Yleistä keskustelua musiikista ›

Ne, jotka ovat koskaan olleet Bruce Springsteenin keikalla, tietavat miten paljon lavakarisma ja -show vaikuttavat.
 
Hephep, allekirjoitan! Niin yksinkertaista se on, katsokaa jossette usko ;)

Löytyiskös sitten bändeille hyviä vinkkejä ja kikkoja keikoille?

Ne, jotka ovat koskaan olleet Bruce Springsteenin keikalla, tietavat miten paljon lavakarisma ja -show vaikuttavat.
 
Kyllä tuo on mielipidekysymys. Mua ei kiinnosta pätkääkään ja heti kun liveä TV:ssä näkyy niin käännän kanavaa. Pelle mikä pelle ja hyvä kusettamaan ihmisiä.
 
Tämä on siis minun mielipiteeni.

Kyllä tuo on mielipidekysymys. Mua ei kiinnosta pätkääkään ja heti kun liveä TV:ssä näkyy niin käännän kanavaa. Pelle mikä pelle ja hyvä kusettamaan ihmisiä.
 
Tämä on siis minun mielipiteeni.
 
Aika rankkaa. En tosin itsekään ole jostain syystä Springsteen-fani, mutta itseasiassa hieman rassaa, ettei tullut hankkiuduttua miehen keikalle, joka sentään oli tässä aika liki ja todennäköisesti tosi hyvä.
 
Ei-faniudessani ei ole kyse mistään periaatteellisesta vastarannankiiskeydestä. Springsteen on energinen ja oikea rock-persoona, lyriikat kertovat tästä elämästä ja kaiken päälle vielä hyvä ja todella potkiva orkesteri.
 
En kehtaa alentua musiikilliseen huoraamiseen. Ties' vaikka vuoden parin päästä uhoan täällä po. artistin erinomaisuudesta, todennäköisesti samoilla eväillä kun tällä hetkellä en olen dissailemassa häntä.

Onneksi sentään muutamia live-esiintymiseen satsaavia bändejä kotomaastakin löytyy, esim. Flaming Sideburnsin nähnyt tuskin voi väittää etteikö meininkiä olisi.

Onneksi sentään muutamia live-esiintymiseen satsaavia bändejä kotomaastakin löytyy, esim. Flaming Sideburnsin nähnyt tuskin voi väittää etteikö meininkiä olisi.
 
Myös Tehosekoittimen keikoilla on loistava meininki.

Jos näyttää siltä että bändi nauttii soittamisesta ei isompaa liikehdintää tai rekvisiittaa tarvita. Ja vielä jos musiikki on hyvää niin se on siinä.
 
Aivan totta.Kukaan ei vielä ole maininnut YUP:ta.Bändin keikoilla ei juuri "lavashowta" ole ,mutta miehet pitävät soittamisesta ja se näkyy.Mielestäni yksi suomen parhaita live-bändejä.
 
Tuli tässä mieleen että juuri YUP:n kaltaiset bändit ovat hyvin riippuvaisia yleisöstä.Jos yleisö on pateettista ei bändikään pysty vetämään keikkaa täysillä.Jollain Iron Maidenilla asia on täysin päinvastainen.Lavalla on milloin mitäkin rekvisiittaa ja yleisö ikäänkuin pakotetaan mukaan.
 
Tuntuu siltä että live-esiintymiseen on (ainakin) kaksi reseptiä joista jokaisen bändin pitäisi löytää itselleen se luontevin.

Eli kuinka tärkeää livekeikoilla on itse bändin/artistin musiikki?
 
No eikö hyvä esimerkki ole Slipknot (anteeksi, taisi olla ruma sana =), joka suoltaa keikoilla melko selvästi täyttä paskaa, mutta hilluvat siellä ja ties mitä muuta.
Vaikka pidänkin kyseisestä yhtyeestä jonkin verran, en silti maksaisi keikasta (ainakaan paljoa), koska minua ei olenkaan kiinnosta koko show vaan se musiikki. Kumminkin tuntuvat vetävän paljon porukkaa keikoille.
 
Joo, tiedän tässä ei ollut mitään järkeä. En ole nukkunut 24 tuntiin, joten keskittymiskykyni ei ole terävimmillään tällä hetkellä. Tämän viestin kirjoitin vain että ei tarvitse lämmitellä niin paljoa kun nyt rupean soittamaan :P

Mun mielestä lavashow on nykyään huonolla tasolla. Pelkällä pyrotekniikalla ei ihmeitä saada aikaan (80- luvusta lähtien..) Kyllä etenkin rock-bändien pitäis osata duunata siellä lavalla vaikka hiekkalinnaa samalla kun soittelee.. ymmärsikö kukaan?
 
Jotkut sortuu tuohon, mut eikös lavashow (esiintyjien) ole kehittynyt 80 -luvulta lähtien melkoisesti ihan samaan aikaan verrattuna aiempiin aikoihin? Nykyisin artistit "shouwaa" kuin mielipuolet ja viihdyttävyys on siksi taattu vaikka soitto ei toimisikaan, heh. Toisaalta joku Ted Nugent loistaa aikakaudesta riippumatta, joten aika vaikea mennä yleistämään mitään. Lisäksi 80/90 -luvulla ainakin oli aika yleistä, että pystyi sekä liikumaan ja soittamaan hyvin...

SIis itse jos ajattelen asiaa yleisön näkökulmasta niin eihän ketään jaksa kiinnostaa semmonen bändi jossa porukka vaan seisoo paikoillaan. Kyllä siellä lavalla pitää osata olla tavallaan "hullu" ja menettää itsetärkeytensä täysin.
Sitä paitsi se eläytyminen vaikuttaa siihenkin miltä soittaminen/laulaminen kuulostaa, tulee aksenttia ja bluusmeininkiä mukaan. Jos paahdetaan kunnon rokkia, pitää kitarastakin tehdä lyömäsoitin sanon minä!

..................

Lavakarisma auttaa kyllä paljon.
Tänä kesänä Ilosaarirockissa oli Zen Cafen setin aikana svidun hyvä meno ja itsekin innostuin oikein jammailemaan
ja laulamaan mukana vaikka en orkasta sen kummoisemmin ole ikinä digannut. Tosin alkomaholilakin oli osuutensa asiaan mutta any way... ;)
Mielestäni taas sellaista nopeaa ja/tai raskasta musaa vetävien orkkien keikoilla TÄYTYY olla lavalla sitä energiaa
eli nuotilleensa kohdalleen mennyt soitto ei ole minulle se tärkein juttu. Shöyn pittee tempaasta mukkaansa!

Onneksi sentään muutamia live-esiintymiseen satsaavia bändejä kotomaastakin löytyy, esim. Flaming Sideburnsin nähnyt tuskin voi väittää etteikö meininkiä olisi.
 
Mun mielestä se on lähempänä käsikirjoitettua teatteria kuin aitoa meinkiä. Spontaania meinkiä kiitos, babe!
 
Täytyy taas mainostaa että kotimaisen Velcran keikoilla on ollut kyllä menoa ja meininkiä. Ekalla kerralla kun näin Velcran lenteli lavalla vaffarit ja korvanapit. Toisella kertaa isot pojat innostuivat oikein tappelemaan ja painimaan yleisössä.

Joku tyyppi nimeltä Les Paul on joskus sanonut jotenkin näin:
"I've found that people hear as much with their eyes as with their ears.."
 
Eli kuinka tärkeää livekeikoilla on itse bändin/artistin musiikki? Vai onko se live-esiintyminen, lavakarisma jne. tärkeämpää? Miten paljon bändien/artistien kannattaisi miettiä live-esiintymistään, mitä keikoilla kannattaa tehdä ja mitä ei?
 
Tästä jos saisi vaihteeksi pientä keskustelua aikaan..
 
Toisaalta karismaattista essintyjää on kiva katsella ja kuunnella. Esim. tyyliin Ian Andersson. Mutta toisaalta jos musiikki toimii mielestäni hyvin, ei siinä mitään muuta tarvita.
 
Joten vastaukseni on: live-esiintymistä kannattaa miettiä varsinkin silloin kun musiikki ei toimi. On sitten edes se show. Jos musiikki on kunnossa, on se show osasto mielestäni vain pieni lisuke. Melko samantekevä, mutta sinänsä kiva. Hyvä musiikki toimii joka tapauksessa.

Samoin toi Hämärä No:5. Niillä on toi show ihan mahtava. Lähemåpänä performanssia kuin rockkeikkaa..
 
Aivan, SamOther, aivan...
:-D
 
Se oikeasti vetää vakavaksi, kun Petteri nostaa rennosti jalan sillai monitorityyliin esim. urkujen päälle. Notkeus on valttia. Keikat ovat paikoitellen niin intensiivisiä, ettei heti huomaakaan että keikkailu on alkanut samanaikaisesti instrumenttien hankkimisen myötä, ja niiden soittamisen opettelu on alkanut sitten biisilistan laajentamisen myötä...
 
Hämärä#5:n show kannattaa ehdottomasti tsekata, jos ei suhtaudu musiikkiin liian vakavasti ja kurttuotsaisesti.

Minua henkilökohtaisesti vituttavat molemmat ääripäät tässä asiassa. En mielelläni katsele näitä asennossa seisovia, olen-juuri-syönyt-norsunvitun-ja toista-tekisi-mieli- ilme naamalla kyräileviä hyypiöitä, mutten toisaalta sitten viitsi myöskään keskittyä sellaiseen showhun joka näyttää Jackie Chanin leffan stunttiharjoituksilta. Ja kaikkista eniten minua ottavat päähän showmieskitaristit, jotka soittavat päällään seisten ja ties miten. Joku kikka johonkin väliin on aina paikallaan, mutta jos koko keikka on pelkkää huitomista niin eipä paljon jaksa innostaa. Jos bändistä näkee, että homma toimii ja on hyvä fiilinki niin se riittää mulle. Liikuttiinpa sitten enemmän tai vähemmän. Mieluummin kuitenkin sitä hakopölkkymeininkiä kuin valmiiksiopeteltuja koreografioita.

Löytyiskös sitten bändeille hyviä vinkkejä ja kikkoja keikoille?
 
Ottakaa mallia Dream Theaterista. Siitä ei lavakarisma parane.

En mielelläni katsele näitä asennossa seisovia, olen-juuri-syönyt-norsunvitun-ja toista-tekisi-mieli- ilme naamalla kyräileviä hyypiöitä,
 
Ja kaikkista eniten minua ottavat päähän showmieskitaristit, jotka soittavat päällään seisten ja ties miten.
 
Hehehehe!! Kuulosti niin hauskalta, että tuollaset haluaisin oikeasti nähdä=) Voisin pitää mainitsemistasi ääripäistä.

Ottakaa mallia Dream Theaterista. Siitä ei lavakarisma parane.
 
En tiedä oliko tämä vitsi.

En tiedä oliko tämä vitsi.
 
No, ota lähde huomioon.