Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli kertokaapas minulle, mitä kaikkea näiden termien sisään lasketaan yleensä kuuluvaksi. Klassisen musiikin lisäksi.
 
kaikki, mikä ei myy, mutta josta tekijöillä on hellllllvvvvetin hyvät selitykset miksi se on niin hienoa + toimittajat/arvostelijat diggaa osoittaakseen rahvaalle oman älyllisen etevymmyytensä, jolla voivat toimia makutuomareina
 
- minä soitan musiikkia, joka ei myy, mutta en selittelekään sen hienoutta (ei sillä ettenkö osaisi, mutta on tuota itsekritiikkiä edes jonkun verran... )

mun mielestä sellanen radiohead/sigur ros-meininki on taidemusaa.

Musiikin voisi ehkä hyvin karkeasti jaotella kahteen kategoriaan, taiteeseen ja viihteeseen. Kaikki siis riippuu lähinnä siitä funktiosta, johon musiikki on tarkoitettu ja johon sitä käytetään, taidetta kun tarkastellaan ja tulkitaan eri lailla kuin viihdettä. Tietysti on paljon musiikkia joka jakautuu tasaisesti molempiin lokeroihin. Eikä vielä edes olla määritelty mitä "viihde" tarkoittaa...

Silti on vain kummallista yrittää vertailla esim. Exilen ties millaisissa kemikaaleissa väännetyjä kolme minuuttisia jamipoljentoja kuten Tumbling Dicea vaikka juuri johonkin Kevätuhriin
 
Mutta voisi olla kenties kovasti mielenkiintoista? Voittaa aiheena jalkapallolukemin 1-9 muinaisen kiistakapulamme "kumpi on kovempi Scorpparit vai Sielun Veljet", jossa sentään keskusteltiin jotensakin saman musiikkityylin veijareista. Vääntäisin Exile vs. Kevätuhri -skabaa minä päivänä hyvänsä – jos vain osaisin. En osaa, olen hiljaa ::)
 
Olisi kammottavaa elää maailmassa, jossa kaikki musiikki maailmassa olisi ainoastaan instant-nautittavaa mainstreamia
 
Tämäkin on kovin totta.
 
:-) Esim. tämä mun mainitsema Kevätuhri on baletti...
 
Tiesin kyllä, tosin en ole koskaan sitä kuunnellut, kun tahdon aina saada klasarista ahdistuskohtauksia. Olenko populäärin raunioittama? Näin kuitenkin Taiteiden yössä otoksen tuosta teoksesta ja täytyy sanoa, ettei koreografilla ollut mitään hajua missä musiikissa mennään (siis IMHO). Kauheeta kattoo, kaunista kuulla.
 
Ja taitaa toisaalta olla aikamoista häröilyä se "taidemusiikki", josta ei rytmiä löydy. Ja kun löytyy rytmi, voi myös tanssia, jos lystää. Eihän tuota ajatusta nyt ihan täydelliseksi oltu tarkoitettukaan. Kenties käytin pohjana tuota kirjoittaessani mielikuvaani klassisen musiikin (& avant garde -suhinoiden etc.) livetilanteesta, joka vastaa yleisön osalta ruumiinvalvojaisia. Jäykkää, ei tanssia = taidetta.