Yleistä keskustelua musiikista ›

Menee nyt ehkä hieman ohi aiheen mutta itse tykkään Frank Zappan "tarinoista". Nyt pitäisi käyttää sanaa "sanoitukset" mut kyllä minusta Zappan tekstit ovat omalla tavallaan tarinoita. Jeps, Frank Zappa.
 
"The Jazz Discharge Party Hats" :)
 
Itse olen myös pitänyt joistain Anssi Kelan sanoituksista, johtunee ehkä siitä, että niiden tajuamiseen ei tarvitse paljon aivoja käyttää. Eli koko ajan biisiä kuunnellessaan tajuaa, missä mennään. Itse en kovin paljon jaksa syventyä joihinkin supersymbolisiin lyriikoihin.
J. Karjalaisen tarinabiisit ovat myös loistavia. Muita ei nyt tule mieleen.

Äh.. selkeästä otsikosta huolimatta en ymmärtänyt, että tässä oli tarkoitus pitäytyä kotimaisiin tarinankertojiin. Enkä ymmärrä vieläkään. Se siitä.
 
Kotimaisista Juha Vainio on ylittämätön.
 
Siis eihän "tarinankerronnan taito" poissulje ketään.. Itse arvostan hyviä sanoituksia ja, huolimatta siitä, että monet eivät, kuuntelen/luen lyriikat "huolella". Hitto, jos joku näkee kerran vaivaa ehkä kertoa jotain, miksen sitten poimisi viestiä? Hyvän kappaleen saattaa korottaa arvoasteikollani astetta ylemmäksi jos laulu kertoo tarinan, ei se tarvitse olla mikään kymmenen minuutin essee, kolmeen ja puoleenkin saattaa saada aivan helmen kaikkine kertosäkeineenkin. R.Robertsonia itsekin kuunnelleena lainaan herraa:
"I donŽt mind choppinŽwood and I donŽt care if the moneyŽs no good..."
J ei kuulu tarinankertojien eliittiin. Minun mielestäni. Sen sijaan J. Vainio kuuluu.

Itseäni ei kyllä Anssi Kela jaksa kiinnostaa yhtään. Olen jopa yrittänyt kuunnella miehen sanoituksia enemmänkin, koska yleensä pidän tällaisesta "tarinankerronnasta". Anssin tyyli sanoittaa ei vaan sovi minulle yhtään.
 
Kotimaisista tarinankertojista pitänee mainita vielä Jarkko Martikainen ja YUP, jossa varsinkin alkuaikojen tuotannossa oli piiiitttkiäkin tarinoita. "Turpasauna"-EP näistä kuitenkin ehkä enemmän onnistunut kuin kokopitkä "Toppatakkeja ja Toledon terästä".
 
Tuomari Nurmio kokonaisuudessaan ansaitsee ykköspaikan suomalaisessa lyriikassa, oli tarinoita tai ei.

Taas mainio avaus Bonhamilta.
 
Mä arvostan erittäin korkealle tarinankertomisen taitoa biisilyriikoissa. Toimivan miniatyyrin tekeminen vaatii todellista osaamista; ymmärtämystä siitä mikä on oleellista, ja kykyä tiivistää se.
 
Oikeastaan se, mistä minä noissa tykkään on konkretia; se että saa jostain kiinni. Se, että sanoittaja osaa ja uskaltaa sanoa jotain jämptisti, eikä jätä vastuuta teoksensa onnistumisesta kuulijalle. Monimerkityksellisyys tai "tämän voi jokainen tulkita omalla tavallaan"-tyyppiset jutut eivät niinkään kiinnosta mua.
 
Anssi Kela tekee pieniä tarinoita mun ikäisilleni ihmisille mun ikäisistäni ihmisistä. En ole päätynyt miksikään suureksi faniksi, mutta sympatiseeraan miestä kovasti.

Eräs aivan liian vähän huomiota saavista tällä alueella on Kettusen Edu.
 
Miehen kataloogista löytyy reilu rekkakuormallinen aivan loistavia sanoituksia.
 
Jotenkin mulla tulee Anssi Kelan kohdalla aina fiilis, että tämä suosion ansaitsisi enemmin E.Kettunen. Go figure.
Anssia vastaan mitään. Päin vastoin.
 
Muuten ykkösluokan tarinankerronnasta ulkomaaksi on kohtsillään mahdollista saada livedemonstraatio kun Tom Russell sipaisee keikit Tampereella ja Helsingissä. Kaupanpäälle saa nauttia ässäkitarointia by Andy Hardin. Timangia.

Kas kun ei kukaan ole vielä maininnut Johnny Cashia? No, kai mä mainitsen sitten.

Mun on mainittava Harry Chapin, tuli otsikosta jopa ensimmäisenä mieleen. Eipä vaan ole tullut kuunneltua pitkiin aikoihin.

Garbon Kuuma veri on ihan loistava tarina, enpä ole vähään aikaan kuullut.

Weird Al ja Albuquerque, siinä on tarinaa kylliksi :P

Aaah, uusi ennätys..yli 1975 päivää vanha ketju..
 
Laitan tämän kysymykseni nyt kuitenkin tänne eli ken on kuullut Randy Newmanin "Harps and Angels"? Mielipiteitä?

Olkoonkin sitten Mamban musiikista kuka hyvänsä, mitä tahansa mieltä, mutta kyllähän Lauantai iltana- biisissä on mitä mainioin tarina. Siinä ei muistaakseni ole edes mitään toistuvaa kertsiä sotkemassa tarinaa, vaan juttu etenee joka säkeessä ikäänkuin jotain novellia lukisi (kuuntelisi).
 
Lauantai iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan...

Tarinankerronta on ihan jees. Toisaalta se on parempaa kuin pelkät ailaavjuut. Se pitää otteessaan jotenkin kun kuuntelee biisiä.
 
Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin Anssi Kelan BMW-laulun autolla ajaessani...En ollut koskaan kuullut koko kaverista mutta jotenkin tuo biisi vangitsi huomioni ja aattelin että jopas on hyvin kerrottu. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin aloin kuuntelemaan Kelan musiikkia enemmän ja onhan siellä kivaa kerrontaa. Välillä tulee mieleen kuitenkin tuo lastenlaulumeininki...

King Diamond on aika kova tarinoimaan.

Iggyn The Passenger on hillittömän avoin ja monitulkintainen tarina.

Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu on kyllä aivan mahtava ja imevä tarinalevy. Liikuttaa ja hauskuuttaa tasapuolisesti.

Ensimmäisenä tuli mieleen Laineen Kasperin Tahra. Hauska tarina pinnallisesta nykymenosta.

joo kyl hieno tarina on yksi kaikkein hienoimmista, ja toisaalta kovin harvinainen juttu biiseissä.
 
bob dylanin tangled up in blue on mulle se the tarinabiisi

Mun mielestä se on kuitenkin parempi että on jotain asiaa (oikeasta elämästä), kun että Perutaan Häät ja yhteinen autopaikka. Jälkimmäinen sanoitusmeininki kuvastaa kyllä että sanoittajalla on ollut tylsä päivä sorvin äärellä, kun on ideat loppu :D
 
Toki eihän siellä iskelmäpuolella kyllä oikeastaan lyriikka ole turakaisten mielestä mitenkään merkityksellinen. Pääasia vaan että löytyy rytmistä ykkönen, jotta pääsevät parketilla eteenpäin.
 
Eli sinne vaan yks polyrytmi sekaan, niin johan myrkyttää tanssiturakaisten meiningin :D

bedlam: Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu on kyllä aivan mahtava ja imevä tarinalevy. Liikuttaa ja hauskuuttaa tasapuolisesti.
 
Jeps, tämä on "se" levy joka tulee mieleen kun puhutaan tarinoista musiikin yhteydessä. Täyttä timangia.

Sääh, ei mitään tarinoita. Dada toimii paremmin.