Yleistä keskustelua musiikista ›

Alelaareista tulee pengottua useimmiten jotain kasari heviä vinyylinä ja halvalla. Viimeisin "sattuma" oli Citron niminen bändi, tsekin kielellä laulettua varascorpions meininkiä kledjuja myöten, viiksiä ja keltamustaa raitakalsaria... Ei tuu kuunneltua selvinpäin kys. levyä. Madaxemen on kans yhenlainen "hevitapaus" kultaiselta 80- luvulta kun kaikki hevibändit sai levytys-sopimuksen...

shape of despairin angels of distressin ostin kun se kuulosti kivalta eikä maksanut paljoa. enkä pettynyt. odotin vähän erilaista musiikkia mutta yllätys oli positiivinen.
 
tiamatin judas christiltä olin kuullut pari biisiä kun ostin sen.. ei myöskään ollut pettymys. samoin two witchesin kanssa kävi samoin.

Joskus ostin Demons&Wizardsin debyytin, koska kannessa luki Hansi Kurschin olevan levyllä mukana. Ei mennyt ostos pieleen.

Sonic Youthia joskus ostin ihan vaan hypetyksen takia...aika pettymyshän se oli

Sonic Youthia joskus ostin ihan vaan hypetyksen takia...aika pettymyshän se oli
 
Daydream Nation (ekan ŽYouth levyni) ostin sen jälkeen, kun olin kuullut lyhyitä pätkiä EricŽs Tripistä ja Kill Yr Idolssista. Aluksi ehkä pettymys, mutta ei enää.

Toolin Lateraluksen taisin ensimmäisenä Tool-levynäni ostaa ihan sokkona. En ollut kuullut yhtään biisiä ja tyylilajinkin tiesin vain hämärästi. Täällä sitä vaan niin useasti on kehuttu (nyttemmin minunkin toimestani) että kun oli paljon rahaa niin uskalsi ostaa jonkun tuntemattomanki bändin levy. Olen tullut siihen tulokseen, että oli yksi viime vuoden parhaita ostoksia.
 
Suunnilleen sama tarina täälläkin. Tai no olin Schismin videon nähny joskus.

itse asiassa Gunnareiden eka tuli hommattua varsin pian sen ilmestyttyä ruotsista ihan kannen ja takakannen ja biisien nimien perusteella :-)

Oli yksi kaveri vihjanut yhtyyestä nimeltä W.A.S.P., noh laitoin nimen sitten muistiin. Sitten noin 8kk myöhemmin näin Anttilan Topten osastolla W.A.S.P.in levyn jossa oli yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia yhden hinnalla. Noh, ostin sen ihan huvikseni...ja nyt W.A.S.P.ia onkin sitten enmmänkin levyhyllyssä.
 
Mulle kävi vähän samanmoinen juttu. Anttilassa levyjä plärätessäni tuo tupla hyppäsi silmilleni. Katoin, että onpas kertakaikkiaan rumannäköisiä miehiä eli tämän täytyy olla täydellistä kasaria. Tällä hetkellä ootan tulevaa Neon Godia kuin kuuta nousevaa.

Tuota tulee harrastettua liikaakin. Tutustuu hyviin bändeihin, sekä aivan tajuttoman huonoon limaan. Tuota kautta tutustuin mm. bändeihin Marcy Playground, Starlight Mints, Nits, Kong ja Kuha.
 
Aina ei voi voittaa. Kerran ostin Mother Hips -bändin levyn Shootout, kannessa oli cowboypyssytappelu. Ajattelin koko jutun jonkinlaiseksi pilaksi, kun julkaisijayhtiö oli kuitenkin Slayerin levyistä tuttu American - logona jenkkilippu väärinpäin. No, huonoa kantriahan se oli sitten kuitenkin.

Mä ostan aika paljon levyjä puolisokkona.Lehdistä tuttuja nimettömyyksiä joiden musasta ei ole pienintäkään aavistusta.Jos levy on paska, se jää todistusaineistoksi.Mitään en ikinä myy/heitä pois.

White Zombien Astro Creep:2000 tuli joskus ostettua ihan vain sillä perusteella että oli Rob Zombien entinen bändi.

Rancidin levyn joskus pienenä tilasin. Tosin olin kuullut jotain 3 kappaletta.

BLS:n The Blessed Hellriden ostin ihan sokkona. En ollut koskaan kuullut sitä, mutta oli pakko ostaa, koska se oli Zakkin bändi. Ai että sitä järkytystä, voiko musiikki olla näin hyvää. :)

Motörheadin tuplakokoelma Take No Prisoners tarttui hapuileviin teinikäsiini, kun olin astumassa heavyn jännittävään maailmaan. Hieman myöhemmin sama juttu Dion Sacred Heartin kanssa. Olin vain kuullut bändeistä perinteikkäinä tyylilajin edustajina...
 
Japanilaisen eX-Girlin sinkku tarttui hienon (?!) kannen ansiosta mukaan. Norther, Warmen ja Thunderstone on myös tullut sinkulan muodossa tutuksi vailla aiempaa kuulemista.
 
Näitähän on enemmänkin! Viking Crown (Anselmon BM-proggis), Superjoint Ritual (Anselmon DM-proggis), Pekka Pohjola (se kansi!), Inxs, Joe Satriani (sivukirjaston vinyylipoistot), ja varmaan joku muukin on tullut näin hankittua.

Joskus pienempänä tuli ehkä enemmän tehtyä näitä ostoksia, olihan silloin kannella PALJON enemmän merkitystä, mutta joo: Pantera : far beyond driven(c-kasetti) ja The Misfits: Cuts from the crypt , olin nähnyt jollain makeella jätkäl misfits hihamerkin ja aattelin tutustua. Ostin levyn ja totesin onpa huonoa, mutta sitten löysin Danzigin aikaiset Misfits levyt...

Waspin Helldorado. En aluks tykänny mut sit pyöräytin kerran soimaan ku otin bissee ja alko maistuu. Nyt o 2 ekaa kans.

Hassua, kun muutama muukin on ostanut sokkona Toolia. Tästä on reilu vuosi kai aikaa, kun satuin ostamaan tuon Lateralus-levyn. En jostain syystä ole vielä saanut kuunnelluksi levyä, pitäisi vissiin... Yleensä en koskaan ihan noin vain levyä osta.

Kaiken kaikkiaan joidenkin "puskajussien" demot on aika mysteerisiä. Ikinä et ole bändiä kuullut, ja sitten joku tulee kadulla työntämään levyä käteen. Pakkohan se on kannatuksen vuoksi ostaa, jos kansiin on nähty vaivaa ja bändi vaikuttaa edes jonkinmoiselta. Yleensä kotona kuunnellessa tulee tunne, että onkohan yksikään muu ihminen ikinä edes harkinnut kuuntelevansa ko. levyä. :)

Daydream Nation (ekan ŽYouth levyni) ostin sen jälkeen, kun olin kuullut lyhyitä pätkiä EricŽs Tripistä ja Kill Yr Idolssista. Aluksi ehkä pettymys, mutta ei enää.
 
Daydream Nation on vielä sentään ihan jees mutta ostin ekana levynä jonkun NYC Ghosts and Flowersin

Viimeisin mutu-hankita oli ihan härön kannen perusteella ostettu Spritual Beggarsin "On fire"-ceedee.
 
Hammondilla maustettua hevanderia - tyyliin Purple tms. Fanitan!
 
http://www.spiritualbeggars.com/
(näytteet platan huonommista biiseistä, jos multa kysytään)