Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei muakaan jääkökkö kiinnosta. Kuningaslaji jalkapallo on se lajien ykkönen.

Soita sille vaikkapa... ööh, beatlesia!

Hoho. Minulla on ollut tuollainen tyttö. Vaikka mitä yritti kuunnelluttaa niin ainoa josta se diggasi oli Kwan. Kaikki muut olivat 'no joo' - tasoa.
 
Ai niin, kyllä Trooper oli sen mielestä ihan hyvä biisi:)

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli taannoin artikkeli ihmisistä, jotka ovat ns. musiikkivajavaisia - lyhyesti ilmaistuna heidän säveltaajuuserottelukykynsä oli keskimääräistä huomattavasti heikompi. Tällöin musiikki tarjoaa harvemmin riittäviä kiinnekohtia minkäänlaista kiinnostusta varten. Olipa jutussa haastateltukin joitakin, jotka totesivat voivansa melkeinpä pahoin musiikin kuuntelemisen takia.
 
Toinen asia - jota näemmä Ukko sivusikin aiemmin - on tietysti orientoituminen - siis se, kiinnittääkö eniten huomiota melodiaan, rytmiin, intensiteettiin vai äänensävyyn. Joitakin vieraannuttaa liian voimakkaasti rullaava rytmi, toiset eivät jaksa keskittyä melodioihin. Tällöin voi vallitseva kiinnostuksen alue jäädä muiden aspektien jalkoihin: vaikka esimerkiksi itse pyrin keskittymään kokonaisuuteen, näiden kaikkien osa-alueiden yhteistyöhön, on melodia ja rytmi ensisijainen tekijäpari. Esim. intensiteetti ei ole tällöin tärkein kiinnekohta ellei itse teos näin vaadi. Tässä kyllä tuleekin jälleen tuo maku- ja genrerajan kysymys eteen...
 
Mutta se siitä pohdinnasta. Tb, kenties voisitkin soittaa poikaystävällesi jotain erittäin kelluvaa ja melodisesti vähäeleistä ambientia. (Mikäli se siis sinua itseäsi lainkaan kiinnostaa.) Se voisi minun nähdäkseni soveltua erittäin hyvin ihmiselle, joka sanoo mainitsemistasi artisteista että volyymi voisi olla hieman pienempi.

Oho! Ei tommosta olekkaan.
 
onpas, sitä sanotaan insinööriksi..

miten joku ei voi välittää ollenkaan musiikista?!
mulle sen tekeminen, soittaminen, kuuleminen, tunteminen on koko elämä.........
 
No, kaikki eivät vaan ole samanlaisia kuin sinä. Itse asiassa musiikinhan pitäisi (siis vain minun mielestäni) kuvastaa elämää, kertoa siitä ja havainnollistaa ihmisen ajatuksia - eikä toisinpäin. Eli musiikki tulee elämästä, ei elämä musiikista. Tämä on vain minun mielipiteeni tietysti, kuten jo taisin mainitakin.
 
Joskus muutama vuosi sitten sitä jaksoi toivoa elämältä hyvää bändiä, levytyssopimusta ja muusikon uraa. Nykyään kaukaisessa tähtäimessä on omakotitalo ja "hyvä" työpaikka, musiikkia kuuntelen ja soitan vain kun siltä tuntuu.

onpas, sitä sanotaan insinööriksi..
 
No onneksi en oo vielä valmistunut...

mä voin vaa kuvitella minkälaiselta tuntuu, ku joku yrittää pakkosyöttää musiikkia :s. en ihmettele yhtään sen reaktioita ku sille tuolla tavalla musiikkia tyrkytit. huono makuhan siitä jää...

joo, no ei sitten muuta kun tapaamaan mun poikakaveria. sitä ei kiinnosta myöskään jääkiekko.. siinä on toinen asia, jolle täytyy tehdä jossain vaiheessa jotain..
 
miks ihmeessä sun pitää muuttaa sun poikakaverias. haluutko et se on täysin samanlainen ku sinä?

mä voin vaa kuvitella minkälaiselta tuntuu, ku joku yrittää pakkosyöttää musiikkia :s. en ihmettele yhtään sen reaktioita ku sille tuolla tavalla musiikkia tyrkytit. huono makuhan siitä jää...
 
Jep, ihan samaa ajattelin. Yrittäminen ei saa muuttua pakottamiseksi.

Se mun edellinen muija yritti muuttaa mua. Suhde loppui sen takia aika alkuunsa.

Olin vähän yllättynyt, kun kuulin tyttöystäväni musiikkimausta. Hyllystä löytyi suurinpiirtein kaikki samat levyt vinyyleinä, mitä mulla on seedeellä(progeklassikot ja avantgardea). Tykkää myös klasarista, kansanmusiikista, funkista ja jazzista, kuten mä, mutta jostain syystä ei ole vielä lämmennyt hiphopille.

Monet tykkää kun saa ite keksiä jonkin asian, eikä nielasta jotain syötynä.
 
Kokeile jotain oikeasti tajunnan räjäyttävää kuten Voodoo Chile (Slight return) tai Pink Floydia tai Yesiä, tai sitten vaan annat musan soida ja odotat kunnes se jossain välissä kysyy, että mitä tää on ku soi.

Kaikki ihmiset eivät ole millään tavalla musiikki orjentoituneita. Tuttavapiirissäni on monia jotka eivät pidä musiikista ollenkaan, pyytävät sammuttamaan soittimet, tai eivät kiinnitä mitään huomiota soivaan musaan.
 
Eivät nämä ihmiset silti ole mielestäni mitenkään poikkeavia. Monilla on jokin muu kiinnostuksen kohde/intohimo. Jollakin urheilu jollakin autojenrakentelu yms.
 
Eli tämän ketjun aloittajalle: Hyväksy kaveri sellaisena kuin hän on tai jos vaatimuksesi musiikin "ymmärtämisen" suhteen on ehdoton, tee sitten ratkaisut sen mukaan.

onpas, sitä sanotaan insinööriksi..
 
Heiheihei, eipäs yleistetä...
Jaa, ei muakaan kyllä jääkiekko sytytä...
Mussiikki onkin sitten eri juttu...

Joo no semmosta se on että ihmiset on erilaisia. Mun poikaystävä taas tuntuu tietävän välillä liikaakin musiikista ja ylipäätään kaikesta. En ikinä kuvittelisikaan muuttavani miestäni tai edes yrittäväni sellaista koska mistä sitä tietää mikä muukin siinä samalla muuttuu. Toisen pienet omalaatuisuudet pitää vain opia hyväksymään.
 
Ymmärrän toisaalta ongelmasi, koska musiikki on kovin suuri tekijä omassakin elämässäni.
 
Yksi entinen "poppari" ystäväni kääntyi hevimusiikin ystäväksi eräällä viikon mittaisella mökkireissulla jossa kuunneltiin kuulemma heviä 24/7. Mutta toisaalta tällainen aivopesu ei ehkä toimi henkilölle joka ei ole musiikkia ollenkaan kuunnellut.

Kyllä olisi vaikiaa, jos ei elämänkumppani ymmärtäisi musiikista mitään. Onneksi tuo oma avopuoliso on musiikillisesti valistunut, ja ymmärtää muitakin meikäläisen juttuja. Tietenkään ei toiselta voi liikaa ymmärrystäkään vaatia ja odottaa että toinen innostuu automaattisesti kaikesta... Mutta täytyy kyllä sanoa, että mulle olisi ihan sama, vaikka tuo oma darling haistattaisi pitkät prätkille ja autoille sun muille (jota hän ei tosin tee), kunhan vaan hänen kanssaan voisi kuunnella ja diggailla musiikkia. Sen verran tärkeä asia se kuitenkin mulle on. Enpä tiedä, mitä vastaavassa tilanteessa tekisin. Ehkä kannattaa tosiaan vaivihkaa kuunteluttaa useanlaista musaa, jos joku sattuisi iskemään.

Eli tämän ketjun aloittajalle: Hyväksy kaveri sellaisena kuin hän on tai jos vaatimuksesi musiikin "ymmärtämisen" suhteen on ehdoton, tee sitten ratkaisut sen mukaan.
 
juu, en minä halua muuttaa poikakaveriani mitenkään radikaalisti. ei minustakaan olisi mukavaa jos joku haluaisi minua muuttaa mieleisekseen. tuo musiikkihomma on vaan vähän ongelmallinen, koska musiikki on aika iso osa mun elämää ja se vie aika paljon aikaa. ja jos toisella on hiukan negatiivinen suhtautuminen siihen, mihin mulla menee suuri osa ajasta niin ongelmia saattaa olla tiedossa..

No ei nyt ainakaan Children of Bodomia kannata kuunteluttaa. Ethän halua kullanmurullesi aiheuttaa elinikäisiä traumoja musiikkia kohtaan heti kättelyssä.
 
Kyllä se siitä. Muistaakseni nytissä oli juttu ihmisistä jotka eivät ymmärrä musiikkia lainkaan. Jotkut taisivat jopa voida pahoin musiikista.

juu, en minä halua muuttaa poikakaveriani mitenkään radikaalisti. ei minustakaan olisi mukavaa jos joku haluaisi minua muuttaa mieleisekseen. tuo musiikkihomma on vaan vähän ongelmallinen, koska musiikki on aika iso osa mun elämää ja se vie aika paljon aikaa. ja jos toisella on hiukan negatiivinen suhtautuminen siihen, mihin mulla menee suuri osa ajasta niin ongelmia saattaa olla tiedossa..
 
Toisaalta ei sen puolison tarvitse ymmärtää jos vain hyväksyy. Sitten voi olla ongelmia edessä jos poikakaverisi on sitä ihmistyyppiä jolla ei ole mitään omia harrastuksia. Ne ei monesti ymmärrä/ hyväksy niitä toistenkaan juttuja. Mutta jos hän nyt harrastaisi vaikkapa kalastusta, tai tietokonepelejä on teillä jo enemmän yhteistä kokemuspintaa kuin äkkiä katsoen uskoisikaan. Harrastukset monesti kasvattavat toleranssia hyväksyä toisellakin harrastuksia.
 
Alkuvaiheessa ihastusta tuntuu että pitäisi olla aina yhdessä, ja silloin yhteiset harrastukset voivat tuntua tärkeiltä. Mutta sitten kun on seurustellut useamman vuoden ja asunut vaikkapa yhdessäkin, niin voi jo tuntua kivalta päästä harrastamaan jotain ihan puolisosta erillään. Ja tämä ei tarkoita sitä että tykkäisi vähemmän, se on vain ihmisen normaalia käytöstä. Ja niiden yhteisien juttujen ei tarvitse enää olla niin suuria. Vaikkapa kävelyretki tai ihan toisen läheisyys on jo tarpeeksi.