Yleistä keskustelua musiikista ›

Nuo vaan tahtovat usein olla toisensa poisulkevia pointteja. Kun on tarpeeksi omaperäinen, on liian omaperäinen. Kyllä helpommalla pääsee, jos menee siitä, mitä jo valmiiksi kuunnellaan, valitettavasti.
 
..ja näin myös ura jää lyhyemmäksi.
 
Kyllä se breaikkaus on paljon kiinni ajoituksesta, siitä ketä tunnet ja että saat ratkaisevia henkilöitä innostumaan paketistasi tai näkemään potentiaalia, josta voidaan rakentaa sopiva paketti.
 
Pitkäjänteinen ura taas saavutetaan IMHO sopivalla omaperäisyydellä ei toisten perässä hiihtämisellä. Tätä perässä hiihtämistä tykätään varsinkin Suomessa pinnalle nostettavien kokoonpanojen kanssa tehdä. Kun maailmalla menestyy vaikka Tatu niin pitää Suomeen saada SuomiTatu (=PMMP). Kun maailmalla on pitkään menestynyt hiphop, niin Suomeen pitää saada kanssa hiphop-artisteja. Kun maailmalla menestyy Jennifer Lopez, niin Suomeen pitää saada huono kopio siitäkin (ei tarvi varmaan edes mainita kenestä tätä yritetään tehdä:). Anteeksi vaan, mutta tämä kaava pistää pikkasen naurattamaan. Se on niin selkeää touhua ja aina Suomessa ollaan X vuotta jäljessä. Ja vaikka sitä omaperäistä kamaa olisi niin ei siihen viitsitä satsata epävarmuustekijöiden takia, mikä on toki toisaalta ymmärrettävää pienessä maassa. Isot levy-yhtiöt alkavat olla kaikki kansainvälisiä, joten tätäkään ei kyllä kovin pätevänä syynä voi pitää.
 
. . .
 
Nämä Bonhamin hyvät musiikkibisnes-topicit sopisi kyllä hyvin tuonne musiikkibisnes osastolle, josta ne löytyisivät sitten vähän FAQ-meiningillä. Jos niitä ei voi aloittaa sinne (ei tule tarpeeksi keskustelua), niin nämä voisi melkein siirtää sinne aina kun nämä hiipuu.. Ei niitä kukaan täältä Yleiseltä puolelta löydä enää parin viikon jälkeen.

Puhutaanko tässä yksilötasolla, eli "kuinka jokin bändi/artisti erottuu joukosta minulle", vai onko kyse suuren yleisön huomiosta?
 
Musta tuntuu että semmoinen tietty tarttumapinta mikä monella artistilla on, ja joka taas toisaalta monelta puutuu, on "se juttu". On siis oikeanlaista särmää. Kai sitä voisi kutsua asenteeksi. Se että siinä hetkessä kun biisi soi, tuntuu siltä että mitään muuta ei ole kuin se biisi eikä millekään mulle ole edes tilaa. Ja tämä on siis hyvä ja positiivinen tunne. Se on SE mitä minä haen musiikilta. Jos se tunne jää laimeaksi, niin silloin bändistä ja musasta tulee helposti "ihan kiva"-fiilis eikä lämmitä pätkääkään.
 

 
Vielä enemmän on noita all-stars -bändejä, jotka lähtevät kiertueelle levyn jälkeen, meni syteen tai saveen. Arvelenpa, että esim kotimainen SMG, ulkomaiset Zwan, Audioslave tai soolouralle loikannut Dave Gahan ei juuri ennen levyn tekoa keikkailleet.
 
Tähän täytyy tarttua sen verran, että Zwan oli kyllä alunperin juuri livebändi. Corgan ja kumppanit keikkailivat reilun vuoden ajan ennen kuin levyä pukkasi, soittaen melkein joka keikalla täysin eri settejä. Eli ennen levyn tekoa oli kasassa lähemmäs sata biisiä joita oltiin veivattu livenä. Ja tämä ei ollut mm Corgan-fanien mieleen, julkaisua kun olisi pitänyt saada sillä samalla sekunnilla kun bändi perustettiin.

Tähän täytyy tarttua sen verran, että Zwan oli kyllä alunperin juuri livebändi. Corgan ja kumppanit keikkailivat reilun vuoden ajan ennen kuin levyä pukkasi, soittaen melkein joka keikalla täysin eri settejä.
 
Awright. Kiitos, nyt olen informoitu:-)

Mun mielestä bändillä täytyy menestyäkseen olla jokin oma juttu. Sehän on ihan selkeetä... ei kukaan jaksaisi kuunnella tuhatta HIM-kopiota (tunnen muuten yhden tajuttoman paskan HIM-kopiobändin, ei tule koskaan menestymään vaikka bändin jätkät ovat niin kukkoja, että).
 
Mielestäni Kotiteollisuuden musakaan ei ole mitään NIIN ihmeellistä, mutta se poikkeava asenne ("haistakaa v**u, s**tana") on hauskaa, ja herättää kyllä huomiota sekin. Täytyy siis olla luontainen showmies, ellei siis halua vetää jotain pekkastrengpoppia. Siinä onkin sitten aivan erilainen ulottuvuus...
 
Jos minulla olisi bändi, panostaisin siihen, että meillä olisi tosiaankin joku oma juttu, mielellään musiikillisesti. Innovaattorit palkitaan aina. Tai jos ei aina, niin hyvin usein.

Mun mielestä bändillä täytyy menestyäkseen olla jokin oma juttu. Sehän on ihan selkeetä... ei kukaan jaksaisi kuunnella tuhatta HIM-kopiota (tunnen muuten yhden tajuttoman paskan HIM-kopiobändin, ei tule koskaan menestymään vaikka bändin jätkät ovat niin kukkoja, että).
 
Mielestäni Kotiteollisuuden musakaan ei ole mitään NIIN ihmeellistä, mutta se poikkeava asenne ("haistakaa v**u, s**tana") on hauskaa, ja herättää kyllä huomiota sekin. Täytyy siis olla luontainen showmies, ellei siis halua vetää jotain pekkastrengpoppia. Siinä onkin sitten aivan erilainen ulottuvuus...
 
Jos minulla olisi bändi, panostaisin siihen, että meillä olisi tosiaankin joku oma juttu, mielellään musiikillisesti. Innovaattorit palkitaan aina. Tai jos ei aina, niin hyvin usein.
 
Niin kyllä minäkin vähän tuota mieltä olen että jotain persoonallista siinä hommassa pitää olla... No toki jossain jenkkien pop-rintamalla musiikki voi olla täysin samanlaistakin kuin muilla muusikoilla, mutta silloin kyseessä onkin tapaukset joissa myyntivalttina on tissit ja perse..
 
Mutta jos ajatellaan kotimaista aloittelijabändiä, niin kyllä joku oma juttu pitäisi olla...
 
Ja mitä siihen live-toimivuuteen tulee, niin ei se välttämättä musiikillisesti niin ihmeellistä tarvitse olla.. Esim. tämä tapaus Kotiteollisuus.. No en tosin ole bändiä nähnyt kuin kerran tv:stä livenä, mutta se oli ainakin kamalan kuuloista, mutta kai se laulajan vittuilu korvaa jotain. Tokihan siellä lavalla pitää jotenkin osata soittaa jos sinne menee, mutta tärkeämpää kuitenkin taitaa olla että kuulostaa levyllä/demolla hyvältä... Ja lavaesiintyminen varmaan paranee ajan kuluessa.
 
Vaikka toisaalta tuokin on hieman kaksipiippuinen juttu. Riippuu paljon siitä mitä kautta sitä läpimurtoa yrittää.. Kai se on mahdollista sitäkin kautta että vetää vaan pirusti hyviä keikkoja jolloin hiljalleen alkaa maine levitä, että se on kova bändi livenä. Kyllä sen sitten jossain näkee joku tärkeäkin henkilö...
 
Mutta toisaalta voi yrittää vaan siellä kellarissa vääntää täydellistä demoa joka sitten oikeassa yhteydessä saattaa mahdollistaa tuon läpimurron...

Mun mielestä bändillä täytyy menestyäkseen olla jokin oma juttu. Sehän on ihan selkeetä... ei kukaan jaksaisi kuunnella tuhatta HIM-kopiota (tunnen muuten yhden tajuttoman paskan HIM-kopiobändin, ei tule koskaan menestymään vaikka bändin jätkät ovat niin kukkoja, että).
 
Hmm... Negative?? :)
 
EDIT: Mut kyllä sillä bändillä täytyy tosiaan olla jotain omaa ja mielellään myös jollain tavalla jotain uutta, jotta se oikeasti erottuisi massasta. Menestys jollain perustusinapoppibändillä ei sitten tarkoita massasta erottumista.

Hmm... Negative?? :)
 
EDIT: Mut kyllä sillä bändillä täytyy tosiaan olla jotain omaa ja mielellään myös jollain tavalla jotain uutta, jotta se oikeasti erottuisi massasta. Menestys jollain perustusinapoppibändillä ei sitten tarkoita massasta erottumista.
 
Mutta pitääkö erottua massasta? Ei ainakaan levy-yhtiöiden mielestä näytä siltä.

Laulajan pärstäkerroin(=karisma). Jaa, siinähän ne sitten olikin. Mielestäni tämä on tärkein asia bändin menestyksen kannalta.
 
Samaa mieltä siitä, että laulaja vaikuttaa varmasti eniten, mutta laulajan pärstäkerroin ei ole = karisma. Siihen kuuluu paljon muutakin.

Mutta pitääkö erottua massasta? Ei ainakaan levy-yhtiöiden mielestä näytä siltä.
 
Ei niin, koska ne ajattelevat vähän turhan lyhytnäköisesti nykyään. Kaikkein parhaiten myyneet bändit/artistit ovat kuitenkin olleet jollain tavalla (hyvässä tai pahassa) massasta erottuvia, ja niiltä löytyy joku oma juttu.
 
Nykyään vaan tuntuu olevan melko kertakäyttömusaa se millä yritetään rahastaa. Pitkäikäisempään musiikkiin panostaminen olisi pidemmällä tähtäimellä kannattavampaa.

Ei niin, koska ne ajattelevat vähän turhan lyhytnäköisesti nykyään. Kaikkein parhaiten myyneet bändit/artistit ovat kuitenkin olleet jollain tavalla (hyvässä tai pahassa) massasta erottuvia, ja niiltä löytyy joku oma juttu.
 
Nykyään vaan tuntuu olevan melko kertakäyttömusaa se millä yritetään rahastaa. Pitkäikäisempään musiikkiin panostaminen olisi pidemmällä tähtäimellä kannattavampaa.
 
Se on vaan aika karua sanoa nuorille bändiläisille, että katsokaa mitä listoilla soi ja tehkää sellaista musiikkia (yleistäen).
 
Oman pointin keksiminen on yllättävän vaikeaa, mutta uskoisin myös, että erittäin palkitsevaa. Onko keinoja opetella tai vainuta ta hakea sitä?

Oman pointin keksiminen on yllättävän vaikeaa, mutta uskoisin myös, että erittäin palkitsevaa. Onko keinoja opetella tai vainuta ta hakea sitä?
 
Hitin patenttia?
:-)
 
Historia on syklinen järjestelmä. Sieltä ne on konstit kuulemma löytyneet, jos sitä osaa oikein lukea.

Hitin patenttia?
:-)
 
Historia on syklinen järjestelmä. Sieltä ne on konstit kuulemma löytyneet, jos sitä osaa oikein lukea.
 
Niin, no mä vähän ajattelin sellaista oman lisän keksimistä jo olemassaoleviin trendeihin tai soundeihin. Siitä kai sitä on lähdettävä...

Se on vaan aika karua sanoa nuorille bändiläisille, että katsokaa mitä listoilla soi ja tehkää sellaista musiikkia (yleistäen).
 
Tuo on kyllä perseestä. Mä sanoisin mieluummin, että tehkää sitä musaa älkääkä miettikö liian tarkasti mitään tyyliä tms. koska silloin siitä tulee ns. "aitoa" jne.
 
Oman pointin keksiminen on yllättävän vaikeaa, mutta uskoisin myös, että erittäin palkitsevaa. Onko keinoja opetella tai vainuta ta hakea sitä?
 
Ei sitä varmaan voi opetella. Oman bändin kohdalla kävi niin, että ei olla oikeastaan mietitty, millaista musaa tehdään, ja silloin kun ei ole oikeastaan mitään rajoituksia niin tulee tehtyä juuri sitä "omanlaista" musaa. Ja nyt kun olen viime aikoina yrittää löytää vastaavia bändejä, niin on huomannut että ilmeisesti meillä tosiaan on se "oma juttu". Saa nyt nähdä jos se menestyskin sieltä joskus vielä tulisi... :)

No en mäkään noin sanoisi, kunhan heitin tässä yhteydessä. Kyllä minä ainotan oman homman tekemistä, mutta kehoitan ammattimaisuuteen alusta lähtien.

Miten joku bändi mulla erottuu massasta? Voihan tätä asiaa tarkastella näinkin.
 
Jonkilainen perusosaaminen pitää olla. Virtuooseja ei tarvitse olla. Usein bändi vaikuttaa omituiselta, jos yksi jäsenistä on aivan omaa luokkaansa ja muut "laahaavat" perässä. Näin on itseasiassa aika monella nuorella aktilla.
 
Jos bändi esittää omaa materiaalia, kiinnitän huomiota usemapaan kuin yhteen biisiin. Yhden kelpo biisin tekeminen ei vielä riitä. Mutta kun setissä on useampi hyvä biisi, herättää se jo mielenkiintoa.
 
Soitosta nauttiminen on erittäin tärkeää. Jos näkee selkeästi, että bändillä on lavalla hauskaa, se on suuri plussa. Monasti aloittelevat bändit ovat tietysti sen verran arkoja, että varsinaisesta nautinnosta ei voi puhua, pikemminkin pakokauhusta. Tähän auttaa keikkailu, jota kehotan harrastamaan aina kun siihen mahdollisuus. Missä tahansa on parempi kuin ei missään.
 
Mulla on sellainen omituinen piirre, että tarkastelen myös sitä miten bändi hoitaa/huolehtii omista soittimistaan. En pidä lainkaan siitä, että kamat lojuvat ympäriinsä keikkapaikkaa kenenkään niistä välittämättä (ulkomusiikillista kyllä, mutta lienee oma perversioni).
 
Sitten on vielä tuolla toisessakin aiheessa puhuttu bändin asioidenhoitajan/johtajan rooli. Kyllä jonkun pitää osata vastata mihin tahansa bändille esitetyyn kysymykseen. Kovin rasittavaa on katsella viittä soittajaa, joista yksikään ei katso takaisin tai vastaa kun jotain kysyy.
 
Näin siis meillä ja mä katsastan vuodessa about 100 uutta bändiä...

Joko sä olet edelläkävijä tai seuraaja. Ja ennenpitkää niistä edelläkävijöistäkin tulee seuraajia.

Musajutuissa on mun mielestä eräänlaisia "koloja", joita sitten täytetään. Jossain on vapaana paikka ja siihen etsitään juttu joka täyttää sen. Jos ei palikka(bändin/artistin konsepti) sovi, niin ei ainakaan heti onnistu. Usein pikkumaissa noita kokolojen muotoja kopioidaan isoista kevyen musiikin maista, Suomen X.... ja Suomen Y..... Sisäisillä markkinoilla taas etsitään 2000 luvun Apulantaa, Him:iä etc.

Lisäksi noita "koloja" on myös muissa medioissa, niitä kutsutaan formaateiksi. Nykyään joutuu ajattelemaan sitä, mihin joku voisi päästä soittoon. Mutta se EI välttämättä ole bändin/artistin tehtävä.

Omaperäisyyttä kaikki peräänkuuluttaa ja kukapas ei haluaisi olla jonkun uuden ilmiön löytäjä. Käytäntö on usein vähän eri asia kuin puhe, vaikka puhujat usein itsekin uskovat sanomaansa.

Ainakaan Suomessa tuottaja ei ole kovinkaan iso guru, eihän täällä levyjä varsinaisesti edes "tuoteta", ainakaan siinä merkityksessä kuin mä sen ymmärrän. Jenkeissä joku Neptunes , Timbaland yms. takaavat jo nimellään sen, että levy ainakin jollain tasolla kiinnostaa. Jopa miksaajat huomioidaan. Jos levyssä lukee "mixed By Andy Wallace/Chris Lord-Alge, tiedetään että on radioystävällistä soundia.

No, bisnesäijät ajattelee mitä ajattelee. Mun mielestä bändien/artistien pitää vaan tehdä omaa juttuaan mahdollisimman hyvin ja unohtaa kaikki bullshitti millä saa "lisää rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa". Siihen löytyy sitten eri tyypit. Tuossa on kuitenkin aika paljon kyse unelmasta, jota ei pidä pilata liialla realismilla, varsinkin kun kaikki on mahdollista!

Breikkaamisesta on keskusteltu yleisellä tasolla niin ansiokkaasti, että palaan näihin vielä hetkeksi.
 
Soittotaito - kuinka tärkeää alkumetreillä?
 
Oleellista on laulajan ääni, ja mun henk.koht. mielipiteenäni rumpalin groove; noi on ne kaksi keskeisintä. Laulajan ääni on se bändin päämelodioiden kantaja, ja sitä on aika vaikeaa muuttaa, jos se ei ole kohdallaan. Rumpali taas määrää sen, minkälainen meininki koko pumpulla on.
 
Case by case tietysti. Joillain musalajeilla on toki erityisvaatimuksia.
 
Pärstäkerroin - ilmeisesti merkitsee nykyään kohtuullisen paljon, ainakin levy-yhtiöille?
 
Ehkä - mutta kannattaa muistaa, että erottuvan pärstän ei välttämättä tarvitse olla se kaunein, se voi olla muuten vain persoonallinen.
 
Hyvät biisit - toisaalta tätä puolta on helpompi korjata, kuin tuota edellistä?
 
Tai ehkei! Biisintekotaitoa voi toki jonkun verran opetella, mutta silti: kirjoitusvoimaa pitäisi bändistä löytyä, jos omaa matskua meinataan tehdä.
 
Tylsä melodia on tylsä melodia, vaikka sitä kuinka tuottaisi ja koristelisi. Kun taas tylsää naamaa voi maalata tai maskeerata... ;-)
 
Hyvä liveakti - ei pakollista, jos biisit ja olemus kelpaavat radiosoittoon?
 
Niin joo, tästä ovat jo muut kertoneet. Työvoittobändeillä keikkailu on tärkeää.
 
Asenne - työjuhta vai itsensä myymisen meininki (eli on valmis vaihtamaan vaikka koko musiikkityylinsä päästäkseen listoille)?
 
Asenteissa ihan eka lähtökohta on se, että ollaan ylipäätään valmiita käyttämään omaa aikaa bänditouhuihin, sen mitä se vaatii. Siitä se usein klikkaa; lähdetään mieluummin vaikka dokaamaan kuin treenaamaan. Bändissä ei tarvitse olla kuin yksi motivoitumaton kaveri, niin treenien järjestäminen alkaa olla tuskallista.

Tuo Noten mainitsema aukkojen kyttääminen on kyllä surullisinta touhua, mitä tiedän. Tekeekö siinä enää bändi koko hommaa rakkaudesta musiikkiin vai pelkästään pääsystä pinnalle ja naistenlehtiin?

Biisintekoa voi toki opetella ja joskus se onnistuu, mutta mä tarkoitin lähinnä sitä, että on helpompi palakta joku tekemään niitä hyviä biisejä jo valmiiksi hyvännäköiselle pumpulle...

Tuo Noten mainitsema aukkojen kyttääminen on kyllä surullisinta touhua, mitä tiedän. Tekeekö siinä enää bändi koko hommaa rakkaudesta musiikkiin vai pelkästään pääsystä pinnalle ja naistenlehtiin?
 
Ei kai sitä mikään bändi itsessään tee, vaan ilkeät palapelinrakentajat jollaisiksi lasken myös sinut, minut ja Noten - siis me kaikki, jotka nähdessämme uusia akteja mietimme, onko niillä menestymisen mahdollisuutta, ja jos on, auttaisiko sana oikeaan suuntaan, ja tiedämmekö jonkun jolle sanoa...
 
Eli kysymys on kysynnän ja tarjonnan tarkkailusta.
 
Tosin yleisempää lienee, että joku moguli jolla on jo valmiiksi valtuudet täyttää aukkoja, juoksentelee ympäri katuja hiuksia repien: "Nyt menee tienesti sivu suun, kun ei oo mitä myydä."
:-)
 
Ja, PS. aika harva bändi tahtoo naistenlehtiin, jos on yhtään järkeä päässä. Ehkä Värttinä olis ollut sellainen, jolla siitä olisi ollut levymyyntiä lisäävä eikä vähentävä vaikutus.
 
Yölintukin lienee hakenut naistenlehtijutuillaan lavoille lisää tanssiyleisöä, ei levymyyntiä, eikä ainakaan konserttimyyntiä.