Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä Jami osasi tiivistää munkin mielipiteen kirjoitukseensa.

Mulla on kotona surkeat stereot, joilla on ihan sama mikä se äänilähde on cd, vinyyli tai jopa kasetti. Kaiuttimet ovat ihan onnettomat, no sopii ne siihen, että iltaa istuttaessa kuunnellaan rokkia, muttei mihinkään hifi-kuunteluun. Kuunteluun käytänkin yleensä kuulokkeita, vaikka stereoäänet kuulostavatkin hieman luonnottomilta. Halvatkin kuulokkeet ovat erottelevammat kuin kohtuullisenkin hintaiset kaiuttimet. Mulla on musiikkia kaikissa formaateissa ja olen sitä mieltä, että mun vehkeillä niitä ei oikein erota, paitsi rahinoista ja kasetin kohinasta, ei suoraan äänitteen soinnista. CD onkin mulle kaikista leppoisin formaatti. Helppo käyttää, vie vähän tilaa, voi ottaa autoon mukaan jne. Joskus isona hommaan sitten kunnon vehkeet ja alan kunnolla käyttää myös vinyyleitäni.

Tuntuuhan se menevän mahdottomaksi kun vahvistimelta kaiutinkaappiin menevän piuhankin metrihinta on 3000 vanhaa markkaa. Mahdollisimman lyhyt tietysti myös ettei tuu häiriöitä. Mutta kyllä se lopputulos on kuulemisen arvoinen.


Mulla on tällä hetkellä cd:n ja vahvarin välissä metrin verran sellasta kaapelia, jolla voisi autoa hinata:). Metrin hinta jotain 200€...

Paha sanoa vaikuttaako ääneen, mutta kun halvalla sai (Sulo Vilen)...

CD:n ja vinyylin väliset soundierot tulevat olennaisiksi vasta sitten, kun koko laitteisto on riittävän hyvä. Molemmilla formaateilla on omat kannattajansa, eikä kumpikaan mielestäni ole yksiselitteisesti parempi.

CD:n 44.1 kHz:n näytteenottotajuus riittää kyllä käytännössä aika pitkälle. Muun laitteiston resoluutio asettaa myös omat rajoituksensa erojen kuulemiselle. Huomattava on myös, että CD-soittimien välillä on selkeitä eroja. On vaikea nähdä, että SACD:n kaltaiset formaatit yleistyisivät nopeasti, sillä levyt ovat kalliita ja äänenlaadullinen ero on yleensä erittäin pieni.

Hyvän vinyylilaitteiston kokoaminen edellyttää tiettyä harrastehenkeä, sillä kokonaisuuden saaminen toimivaksi edellyttää huomattavasti enemmän aikaa ja perehtymistä.

Mulla on DVD tuollainen SACD soitin. Mielestäni tavallinen cd-soittimeni toistaa kyllä paremmin...

Niin, ja kakkoscd on sitten tietty HDCD...formaatteja löytyy:)

Mielestäni vinyyliltä kuuntelu tapahtumana on jo jotenkin lämpimämpi ja intiimimpi, kun vinyylin asettelee lautaselle ja nostaa neulan päälle ei synny kiusausta kelailla kohtien ohi ja hyppiä biisejä summamutikassa mitä cd:n kanssa liiaksikin harrastaa. Kuuntelukokemuksesta tulee sellainen omistautuneempi ja keskittyneempi ja musiikki pääsee usein vasta vinyyliä kuunnellesa todellisiin oikeuksiinsa. Meitsin hyllyn helmi on kyllä varmaan Black Sabbathin vol.4 ja Minor Threatin Out Of Step joita pyörittelee todella mielellään, edustavat sellaisia musiikkityylejä jotka nimenomaan kuuluu kaivertaa vinyylin pintaan.

Yritin etsiä tietoa tuon vinyylilevyn taajuusominaisuuksista, mutta eipä oikein tahdo löytyä. Eikö tosiaan kenelläkään ole tietoa, mikä on suurinpiirteinen taajuusalue?

Yritin etsiä tietoa tuon vinyylilevyn taajuusominaisuuksista, mutta eipä oikein tahdo löytyä. Eikö tosiaan kenelläkään ole tietoa, mikä on suurinpiirteinen taajuusalue?
 
Vinyylille jää se mitä oikeista soittimista lähtee. Esim. pellit soi kauniisti ja jokainen ylä-äänen vivahde tallentuu sellaisenaan. Kaikki mitä kuulet tallentuu vinyylille. Tilasta tuleva informaatiokin, mitä emme oikeastaan "kuule", on aistittavissa vinyyliltä.
 
Käytännössä 20-20 000. Laitteet voi rajoittaa. Joku äänirasia ilmoittaa 20-25 000. Vinyylin raekoko aiheuttaa yläpäässä jonkinmoista säröä. Alapäätä monesti on vaimennettu ja lähdetään vasta 40-50-lukemista.
 
Nämä nyt on suurinpiirtein vinyylin käytännön mahdollisuuksia. CD:ssä nuo samat lukemat on teoreettisia kun puhutaan monimutkaisesta musiikki-informaatiosta. Että saadaanhan sieltä kihinää kyllä mutta mikä on sen musikaalinen arvo. Siniaallolla mitattuna lukema ei ainakaan mua lämmitä.
 
Ps. Speksit on korvattomia varten ja musikaalisuus ei näy niistä. ähähähähääh. pääsinpäs Juholle sanomaan.

kummassako on parempi äänenlaatu, vinyylissä vai cd:ssä??
 
hyvin tehdyssä vinyylissä ja hyvillä laitteilla soitettuna vinyylin aito analogiääni on parempi.
 
viittaan ketjun muutamiin asiantunteviin kirjoituksiin tuossa aiemmin.
 
omilla kohtalaisilla laitteilla verratessakin ero on tullut esille so. kun on ollut sama äänite hyvänä vinyylinä (LP ja etenkin maxisingle) vs. cd. Etenkin diskantti on aivan toista maata, mutta myös yleensä herkät ja hennot sävyt, äänen värin nyanssit jne.. Jyminäbassoissakin (esim. funk ja reggae) on sellaista botnea, joka jää cd:llä saavuttamatta.
 
valitettavasti suuri osa aktiivisista musiikinkuuntelijoista käyttää vahvistin-kaiutin -systeemejä, joilla on melko sama, että tuleeko ääni rankasti pakatulta mp3:lta vai tasokkaammalta äänitteeltä.
 
CD on kyllä helpompi käsitellä, huolettomampi ja edullisillakin laitteilla antaa kelvollisen äänen. Vinyylilevysoitin edellyttää kohtalaista investointia (esim. vähintään 400,- soitin/äänivarsi+äänirasia) jo aivan perusmuodossaan & sitten vasta alkaa laatuun panostaminen. Lisäksi tulee vaihtaa neulaa jne.
 
Vinyyli on kuitenkin aina se "hienoin" tapa kuunnella, siinä on sellaista käsityöläisyyttä ja menneen ajan tunnelmaa - kuin puukiuassaunan lämmitystä. Ei niin instant.
 
Molemmilla on paikkansa - molempia harrastan ja myös kotiäänityksiä/(tausta)kuuntelua md:llä.

... Kaikki mitä kuulet tallentuu vinyylille. Tilasta tuleva informaatiokin, mitä emme oikeastaan "kuule", on aistittavissa vinyyliltä.

 
Noh, välissä on kuitenkin ollut jos jonkinmoista mikrofonia, mikseriä, kaiutinta ja nauhuria jotka hyvinkin saattavat hukata taajuuksia jo matkalla vinyylille.
Sanoisin, että joidenkin mielestä vinyylin on mahdollista kuulostaa paremmalta. Ei se sitä automaattisesti ole.
Hyvä äänite kuulostaa hyvältä formaatista riippumatta.
 
..Meitä on niin moneen bussiin. Ja jos jostain ei kannata kinata, niin äänenlaadusta hifistin kanssa. :)

Oletko koskaan törmännyt niihin autovinyylisoittimiin? Niitä meinaan on oikeasti olemassa. Joskus vielä hankin sellaisen ihan kiusallani.
 
No mullapa oli tuollainen kerran nuorena poikana. Ei ollut kylläkään minulla koskaan käytössä. Ostin sen kaverilta. Se oli ollut kaverin isän (pankinjohtaja) autossa, musta Ford Fairlane 500. Siinä me kyllä soitettiin sitä. Tämä peli ei soittanut kuin 7" kiekkoja. Sitten sille kävi niinkuin kävi... harmittaa... olisi sopinut melko hyvin kermanväriseen Cadillac'iin vuosimallia -62, ainakin paremmin kuin minkään mallinen CD soitin...

Ps. Speksit on korvattomia varten ja musikaalisuus ei näy niistä. ähähähähääh. pääsinpäs Juholle sanomaan.
 
Ei niin, mutta se musikaalisuus selittyy niistä spekseistä. Näkee, että mikä siihen vinyylin soundiin on edellytyksenä.

No mullapa oli tuollainen kerran nuorena poikana. Ei ollut kylläkään minulla koskaan käytössä. Ostin sen kaverilta. Se oli ollut kaverin isän (pankinjohtaja) autossa, musta Ford Fairlane 500. Siinä me kyllä soitettiin sitä. Tämä peli ei soittanut kuin 7" kiekkoja. Sitten sille kävi niinkuin kävi... harmittaa... olisi sopinut melko hyvin kermanväriseen Cadillac'iin vuosimallia -62, ainakin paremmin kuin minkään mallinen CD soitin...
 
Sopisi mitä mainioimmin.
 
Minulla oli sellainen 8-raitanen autonauhuri. Varmaan muistaakin porukat ne isot nauhakoneet joissa sitä 'kasettia' ei tarvitse kääntää. Se oli isäpuolen vanha, ja suureksi yllätyksekseni niiden kasettien joukossa oli CCR- Cosmos factory. Enpä silloin pienenä poikana ymmärtänyt vain kummankaan oikeaa arvoa. Ikävä kyllä.
 
Mutta tuollaisen levysoittimen kun saisi, olisi siinä kavereilla ihmettelemistä.
 
-Joo en mää voi soittaa tuota sinun cd levyäsi tässä autossa, ei.

Nyt kun päästiin hifistelyn makuun niin kysytäänpä tämä perinteinen kysymys että mitä järkeä tuossa sitten on? Jos levy on hyvä niin se kuulostaa hyvältä vaikka kirpparilta eurolla ostetusta mankasta ja 20 vuotta vanhalta paskaselta C-kasetilta toistettuna. Kuitenkaan mikään äänite (paitsi ehkä joissain harvoissa poikkeustapauksissa) ei voita hyvää live-esitystä. Joten tuhlatkaa mieluummin ne 5000 euroa hyviin styrkkareihin ja käyttäkää se levyjen kuunteluun menevä aika mieluummin bändin kanssa jamitteluun.
 
Itse kuuntelen lähes pelkästään vinyylejä, en erityisemmin sen saundin takia vaan juuri sen paljonpuhutun fiiliksen.

Vinyyleissä on myöskin tämä hyvä puoli että pidemmät levyt hahmottaa paljon paremmin kun pitää aina käännellä sitä levyä. CD:llä biisit hukkuvat helpommin toistensa joukkoon.

Nyt kun päästiin hifistelyn makuun niin kysytäänpä tämä perinteinen kysymys että mitä järkeä tuossa sitten on? Jos levy on hyvä niin se kuulostaa hyvältä vaikka kirpparilta eurolla ostetusta mankasta ja 20 vuotta vanhalta paskaselta C-kasetilta toistettuna.
 
Ainahan voi kuullostaa vielä hieman paremmalta...
 
Vinyylien maailmaan siirtymistä vois alkaa harkita heti kun taloudellinen tilanne antaa siihen mahdollisuuden. Hätätapaukseksi lasketaan kopiosuojattujen "cd"-levyjen vallankumous markkinoilla. Ottaa sitten vaikka (opinto)lainan...
 
Onko kenelläkään syvempää tietoutta noista kopiosuojaus-systeemeistä? Aiheuttaako se muita haittoja kuuntelussa kuin yleinen soimattomuus ja musiikin pätkiminen?

Minulla oli sellainen 8-raitanen autonauhuri. Varmaan muistaakin porukat ne isot nauhakoneet joissa sitä 'kasettia' ei tarvitse kääntää. Se oli isäpuolen vanha, ja suureksi yllätyksekseni niiden kasettien joukossa oli CCR- Cosmos factory. Enpä silloin pienenä poikana ymmärtänyt vain kummankaan oikeaa arvoa. Ikävä kyllä.

 
nostalgiatrippi:
 
http://www.8trackheaven.com
 
jonkun verran varsinkin autokäytössä noita oli 70-luvulla. Jenkkilässä keräilymarkkinat ilmeisesti jo kuumat ;-)

Minulla oli sellainen 8-raitanen autonauhuri. Varmaan muistaakin porukat ne isot nauhakoneet joissa sitä 'kasettia' ei tarvitse kääntää.
 
No eikö nämä ollut vakiona nimenomaan senaikaisissa Volvoissa?

Ainahan voi kuullostaa vielä hieman paremmalta...
 
Niin, mutta tärkein pointti onkin se että kuinka paljon muusikon kannattaa oikein tuhlata resurssejaan toisten ihmisten tekemästä musiikista nauttimiseen? Mielestäni "oikean" muusikon pitäisi päästä sellaiseen henkiseen tilaan että ei ole aihetta palvoa muiden tekemää musiikkia niin antaumuksellisesti että pelkkiin äänentoistolaitteisiin tuhlaisi vaikka 5000 tai 10000 euroa. Samalla rahallahan saa jo aika täydelliset kitarakamat ja mukavat kotiäänityslaitteet. Tietysti jos sitä rahaa on "liikaa" niin siitä vaan törsäilemään mutta taitaa aika harvalla muusikolla rahatilanne olla tuollainen.

nostalgiahuuruisten höpinöitä toi vinyylifiilistely. Niin no, jos tykkää rahinasta ja muusta niin siitä vaan. Kyllä cd-levy on käytettävyydeltäänkin niin ylivoimainen että jää vinyylit jatkossakin hankkimatta. Tosin, onhan ne paljon hienomman näköisiä, se täytyy myöntää. Jos joskus oikein rikastun niin voisin alkaa moisia keräämään.
 
Ei mun vinyylit rahise !

eiköhän se nyt poiijat on vaan siten että vinyyleinä on laajempi tarjonta hyvää musaa. vinyylihyllystä voit löytää jotain todella herkkulöytöjä joita ei cd:llä ole...tai sitten voi mutta ne on sitten digitaalisesti re-masteroitu-mixattu ihan vitun kliiniksi.
 
EDIT: eiköhän tässäkin ole lopulta kyse yhdestä asiasta:
jotkut tykkää pissata seisaaltaan, jotkut istualtaan.