Yleistä keskustelua musiikista ›

Epäkaupallista musiikkia on se, kun jammaillaan yhdessä, tai soitetaan juhannusyönä saaristolaisvalsseja kaikin kohdalle sattuvi soittimin. Epäkaupallinen musiikki on musiikkia parhaimmillaan - silloin kun se on kiva harrastus ilman tulosvastuullisuutta.
 
Täytyy sanoa että olen täysin samaa mieltä!
 
Itsellänikin oli vielä muutama vuosi sitten tavoite ja oikeastaan pakkomielle tulla "oikeaksi" muusikoksi, eli päästä levyttämään ja keikoille jne... Mikään ei tuntunut yhtä tärkeältä. Sitten kun asiaa alkoi pohtimaan, tajusin että kyse oli vain opitusta tavasta: kaikki nuoret muusikothan haluavat kuuluisuutta ja ihailua (rahaa, autoja ja naisia). Heräsi kysymys että mitä MINÄ oikeasti haluan? Eikö itse musiikki ole minulle yhtä tärkeää kuin olla ihailtu? Jos musiikki on tärkeintä niin miksi minun pitäisi edes yrittää päästä musiikkibisnekseen, ainahan voi soittaa yksikseen tai kavereiden kanssa?
 
Yleinen lausumaton mielipide tuntuu olevan, että muusikko josta ei tulekaan muusikkoa (tajuatteko?) on epäonnistunut. Ja paskat on. Soitin tyttöystävälle kehittelemääni kappaletta, joka on muuten aikasta hyvä, ja hänpä tuli siitä mielettömän hyvälle tuulelle. Minusta tällaisissa jutuissa on jo jotain niin hienoa, ettei tarvitse edes yrittää päästä 50000 ihmisen eteen soittamaan. Tai kun tekee kavereiden kanssa pienessä kännissä äärimmäisen hölmön bluesrävellyksen, jolle sitten nauretaan vuosia ja suunnitellaan siitä tulevan levyn piilobiisi.
 
Ainoa syy, miksi haluaisin joskus levyttää jonkun muun laskuun, on että haluaisin todellakin toteuttaa päässäni pyörivät ideat siistiksi kokonaisuudeksi, johon vielä väsäisin tyylikkäät kannet. Jos vielä itse olisin pakettiin tyytyväinen niin musiikilliset tavoitteeni olisi suurin piirtein täytetty.

Pluto sai plussaa koska ajattelee samalla tavalla kuin minä. Great!

Pluto sai plussaa koska ajattelee samalla tavalla kuin minä. Great!
 
Älä nyt liikaa kehu, punastun vallan. Tsihihihi.

Kuka sanoo, että jotkut sibeliuksen räpellykset on muka jotain taidetta ja jotkut rock biisit on vaan kakaroitten räpellystä? Mikä antaa sibeliuksen tekeleisiin taiteellista arvoo??
Yksi taiteen merkki voisi olla vaikkapa se että sen tekeminen vaatii taitoa ( onko se sitten on jo makukysymys ). Esim. joku duunaa kasaan toimivan sinfonian tai oopperan ja joku kolmen soinnun beat biisin. No tää ensin mainittu vaatii jo täysin erilaisia tieto/taito/henkisiä resursseja kuin jälkimmäinen väheksymättä suinkaan jälkimmäisen antia omalle yleisölleen. Sama koskee kuvanveistoa, kirjallisuutta, maalausta etc. Moni on tietysti eri mieltä asiasta ja saa minun puolestani ollakin.

Yksi taiteen merkki voisi olla vaikkapa se että sen tekeminen vaatii taitoa ( onko se sitten on jo makukysymys ). Esim. joku duunaa kasaan toimivan sinfonian tai oopperan ja joku kolmen soinnun beat biisin. No tää ensin mainittu vaatii jo täysin erilaisia tieto/taito/henkisiä resursseja kuin jälkimmäinen väheksymättä suinkaan jälkimmäisen antia omalle yleisölleen. Sama koskee kuvanveistoa, kirjallisuutta, maalausta etc. Moni on tietysti eri mieltä asiasta ja saa minun puolestani ollakin.
 
Köh? Jos siis esim. osaat tehdä biisin kaikkien taiteen sääntöjen (eli musiikin teorian) mukaan, niin onko se taidetta? Kumpi on tärkeämpää, luovuus vai taito?
 
Naurettavinta on väittely siitä, mikä on taidetta, kun ei tiedetä, mitä taide on... kertokaapa minullekin, MITÄ taide on? Sitten voidaan ruveta tappelemaan vaikka Sibeliuksen ja kolmisointupunkin taiteellisuudesta.

Kritisoidaan ihan normaalisti levy-yhtiöitä (ei sillä etteikö purnattavaa olisi...) ja silti nöyryytetään itsemme kerta kerran jälkeen kiikuttamalla paskoja tekeleitämme heidän naurettavikseen, siinä toivossa että juuri meidän juttu toimisi...
 
Paradoksaalista ja turhaa toimintaa, mielestäni. Vaikka musiikki, parhaassa tilassaan, onkin ihmisiltä ihmisille, ei vitussa lafkoille. kommunikaatioita, kenties. Luojalle kiitos warez- ohjelmista.

Köh? Jos siis esim. osaat tehdä biisin kaikkien taiteen sääntöjen (eli musiikin teorian) mukaan, niin onko se taidetta? Kumpi on tärkeämpää, luovuus vai taito?
 
Naurettavinta on väittely siitä, mikä on taidetta, kun ei tiedetä, mitä taide on... kertokaapa minullekin, MITÄ taide on? Sitten voidaan ruveta tappelemaan vaikka Sibeliuksen ja kolmisointupunkin taiteellisuudesta.
 
Taide on asennetta ja sen tulkintaa. Jos runkkaan himassa olen ns. wanker, jos teen sen lupien kanssa kaivarilla estradilla, se on performanssitaidetta. Näin karrikoidakseni.

Köh? Jos siis esim. osaat tehdä biisin kaikkien taiteen sääntöjen (eli musiikin teorian) mukaan, niin onko se taidetta? Kumpi on tärkeämpää, luovuus vai taito?
Naurettavinta on väittely siitä, mikä on taidetta, kun ei tiedetä, mitä taide on... kertokaapa minullekin, MITÄ taide on? Sitten voidaan ruveta tappelemaan vaikka Sibeliuksen ja kolmisointupunkin taiteellisuudesta.
 
Ollaanko me muuten mahd. sukua kuin on aina pakko sanoa oma painava mielipide joka asiaan ? Ei vaan. No kumminkin ... Luovuus ja taito ovat asioita jotka eivät sulje pois toisiaan. On kai aika helppo mielessään kuvitella ja orkestoroida isompikin esim klassisen musiikkityylin teos pienelläkin aikaisemmin hankitulla kuuntelukokemuksella mutta pistäpä se sitten partituurille niin että se toimii. Tässä on se luovuus ja taito. Ja koska taiteeksi kai määritellään konkreettinen esille tuominen, on se silloin se luovuuden ja taidon yhteistyötä, ei pelkästään aiemmin mainittu, oletan ?
Väittely siitä mikä on taidetta, on sinänsä aika merkityksetöntä koska se on kiinni kokemuksen tuottajasta ja kokijasta. Joku pitää klassista musaa taiteena ja toinen roskana. Joku pitää punkkia taiteena ja joku roskana. Joku pitää kumpaakin taiteena tai roskana. Mitä väliä kunhan saamme vain päteä ja tuoda esille omia ainoita oikeita mielipiteitämme.

Ollaanko me muuten mahd. sukua kuin on aina pakko sanoa oma painava mielipide joka asiaan ?
 
Heh. No mun mielipiteet nyt ei oo niin ehdottomia, ja oon valmis muuttamaankin niitä. Mut näillä foorumeilla on näköjään parempi sanoa asiat kärjistettynä, provosoinniksin tuota kai nimitetään.. ;) Ainakin tulee keskustelua, mikä on hyvä.
 
Luovuus ja taito ovat asioita jotka eivät sulje pois toisiaan. Ja koska taiteeksi kai määritellään konkreettinen esille tuominen, on se silloin se luovuuden ja taidon yhteistyötä, ei pelkästään aiemmin mainittu, oletan ?
 
Niinpä. Taiteen tekemiseen tarvitaan todellakin molempia, mutta kumpaakaan ei vaadita mitenkään järjettömästi, eli taidetta voi kyllä tehdä vaikka ei osaisikaan kaikkia hienouksia. Tarkoitan, että kolmisointurokkikin voi olla taidetta, eikä siihen tarvita orkestrointitaitoja tms, mutta toisaalta Sibeliuskin on taiteilija. Mutta onko mitään järkeä laittaa taiteilijoita arvojärjestykseen?
 
Väittely siitä mikä on taidetta, on sinänsä aika merkityksetöntä koska se on kiinni kokemuksen tuottajasta ja kokijasta. Joku pitää klassista musaa taiteena ja toinen roskana. Joku pitää punkkia taiteena ja joku roskana. Joku pitää kumpaakin taiteena tai roskana. Mitä väliä kunhan saamme vain päteä ja tuoda esille omia ainoita oikeita mielipiteitämme.
 
Mä oon käsittäny taiteen sillai, et jos se herättää jotain tunteita tms. kuuntelijassaan (tai no vaikka aistijassaan jos muustakin kuin musasta puhutaan)... tai miksei myös tekijässään. Ja kai se voi olla taidetta, jos vaikuttaa vaikka vain yhteenkin ihmiseen? Koska tuskin mikään taideteos, sävellys tms. vaikuttaa kaikkiin. Hmm... voisiko taiteesta puhua subjektiivisena kokemuksena? Naurettavalta tuntuu nimittäin jonkun jutun tarkka miettiminen, "tästä tulee taidetta", tuota kutsuisin ennemminkin tekotaiteeksi. Vai?
 
Hankalia ovat nämä määritelmät, ja menee aika paljon jo aiheesta yli. Tyhmää tosiaan tuo taiteesta tappeleminen, tämänkin ajan voisi käyttää sen nauttimiseen. :)

Taiteen kriteerit /Calonius, 2003/:
 
1. Lähtee tekijänsä sisäisestä tarpeesta ja antaa tekijälleen jotain.
 
2. Antaa myös joillekin muille jotain (nautintoa, ajattelemisen aihetta etc.).
 
Kriteeri 1. ei tarkoita, etteikö taidetta voisi tehdä myös muille. Taide voi olla toistettavissa, kopioitavissa, joten se voi olla teollista (vrt. taideteollinen korkeakoulu).
 
Hyvä taide toimii omassa ympäristössään, omista lähtökohdistaan. Taitojen tulee siis olla riittävät juuri siihen tarkoitukseen. Tärkeätä on tosiaan myös tekijän tietoinen tarkoitus asettaa luomistyönsä taiteen asemaan - esille. Itse asiassa taide syntyy kunnolla vasta syvästä vuorovaikutuksesta (sisältyy 2. kriteeriin).
 
Taide usein liitetään tiiviisti kulttuurin käsitteeseen. Jos kriteerit täyttyvät, kulttuuri rikastuukin ajan myötä. Taiteen ei välttämättä täydy olla jotain täysin uutta, ennennäkemätöntä tai ihmeellistä, mutta 1. kriteerin täyttyessä sillä on kuitenkin aina oma leimansa.

Terve
 
Joku fiksu on joskus sanonut, että ”Taide on tehty tunnettavaksi, eikä ymmärrettäväksi” (tai jotain sinne päin :) ja siinä piilee kyllä viisaus.
Se minkä toinen mieltää ja kokee taiteeksi, haukkuu toinen tekotaiteeksi :)
Omana aikanaan hyljeksitty kuvataiteilija saattaa olla nero, jahka aikaa kuluu muutama sata vuotta. Väärin ymmärretty hyvä taiteilija.
Minulle taidetta on vaikkapa se, kun musiikki nostattaa käsivarren karvat pystyyn. Ja sen on tehnyt niin Sibelius kuin Silvennoinen.
 
Eikös ole hassua, että kaiken pitää olla tarkasti määriteltävissä; mikä on, ja mikä ei ole taidetta. Mikä on huonoa, ja mikä hyvää taidetta. Ei käy kiistäminen, kyllähän tätä on itsekin miettinyt.
Vaan kannattaako tätä edes miettiä. Ehkä voisi yrittää tuntea ja kokea, ajatella. Huojoja ja hyviä fiiliksiä. Siinä lienee riittävästi.