Yleistä keskustelua musiikista ›

Juuh, mä lainasin hiukan tyhmästi tuota sun juttuasi. Ei ollut tarkoitus ottaa lainkaan siihen kantaa, vaan kommentoida tuota "genre" -ajattelua yleensä. No hard feelings? :-)
 
Joo, ymmärsin. Nyt ainakin. Ei muistella pahalla. :)

Tulee mieleen äänittäjämiksaajan kommentti. Mä mietiskelin ääneen hyvää ideaani.
 
- heh, tähän olis hauska laittaa guiro.
- eikä olis
- kuinni?
- ei tää oo mitään sambaa
 
Mun mielestä se oli hyvä idis.
 
Äänittäjä oli rajoittunut yksilö:-D
 
Kyllä guirot, aasinleuat, clavesit, temppelikellot, sormisymbaalit, kastanjetit, triangeli, sorsapillit ja marimba koristaa rokkilevyä siinä missä muitakin äänitteitä. Kannattaa aina ottaa kassillinen sellaisia mukaan sessioon, kaikilla on hauskempaa:-)
 
Luultavasti teillä oli vaan studioaika vähissä, ja kaveri halus kotiin syömään.

Äänittäjä oli rajoittunut yksilö:-D
 
Eikös ne aina ole jollain tavalla, ainakin henkisesti rajoittuneita? ;)
 
Kyllä guirot, aasinleuat, clavesit, temppelikellot, sormisymbaalit, kastanjetit, triangeli, sorsapillit ja marimba koristaa rokkilevyä siinä missä muitakin äänitteitä. Kannattaa aina ottaa kassillinen sellaisia mukaan sessioon, kaikilla on hauskempaa:-)
 
Mutta hei, entäs jos tekisikin levyn pelkästään noilla? Sehän olisi taas uudenlaista musiikkia. Joo, pitänee kokeilla.
 
Luultavasti teillä oli vaan studioaika vähissä, ja kaveri halus kotiin syömään.
 
Jotenkin tutulta kuulostaa...

Suomiräp hiihtää samaa paskaista latua...
 
Räpin ei tarvitse olla p-aa... Siinä tarvitsee kyllä olla ensin vähän sanomaakin.

Siinä tarvitsee kyllä olla ensin vähän sanomaakin.
 
Joo, sanomaa täytyy olla, mutta ei kaikki räppi voi olla pelkkää yhteiskunnan vastarintaa ja vääryyksiä... Kyllä hyviä juttuja voi vääntää vaikka ryyppäämisestä. Pitää vaan olla taitava kaveri tekemässä taustat, osata vetää hyvää tekstiä hyvällä ulosannilla JA pitää olla hyvä ääni. Monet räppärit heittää hyvää settiä, mutta kun niiden ääni vaan on niin umpitylsä tai tavanomainen niin ei sitä jaksa edes kovin jätkä fubuissaan kuunnella. Olisko Busta Rhymeskään mitään, jos sillä ei olis niin mainion mahtava ääni (ja hassut videot, ainakin silloin ennen vanhaan)? Ja Wu-Tangin uhokaan ei kuulostaisi edes koomiselta ellei kaikilla jätkillä (eniten Method Mailla ja ODB:llä (r.i.p.)) olisi niin mainio ääni tekstin suoltamiseen...
 
Ja se suomiräp hiihtää samaa latua. Ja suomiräp tarkoittaa juuri sitä suomeksi pölistyä puhemusiikkia.

ajan X päästä pumppaa suomenkin rap-GENREEN uusi ja raikas Kivat Flow:t Sy, joka on (kirjoituksistanne pääätellen) aika lailla erilaista ja ceebrolistics/murmurecordings vaikutteista rehellistä kivaa menoa.
ei muuta kiitos.
ottakaa nyt tosta sitten selvä.niin sitä piti sanomani,että kannattaa tutustua myös em. bändeihin!

Niin ja sitten tosiaan se, että kun rapissa tärkeintä on juuri ne sanoitukset niin mistä se johtuu kun suomalaiset räppärit ei osaa ollenkaan tehdä sanoituksia. Ja muutenkin se räpäytys on todella heikon kuuloista. Suomalaisilta puuttuu se oikeanlaisen rytmittämisen taito.

Rap on puhetta musiikin päälle. Se ei anna mahdollisuutta pelata laulumelodioilla.Rapin olennainen osuus on sanoissa.Musiikillinen anti on varsin mitätön ja kokonaan rytmin puolella.
 
IMHO
 
En ole koskaan tajunnut tuota ajattelu tapaa rapista.. Miksi sen pitäisi olla pelkkää puhetta? Minäkin kuuntelen jonkun verran räppiä ja silti en suostu kuuntelemaan semmoista missä on taustalla ainoastaan biitti. (paitsi kämppiksen freestyle sessioissa jotka on asia erikseen). Ja mitä suomirappiin tulee niin pitää muistaa kuitenkin se kuinka vähän aikaa se on ollu "suuren yleisön" tiedossa joka tarkoittaa sitä että se on vielä aika lapsen kengissä. Tottakai nyt jo löytyy loistavia artisteja mutta silti suurin osa on aika lailla "löysin rapin kaksi vuotta sitten" meiningillä tuotettua. Ja eihän missään musiikki tyylissä tulla mestareiksi kahdessa viikossa tai edes kahdessa vuodessa.
 
Jos esimerkkinä ottaa ruotsin jossa rap on ollut paljon suomea kauemmin esillä niin siellä on paljon enemmän panostettu taustoihin jolloin se kuulostaa paremmalta. Ainoa ongelma ruotsissa on että siellä rapin puolella ollaan liian jenkki meiningillä liikkeellä jolloin kuulostaa liian kliiniseltä tämmöisen suomalais juntin korvaan.
 
Kylläpäs minä tilitän mutta jättäkää lukematta jos ei kiinnosta;)

Onneksi Palefacelta on uusi albumi ilmeisesti kohta pihalla.
 
Mutta sehän ei varsinaisesti taida olla suomi-crappia.. siksipä miehen tekosista pidänkin.

Taustoista. Räppi ei tosiaankaan ole pelkkää puhetta rytmin päälle. Pikku G kuulostaa radiosta kuultuna hauskalta pikkukundin tilitykseltä omista kiinnostuksen kohteistaan, mutta biisien taustat ovat mielikuvituksetonta ja muovista ysärimeininkiä. Samanlaisia taustoja oli silloin Janitaa kopioivilla suomalaisilla "soul"-tyttösillä. Muutamilla, myös eräillä edellämainituilla kotimaisilla räppiartisteilla on enemmän näkemystä ja sanottavaa myös musiikin suhteen.
 
Räppibiisi, missä r&b-naislaulaja laulaa kertsit on maailmanlaajuinen trendi ja muoti-ilmiö, joka kyllä menee ohi aikanaan. Tyypeiltä nyt kerta kaikkiaan odotetaan sellaisia biisejä levy-yhtiöiden ja formaattiradioiden taholta. Edellisen kerran kaikissa räppihiteissä oli lauletut kertosäkeet kahdeksankymmentäluvun lopulla.
 
Sanoista. Räpin yhteiskunnallisuus ja kantaaottavuus on rokkitoimittajien keksimä uskomus, jonka pohjana on Grandmaster Flashin pari hittiä ja Public Enemyn tuotanto. Räppi on aina ollut bailumusiikkia ja perustunut alunperin battleihin itseäänkehuvien ja kilpailijaa solvaavien räppäreiden välillä. Yhdeksänkymmentäluvun alussa homma vain meni totiseksi, kun tyypit rupesivat tappamaan toisiaan sanavaraston loppuessa.
 
Ja vielä: ei kaikki uusi suomeksi laulettu hevi/metalli/raskas rokkikaan nyt niin taitavasti sanoitettua ole.

Ylläoleva teksti puhuu asiaa.

Ja vielä: ei kaikki uusi suomeksi laulettu hevi/metalli/raskas rokkikaan nyt niin taitavasti sanoitettua ole.
 
Ei niin.
 
Yritänpä peilailla omia tuntemuksia rap-musiikista tämän tekstin kautta, koska se on hyvä ja siinä on paljon tarttumapintaa. Kunnioitan kaikkien mielipiteitä, joten varon olemasta tarpeettoman kärkäs omine mielipiteineni. Mutta pyrin toki antamaan perustellun näkökulman asiaan.
 
Taustoista. Räppi ei tosiaankaan ole pelkkää puhetta rytmin päälle.
 
Olet ikävä kyllä käsittänyt väärin. On se.
 
Pikku G kuulostaa radiosta kuultuna hauskalta pikkukundin tilitykseltä omista kiinnostuksen kohteistaan, mutta biisien taustat ovat mielikuvituksetonta ja muovista ysärimeininkiä.
 
Totta osin. Taustat ovat muovisia, mutta pikku G ei ole hauska. Lipponen on hauskempi. Ja sitä paitsi vanha vesipalloilija.
 
Samanlaisia taustoja oli silloin Janitaa kopioivilla suomalaisilla "soul"-tyttösillä.
 
Niin olikin, samat.
 
Muutamilla, myös eräillä edellämainituilla kotimaisilla räppiartisteilla on enemmän näkemystä ja sanottavaa myös musiikin suhteen.
 
Hehheh :)
 
Räppibiisi, missä r&b-naislaulaja laulaa kertsit on maailmanlaajuinen trendi ja muoti-ilmiö, joka kyllä menee ohi aikanaan. Tyypeiltä nyt kerta kaikkiaan odotetaan sellaisia biisejä levy-yhtiöiden ja formaattiradioiden taholta. Edellisen kerran kaikissa räppihiteissä oli lauletut kertosäkeet kahdeksankymmentäluvun lopulla.
 
Niin. Tämä lienee idea koko kyseisessä tyylilajissa. Ensin puhutaan nopeasti monotonisen taustanauhan päälle itseään kehuen, ja kertosäkeessä mimmi vonkuu perään.
 
Sanoista. Räpin yhteiskunnallisuus ja kantaaottavuus on rokkitoimittajien keksimä uskomus, jonka pohjana on Grandmaster Flashin pari hittiä ja Public Enemyn tuotanto.
 
Aivan varmasti. Miten kukaan voisi ottaa tosissaan mitään sanomaa, jossa pakkoliikkeinen taustanauhan päälle puhuja arvostelee yhteiskuntaansa. Purkautumiskeinona ja turhautumisenestotoimintana rap-musiikki lienee pakkoliikkeineenkin aika vapauttavaa. Raamattu on kuitenkin aina suotavampi.
 
Räppi on aina ollut bailumusiikkia ja perustunut alunperin battleihin itseäänkehuvien ja kilpailijaa solvaavien räppäreiden välillä. Yhdeksänkymmentäluvun alussa homma vain meni totiseksi, kun tyypit rupesivat tappamaan toisiaan sanavaraston loppuessa.
 
Jostain syystä tämä huvitti mua suunnattomasti. "battleihin", ok. Jostain syystä koko se juttu, mitä rap-musiikki edustaa, huvittaa. Epäilemättä huumori lienee ollut alunperin rap-musiikin syntyyn motivoiva tekijä.
 
Kansantanhut on tosin kivampia. Jenkka ja kaikki.
 
Snapin uus versio I Got The Powerista on ihan kiva. Ja Shaggy, koska sillä on niin hauska nimi.

Kunnioitan kaikkien mielipiteitä, joten varon olemasta tarpeettoman kärkäs omine mielipiteineni.
 
Epäonnistuit.
 
Yhdeksänkymmentäluvun alussa homma vain meni totiseksi, kun tyypit rupesivat tappamaan toisiaan sanavaraston loppuessa.
 
Kyllä se meni paremminkin niin, että räppi upposi hyvin huonoista oloista tuleviin nuorisojengeihin ja huonossa seurassa tapahtuu ikäviä juttuja. Ei se musiikista johdu.
 
Jostain syystä tämä huvitti mua suunnattomasti. "battleihin", ok. Jostain syystä koko se juttu, mitä rap-musiikki edustaa, huvittaa. Epäilemättä huumori lienee ollut alunperin rap-musiikin syntyyn motivoiva tekijä.
 
Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, kaikkien mielipiteet eivät vain ole oikeita.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, kaikkien mielipiteet eivät vain ole oikeita.
 
Ei tietenkään, mutta välillä on pakko vaan vähän valistaa ja ohjata oikeaan suuntaan.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, kaikkien mielipiteet eivät vain ole oikeita.
 
Ei tietenkään, mutta välillä on pakko vaan vähän valistaa ja ohjata oikeaan suuntaan.
 
Ja jotenkin tuntuu, että useimmilla on se mielipiteensä ja sitähän ei sitten muuteta edes pakon edessä. Jos (tai siis, kun) kaikki keskustelijat ovat tällaisia, menee "keskustelu" naurettavaksi ja huonoilla argumenteilla perustelluksi juupas-eipäs -väittelyksi. En osoittele ketään sormilla, mutta lukekaapa huviksenne vaikkapa tämäkin topic. :)

Ihan samanlaista vänkäilyä kuin kaikki edellisetkin rap-keskustelut täällä. Pitäisköhän munkin osallistua vaikka joka ainoaan proge- tai hevitopiciin inttämään, että "hei tää ei oo (hyvää) musiiikkia kun tässä nyt ei oo sitä-ja-sitä"? Voi taivahan käki.

"hei tää ei oo (hyvää) musiiikkia kun tässä nyt ei oo sitä-ja-sitä? Voi taivahan käki.
 
Koittakaa ihmiset tajuta, että musiikin monimuotoisuus on vain hyvä asia. Mä itsekin ajattelen usein jostain musasta, et "tästä puuttuu jotain, ei tää oo hyvää". Mut sit voi kuunnella jotain muuta, jossa sitten on sitä mitä haluaa. Valinnanvaraa onneksi löytyy.
 
Ja esim. hiphopissa on paljonkin sellaisia elementtejä mistä pidän, mutta myös paljon huonoa, mutta silloin voi aina kuunnella jotain muuta. Vaikkapa teknoa, europoppia, nu-metallia, kantria, iskelmää, suomirokkia, modernia impressionistista atonaalista taidemusiikkia... samaa paskaa ne on kaikki. Kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ja kaikesta voi diggailla ihan yhtä paljon.
 
Ja jos jostain musiikista ei pidä, niin tarvitseeko silloin _aina_ valittaa muille, jotka siitä pitävät? Voihan sen pitää omana tietonaan. Vaihtoehtojen tarjoaminen on ihan jees, mutta toisten musamaun tuomitseminen ei.

Ja jos jostain musiikista ei pidä, niin tarvitseeko silloin _aina_ valittaa muille, jotka siitä pitävät?
 
Sitä mäkin tässä ihmettelen.

Tärkeintä on kuitenkin huolellisesti perustellut mielipiteet.
 
Välillä tuntuu niin vaikealta, kun ihmiset eivät ymmärrä, mikä on hyvää musiikkia ja mikä ei. Ei saa ujostella, vaan pitää kysyä rohkeasti. Muutenhan kohta kaikki kuuntelevat jotain rappimusiikkia tai hevimöykkää.

Tärkeintä on kuitenkin huolellisesti perustellut mielipiteet.
 
Onko? Tarvitseeko omia mielipiteitään aina edes perustella, varsinkin jos kyse on musamausta. Miksi musamakunsa pitäisi perustella? Ei sitä minun mielestäni tarvitse selitellä kenellekään.
 
Välillä tuntuu niin vaikealta, kun ihmiset eivät ymmärrä, mikä on hyvää musiikkia ja mikä ei. Ei saa ujostella, vaan pitää kysyä rohkeasti. Muutenhan kohta kaikki kuuntelevat jotain rappimusiikkia tai hevimöykkää.
 
Katsos kun maailmassa on aika monta ihmistä, ja jonkun mielestä hyvää musiikkia saattaa olla sellainen mikä sinun mielestäsi ei ole. Teoriassa varmaan kaikelle musiikille löytyy joku, joka pitää sitä hyvänä ja joku, joka ei pidä siitä. Kuinka silloin voi määritellä, mitä hyvä musiikki on? Onko jonkun (esim. sinun) mielipide arvokkaampi kuin jonkun toisen?
 
Rappimusiikissa ja hevimöykässä ei ole mitään vikaa, jos niistä pitää niin mikä on ongelma? Ongelma on ehkä se, että jos kuuntelee _vain_ räppiä ja heviä, sillä on niin paljon muutakin mistä voisi pitää. Oikeastaanhan tämä on vain yksilön oma ongelma, mutta ainahan ihmisille voi suositella vaihtoehtoista kuunneltavaa. Valitettavasti ihmisluonteeseen kuuluu pelko muutoksia kohtaan, joten uudet asiat torjutaan helposti. Onhan tästä jo jauhettukin, mutta... niin.