Yleistä keskustelua musiikista ›

Sanon suoraan, mutta en diggaa. Aivan hirveätä junttimusiikkia.
 
noh,noh!irwinillä oli hyvinkin kantaaottavia lyriikoita,vaikka" härmäläinen perusjuntti "olikin.suomen ensimmäinen punkkari.

multa ei enää montaa puutu koko tuotannosta,mutta sen verran sanottakoon ,että kyllä tuo vanha kama menee huomattavasti paremmin alas,kun nämä uudemmat.sanotaan et seitsemän ensimmäistä levyä on klassikkoja,muut sitten vähän vähemmän.
 
Mitä? Tekariaika on parasta, kun ässä suhisi! "Ennen oli maailma miesten, akka pantiin kuriin vaikka piesten, nyt valtaa pitää uusi kova nainen, ja mies on toisen luokan kansalainen". Vedetty monesti encorena, taustakuorossa mm. Klaus Thomasson, joka oli aivan täpinöissä, kun pääs vetämään "miesten" ja "piesten".

On kyllä aivan loistavaa musiikkia. Ja kirjatkin ovat lukemisen arvoisia.
 
Tässä muutama meikäläisen lemppari laajasta tuotannosta:
 
Riemu ja ratto
Viimeinen laulu
Maailma on kaunis
Vanha juoppo
Dirly dirly dee
Härmäläinen perusjuntti
Ai ai kun nuori ois
 
Ja tuossakin muutamalla raidalla ollaan jo tavattoman kaukana siitä rempseästä duuri-irwinistä mitä täällä on kritisoitu. Joku Maailma on kaunishan on varsin koskettava biisi.

Irwinin ensimmäisen huippukauden kolme levyä (Irwinismi, Ei tippa tapa ja Osta minut) muodostavat hienon ja täyspainoisen kokonaisuuden, johon ei edes sisälly kohtuuttomasti täytekappaleita. Varsinkin alkupään esitykset pelkistetyssä muodossaan luovat hauskan vaikutelman varhaisesta suomalaisesta ”garage-popista”, olkoonkin että Irwiniä säestävät studiomuusikot (tosin välillä suoraan lapuista). Myöhempää kamaa leimaa kovasti tietty ryöstöviljelyn henki, jossa hittisinkun ympärille on pikaisesti kyhäilty vain jotain. 70-luvun levyistä Häirikölle on tuntunut kiteytyneen parhaalla tavalla nuo eri levyillä toistuvat teksteihin ja musiikkiin liittyvät ideat.

Irwin teki helpon tuntuisesti yksinkertaisen toimivia melodioita ja yhdisti unohtumattomalla tavalla musiikillisia juuriaan (rekilauluperinne, saksalainen humppa, amerikkalainen pop). Miehen kohtaloa pohtiessa tulee silti ajatelleeksi, olisiko hän jäänyt paljolti Salmen luoman hahmon vangiksi, jos hänellä olisi ollut jotain omaakin sanottavaa äänellään.

Sanon suoraan, mutta en diggaa. Aivan hirveätä junttimusiikkia.
 
Olet varmaan muuhunkin kuin Rentun ruusuun tutustunut?
 
Oma suosikki on kyllä tuo Häirikkö. Son sellasen krapulaisen kesäpäivän soundtrack jolla saa taas otteen itseä ympäröivästä maailmasta. Siihen vielä tasoittavaa niin alkaa elämä hymyilemään.

Antti on/oli oma tärkeä ikoninsa suomalaisessa populaarimusiikkikulttuurissa.
Vexin kanssa tekivät rallinsa yhdessä.
Muutaman kerran juttelin Antin kanssa ja säestyksiäkin oli joitakin aktiivimuusikkoaikanani.
Ehdin myös vierailla armeija-aikanani Ryysyrannassa Hattulassa, sekä paljon myöhemmin yövyimme pändeinemme Tampereella muistaakseni Antin Lentäväniemen kaupungiosan asunnosssaan. Katseltiin siellä 'Yöjuttu'-nimistä ohjelmasarjaa Antin Telefunken videolaiteilla yhteisen keikan jälkeen v.1975 tai 76. Mulla ei ole erityistä suosikkia Antin biiseistä, mutta olihan se merkittävä tapaus, kun hänen eka singlensä ilmestyi v.1965. Sitä kuuneltiin ihmeísään ja naureskellen silloisella työmaallani levysoittimesta.

Ei jaksa jauhaa enää Irwinistä. Tullu aikoinaan kuunneltua niin pirusti ja ''Häirikkö'' on ollut liiankin lähellä kuvaamaan itseäni.

Antti on/oli oma tärkeä ikoninsa suomalaisessa populaarimusiikkikulttuurissa.
Vexin kanssa tekivät rallinsa yhdessä.
 
Eivät kyllä tehneet ihan loppuun asti, kyllähän se Mestarin loppupään tuotanto on Kassu Halosen käsialaa pitkälti, sanat tietysti Vexin, niinkuin aina, paitsi Henkipatto, joka on Markku Veijalaisen sanoitus.
 
Irwinin loppuaikojen levyt -eline "uuden tulemisen" jälkeiset- on helvetin hyvin tehtyjä, ei ne oo mitään Jari Sillanpään Casio-paskaa, vaan niissä on oikea soittamisen maku.

Eivät kyllä tehneet ihan loppuun asti, kyllähän se Mestarin loppupään tuotanto on Kassu Halosen käsialaa pitkälti, sanat tietysti Vexin, niinkuin aina, paitsi Henkipatto, joka on Markku Veijalaisen sanoitus.
 
Irwinin loppuaikojen levyt -eline "uuden tulemisen" jälkeiset- on helvetin hyvin tehtyjä, ei ne oo mitään Jari Sillanpään Casio-paskaa, vaan niissä on oikea soittamisen maku.
 
Totta haastat. 'Salainen agenttikin' oli muistaakseni biisi nimeltään, jonka tekijä oli Irwinin ohella joku muu kuin Vexi. Tarkemmin en muista tai tiedä.

Irwin (A.Hammarbergin ja V.Salmen "luomuksena") oli enemmänkin ilmiö kuin musiikillinen virstanpylväs.
 
Irwin heijasteli hyvin sitä maailmaa kun sotaa käyneiden miesten lapset pääsivät/joutuivat hallaisilta pientiloilta vieraisiin paikkoihin parakkiin siirtotöihin - ja onnekkaimmat tehtaille - elleivät peräti 2-luokan kansalaisiksi Ruotsiin.
 
samaan saumaa sattui vapautunut 60-luvun ilmapiiri - kansakoulunopettajan, kaksinaismoralisimin ja tapoja tuntemattoman metsäläisyyden kasvattamille, vaan silti tietämättömille, junteille se tarkoitti, että kova juttu on juoda viinaa. Viinan juonti ja pikkutuhmien puhuminenhan sekä herroista valittaminen ovat suomalaista jermuhenkistä anarkiaa. Tuohon populistiseen saumaan iski V.Salmi - ja Irwin heittäytyi siihen aidosti sydämeltään mukaan. Jatkossa kuittailtiin seiväsmatkailut yms. ajankuvailmiöt, joita tavallinenkin tallaaja pääsi maistelemaan korpimökin pimennosta.
 
Loppuvaihe ei ollut enää edes saman kierrätystä - koko hommasta paistoi täysi välinpitämättömyys. V.Salmella on sosiologista silmää sekä on selvästi muutenkin ajatteleva, humaani ihminen, mutta kun laskemoiva ja pinnallinen K.HAlonen alkoi tehdä Irwin biisejä olivat ne yhtä falskeja kuin M. Alatalon "kasvot nuo juoppoporukan" latteudet (näköiskuvakaan ei onnistu, ellei ole ymmärrystä/näkemystä mukana). Kuuntelen kyllä perverssisti juuri niitä täysiä floppilevyjäkin - äänensä menettänyt tekohammassankari on kuitenkin yllättävän hyvää ajankuvaa - ei enää tuotantonsa vaan kontekstinsa ansiosta - ja onhan meillä nyt perinnettä jatkamassa M. Nykänen.
 
60-luvulla pikkupoikana koin Irwin-biisit hauskana riimityksenä (kuten myöhemmin Juicen alkupään tuotannon, joka ei kyllä mitenkään V.Salmelle pärjää - ja kun Juice vielä ryhtyi "vakavasti otettavaksi" tietoisuusrokkariksi meni hänellä homma aivan kuralle - savolaisten ei pitäisi yrittää olla itseään parempia). Myöhemmin ne näkee lajissaan selkeimpinä ajankuvina (poliittinen laulu, "tietoisuus-rauhanrock" yms. tahoillaan myös).
 
Irwin oli julkinen hovinarri - karnevalistinen sankari, joka sai tehdä ja jolta odotettiin niitä tekoja ja sanoja, mitä ikeeseen painettu duunari tai muu kansanmies ei uskaltanut, osannut tai päässyt julkisuudessa sanomaan. Irwin toi sekä lohtua että rohkaisua elämään sille porukalle, joka 60-luvun yhteiskunnallisessa murroksessa jäi huutolaispojan tavoin muiden menon keskellä avuttomana pyörimään.
 
Yhteiskunnan vallanpitäjien kannalta Irwinin tapaiset "sankarit" ovat hyödyllisiä - tyytymättömyys unohtuu tai kanavoituu hetekelliseen jupinaan ja viinavetoiseen hauskanpitoon - unohtuupa silloin oikea kapina ja vallankumous.
 
Nykytilanteessa on parempi, että väki mutisee jätkämusiikin tahdissa sen sijaan että kävisi äänestämässä - ja ketäpä äänestäisivätkään kun demaritkin presidenttiristeilyvalinnallaan osoittavat vähät piittaavan suomalailsen duunarin palkkatasosta ja leivän turvaamisesta. Hoilataan vaan yhdessä, että "ei tippa tapa" ,"olen häirikkö", "rappiolla on hyvä olla", "juodaan viinaa" ... hei!!! tehdään kaikkea sitä, mitä "auktoriteetit" kieltää (BTW: tv-2:lta tulee taas iltapäivisin kotimaisia sotilasfarsseja - voisikohan sarja jatkua turhapuroelokuvilla??)
 
Musiikista vielä: en ymmärrä mikä oli Irwinin musiikillinen merkitys - tarttuvia biisejä ja mukavia kännirallatuksia - onhan noita kupletteja ja nonsenseiskelmiä ollut ja tulee...
 
R.I.P. Irwinille, joka ei koskaa kasvanut puberteeista ulos. Tuskin hän siinä roolinsa vanki oli vaan eli aitoa asennettaan (eikä tarvittu "eversti parkeria" mömmöttämään Irviniä omaksi lypsylehmäkseen). Vexihän "kasvoi aikuiseksi": kirjoittelee Iltalehteen maailmasta huolehtivia pakinoita ja lahjoittelee taidetta (eikä siitä mitään pahaa).

Loppuvaihe ei ollut enää edes saman kierrätystä - koko hommasta paistoi täysi välinpitämättömyys. V.Salmella on sosiologista silmää sekä on selvästi muutenkin ajatteleva, humaani ihminen, mutta kun laskemoiva ja pinnallinen K.HAlonen alkoi tehdä Irwin biisejä olivat ne yhtä falskeja kuin M. Alatalon "kasvot nuo juoppoporukan" latteudet (näköiskuvakaan ei onnistu, ellei ole ymmärrystä/näkemystä mukana). Kuuntelen kyllä perverssisti juuri niitä täysiä floppilevyjäkin - äänensä menettänyt tekohammassankari on kuitenkin yllättävän hyvää ajankuvaa - ei enää tuotantonsa vaan kontekstinsa ansiosta - ja onhan meillä nyt perinnettä jatkamassa M. Nykänen.
 
Tuo Nykänen-vertaus on kyllä osuva, mitä tulee juoppolallin ihannointiin, mutta Halosen ja Vexin tuotannosta olen eri mieltä. Siellähän on kaikki helmet, ja juuri tuota peräänkuuluttamaasi sosiologista meininkiä myös; Ostoskeskus ja krouvi on tarina aika monesta 70-luvun maaltamuuttajasta, joka ilmiö oli kuitenkin aika merkittävä sen ajan sukupolvelle. Mutakuono ja lakupelle oli siinä mielessä huti, että suomalaiset ottavat härskeimmänkin parodian aina kirjaimellisesti. Mutta mä en tajuu, että miten Halosen sävellykset nyt olis pilannu Irwinin taiteilijakuvaa? Itsehän ei mies tuohon aikaan oikeesti enää pystynyt mihinkään.

Irwin oli suomen Bod Dylan ja hän oli loistava säveltäjä, vaikka tuskin nuotteja osasikaan. Erittäin hienoja melodioita mies kyllä teki ja Vexi teki sanat ja homma toimi. 60-luvulla mies honotti kuten oli tapana ja sitten piti muutaman vuoden breikin. Sitten teki comebackin euroviisuihin ne voittaen ja päähän oli ilmestynyt lierihattu. Sitten Irwin taas dokaili ''jonkun aikaa'' ja palasi takaisin ihan spugena jonka laulukin kuulosti siltä että mies on juonut muutaman litran viinaa elämänsä aikana. Ja sitten Irwin kuoli. Siinä Irwinin tarina näin pääpiirteittäin, mitä sitä sen enempää spekuloimaan.

Irwin oli suomen Bod Dylan
 
??? - nariseva äänikö siihen riittää??
 
60-luvulla mies honotti kuten oli tapana
 
ah, muistankin kaikki 60-luvun honottavat tangolaulajat ja honottavan pirtsakan Laila Kinnusen jne...
 
Sitten teki comebackin euroviisuihin ne voittaen ja päähän oli ilmestynyt lierihattu.
 
Nahkainen lierihattu - lähiöpubioriginellien kansallisvaate. Olen käynyt mallorcalla tms. minäkin enkä ole mikään turha jätkä! Kantti riittää erottumiseen.
 
Sitten Irwin taas dokaili ''jonkun aikaa'' ja palasi takaisin ihan spugena jonka laulukin kuulosti siltä että mies on juonut muutaman litran viinaa elämänsä aikana.
 
sorry kun en ymmärtänyt tuota tarpeeksi korostaa - on juonut muutamankin litran viinaa - ...että kyllä se meidän Irwin osasikin
 
Siinä Irwinin tarina näin pääpiirteittäin, mitä sitä sen enempää spekuloimaan.
 
siinähän se - mikäli - Veikko Lavia mukaillakseni - jokainen ihminen on tarinan arvoinen, niin eipä paljon pidempää kannata kertoakaan - loppuu muuten aika kun maapallon väkiluku on yli 5 miljardia ja Suomessakin yli 5 miljoonaa (kai?). Päätalohan itsekkäästi vei kymmenien tuhansien ihmisten tarinan tilan - mitä tuhlausta ja toisten ihmisarvon polkemista!!

Ja tuossakin muutamalla raidalla ollaan jo tavattoman kaukana siitä rempseästä duuri-irwinistä mitä täällä on kritisoitu. Joku Maailma on kaunishan on varsin koskettava biisi.
 
Totta, mutta aivan loistava ja koskettava biisi muuten. Kuten myös Viimeinen laulu.
 
On se kumma miten useimpien biisien sanoma sopii nyky-yhteiskuntaankin aivan kuin 70- ja 80-luvuillakin.

Sitten teki comebackin euroviisuihin ne voittaen ja päähän oli ilmestynyt lierihattu.
 
Se oli Syksyn sävel-laulukilpailu.

Ennen kuuntelin enemmän, nyt en ollenkaan... Muista en mene sanomaan, mutta ylivoimaisesti paras Irwinin kipale on Veroa Veroa. Kappale ei ole päätynyt millekkään levylle. vai? Tämä kappale tehtiin vissiinkin, jonkun televisio ohjelman tunnariksi?

??? - nariseva äänikö siihen riittää??
 
Irwin oli loistava säveltäjä, paljon parempi kuin Dylan.
 
ah, muistankin kaikki 60-luvun honottavat tangolaulajat ja honottavan pirtsakan Laila Kinnusen jne...
 
Niin, muistanhan minäkin.
 
Nahkainen lierihattu - lähiöpubioriginellien kansallisvaate. Olen käynyt mallorcalla tms. minäkin enkä ole mikään turha jätkä! Kantti riittää erottumiseen.
 
Joo, aattelin hommata tollasen stetsonin jostain.
 
sorry kun en ymmärtänyt tuota tarpeeksi korostaa - on juonut muutamankin litran viinaa - ...että kyllä se meidän Irwin osasikin
 
Niin, olihan se kova poika juomaan. Viina vei miehen. Olisiko Irwin sitten yhtä legendaarinen jos ei olisi kuollut niinkuin kuoli?
 
siinähän se - mikäli - Veikko Lavia mukaillakseni - jokainen ihminen on tarinan arvoinen, niin eipä paljon pidempää kannata kertoakaan - loppuu muuten aika kun maapallon väkiluku on yli 5 miljardia ja Suomessakin yli 5 miljoonaa (kai?). Päätalohan itsekkäästi vei kymmenien tuhansien ihmisten tarinan tilan - mitä tuhlausta ja toisten ihmisarvon polkemista!!
 
Irwin on jo menneen talven lumia.

Totta haastat. 'Salainen agenttikin' oli muistaakseni biisi nimeltään, jonka tekijä oli Irwinin ohella joku muu kuin Vexi. Tarkemmin en muista tai tiedä.
 
Se oli Toivo Kärki.

 

 
ah, muistankin kaikki 60-luvun honottavat tangolaulajat ja honottavan pirtsakan Laila Kinnusen jne...
 

 

 
Lailako honottaja? Ei saatana! Jos tuon sanot mulle kasvotusten, niin olet muutamassa sekunnissa matossa sidonnassa, kunnes perut sanasi!

Lailako honottaja? Ei saatana! Jos tuon sanot mulle kasvotusten, niin olet muutamassa sekunnissa matossa sidonnassa, kunnes perut sanasi!
 
Tarkistappa sarkasmi-tutkasi.