siinä biisin alkupuolella kun on juuri edellä mainittu tilanne missä (nais)fani loihtii lausumaan varsin tyhjentävästi "please, let me suck your cock..." - jos olisin valtavan suosittu nuorisoidoli niin vastakkaisen sukupuolen edellämainitun kaltainen fanittaminen voisi olla varsinkin miellyttävää :D
 
Jaa, nuori ihminen, sä et tiedä mitä puhut. Ajattelepa tilannetta, että olet juuri tavannut unelmiesi tytön, vakuuttanut hänelle että olet loppujen lopuksi kunnon mies, mahdollisesti jopa nähnyt vastarakkauden pilkahduksen hänen silmissään... ja juuri silloin paikalle levähtää jotain puolihumalaisia sutturoita tarjoamaan poskihoitoa. Jos onnistutkin vakuuttamaan unelmatyttösi siitä, että munahaukat erehtyivät henkilöstä, luottamus on kuitenkin vähintään säröillä, ja tulee olemaan.
 
Ja jos ei ole, unelmatyttösi on hivenen yksinkertainen;-|
 
Hoho!

Jaa, nuori ihminen...
 
Voi kivi, kivi, sä et tiedä mitä on elää nykyajan sinkkukulttuurissa... Siinä kuule mistään unelmatytöistä ole kuultukaan. Jokainen elää vain tässä ja nyt, ja siinä on perspektiiviä elämälle riittävästi.
 
Hoho.

mitä on elää nykyajan sinkkukulttuurissa... Siinä kuule mistään unelmatytöistä ole kuultukaan.
 
Hä, eikös konservatiivisuus ollut taas muotia?
 
:-)

kyllähän tätä on tullut useaan otteeseen mietiskeltyä. kerran sattui sellainen tilanne, että eräskin bändin solisti seisoi ihan vieressä, mutta enpä yksinkertaisesti keksinyt mitään sanottavaa. olin siis vaan hiljaa. tuskinpa siinä tilanteessa olisi kannattanut alkaa kättelemään ja kertomaan miten hienoa musiikkia äijä on tehnyt. varsinkaan kun asialla ei olisi ollut mitään tekemistä sen hetkisen tilanteen kanssa.
ei ainakaan minua kiinnostaisi pätkääkään jos ventovieras tulisi jossain kaupungilla tällaisia heittämään.
jos ei kerran keskustelu ala luonnollisesti niin miksipä mennä mitään ihan typerääkään heittämään.

Onhan näet niin, että tavallisella ihmisellä ja artistilla ei ole keskenään mitään yhteistä.
 
Heh, jaksoin tästä huolimatta lukea tekstisi loppuun asti. Ihan kelpo tekstiä kyllä.
 
Eikös artistikin ole ihminen, ja vieläpä tavallinen ihminen? Siinä vaiheessa kun jollakin artistilla nousee kusi kuuppaan ja tämä alkaa pitämään itseään jotenkin yliolentona, on se viimeinen todiste siitä, että tämä kyseinen henkilö on aivan tavallinen ihminen.

Aikamoisena taviksena mulla taitaa olla artisteille oikeata asiaa just' yhtäpaljon kuin niillä mulle.
 
Nimim. "Smalltalkista improbatur"